Kitarat: soittaminen ›

Olen reilun vuoden soitellut kitaraa ja pääasiassa keskittynyt säestämiseen sekä laulamaan siinä samalla.
Koko ikäni olen jonkin verran soittanut mutta vain melodioita, koska olin liian laiska opettelemaan säestämistä. Sen takia soitto jäikin vähiin, kun tuntui tyhmältä soittaa vain melodiaa.
Nyt säestän ja laulan, testaan usein että laulanko oikeasta sävelestä ja kyllä oikeaan nuottiin lähes aina osuu.
Vaan sellainen kappale: Reissumies ja kissa, aloin soittamaan melodiaa siitä, niin pitipä hakea kohtia, mistä soittelee ja miten sävel menee.
Moni muu kappale, vaikkapa Esplanadi, sen soittaa lonkalta, samoin East Virginia. Eli huomaan että olisi tullut aika opetalla melodioitakin enemmän. Mieluummin teen sen niin päin, että säestän ja laulan, sitten soitan melodian jota vertaan että menikö nuotilleen.
Tätä aion harrastaa mm. siksi, että tilasin soittosahan, jolla aion opettella myös soittamaan. Sen soittamisessa pitää olla melodia hanskassa, samoin ajattelen että se kehittää sävelkorvaa.
Miten kehittyvä tuo sävelkorkeuden taju on? itse olen yli viisikymppinen mies, en voi sanoa itseäni lahjakkaaksi, mutta jonkinlainen sävelkorva toki on.
Kiinnostaa vaan että miten se vielä voi kehittyä kun soittoharrastusta monipuolistaa.
Myös laulamisessa olisi käytävä kurssia oikean äänen aikaansaamiseksi. Rautavaara, Lavi, Junnu Wainio laulut sopii äänelleni helpoiten. Mutta Esplanadi menee karaokessa ihjan kivasti kuulemma myös. Koulussa laulu 7. Siinä pohjaa musikaalisuudelle.

Hieno homma, että olet innostunut soittoharrastuksesta uudestaan. Kirjoituksesi perusteella pientä taukoa on joskus ollut. Sellaisia aikoja on varmasti kertynyt itse kullekin... itsellenikin heh! pakko myöntää.
Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittyä musiikissa tai missään muussakaan lajissa.
Itsekin aloin joitakin aikoja sitten opiskella kitaransoittoa teoriamielessä, kun oli se puoli jäänyt aina vähän jammailun jalkoihin. Soitonopettajani sanoi, että tietysti lapsilla ja nuorilla on hieman parempi herkkyys oppia uusia asioita, mutta yleensä vanhemmat opiskelijat ottavat nuoret kiinni suuremman motivaationsa ansiosta.
Soittoharrastuksen monipuolistaminen auttaa varmasti musiikin hahmottamisessa ja sävelkorvan herkistymisessä.
Tuosta saha hommasta on siis myös varmasti iloa.
Kokeilepa sellaista harjoitusta, että soitat jonkun kappaleen soinnut vaikkapa mankalle ja jammailet siihen päälle sillä sahalla tai kitaralla vähän sooloja ja melodiaa.
Itse olen joskus sellaista harrastanut ja huomannut, että se on aika hauskaa hommaa ja samalla voi tosiaan harjoitella vaikka uusia blues kuvioita tms. valmiin pohjan päälle.

Siis oikeastaan en ole edes osannut soittaa kuin joitain melodioita ja muutaman soinnun. Nyt kun olen selästäni kuntoutustuella eikä soittamista raskaampi oikein käy, olen alkanut soitella lähes päivittäin. reilussa vuodessa jotain oppinut. Kopion kirjastosta nuotteja ja siitä vetelen viheltäén tai laulaen. No, kai tuo aiemepi "rämpytyskin" ainakin plektrakäteen on jotain jälkeä jättänyt.
Olen tehnyt A 4 parerille nuottiviivastot, pianokoskettimet, ja alimmaksi kitaran otelaudan nuotit eri väreissä oktaavin alalta (12 nauhaa). Tämän olen liimannut pahviin ja kontaktimuovi päälle.
Nyt tein excelillä tyhjiä nuottiviivastoja, joihin tavutan kappaleen sanat, ja sitten kitaran kanssa merkkaan nuotit. Tällä tavalla oppii varmaan hahmottamaan kitaran otelaudan sekä nuottiviivaston, joka ei ihan selkeä ole vielä sekään. Pari kolme biisiä olen nuotittanut tällä tavalla. Ja olen huomannut että eihän se sävel ihan joka paikassa menekään niin kun sitä muistelisi.
Eli sahan soitossa pitää se melodia varmaan opetella hyvin ulkoa, että osaa oikein soittaa. Laulaessa on mielestäni kohtia jonka voi ottaa eri sävelestäkin mitä se on sävelletty, eikä se korvaan koske. Paitsi karaokessa välillä koskee. Pirustikin.
Ainakin Paula Koivuniemi lauloi mikä iskelmäkilpailu se nyt olikaan, "sata kesää" aivan ihme sävelillä. Ja voitti perhana.
Kiva aikansa kuluksi keksiä uusia juttuja, ettei aina jauha samaa. Esim. sointuja en juurikaan harjoittele muuten kuin kappaleita soittamalla. Eri kappaleissa ne kuitenkin soitetaan eri järjestyksessä ja välillä pirun nopeastikin vaihtaen.
jos joku haluu, voin lähettää tuon excell taulukon s-postissa, ainaki mulle se on ollut suuri apu. Samalla joku huomais onko se väärin ehkä tehty. Taitas tääkin juttu olla ton alottelija palstan juttuja. Mutta tänne se nyt tuli kun alunperin juttu lähti soittimesta jota sahaksi kutsutaan.

Kyllä sulla ainakin sitä motivaatiota tuntuu olevan.
Kyllä tuolla tahdilla ja systemaattisuudella varmaan otelautaan tutustuu ja kuten sanoin kaikenlainen herkkyys musiikkiin kasvaa.
 
Tuo sahahan on muuten tällä hetkellä pieni muotisoitinkin, eikä enää pelkkä vanhojen pelimannien stradivarius. Irina Björklundia siitä kai on kiittäminen;
"Elokuvatähtenä tunnettu Irina Björklund levytti Hollywoodissa sahansoittoa mielessään Karjalan kunnaat ja Pariisin Montmartre."
 
http://www.seura.fi/?id=7742
 
Maukka Perusjätkähän soitteli aikoinaan moottorisahalla Säpinää-biisissä. Moottorisaha taitaa siinä kohdassa olla vähän niin kuin sahojen hevikeppi heh heh!
Heavy-komppausta enempää sillä ei silti soitella, ei meinaan melodiat onnistu niin kuin vanhalla pikaterällä.

Irinan takiahan minäkin sahani tilasin. Kerroin tästä siskonpojalleni, että oli pakko tilata saha, kun näin sen Irinan jalkojen välissä.
Siskonpojan unelmissa ei kuulemma kuitenkaan sinne Irinan jalkojen väliin mitään sahaa laiteta.
Saattaa olla että kohta jokaisella heteromiehellä on saha. Sales Pikaterä joutuu avaamaan toisen soittosahojen valmistuslinjan. Minäkin tilasin viikko sitten eikä ole vielä tullut.
Sitten kun kaikilla on saha, minä en erotu porukasta kuin rumuuteni takia. Aivan kuten tähänkin asti.