Kitarat: soittaminen ›

Miten te soittelette sointuja arpeggioina? Itsellä on jostain syystä tullut tavaksi, että alaspäin mennessä soittelen pelkästään alaspäin lyönneillä ja ylöspäin mennessä tekniikka muuttuukin alternate pikkaukseksi. Optimaaliselta tuntuisi soittaa alaspäin mennessä alaspäin lyönneillä ja sitten jos suunta vaihtuu ylöspäin, niin ylin kieli soitetaan ylöspäin ja kaikki muutkin nuotit ylöspäin mennessä ylöspäin, mutta se taas tuntuu, että pitäisi opetella pikkauskuvio etukäteen, koska ainakaan itsellä ei ole semmoista luonnollista tuntumaa tuohon tekniikkaan, että se tapahtuisi automaattisesti.
 
Olen kokeillut myös täyttä alternate pikkausta, mutta siinä tuntuu olevan vaikeuksia jos kielten välillä on isoja hyppyjä ja plektra menee juuri väärään suuntaan. Esimerkiksi soitan paksuimman kielen ylöspäin ja sitten pitäisi hypätä lyömään alaspäin kieltä joka on kaukana.
 
Teinpähän tämmöisen viestin ihan mielenkiinnosta minkälaisia tekniikoita täällä ihmisiltä löytyy. Yleensä noita sointuarpeggioita ei tarvitse niin vauhdilla soittaa, että onnistuu helposti vaikka pelkillä alaslyönneillä. Mutta kun tällä palstalla on sen verran hiljaista, niin kokeillaan tämmöistä keskustelua.

Piti oikein kokeilla....
Luontevasti tuntuu tosiaan menevän niin, että alaspäin mennessä näppään plektralla alaspäin ja ylöspäin tullessa ylöspäin. Harvoin tulee tosin plektralla soitettua jatkuvaa arpeggiota, vaan se menee "rämpytyksen" sekaan koristeeksi

Testailin ja hitaat tyypillisesti pikkaan seuraavaksi soitettavan kielen suuntaan.
 
e: paitsi, että heti löysin poikkeuksen esim.

 y y a a
-0-------
---0-----
-----0---
-------2-
---------
---------

Minulla nämä ratkaisut menevät soundi edellä.
 
Jos soitetaan arpeggiota pehmeästi ja legatomaisesti, niin vuoronäppäily tuottaa paremman soundin, kun liike lähtee ranteesta.
 
Ja niin kuin tuossa äsken todettiin, näyttäisi siltä että enimmäkseen plektra menee sen kielen suuntaan mikä on seuraavana vuorossa.
 
Jos on tarkoitus soittaa enemmän perkussiivisesti, niin sitten ranteen jäykistäminen ja alaspäinlyönnit tuottaa halutun soundin.
 
Nää on yleensä niitä juttuja, joita saa harjoitella aika tavalla, jos aikoo saada kuulostamaan hyvältä, koska mielenkiintoisessa arpeggiossa on rytmillistä ja äänenkuljetuksellista koukkua. Jos vetelee vain sointuja edestakaisin, niin lopputulos voi olla kovin lattea, vaikka olisi helppo soittaa ihan puoli-improvisoidenkin.

Vuoropikkauksin enimmäkseen, epäsäännöllisyyttä toki esiintyy ja saattaa vaihdellakin. Sormisoitossa se voi mennä jo melko monimutkaiseksikin, että missä järjestyksessä tai ryhmityksissä ja koukistussuuntaan vai ojennussuuntaan.

Lakaisemalla ne kaiketi useimmiten menee, mutta vähän samaa osastoa kuin mitä tuossa ylempänä mainittiin "rämpytyksen sekaan koristeeksi" tms.
 
Pitäis opetella täppäämään arppeja, ihan retuperälle jäänyt täppäilytekniikka jos pitäis useella kielellä ja isoja harppauksia...

Puhutaanko nyt ns. näppäilytyyppisestä soitosta? Itsellä sointujen soittaminen arpeggioina (jos ei puhuta soolosoitosta) on ensisijaisesti aina hybrid pickausta, ellei sen soundi oo tilanteeseen nähden huono..

Tonski: Puhutaanko nyt ns. näppäilytyyppisestä soitosta? Itsellä sointujen soittaminen arpeggioina (jos ei puhuta soolosoitosta) on ensisijaisesti aina hybrid pickausta, ellei sen soundi oo tilanteeseen nähden huono..
 
Joo, tästä puhuin. Akustisella varsinkin saa kivoja juttuja soiteltua, mutta itseä on aina häirinnyt jotenkin tuo tapa, että miten soittaisi. On kehittynyt luonnostaan tapa soittaa enemmän alaspäin mennessä alaspäin ja ylöspäin alternatella. Olen vain mitettinyt tuota nyt hieman, että olisiko joku vähän enemmän vakiotyyli parempi, mutta tässä taitaa olla soittotapoja aika monenlaisia. Enkä haluaisi asettua tyyliin, jossa pikkauspatterni pitää opetella etukäteen vaan, niin että se tulee luonnostaan ja sitä voi varioida mielensä mukaan nopeammallakin tempolla.