Kitarat: soittaminen ›

Tässä aloitteleva kitarasankari tuskailee pikkurilliä ja sen toimimattomuutta. Muut sormet jotenkin pelaavat, mutta toi perhanan numero nelonen ei sitten millään. En ole tosin paljoa kokeillut, mutta jos neljällä fretillä pitää sormien olla yhtäaikaa olla niin voi jösses. Tää murheenkryyni tuntuu ihan eri sormimuotista tehdyltä; pikkurilli on jotenkin vinossa suhteessa muihin sormiin kun sen koukistaa kitaralle, muilla samoja havaintoja alkuajoilta? =D
Miten kauan teillä meni, että saitte kontrollin tähän neloseen?
 
Ja eikun vääntämään..

Miten kauan teillä meni, että saitte kontrollin tähän neloseen?
 
Sanotaan, että tässä pariin vuoteen ei enää oo erikseen tarvinnut siihen kiinnittää missään juurikaan huomiota. Mä sain ekan sähkärin vuonna 1996, joskin tuohon väliin ehti tulla myös aika pitkä tauko ja en aina mikään superaktiivinen soittaja ollut. Ensimmäiset vuodet mä kartoin pikkurillin käyttämistä muutenkin, kun se oli vaikea kontrolloida.

Pienikätisenä mulla tuli pikkurillin käyttö automaattisesti, kun otin alusta asti vitosetkin etusormi-pikkurilliyhdistelmällä. Hallinnasta en kyllä muuten tiedä, tuntuvat nuo kädet huitelevan yli 20 vuoden soittamisen jälkeenkin ihan miten sattuu=)

Vuonna -99 kun alottelin soittamaan niin muistaakseni aika luonnostaan se tuli, ei siihen juurikaan tarvinnut erikseen huomiota kiinnittää. Moni juttu olisi niin paljon vaikeampi ja hitaampi soittaa ilman pikkurilliä, ja mulla on sentään melko isot kourat..

Pienikätisenä mulla tuli pikkurillin käyttö automaattisesti, kun otin alusta asti vitosetkin etusormi-pikkurilliyhdistelmällä. Hallinnasta en kyllä muuten tiedä, tuntuvat nuo kädet huitelevan yli 20 vuoden soittamisen jälkeenkin ihan miten sattuu=)
 
Sanasta sanaan aivan sama juttu. ;o)

Ite alotin n. 1½ vuoden soiton jälkeen harjotella pikkurillin käyttöä. Alussa se tuntu
vähän liiankin kömpelöltä, mutta reenillä siitäkin selvittiin. Eli reeniä, reeniä, reeniä.
 
E; Jollain tämmösellä setillä sain ainakin itte jotain tuloksia;

E----------------------------------------------14--
B-------------------------------------13-16-17-----
G----------------------------12-14-16--------------
D-------------------13-14-16-----------------------
A----------12-14-15--------------------------------
E-12-14-15-----------------------------------------
--1--3--4--1--3--4--1--2--4--1--2--4--1--3--4--2---
 
Huom. Alin rivi meinaa sormitusta.
Jos tästä sitten olisi omglle jotakin apua. -_-

Miten kauan meni, että saitte pikkurillin 'hallintaan'?
 
Onneks en alussa tiennyt mistään mitään ja siitä, että tota olisi jotenkin vaikeaa saada mukaan. Aloin käyttää sitä heti. Meikäläinen treenas hampaat irvessä, päivästä toiseen, luullen että soittamisen pitääkin olla vaikeaa ja tuskallista hommaa. Tuskallista se oli ainakin.
 
Meni pari vuotta, ennenkuin löysin viitoset, sitä ennen vedin kaikki biisit "kunnon" soinnuilla.
Ihmekkös, jotkut niistä tuntui käsittämättömän vaikeilta soittaa perässä.
 
EDIT: Tunnen sellaisia, jotka vältteli alusta lähtien pikkurillin käyttö. Tai barrejen ottamista, alimmilta nauhoilta, niitä kun oli hankalaa ottaa, ilman sitä pikkurilliä. Tosta tuli tapa x 20 vuotta soittamista = Hankalaa päästä, millään tosta tavasta, enää eroon.
 
Eräällä oli vikana se, ettei osannut muuttaa kämmen & sormien asentoa, riippuen siitä mistä / mitä soitti.

Sooloihin en oikeen osaa ottaa pikkusormea mukaan, ainakaan automaattisesti, tosin joissain sooloissa joita olen treenannu enemmän niin se tulee mukaan ku olen aikanaan niin opetellut. Nykyään näitä vitosotteita hakatteassa käytössä on etusormi ja pikkusormi, vaikka en ole ikinä näin treenannut, ennen eli noin puoli vuotta sitten en tässäkään tätä pikkurilliä käyttänyt.
 
Tosin otsikon alle tää postaus ei oikeen sovi kun ei se pikkusormi oikeen hallinnassa ole. Mutta pointtina se, että oon soittanu joku neljä vuotta ja vasta nyt siis hieman automatisoituu.

Vähän saman tyyppistä ongelmaa itselläni, tosin ei enää niin mittavaa kuin ihan alussa.. Sooloissa ja "voimasoinnuissa" tulee käytettyä, nyt toimii jo kohtalaisesti tuo pikkurilli. Noin puolisen vuotta sitten aloitin harjoittelemaan enemmän, nyt soittoa takana vähän yli vuosi joten ihan aloittelija-tasolla tässä mennään. :)

Miten kauan teillä meni, että saitte kontrollin tähän neloseen?
 
20 vuotta eikä suju vieläkään. Tosin ei kannata masentua, jotkut kitaristit ovat pärjänneet ihan hyvin ilman "oikeaoppista" pikkurillin käyttöä.

Jos ei pikkurilli lähde itsestään mukaan, niin jättää ottamatta kokonaan. Itse olen opetellemassa päinvastoin sitä, kuinka saisin turhan pikurillin käytön jätettyä pois.
 
Itse opettelin kersana soittamaan C-duurin 7. asemasta kaksi oktaavia. Tästä on ilmeisesti jäänyt mulle päälle sellainen "yksi sormi per peräkkäinen nauhaväli" ongelma. Aloittaessani useamman vuoden tauon jälkeen aktiivisoittamisen uudelleen olen seurannut paljon ammattireiskojen soittoa, ja huomannut, että aika useasti se pikkurilli on koukussa ja sitä käytetään vain jos sävel pitää saada otetua useamman nauhavälin takaa. (puhun nyt soolojen soittamisesta)
Itse en ole koskaan ollut ns. nopea tiluttelija vaan enemmänkin keskittynyt komppaamiseen. Huomasin tämän ongelman kuitenkin vaikuttavan negatiivisesti soolojen soittamisnopeuteen. Tarkoittaa sitä, että tiettyyn rajaan saakka oma tekniikka riittää hyvin, mutta tempon x jälkeen nopeutta saa lisää jättämällä pikkurillin pois. No melkoinen savotta opetella uudelleen, kun on ikänsä tehnyt eritavalla. Ja vaikka yksinään soittaessa kotona alkaa "uusi tekniikka" jo vähän kerrassaan onnistua, meinaa se samantien unohtua kun menee treenikselle ja pitäisi alkaa laulamaankin samalla:)
 
Tässä ei ole tarkoitus yleistää mitenkään. Kerroin vain oman näkökantani
 
E. Onko muilla samanlaisia näkemyksiä?

Jos ei pikkurilli lähde itsestään mukaan, niin jättää ottamatta kokonaan.
 
Jepjep. Mitäpä sitä väkisin vääntämään, soittaa silleen miten parhaalta tuntuu. Tietty jossain tilulilusooloissa tai soinnuissa pikkurilliäkin voi joutua käyttämään.
 
Itsellä pikkurilli lähti heti mukaan kun kitaransoiton aloitin, käytän sitä jostain syystä ehkä jopa enemmän kuin nimetöntä.

Jos ei pikkurilli lähde itsestään mukaan, niin jättää ottamatta kokonaan.
 
E. Onko muilla samanlaisia näkemyksiä?
 
Täytyy kyllä sanoa, että ei ole. Tuo ajattelutapa tuntuu vieraalta -- kaikki kitaransoitto on täynnä asioita, jotka eivät suju saman tien ja luonnostaan vaan tietoisen opettelun ja harjoituksen kautta, ja pikkurillin käyttö on usein yksi näistä.
 
Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta miten hankalaa on muuttaa kertaalleen opittua tekniikkaa ja on ihan totta, että nimimiestenkin joukossa on paljon helvetin kovia soittajia jotka pärjäävät lähes täysin kolmisormitekniikalla. Olen silti erittäin tyytyväinen että olen myöhemmässä vaiheessa soittoharrastusta saanut pikkurillistä treenattua edes välttävän työkalun ja käytän sitä kohtuullisen paljon, joskus jopa menestyksekkäästi.
 
Tästä on ilmeisesti jäänyt mulle päälle sellainen "yksi sormi per peräkkäinen nauhaväli" ongelma.
 
Miksi tämä on ongelma? On lopulta aika hyvä nyrkkisääntö, että sormet ovat peräkkäisillä nauhaväleillä, ja etu- sekä pikkusormi kurottavat tarpeen tullen nauhan verran niitä kauempana olevia säveliä noukkiakseen.

Pikkurilliä en oo tarvinnut 30 vuoteen paitsi soinnuissa tietysti.

Mun mielestä se pikkusormi kyllä on ihan hyvä lisä. Tässä se on jotenkin itsestään tullut, yhdessä vaiheessa en käyttänyt sitä muuhun kuin juoksutuksiin tms., mutta nykyään se on kyllä ihan tiukasti mukana kaikessa, mihin tarvitaan. Tietty mulla on tuo vasemman käden tekniikka kaikkea muuta kuin klassisen tyylin jämäkkä 1 nauha yhdelle sormelle. Käsi liikkuu kaulalla aikas vapaasti, rennompi ote on mukavampi. Kyllä jos olisi "ennen - jälkeen" -kuvat sormista niin huomaisi tuon "sormihabojen" kasvun. :)
 
Aloittejiloille sen verran, että kaikkia sormia kannattaa reenata. Ihan samanlailla kuin lihasreenejä tehdessä, monipuolista tekemistä niin tulee sopusuhtaiseksi, oli kyseessä sitten lihakset tai kitaransoitto. Kun ne sormet ovat voimaltaan tasavertaiset, niin on paljon mukavempaa soittaa.
 
Eikä niitä klassisten kitaristien noudattamia ohjeita turhaan ole keksitty. Kyllä ne on hyväksi havaittuja, mutta jos noudattaa pilkulleen niitä, on aika sama jos kone soittaisi. Eihän siinä muodostu omaa tyyliä. Mukavia aiheita nää kyllä. Propsit aloittajalle.

Testaa myös venytyksiä pikkurillillä, siinä tulee lisävoimaa myös.

Alusta asti ollut hyvin mukana, keskisormen kanssa enemmänkin ongelmia. Pikkurillillä en tosin osaa oikein bendata.

Alusta asti olen käyttänyt pikkurilliä lähes yhtä paljon kuin nimetöntä, joten eipä ole paljoa ongelmia tullut sen käytön kanssa..
Jos pikkurilli ei ole hallinnassa niin ei auta muuta kuin vain pakottaa itsensä soittamaan sen kanssa..
 
Tietenkin aina voi ruveta "kolmisormiseksi", kuten Gary Moore, mutta mun soitossa pikkurilli on yhtä hyödyllinen kuin muutkin sormet..

Alkuaikoina mua kehoitettiin käyttämään pikkurilliä, kun ilmeisesti sen käyttöä välttelin. Siitä se sitten lähti. Nykypäivänä viljelen sitä joka paikkaan, aina kun mahdollista. Onhan se niin komiamman näköistäkin käyttää pikkurilliä kuin pelata pelkästään kolmella sormella =)
 
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten, kai siinä pari vuotta meni reenatessa...

Kovin yksilöllistä on motoriikan ja lihasmuistin kehitys.
 
Jotenkin näin: Skaaloja ees taas ja sit taas. Ja vaikka tuttuja kahden- ja yhden sormen sointuja, sormipareja vaihtaen. Mahdollisimman monipuolisesti.
 
Vaikka maailma olis täynnä kolmisormisia virtuooseja, minä ja sinä tuskin olemme sellaisia. ( Onko peukalo sormi?) Eiköhän lähdetä siitä, että kaikkia sormia käytetään :)
 
-----------------------------------------------------------------------------------------------
 
Kahdenkymmmen vuoden jälkeen, treenaan edelleen soitellen sointuja ja sooloja.
Mestareita matkien, tahdissa laahaten ja juosten. - Niin turhaa on teoria ja tekniikka!