Kitarat: soittaminen ›

Jos osaisin kitaralla melodian, jonkun tai omasta kappaleesta, mikä olisi hyvä keino löytää sopivat soinnut kappaleeseen?
 
Sävellajin löytäminen ja sointuasteikot?

Korvilla, siis molemmilla.

njeti: Jos osaisin kitaralla melodian, jonkun tai omasta kappaleesta, mikä olisi hyvä keino löytää sopivat soinnut kappaleeseen?
 
Sävellajin löytäminen ja sointuasteikot?
 
Yksinkertaisin tapa on katsoa, mikä ääni on tahdin ykkösellä ja tehdä äänen kolmisointu sen ympärille. Esimerkkinä jos ykkösellä ääni on vaikkapa A, niin kolmisointuvaihtoehtoja, jotka sisältävät sävelen A, on Am/A (juurisävel on A), D (kvintti on A) sekä F-duuri/F#m-molli. (terssi on A).
 
Tämä on hyvin karkea konsti, mutta saattaa antaa jonkinlaisen pohjan pidemmälle jalostamista varten.

Funkånaut: Yksinkertaisin tapa on katsoa, mikä ääni on tahdin ykkösellä ja tehdä äänen kolmisointu sen ympärille. Esimerkkinä jos ykkösellä ääni on vaikkapa A, niin kolmisointuvaihtoehtoja, jotka sisältävät sävelen A, on Am/A (juurisävel on A), D (kvintti on A) sekä F-duuri/F#m-molli. (terssi on A).
 
Tämä on hyvin karkea konsti, mutta saattaa antaa jonkinlaisen pohjan pidemmälle jalostamista varten.
 
Jep, tämmöinen puhtaasti matemaattinen metodi saattaa tuottaa ainakin jonkinlaista jälkeä. Sitten jossain vaiheessa kannattaa miettiä, muodostavatko tällä tavoin löytyneet soinnut keskenään millään tapaa järkevää sävellajin tuntua, vai jäävätkö ne toisistaan irrallisiksi hajasoinnuiksi. Kumpikaan vaihtoehto ei sinänsä ole toista parempi, eri ratkaisut miellyttävät eri korvapareja. Ja tokihan melodiaääni voi olla myös soinnun seksti, septimi, nooni tai mikä tahansa lisä- tai muunnesävel - mistä päästäänkin musiikin kovimpaan ytimeen: mikä tahansa ääni sopii minkä tahansa soinnun päälle, jos sen osaa perustella oikein. :)

Mun maikka antoi mulle joskus läksyksi soinnuttaa piisi kahdella soinnulla, perussointu ja dominanttiseiska (esim C ja G7) ja jos melodia on yksinkertainen, looginen eikä vaihda sävellajia niin sillä sai kohtalaisen tuloksen. Sitten sai käyttää pari sointua lisää ja sillä alkoi jo tulla jotain niin kauan kun piisin sävellaji ei vaíhtele ja kun lupana oli käyttää I, IIm, IIIm, IV, V ja VIm niin alkoi jo kuulostaa musiikilta.

Jucciz: Jep, tämmöinen puhtaasti matemaattinen metodi saattaa tuottaa ainakin jonkinlaista jälkeä. Sitten jossain vaiheessa kannattaa miettiä, muodostavatko tällä tavoin löytyneet soinnut keskenään millään tapaa järkevää sävellajin tuntua, vai jäävätkö ne toisistaan irrallisiksi hajasoinnuiksi. Kumpikaan vaihtoehto ei sinänsä ole toista parempi, eri ratkaisut miellyttävät eri korvapareja. Ja tokihan melodiaääni voi olla myös soinnun seksti, septimi, nooni tai mikä tahansa lisä- tai muunnesävel - mistä päästäänkin musiikin kovimpaan ytimeen: mikä tahansa ääni sopii minkä tahansa soinnun päälle, jos sen osaa perustella oikein. :)
 
Asiaa, mutta ehkä jos on ihan aloittelemassa soinnutusta, niin kannattaa lähteä ihan helpoista jutuista. Sointuasteisteiden haltuunotto olisi myös suositeltavaa ja simppeli juttu ja sitten vaikka opetella pari yleisintä sointukiertoa, niin soinnut kuulostavat keskenään kivoilta. Sitten voi siitä lähteä eteenpäin kokeilemaan eri juttuja.