Kitarat: soittaminen ›

Eli ostin kitaran noin 4 kk sitten, opin juttuja nopeasti, ehkä liiankin. Nyt sitten on ruvennut vaivaamaan semmoinen asia, että miten hyvin teen kaikki asiat, olen nauhottanut soittoani, mutta en usko itseeni ja olen epäluuloinen asian suhteen.
Siis sitä varmaan luulee, että sen saa selville itse, mutta kun esim. youtube on täynnä kitaresteja jotka luulevat olevansa hyviä, mutta soittavat huonosti silti ja pelkään olevani yksi tämmöinen.
 

 
Eli laittakaa keinoja miten välttää otsikossa mainittua asiaa, niin voisin vähän ottaa selvää soitostani, tää juttu häiritsee mua paljon
 
Tässä esimerkki mitä haluan välttää
 
http://www.youtube.com/watch?v=g9gVAGLJLJo
 
Videossa en ole minä.

Eli laittakaa keinoja miten välttää otsikossa mainittua asiaa
 
Treenaa enemmän ja mene kitaratunneille. Mitä nopeammin menet jonkun opettajan pakeille, niin sitä vähemmän opit virheellistä tekniikkaa. Olettaen, että opettajalla on tekniikka hanskassa.
 
EDIT: Totatota, kun sanoit olevas huolissasi siitä, että olet huono soittaja... Mä en ole nähnyt, enkä kuullut yhtäkään hyvää soittajaa, joka olisi soittanut vain 4kk. Kyllä se taitojen ja tyylitajun hioutuminen vaatii vaan rankkaa treeniä vuosikaudet.

Mullakin oli paljon samoja fiiliksiä kun olin jonkun vuoden verran soittanut. Mulla auttoi ainakin se ettei pelkästään soittanut tabulatuureista, vaan ainakin yritti plokkailla/tehdä itse jotain musaa. Myös soittaminen muiden kanssa tuo paljon lisää itseluottamusta, kun huomaa että enhän minä nyt niin surkea olekkaan.. :)
 
Kannattaa koittaa etsiä jostain samantasoinen bändi/soittokaveri ja alkaa soitella jotain helpohkoja biisejä yhdessä. Se parantaa varsinkin rytmitajua ja usein bändissä tulee soiteltua monipuolisempaa musiikkia.
 
Kannattaa muistaa myös sen, että musiikki ei ole urheilu- tai tekniikkalaji vaan itsensä ilmaisua (tai jotain muuta yhtä kliseistä...) Mulla oli joskus semmonen vaihe, että itsetunto oli ihan maassa kun yhtä pitkään soittanut kaveri veti jonkun soolonpätkän nopeammin. Sitten sitä yhtä pirun soolonpätkää opettelin 24/7 ja turhauduin koko ajan vaan enemmän :) Lopulta lopetin ton toisten kanssa kilpailun ja jäin suosiolla komppikitaristiksi. Se kaveri kyllästyi lopulta koko harrastukseen ja myi soittokamansa. Sen pituinen se.

Tuossa olikin ylempänä jo hyviä kirjoituksia joita kandee lukea.
 
Samaa mieltä ;-)
 
Tuosta itsensä arvostelusta eli itsekritiikistä voisi todeta sen, että se on ihan hyvä asia kunhan ei ole itsellensä liian ankara, musiikissa tuo tekninen puoli tosiaan ei ole kaikki kaikessa vaikka onkin tärkeää. Esim. joku voi olla ihan älyttömän taitava teknisesti mutta pelistä puuttuu sydän ja musiikkikin voi olla aivan hirveää.
 
Mielummin itse kuuntelen korvia hivelevää musiikkia kuin jotain itsetarkoituksellisesti tehtyä tekniikkataiturointia jossa itse musiikki on kauheaa.
 
Älä etene turhan nopeasti vaan panosta laatuun eli siihen että teet asiat oikein.
 
On parempi osata vaikka 3 erillaista tekniikkaa oikein kuin 10 täysin väärää teknikkaa ja muista soittaa sydämmellä/tunteella.
 
Harkitse hyvän soitto-opettajan tunneille menoa, hyvä opettaja on eirttäin arvokas apu ja osaa kertoa sinulle jos esim. tekniikassasi on korjattavaa.
 
Opettele tekniikka oikein, kuuntele paljon erillaista musaa ja plokkaa sieltä itseäsi kiinostavia juttuja, älä kuuntele pelkästään nauttien vaan myös analysoiden miten, miksi jne..
 
Kannattaa opetella teoriaa, nuotteja, tabeja, skaaloja ym.
 
Yritä pitää soittaminen mielekkäänä itsellesi, välillä voi vetää tyhmältä tuntuvia 1234, 2345 sormitreenjeä, välillä voit yrittää soittaa jonkun sopivan vaikean kappaleen mielimusastasi jne. (vaihtelu treeneissäkin virkistää eikä tunnu niin puuduttavalta).
 
Omasta mielestäni yksi hyvä tapa opetella soittamaan on myös korvakuulolta opettelu ja improvisointi. Virheitähän alussa tulee enempi mutt ei niistä kannata masentua, korvakuulolta soittaminen kehittää kummasti musiikin lukemista ja taitoa löytää soittimesta oikeat korkeudet eri paikoista. (tästä tulikin mieleen että jos ottaa vahingossa väärästä korkeudesta/paikkaa soittaen niin korjaakin virheen liuttamalla kieltä pitkin oikeaan väliin/korkeuden eli voi oppia korjaamaan virheet lennosta ja kääntää asian tehokeinoksi).
 
Onnea sulle mielekkään soittamisen parissa

...olen nauhottanut soittoani, mutta en usko itseeni ja olen epäluuloinen asian suhteen.
 
Tuskin sinulla mitään huolta on, jos kerran äänität itseäsi ja kuuntelet. Itsekritiikki estää tulemasta huonoksi, mutta sen pitää olla rakentavaa kritiikkiä. Jos on liian kriittinen, niin sitten voi kyllä "jäädä huonoksi" siten, että ei usko siihen mitä tekee => ei treenaa => ei voi lopulta kehittyä.
 
Vertaa omaa soittoasi mieluummin esikuviisi kuin kavereihisi - tai youtube-sähläreihin - mutta muista, että olet vasta aloittelija, eli anna myös armoa itsellesi.

Musiikin teorian perusteet kannattaa opetella, jolloin nuoteista soittamisen ja sointujen muodostamisen periaate selviää. Suosittelisin nuottien opetteluun jotakin oppikirjaa, jossa EI käytetä tabeja. Tabien unohtaminen auttaa ymmärtämään musiikkia huomattavasti paremmin ja nuottien osaaminen on tie kaikenlaisen musiikin soittamiseen. Niiden osaaminen edistää myös sointujen muodostamista, jolloin sinun ei tarvitse opetella ulkoa sormituksia, vaan pystyt muodostamaan soinnun, jota et välttämättä ole ikinä ennen käyttänyt. Teorian osaaminen helpottaa myös korvakuulolta opettelua, improvisaatiota ja biisien muistamista, koska se antaa musiikissa usein esiintyville rakenteille käsitteet.

Ja sitten taas käänteisesti teorian osaaminen ei tarkoita sitä, etteikö teoriaa voisi soveltaa ja "sääntöjä" rikkoa. Ensin pitäisi vaan opetella ne säännöt, jotta voi oppia unohtamaan kaikki turhat lainalaisuudet. Hankalaa on...
 
Toisaalta ei joku rock-musa ihan hirveitä vaadi, pakollinen teoria tulee melkein vuosien varrella itsestäänkin tutuksi, kun sillointällöin ettii jonkun uuden jutun.

Laitat mahdollisimman paljon videoita, joissa luonnollisesti soitat nopeita soolo ja riffejä, Youtubeen.
 
Anteeks, oli pakko.
 
Kyllä mäki tohon yhdyn, että hakeudut ammattitaitoisen opettajan opetukseen. Toki itseopiskeltunakin tulee hyväksi soittajaksi, mut opettaja on aina plussaa, jos varman päälle haluaa pelata.
 
Useasti törmää siihen, että soittajalta löytyy tekniikkaa ja osaamista teoreettisella ja käytännön saralla, mutta jotenkin siitä vaan puuttuu se saunditaju ja yleensä yritetään soittaa hieman nopeammin ne jutut. Ei välttämättä niin, että soittamisessa tulisi paljon virheitä ja kuulostaisi suoraan sanoen paskalta, mut siihen kuitenkin tulee sellanen hosuva tunnelma.
 
Itse sen konkreettisen soittamisen treenaamisen lisäks olis ihan hyvä miettiä niitä soittamiseen liittyviä juttuja ihan omassa päässä ja hakea variaatioita ihan yksinkertaisillekin asioille.
En itse koe olevani kovinkaan hyvä soittaja, mut väittäisin, että ne asiat, jotka osaan soittaa, soitan myös hyvällä "tatsilla."
 
Meikäläinen ei välttämättä ole pätevä kertomaan näistä jutuista, mutta onpahan kiva kirjoitella. :)

 
Tässä esimerkki mitä haluan välttää
 
http://www.youtube.com/watch?v=g9gVAGLJLJo
 
Videossa en ole minä.
 
Toihan on ihan maukasta soittoa, siinä kaveri veteli ilmeisesti nuotti-nuotilta jonkin metallican Hammetin soolon, biisi nyt vaan ei tule mieleen.
 
Vizi vizi. Tossahan ei kaverilla ollut aavistustakaan mitä oli tekemässä. Kaikkien näiden hyvien neuvojen lisäksi sanon että hanki itsellesi soittokavereita. Basistia, rumpalia jne jolloin pääset kokeilemaan oppimaasi livenä. Se on paljon arvokkaampaa kuin sahata kotona yksikseen samoja asioita tuntitolkulla. Opit yhteissoittoa, rytmitajua ja kaikkea mitä bändisoittoon liittyy. Ja vaikka välillä tuntuu että ettet muka edisty niin aina homma menee eteenpäin. Itse asiassa mitä enemmän oppii sitä vähemmän sitä loppujen lopuksi huomaa tajuavansa. Pääasia on ettei luovuta vaan jatkaa vaan. Soittoharrastus on ikuista opiskelua.

Suosittelen opettelemaan hyvän vibraton ja tarkat bendit, sekä muutenkin tiukan tatsin soittoon. Niistä erottaa useimmiten aloittelijan ja kauemman soittaneen, vaikka aloittelija tiluttaisi hirmuvauhtia ja kauemman soittanut ottaa pari tahtia bluesia.
 
Tietenkin nuo seikat kehittyy aikanaan itsestään mutta niihin kannattaa tosissaan keskittyä niin oppii kuulemaan myös sen miten soittaa eikä vain sitä mitä soittaa ja millä vauhdilla.

Pikkasen alkoi pelottaa ku tuo tuon videon soitto kuulosti omaltani.
hoho

Mielestäni kannattaa kuitenkin enemmän lähteä siitä näkökulmasta, että haluaa kehittyä ja pyrkiä hyväksi kuin "pelätä" huonoksi tulemista. Ole iloinen siitä, että sinulla on (oletan) kymmenen toimivaa sormea ja mahdollisuus soittaa.

No tohon tatsiin, bendeihin vibratoihin oon kiinnitänykki huomiota ja tietysti skaaloja soittanu, ja musiikia kuuntelen ja soitan Dire Straitsista Dismemberiin.
Ja kun noista tabeista on puhuttu niin voin sanoa, että ehkä 5% opettelusta ja soittamisesta soitetaan tabeista, teen yleensä niin, että kuuntelen Power Tabilla jonkun biisin ja katoin vaikka soolosta jonkun erilaisen sormitustyylin
esim:
e----------------------14-
B-------------------14----
G-----13-14---14--------
D-12--------12-----------
 
Ja teen omanlaisen samantyylisen ja harjoittelen sen niin hyvin ja puhtaasti kuin mahdollista ja kuinka korvani kuulee sen, en tiiä onko toi paras keino, mutta tykkään käyttää sitä, ja sävellän jotain omia juttuja aika monipuolisesti en kuitenkaan väitä olevani hyvä siinä ainakaan vielä.
 
P.S. Jos joku nyt sai semmosen kuvan, että haluan vaan mahdollisimman nopean tilutustekniikan niin se ei pidä paikkansa, haluan vain oppia uusia juttuja, että voin käyttää niitä musikaalisissa ideoissa.
Kiitos vastauksista antanu jotenkin enemmän itseluottamusta ja hyviä neuvoja. Voisi tuohon teoriaan yrittää kiinnittää huomiota vielä enemmän, lopetin sen koska pidin itseäni tyhmänä, jos joku keksii jotain juttuja mitä ois hyvä osata monipuolisen ja hyvän kuuloisen soiton takaamiseksi niin ois mukava lukee.

jos joku keksii jotain juttuja mitä ois hyvä osata monipuolisen ja hyvän kuuloisen soiton takaamiseksi niin ois mukava lukee.
 
Oisko näistä mihinkään: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=154912#p7828675

Oisko näistä mihinkään: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=154912#p7828675
 
Oon nähnyt ton jo pari kertaa ja jotkut kohdat erioten huomasin tuolta listaltani lukiessani olevan heikkouksiani. Kiitos, ei ois tullu tuo muuten mieleen.
 
EDIT: Laittakaa muutkin kaikkia juttuja, kun on on mukavaa tietää kaikkee mitä vois harjotella.

Itse en ainakaan koskaan pistäisi videoita youtubeen enkä muutenkaan missään bileissä tai muuten vaan jos sattuu kitara käteen ni rupea heittämään mitään tilua tai mihinkään mihin en 100% usko pystyväni. Sellaiset säästän ihan makuuhuonesoittoon. Eipähän ainakaan tule haukutuksi.
Sitten kun on tarpeeksi treenannut ja kaikki onnistuu niin pystyykin lyömään kaikki ällikällä että "wou tuo tyyppihän osaa sittenkin soittaa".
Mutta todellakin kitaransoitonopettaja olisi paras ratkaisu oppia soittamaan, yksin opettelussa kuitenkin pienikin tilu kuulostaa ihan Yngwie Malmstenilta omasta mielestä. Opettaja pitää sinut maan tasalla eikä nouse pissi päähän turhaan.
Itsehän en ole eläessäni opettajalla käynyt:D
Olipas vammainen viesti mutta kärsikää

Toi video sai aikaan totaalisen repeämisen :D mut ketjun aloittajalle et älä kiipee perse edellä puuhun eli et ala harjottelee mitää liian vaikeeta. Yks entinen frendi alko vuoden soittelun jälkee vetää jotai bodomia nii ei helvetti millasta paskaa kun se sitä yritti soittaa.

Toihan oli ihan mahtavaa soitantoa tossa videolla :D Oli siinä fiilistä jonku verran, ties millä se on nauhottanu ton... Huonoks kitaristiks tuut vaan jos oot liian varma ittestäs, jos soitat sillee "vittu mä sahaan tän kaulan POIKKI!!" ni ei tuu mitään, mutta jos soittelet vaa rennosti, paljon ja siks että se on kivaa ni oot ihan hyvä... Älä pelkää, ei se niin totista oo :)

http://www.youtube.com/watch?v=g9gVAGLJLJo
 
Videossa en ole minä.
 
Just samanlaista soittoa ku meikäläisellä kahden tunnin jälkeen ekan kitaran ostosta :D oi niitä aikoja... sounditkin mätsää :D :D

Joku jo taisikin mainita, et toihan oli ku Kirk Hammet "parhaimmillaan"... No, leikki sikseen. Soittamisessa kannattaa vaan kuunnella sitä omaa sisintään, tottakai tekniikka ja teoria ovat tiettyyn rajaan asti tärkeitä asioita, mutta ne kyllä petraantuvat ihan perslihaksia kuluttamalla.
Tärkeintä on kuitenkin löytää samanhenkisiä soittokavereita, joiden kanssa voi kimpassa soittaa ja keskustella musasta. Yhdessä soittaminen on kuitenkin kaikkein kehittävintä ja opettavaisinta. Tottakai mukava ja pätevä soitonopettaja on aina plussaa. Mut sellainen musiikin "fiilistely" on tärkeää, koska sen kautta jokainen löytää sen oman jutunsa musassa. Ja pääasia on, että into pysyy. Mikään ei ole niin hienoa, kun huomata yli kymmenen vuoden soittamisen jälkeen, että on vieläkin innoisaan kun pienet lapset jostain uudesta jutusta. Jos jonkun jutun treenaaminen tuntuu pidemmän päälle todella mälsältä, kannattaa se jättää hetkiseksi sivuun ja soitella jotain muuta. Ja välillä voi tehdä hyvää olla vaikka muutama päivä soittamatta, sen jälkeen into soittamiseen on taas kova! Kaikki lähtee fiiliksestä:)