Kitarat: soittaminen ›

Mikä olisi helppo konsti opettaa 11-v kitaristille pysymään tahdissa soittaessaan? Kaveri on soitellut puoli vuotta ja musikaalisuudessa ja sorminäppäryydessä löytyy ihan kivasti,mutta tahti haahuilee välillä melkoisesti.
Vai onko se asia,joka jossain vaiheessa vaan napsahtaa kohilleen,kun soittokokemus karttuu,eikä enää tarvi keskittyä sormituksiin ym.

Metronomi on oiva keksintö.

Metronomi on oiva keksintö.
 
On, mutta motivaation kannalta on hauskempaa soittaa lempimusiikin mukana ihan vaan niitä sorminäppäryysjuttuja ja/tai mitä vaan. Jossain vaiheessa kun huomaa, että se oma soitto "uppoaa" siihen musiikkiin, niin ymmärtää automaattisesti että sillä tahdissa soittamisella on todellakin merkitystä.
 
Samalla oppii kuuntelemaan (pienellä ohjauksella tietysti, kun huomioidaan ikä) sen oman soittamisen suhdetta siihen musiikkiin, oman soittimen volumea ja sopivaa äänenväriä ynnä muita tärkeitä asioita. Samalla kerralla.
 
Mutta ihan tahtiharjoitteluun metronomi on tosiaan hyvä. Sitä vaan pitää olla sen verran sopivasti, että ei ala tympimään. Sopivasti kaikkea eikä mitään liikaa. Pitää olla myös aikaa sulattaa kaikkea.
 
Sitten kun sen time-asian ymmärtää, niin sittenpä se suo vasta alkaakin ;D
 
nim. nokittava kitaristi.

Jossain vaiheessa kun huomaa, että se oma soitto "uppoaa" siihen musiikkiin, niin ymmärtää automaattisesti...
 
Tollasta olenkin ajatellut,et kait se sitten joskus tulee sellanen ahaa-elämys asian suhteen. Sellanen KLIK! -näinhän se homma etenee.
Metronomi on kyllä kokeiltu,ym. konstit.
Jotenkin on vaan niin vaikea selittää jepelle asiaa,joka itestä tuntuu päivän selvältä,näin hiukan enempi soittaneena.
 
Että olisko mitään konstia nopeuttaa tuon AHAA-elämyksen saapumisajankohtaa?

Tollasta olenkin ajatellut,et kait se sitten joskus tulee sellanen ahaa-elämys asian suhteen. Sellanen KLIK! -näinhän se homma etenee.
Metronomi on kyllä kokeiltu,ym. konstit.
Jotenkin on vaan niin vaikea selittää jepelle asiaa,joka itestä tuntuu päivän selvältä,näin hiukan enempi soittaneena.
 
Että olisko mitään konstia nopeuttaa tuon AHAA-elämyksen saapumisajankohtaa?
 
paa se kuuntelemaan omaa soittoaan eli jos sulla tai sillä on joku musasofta ni sinne joku rumpu luuppi pyörimään ja kaveri soittaa lempibiisiään siihen päälle.......alkaa avautumaan ihan toisella tavalla.......metronomin kanssa soittaminen on ihan hanurista.......

paa se kuuntelemaan omaa soittoaan eli jos sulla tai sillä on joku musasofta ni sinne joku rumpu luuppi pyörimään ja kaveri soittaa lempibiisiään siihen päälle.......alkaa avautumaan ihan toisella tavalla.......metronomin kanssa soittaminen on ihan hanurista.......
 
Rumpukone.
 
Itse soittelen usein Zoom G2:lla vain siksi, että siinä on rumpukone mukana. Hakkaa metronomin mennen tullen ja saa ideoita _helvetisti_ enemmän kuin jostain kämäsestä naksutuksesta. Ja treenaaminen on kivempaa.
 
EDIT: joo...

Bändin/levyn/taustanauhan mukana soitto on todella hyödyllistä.
 
Mun mielestä tuo tahdissa pysyminen tulee ihan siitä rutiinista. Eli tarpeeksi kauan kun on soittanut niin alkaa mennä ihan automaattisesti.

Aikanaan tuli soitettua vain kylmästi suosikki levyjen mukana. pitää muistaa että 100 prosenttinen time ei ole mikään itsetarkoitus, pääasia että kuulostaa hyvältä.

Bändin/levyn/taustanauhan mukana soitto on todella hyödyllistä.
 
Mun mielestä tuo tahdissa pysyminen tulee ihan siitä rutiinista. Eli tarpeeksi kauan kun on soittanut niin alkaa mennä ihan automaattisesti.
 
Tästäpä tullaankin seuraavanlaiseen juttuun:
 
Usein, kun nauhoittaa taiturin soittoa, jolla on rytmi "hallussa", kuulee aika karua lopputulosta. Nauhan mukana jammaillessa ei kuitenkaan pientä etukenoa välttämättä kuulee. Se vain "groovaa" silloin. Nauhoitussesio sitten paljastaa vähän karummin tosiasiat.
 
E: ei nyt ollut Wahille tarkoitettu, vaan yleisesti ottaen. Mä pystyn sanomaan omastakin soitosta, että tulen hyvin toimeen bändin seassa soittoni kanssa, mutta kun punainen syttyy, alkaa ongelmat. Mä kyllä aina itselleni perustelen tuota, luonnollisesti, nauhoituksen kammoamisena, mutta kyllä ne jutut vain kummasti alkaa menemään tarkemmin jännityksessäkin narulle, kun niitä vähän treenaa tarkasti (klikin tahdissa).....tiedä sitten, missä vika. =) Vähänpä mä loppupeleissä nauhoittelen, mutta tämmöisiä seikkoja olen pannut merkille.

Mikä olisi helppo konsti opettaa 11-v kitaristille pysymään tahdissa soittaessaan? Kaveri on soitellut puoli vuotta ja musikaalisuudessa ja sorminäppäryydessä löytyy ihan kivasti,mutta tahti haahuilee välillä melkoisesti.
Vai onko se asia,joka jossain vaiheessa vaan napsahtaa kohilleen,kun soittokokemus karttuu,eikä enää tarvi keskittyä sormituksiin ym.
 
Metronomi .. :D sillä ainakin...

-Kirjastosta saa musiikin teoriakirjoja joissa on rytmitehtäviä.
-Pyydä lukemaan tahtia samalla kun soittaa.. yy kaa koo.. jne.

Rumpukone.
 
Itse soittelen usein Zoom G2:lla vain siksi, että siinä on rumpukone mukana. Hakkaa metronomin mennen tullen ja saa ideoita _helvetisti_ enemmän kuin jostain kämäsestä naksutuksesta. Ja treenaaminen on kivempaa.
 
Juu tämä..

Rumpukone.
 
Itse soittelen usein Zoom G2:lla vain siksi, että siinä on rumpukone mukana. Hakkaa metronomin mennen tullen ja saa ideoita _helvetisti_ enemmän kuin jostain kämäsestä naksutuksesta. Ja treenaaminen on kivempaa.
 
No emt.. Ei se rumpukone nyt nii mahtava ole.. Seki alkaa toistaa itseään. Metronomi on kyllä tylsempi vaihtoehto, mutta sillä oppii kyllä vielä tehokkaammin kuin rumpukoneella.. Se naksutus on jotenki vaikeempi seurata, ni se on myös tehokkaampaa. Tästäki on väitelty kyllä aika moneen kertaan.

soittaa samalla kun kuuntelee sitä biisiä mitä soittaa. se ainakin auttaa pysymään tahdissa. ja toinen on tietysti se että äänittää omaa soittoaan niin kuulee miten pysyy tahdissa ja miten ei.

joo ja kandee muistaa että kaveri on 11 ;) että aikaa vielä on.. suurempana vaarana näkisin että tulee suorituspaineet ja alkaa tympiä koko homma.. joten aika on hyvä opettaja. Vaikka tietysti isukki haluis kaikki nyt ja heti ;) hehee.
 
Mutta yhdyn levyn kanssa soitteluun, se on hyvä.

Mitä jos se opettelis jonkun riffinpätkän, joka ei teknisesti ole haastava, ja painottuu enemmän rytmipuolelle. Esimerkkinä vaikka AC/DC:n riffit; yksinkertaisia, mutta joskus tuota rytmiikkaa joutuu vähän pohtimaan. Ihan alkuun voisi kanssa olla hyvä opetella tasainen rämpyttely ihan muutamalla soinnulla. Eli saa sen plektrakäden liikkeen tasaiseksi. Helpottuu sitten noiden takapotkujuttujenkin tajuaminen.

Bändin kanssa soitettaessa tahdissa soittaminen tulee automaattisesti ja huomaamatta koska jos ei pysy tahdissa nii voi tulla sanomista:D

Vaikka tietysti isukki haluis kaikki nyt ja heti ;) hehee.
 
No totta munassa haluis! Näen jo silmissäni,miten tämä tulevaisuuden kitaravirtuoosi vinguttelee Laihot,sun muut Mooret ja Vait suohon, niinkuin Väinö Lemminkäisen aikoinaan. Vai liekö ollu jopa Jouka,tuo hemmo,joka suonsilmään vaineeseen vaipui?
Lisäksi olen toistuvasti muistuttanut epeliä siitä,kuka veikko oli se,joka ne kamat osti ja soittoa opetti,sekä kannusti. Näin varmistan Mersut ja lapin kelomökit eläkepäivilleni. Kait niistä tulevista megalomaanisista keikkaliksoista nyt sen verran isäpapallekin sentään lohkeaa? Vähintäinkin kohtuullista, eikö?

Jonkun kaverin kanssa soittaminen auttaa paljon, niin ymmärtää sen tahdissa pysymisen yms. Aivan heti ei kannata bändiin mennä, koska jos yksi ei pysy rytmissä niin kellään ei ole hauskaa. Kaverin kanssa soittamisesta saa kummasti lisämotivaatiota kans. :)

Joko sitä löytyy tai ei.