Kitarat: soittaminen ›

Eli nyt kun tuo min.pen. skaala ja siihen sopivat non-scale äänet viidestä eri asemasta on opeteltu kysyisin seuraavaa.Kun vedetään esim blues A:sta,käytättekö sointujen D ja E päälle min.pen.skaalan kolmatta ja neljättä asemaa.Nehän alkavat juuri D:stä ja E:stä.Vai vaihtoehtoisesti olisko tyhmää siirtyä D:kohdalla ykkös asemaan e-kielen kymmenenelle nauhalle.Oma soolosoitto tökkii ja on jäykän kuuloista,jos teillä on heittää jotain yksinkertaisia vinkkejä antaa tulla vaan kiitos.

Soolojen rakentaminen asema-ajattelun kautta saattaa pidemmän päälle muodostua rajoittavaksi. Mieti mitä ääniä olet soittamassa, eikä sitä missä asemassa olet. Kun tunnet otelaudan ja tiedät tarvittavan skaalan, muulla ei ole merkitystä. Tuosta asema-keskeisyydestä seuraa helposti se, että sormet vie sooloa eikä ajatus.

Soolojen rakentaminen asema-ajattelun kautta saattaa pidemmän päälle muodostua rajoittavaksi. Mieti mitä ääniä olet soittamassa, eikä sitä missä asemassa olet. Kun tunnet otelaudan ja tiedät tarvittavan skaalan, muulla ei ole merkitystä. Tuosta asema-keskeisyydestä seuraa helposti se, että sormet vie sooloa eikä ajatus.
 
Eikös ne äänet ole tietyssä asemassa...; / asemia on ympäri otelautaa....
 
sormet vie sooloa eikä ajatus
 
Ajatus pitäis viedä joo....no taidan aatella samaa asiaa eri nimillä....

Eli nyt kun tuo min.pen. skaala ja siihen sopivat non-scale äänet viidestä eri asemasta on opeteltu kysyisin seuraavaa.Kun vedetään esim blues A:sta,käytättekö sointujen D ja E päälle min.pen.skaalan kolmatta ja neljättä asemaa.Nehän alkavat juuri D:stä ja E:stä.Vai vaihtoehtoisesti olisko tyhmää siirtyä D:kohdalla ykkös asemaan e-kielen kymmenenelle nauhalle.Oma soolosoitto tökkii ja on jäykän kuuloista,jos teillä on heittää jotain yksinkertaisia vinkkejä antaa tulla vaan kiitos.
 
Juuri kukaan kova blueskitaristit ei käytä ensisijaisesti tuota viimeisenä kuvaamaasi lähestymistapaa. Kuuntele ja opettele sooloja genren peruskitaristeilta. Sitten omia variaatioita niistä pikkuhiljaa. Minusta bluesia ei opi skaalojen kautta. Ne voivat auttaa aluksi, mutta kaiken avain on musan kuuntelu ja mestareilta oppiminen. Liikkeelle voi lähteä peruslickseistä, jotka toimivat samanlaisena joka soinnun päälle ja sitten muutella niitä siten, että "seuraavat" enempi sointukiertoa.

Eli nyt kun tuo min.pen. skaala ja siihen sopivat non-scale äänet viidestä eri asemasta on opeteltu kysyisin seuraavaa.Kun vedetään esim blues A:sta,käytättekö sointujen D ja E päälle min.pen.skaalan kolmatta ja neljättä asemaa.Nehän alkavat juuri D:stä ja E:stä.Vai vaihtoehtoisesti olisko tyhmää siirtyä D:kohdalla ykkös asemaan e-kielen kymmenenelle nauhalle.Oma soolosoitto tökkii ja on jäykän kuuloista,jos teillä on heittää jotain yksinkertaisia vinkkejä antaa tulla vaan kiitos.
 
Soita jokaiselle dominanttisoinnulle niiden omasta juurisävelestä rakennettua pentatonista, ja mielellään muista viljellä sitä duuriterssiä väliin, soinnuissa kun on duuriterssi. Eli käytännössä jos A:sta mennään, A:n päälle A-mollipentatonista, D:n päälle D-mollipentatonista (ei siis A-pentatonista eri sävelestä lähtien) ja E:n päälle E-mollipentatonista. Ja sulavuuden takia, älä mieti asemia, vaan ajattele niin että sulla ovat kaikki koko kitaran äänialueelta skaalaan kuuluvat äänet käytössä. Eli yksi iso sävelrypäs, kaikki asemat koko ajan käytössä. Ne asemat eivät liity musiikkiin vaan kitaratekniikkaan. Kuuntele mitä soitat ja soita helpoimmalla ja parhaalta kuulostavalla tavalla. Blues ei ole mitään teoreettista taidemusaa.

no taidan aatella samaa asiaa eri nimillä....
 
Joo, taisi olla termit mulla vähän epämääräisiä.

Vähän offtopiccina: kukaan ei ole muuten koskaan maininnut asiaa jonka huomasin tänään, eli skaalat menevät osittain erilaille eri vireestä!! Kun puhutaan että joku osaa jonkun skaalan, niin tarkoittaako hän että osaa sen E-vireessä? Onko minulle parempi näin aluksi opetella D-vireestä noita skaaloja, kun käytän, ja tulen käyttämään D-virettä?

Vähän offtopiccina: kukaan ei ole muuten koskaan maininnut asiaa jonka huomasin tänään, eli skaalat menevät osittain erilaille eri vireestä!! Kun puhutaan että joku osaa jonkun skaalan, niin tarkoittaako hän että osaa sen E-vireessä? Onko minulle parempi näin aluksi opetella D-vireestä noita skaaloja, kun käytän, ja tulen käyttämään D-virettä?
 
HÄh? Samat nuotithan siinä on.

Stratocaster90:
Skaala ja sormitus on eri asia. Skaala on musiikilinen idea, sormitus on tapa toteuttaa se. Eri vireessä skaalan nuotit pysyvät aivan samoina, mutta sormitukset titenkin muuttuvat. Onneksi olkoon, keksit juuri pyörän uusiksi.. ;-)

Kaikki mahdolliset sävelethän löytyvät jokaisesta mahdollisesta asemasta, näin ollen eihän sillä ole sinäänsä mitään väliä mistä asemasta milloinkin soittaa. Ja kuten John Titor mainitsikin, paljon tärkeämpää on seurata taustalla pyöriviä sointuja ja soittamiasi säveliä niihin suhteutettuna. Normi blues kiertoonkin (I7,IV7,V7) voi soittaa vaikka mitä. Jos tuo menisi esim. A:sta, niin voi kuulostaa melkoisen puuduttavalta jos jauhaa siihen vain sitä A-blues -asteikkoa. Sitten kun seuraa kulloistakin taustalla soivaa sointua ja soittaa sen mukaan niin soitto kuulostaa varmasti paljon mielenkiintoisemmalta ja voisiko sanoa että "vähemmän rajoittuneelta". Mielestäni on muutenkin melkoisen tärkeää tietää esim. missä taustalla soivan soinnun sävelet sijaitsevat kitaran otelaudalla.

Tai sit ei opettele yhtään asemaa. Opettelee vaan mistä löytyy mikäkin ääni otelaudalta ja sit antaa palaa.

Tai sit ei opettele yhtään asemaa. Opettelee vaan mistä löytyy mikäkin ääni otelaudalta ja sit antaa palaa.
 
Sanoisin että opettelemalla asteikoita oppii helpommin löytämään äänet otelaudalta kuin "opettelemalla löytämään äänet otelaudalta".
 
E: ja tämä tietysti edellyttää sitä että opettelee niitä asteikoita eikä vain sormituksia niihin.

Vähän offtopiccina: kukaan ei ole muuten koskaan maininnut asiaa jonka huomasin tänään, eli skaalat menevät osittain erilaille eri vireestä!! Kun puhutaan että joku osaa jonkun skaalan, niin tarkoittaako hän että osaa sen E-vireessä? Onko minulle parempi näin aluksi opetella D-vireestä noita skaaloja, kun käytän, ja tulen käyttämään D-virettä?
 
kiitos!
 
Kts. alle

Kiitos vinkeistä.Tein rumpukone/sekvensseriin luupin joka jauhaa blues kiertoa A:sta.Kas kummaa kumpikin tapa toimii.Eli jos vetää Am penatoonista "viiden boksin"rakenteella soinnuille D7 ja E7 löytyy onat hyvin soundaavat kohdat sieltä A skaalan loppupäästä.Hieman erityyppisen fiiliksen saa jos rakentaa joka soinnulle oman erillisen A, D, ja E skaalan.Viiden aseman boksirakenteesta on se etu et pääsee kätevästi sit liikkumaan kaulaa ylös alas.Tää on nyt tätä, siis opettelua.En ihan omiani sekavuudestani huolimatta höpise, Intermediate Blues Guitar kirjasta ton boksi periaatteen plokkasin.Joku heitti idean siitä duuri-terssistä, se toimii myös hyvin.Jep hyvää alkavaa viikkoa,välillähän on ihan jo mielenterveydenkin kannalta hyvä miettiä jotain muuta.

E: ja tämä tietysti edellyttää sitä että opettelee niitä asteikoita eikä vain sormituksia niihin.
 
Tätä mä niinku lähinnä hain osittain katsos. Toit vaan homman selvemmin esille, kiitän siitä.
 
Mutta joo, mä oon opetellu duuri-, molli- ja pentantonisen asteikon. Muita asteikkoja en silleen voi sanoa opetelleeni. Mut mä oon joskus tehny sellasen duunin ton kanssa että oon tavallaan opetellut löytämään äänet otelaudalta ihan vaistolla. Sit löytäny vasta nimet niille. Näin jälkikäteen ei harmita että joskus alotellessa tein noin.

oon tavallaan opetellut löytämään äänet otelaudalta ihan vaistolla. Sit löytäny vasta nimet niille.
Varmasti toimiva tapa myös. Eihän jonkun jutun osaaminen tarkoita sitä, että osaa välttämättä selittää soittamansa tai kuulemansa musiikin teorian keinoin. Päinvastoin, asian teoreettinen selittäminen ei vielä todista mitään siitä, että joku oikeasti osaa asian. Onhan sitä monet kuuluisammatkin starat selittäneet, että osaavat paljon juttuja, joille ei vain tiedä nimeä. Tai jos mietitään vaikka Wes Montgomerya - yksi parhaita improvisoijia ikinä (IMO). Aivan varmasti osasi teorian soittonsa takana, vaikkei pystyisikään soolojaan samalla tavalla analysoimaan kuin joku musiikinteorian tohtori.

Vähän offtopiccina: kukaan ei ole muuten koskaan maininnut asiaa jonka huomasin tänään, eli skaalat menevät osittain erilaille eri vireestä!! Kun puhutaan että joku osaa jonkun skaalan, niin tarkoittaako hän että osaa sen E-vireessä? Onko minulle parempi näin aluksi opetella D-vireestä noita skaaloja, kun käytän, ja tulen käyttämään D-virettä?
 
Samahan se mistä vireestä sen soittaa jos sävelet ovat samat.

Soolojen rakentaminen asema-ajattelun kautta saattaa pidemmän päälle muodostua rajoittavaksi. Mieti mitä ääniä olet soittamassa, eikä sitä missä asemassa olet. Kun tunnet otelaudan ja tiedät tarvittavan skaalan, muulla ei ole merkitystä. Tuosta asema-keskeisyydestä seuraa helposti se, että sormet vie sooloa eikä ajatus.
 
Yhdestä asemasta pitäisi löytyä yli kaksi oktaavia, joten asemalla ei pitäisi olla merkitystä --> voit soittaa saman soolon mistä asemasta tahansa.

http://www.mikseri.net/music/play.php?id=225839&type=hi
 
Toss on pentatonista vähän joka suuntaan eikä edes blues-kaavaan.