Kitarat: soittaminen ›

Mulla on liikaa liian kalliita kitaroita joilla en osaa soittaa. Joku rima tullut vastaan kun ei kehity tekniikka eikä mikään enää, ja iskee vitutus maksimus kun huomaan kolmatta tuntia sahanneeni jotain muutaman sekunnin riffiä enkä vieläkään osaa. Enkä osaa improvisoida enkä muutenkaan taikoa mitään omaa settiä.
 
Viisi vuotta soittoa takana, joista pari kolme ekaa oli aktiivisempia. Nykyään tartun enää harvoin keppiin edellämainituista syistä. Kävin reilu vuosi sitten kitaratunneilla, mutta meikästä ei ole kuunteluoppilaaksi, teoria meni yli hilseen ja alkoi vituttamaan liikaa. Harmitti opettajankin puolesta; hän kun oli hyvin varustautunut tunteihin tuomalla kaikkea rekvisiittaa.
 
Mitä mä nyt teen, kun olis kiva kuitenkin oppia soittamaan joskus?
 
P.S Olen myös toistakymmentä vuotta paininut keskivaikean masennuksen kanssa med muuta kivaa, sain hiljakkoin kenkää duunista sairaslomien vuoksi, jotka aiheutti helvetin kivulias munuaisvaiva, jolle ei ole vähään aikaan näköpiirissä parannusta, ja muutakin paskaa on ropissut niskaan. Yleinen vitutuskerroin on noin perustaltaan suht korkeissa lukemissa, joten ajattelin vähän avautua soittohommista.
 
P.P.S Haluaako joku helvetin ruman hevikepin á la Ran Guitars sitten kun se joskus Beelsebubin vuonna valmistuu? Lähtee halavalla.
 
/itku

Suosittelisin kokeilemaan muitakin opettajia. Opetustyylejä kun on useita. Joku opettaja saattaa alkaa selittämään ummet ja lammet teorioista heti alussa, eikä se kaikkia nappaa. Itse esimerkiksi käytin tuota lähestymistapaa kun opetin vähän kitaran soittoa tyttöystävälleni. Hän tuntui tykkäävän siitä, että ymmärsi miten sointuja muodostetaan, kun on muutenkin vähän sellainen intellektuaalikko (täh?).
 
Sitten taas kun itse otin tuossa pari kitaratuntia, niin opettaja toi nuotit johonkin biisiin, joka hänestä oli sopiva minun tasolleni ja sitten vaan alettiin käydä läpi sen eri osia, ja soitettiin biisi läpi. Samalla hän tarkkaili minun soitostani jotain kommentoimisen arvoista ja antoi sitten vinkkejä niiden korjaamiseen tai treenaamiseen. Tämä ehkä soveltuisi sinulle paremmin (?).
 
Sitten mitä itse nyt treenaan (koska rakastan treenaamista), sahaan jotain 1234-harjoituksia metronomin kanssa ympäri kaulaa. Lisäksi harjoittelen jotain Dream Theaterin biisejä (toistaiseksi vielä hitaalla tempolla), niin että saan pätkän aina menemään puhtaan kuuloisesti ja sitten nopeutan vähän.
 
Mun mielestä mitään oikotietä ei olekaan. Jos haluaa oppia, niin pitää varautua tekemään helvetisti töitä. Mutta ei mun mielestä tarvi soittaa mitään älyttömän vaikeita tai tajuntaa laajentavia juttuja, jos sattuukin soittamaan kalliilla kitaralla. Mulle käy järkeen se, että kun ostaa kitaraa, niin ostaa sen kalleimman mihin on varaa -- koska kalliimpi kitara on kuitenkin aina paremmin valmistettu ja sillä on siis oletettavasti parempi soittaa kuin halvemmalla samantyylisellä kepillä.
 
Jos mulla ois nyt varaa, niin pistäisin jonkun 3000e kitaran itselleni varmasti, vaikken paljoa osaakaan omasta mielestäni soitella. Ei niitä kalliita kitaroita tarvitse hävetä. Varsinki suomalaisilla tuntuu olevan joku ihmeellinen taipumus hävetä tällasia, että jos jotain ei tarvi, niin sitä ei silloin sais myöskään omistaa. Jos tekee vain toimistohommia, niin ei saisi olla koneessa 900 euron näytönohjainta. Miksihän ei? Sitten taas kuitenkin toisaalta jotkut polttavat jouluvaloja ympäri vuoden... koska sehän on ihan vitun tarpeellista. :D
 
Joskus inspiraation löytyminen voi olla vähän kiven takana. Ite tykkään silloin katsoa vaikka jotain dokumentteja bändeistä mistä tykkään. Se jotenkin sytyttää aina soittamaan.
 
Niin ja kannattaa uskoa siihen, että oikeasti voi oppia soittamaan. Monilla ihmisillä tälläkin palstalla tuntuu olevan sellainen asenne, että "hyväksyn ja tiedän sen, etten ikinä tule olemaan hyvä kitaristi, mutta..." Siis TÄH? No jos välttämättä haluaa, ettei ikinä ole hyvä kitaristi, niin sehän on ihan okei, mutta jos haluaa olla, niin kyllä silloin pystyy olemaan, kunhan vaan uskoo itseensä. Ei hyväksi kitaristiksi tuleminen ole mikään synnynnäinen lahja, joka vain on jollain Jimmy Pageilla ja Jimi Hendrixeillä. Kuka tahansa pystyy oppimaan, mutta pitää uskoa siihen, että oppii. Pitää uskoa siihen, että "varmasti saan tämän riffin menemään" ja pitää olla sinnikäs, eikä antaa muiden puhua itseään suohon. Kun tekee omaa hommaa ja uskoo siihen, niin pystyy mihin vain.
 
Tsemejä. :)

Aika paljon asenteesta kiinni ja myös siitä pitääkö todella soittamisesta. Tyypillinen tapaus taitaa olla juuri sellainen, että hankitaan kalliit soittimet ja yritetään pakonomaisesti opetella soittamaan jotain Petruccia, vaikka välttämättä lahjakkuus ei tule koskaan riittämään siihen. Sitten turhaudutaan ja myydään kamat pois. Koko juttu lähtee ihan vääristä motiiveista, joten sellainen harvoin onnistuu sitten tuottamaan mitään tulosta. Jotta jaksaa soittaa vuosikausia ja harjoitella, niin siinä täytyy oikeasti pitää ensinnäkin musiikista ja toiseksi tietysti soittamisesta. Kaikilta ei vaan löydy sitä intoa riittävästi.

Tsekkaa Kenny Wernerin opus Effortless Mastery. Auttaa varmasti soittoblokkiin.

vaikka välttämättä lahjakkuus ei tule koskaan riittämään siihen.
 
Vitut tolla oo mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. :D
 
Lahjakkuus on myytti. Se tarkoittaa korkeintaan "kiinnostusta". Jos joku on musiikillisesti "lahjakas", se tarkoittaa että hän on musiikista kiinnostunut. Jos kiinnostusta piisaa, niin sen enempää apuja ei ole tulossa. Loppu on kiinni vaan siitä, kuinka paljon töitä tekee musiikin eteen.

Lahjakkuus on myytti. Se tarkoittaa korkeintaan "kiinnostusta". Jos joku on musiikillisesti "lahjakas", se tarkoittaa että hän on musiikista kiinnostunut. Jos kiinnostusta piisaa, niin sen enempää apuja ei ole tulossa. Loppu on kiinni vaan siitä, kuinka paljon töitä tekee musiikin eteen.
 
Väität, että kaikki on ihan yhtä lahjakkaita musiikissa ja jotkut vaan ovat kiinnostuneempia kuin toiset ja sen takia menestyvät?
 
Itse olen tähän mennessä törmännyt todella paljon musiikista kiinnostuneisiin ja ahkeriin tyyppeihin, joiden soitanta on siltikin vuodesta toiseen lähinnä karmivaa kuultavaa, valitettavasti. Toisaalta tiedän tyyppejä, joiden soitto on hirmuisen musikaalista ja taitavaa, vaikka nämä eivät edes harjoittele. Mihin tämä voi perustua, jos ei ole olemassa mielestäsi sellaista asiaa kuin musikaalinen lahjakkuus?

Vitut tolla oo mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. :D
 
Lahjakkuus on myytti. Se tarkoittaa korkeintaan "kiinnostusta". Jos joku on musiikillisesti "lahjakas", se tarkoittaa että hän on musiikista kiinnostunut. Jos kiinnostusta piisaa, niin sen enempää apuja ei ole tulossa. Loppu on kiinni vaan siitä, kuinka paljon töitä tekee musiikin eteen.
 
Niin meinaat että Mozart teki ihan helvetisti töitä jotta sai 4-vuotiaana tehtyä ekat sävellyksensä? :D Musiikki on nimenomaan sellainen laji jossa lahjakkuus tulee ilmi. Jos päässä eivät sävelet soi ei niitä sinne saa. Tekniikkatreenit eivät siihen auta.

No, jos noin on, niin sitten olen väärässä. :)

Itse olen tähän mennessä törmännyt todella paljon musiikista kiinnostuneisiin ja ahkeriin tyyppeihin, joiden soitanta on siltikin vuodesta toiseen lähinnä karmivaa kuultavaa, valitettavasti. Toisaalta tiedän tyyppejä, joiden soitto on hirmuisen musikaalista ja taitavaa, vaikka nämä eivät edes harjoittele. Mihin tämä voi perustua, jos ei ole olemassa mielestäsi sellaista asiaa kuin musikaalinen lahjakkuus?
 
Musikaalista lahjakkuutta todellakin on olemassa, mutta voi tuossa muukin vaikuttaa ja melkein varmasti vaikuttaakin.
 
Todennäköisesti tämä ensimäinen ryhmä ei vain osaa/tiedä miten harjoitella oikein vaikka intoa löytyisikin.
 
Semmosta nyt ei olekkaan, joka harjoittelematta soittaisi taitavasti. Todennäköisesti vaan vähättelevät sitä harjoittelun määrää antaakseen itsestään jonkinlaisen neron kuvan.
 
Suosittelen ketjun aloittajalle ja miksi ei kaikkille muillekin tutustumista tähän sivustoon: http://www.guitarprinciples.com/GettingBetter/gettingbettermenu.htm
 
Löytyy asiaa niin tuosta lahjakkuudesta sun muusta.

Musikaalista lahjakkuutta todellakin on olemassa, mutta voi tuossa muukin vaikuttaa ja melkein varmasti vaikuttaakin.
 
Todennäköisesti tämä ensimäinen ryhmä ei vain osaa/tiedä miten harjoitella oikein vaikka intoa löytyisikin.
 
Semmosta nyt ei olekkaan, joka harjoittelematta soittaisi taitavasti. Todennäköisesti vaan vähättelevät sitä harjoittelun määrää antaakseen itsestään jonkinlaisen neron kuvan.
 
Suosittelen ketjun aloittajalle ja miksi ei kaikkille muillekin tutustumista tähän sivustoon: http://www.guitarprinciples.com/GettingBetter/gettingbettermenu.htm
 
Löytyy asiaa niin tuosta lahjakkuudesta sun muusta.
 
Joojoo mutta jostakin ne melodiat tulee mitä tuokin ukko opettaa soittamaan. Ei vaan kukaan ole kertonut että mistä.

Joojoo mutta jostakin ne melodiat tulee mitä tuokin ukko opettaa soittamaan. Ei vaan kukaan ole kertonut että mistä.
 
No minäpä kerron. Ne tulee oikeasta musiikista. Siis siitä, että tyyppi on apinoinut esikuviaan ja plokkailun hänen mielestään hyviä juttuja, ja pikkuhiljaa ne jutut on alkaneet sulautua osaksi omaa tyyliä, jolloin niitä voi soittaa ihan hatusta ja käyttää luontevasti improvisoinnissa.

No minäpä kerron. Ne tulee oikeasta musiikista. Siis siitä, että tyyppi on apinoinut esikuviaan ja plokkailun hänen mielestään hyviä juttuja, ja pikkuhiljaa ne jutut on alkaneet sulautua osaksi omaa tyyliä, jolloin niitä voi soittaa ihan hatusta ja käyttää luontevasti improvisoinnissa.
 
Ok. Noh kerropas sitten miten Macca sävelsi Eleanor Rigbyn vähän yli parikymppisenä ja tuhannet muut ei vastaavaan ole pystyneet 20 vuoden soittamisen jälkeen. Kiinnostuksen puutetta?

Ok. Noh kerropas sitten miten Macca sävelsi Eleanor Rigbyn vähän yli parikymppisenä ja tuhannet muut ei vastaavaan ole pystyneet 20 vuoden soittamisen jälkeen. Kiinnostuksen puutetta?
 
Mitä tällä on tekemistä minkään kanssa? Mä vastasin ihan vilpittömästi sun kysymykseesi, ja lähestulkoon varmasti uskallan väittää, että niin se kaveri ne melodiat keksii. Ala sinäkin plokkaamaan ja opettelemaan juttuja esikuviltasi, niin aivan varmasti alkaa tulla ainakin jotain saman tapaista päähän. En mä kuitenkaan väitä tietäväni, että miten hittibiisi tehdään. Jos tietäisin, niin mun ei varmaan tarvisi tehdä huttukeikkaa.

Mitä tällä on tekemistä minkään kanssa? Mä vastasin ihan vilpittömästi sun kysymykseesi, ja lähestulkoon varmasti uskallan väittää, että niin se kaveri ne melodiat keksii. Ala sinäkin plokkaamaan ja opettelemaan juttuja esikuviltasi, niin aivan varmasti alkaa tulla ainakin jotain saman tapaista päähän. En mä kuitenkaan väitä tietäväni, että miten hittibiisi tehdään. Jos tietäisin, niin mun ei varmaan tarvisi tehdä huttukeikkaa.
 
Oli puhe musiikillisesta lahjakkuudesta. Vähän sama kuin että harvempi koko ikänsä kirjoja lukenut ja/tai pöytälaatikkoon kirjoittanut repäisee uutta Sinuhea (tai jotain hienoa esikoisteosta).

Häilyvä on raja lahjakkuuden, reenauksen, intohimon, ympäristön vaikutusten yms välillä.. Tämä kuusivuotias on ehdottomasti lahjakas, en kiellä: http://www.youtube.com/watch?v=Ly0j_D-W8Ug&feature=related
 
Mutta mites ne muut tekijät? Ympäristön vaikutus? Tuskin toi on joskus kolmivuotiaana vaatinut vanhemmiltaan rumpusettiä, oiskohan se mennyt toisin päin. Jossain muussa ympäristössä kasvaneena toi voisi olla hyvinkin "lahjaton", luulen ma. Yhtä hyvin voisi sanoa, että afrikkalaiset heimolaiset on rytmitajultaan tosi lahjakkaita.
 
Ja tämä kirjoitus kaikella kunnioituksella lahjakkaita ja etenkin tuota pikkupoikaa kohtaan, ihailen kovasti :) Ja tää on offtopicia aloittajalle, sori siitäkin.

Oli puhe musiikillisesta lahjakkuudesta. Vähän sama kuin että harvempi koko ikänsä kirjoja lukenut repäisee uutta Sinuhea.
 
Oliko? Eikö kyse ollut tästä:
 
"Joojoo mutta jostakin ne melodiat tulee mitä tuokin ukko opettaa soittamaan. Ei vaan kukaan ole kertonut että mistä."
 
Ei ne melodiat kenenkään päähän jonkun mystisen lahjakkuuden avulla tyhjästä napsahda. Ei se Maccacaan aivan pystymetsästä hittibiisiä lähtenyt tekemään, vaan oli kahlannut esikuviensa juttuja ennen sitä läpi. Tämä ei edes ole mun subjektiivinen mielipiteeni, vaan lähestulkoon kaikki maailman kovimmat muusikot ovat näin vastanneet, kun asiaa on heiltä kysytty.
 
Kyllä ihmiset on eri tavalla lahjakkaita, mutta älkää nyt herranjumala tehkö siitä lahjakkuudesta tai sen puutteesta tekosyytä ja tuudittautuko siihen, että "enhän mä pysty". Suurin osa niistä tyypeistä jotka treenaa paljon, menee todella nopeasti ohi niistä superlahjakkaista tyypeistä, jotka vain luottavat siihen omaan lahjakkuuteensa. Mä tiedän että asia on näin, koska olen opettanut kitaransoittoa musiikkikoululla sekä annan tälläkin hetkellä yksityistunteja, ja törmään tähän lahjakkuuden ja treenaamisen dilemmaan jatkuvasti, ja jokaisen oppilaani kohdalla olen tullut samaan johtopäätökseen.

Oliko? Eikö kyse ollut tästä:
 
"Joojoo mutta jostakin ne melodiat tulee mitä tuokin ukko opettaa soittamaan. Ei vaan kukaan ole kertonut että mistä."
 
Ei ne melodiat kenenkään päähän jonkun mystisen lahjakkuuden avulla tyhjästä napsahda. Ei se Maccacaan aivan pystymetsästä hittibiisiä lähtenyt tekemään, vaan oli kahlannut esikuviensa juttuja ennen sitä läpi. Tämä ei edes ole mun subjektiivinen mielipiteeni, vaan lähestulkoon kaikki maailman kovimmat muusikot ovat näin vastanneet, kun asiaa on heiltä kysytty.
 
Kyllä ihmiset on eri tavalla lahjakkaita, mutta älkää nyt herranjumala tehkö siitä lahjakkuudesta tai sen puutteesta tekosyytä ja tuudittautuko siihen, että "enhän mä pysty". Suurin osa niistä tyypeistä jotka treenaa paljon, menee todella nopeasti ohi niistä superlahjakkaista tyypeistä, jotka vain luottavat siihen omaan lahjakkuuteensa. Mä tiedän että asia on näin, koska olen opettanut musiikkikoululla sekä annan yksityistunteja, ja törmään tähän lahjakkuuden ja treenaamisen dilemmaan jatkuvasti, ja jokaisen oppilaani kohdalla olen tullut samaan johtopäätökseen.
 
Lue koko threadi niin tiedät mistä on kyse. Enkä puhunut itsestäni tai osoittanut ketään muutakaan sormella että "ei mitään osaa vaikka noin pitkään soittanut".
 
Tiedät varmasti asiasta paljon opettamisesi kautta mutta itsekin sanot että lahjakkuutta on erimääräistä ihmisillä. Siitä en tiedä mitään että onko niitä jotka eivät tee mitään lahjakkuutensa varjolla. Jos nämä kuitenkin tekevät, pääsevät varmasti pidemmälle kuin ei-niin-lahjakkaat.
 
Ajattele vaikka lauluääntä, toisilla on (ja myös kyky tuottaa oikeankorkuisia ääniä helpommin, johtuu se sitten sävelkorvasta tai mistä hyvänsä) ja toisilla todellakaan ei ole. Kummasta tehdään laulaja bändiin?

Lue koko threadi niin tiedät mistä on kyse. Enkä puhunut itsestäni tai osoittanut ketään muutakaan sormella että "ei mitään osaa vaikka noin pitkään soittanut".
 
Tiedät varmasti asiasta paljon opettamisesi kautta mutta itsekin sanot että lahjakkuutta on erimääräistä ihmisillä. Siitä en tiedä mitään että onko niitä jotka eivät tee mitään lahjakkuutensa varjolla. Jos nämä kuitenkin tekevät, pääsevät varmasti pidemmälle kuin ei-niin-lahjakkaat.
 
Ajattele vaikka lauluääntä, toisilla on (ja myös kyky tuottaa oikeankorkuisia ääniä helpommin, johtuu se sitten sävelkorvasta tai mistä hyvänsä) ja toisilla todellakaan ei ole. Kummasta tehdään laulaja bändiin?
 
Kyllä mä olen lukenut koko tämän ketjun läpi. Sä kysyit, että mistä tuon yllä mainitun sivuston tyyppi niitä melodioita keksii. Mä kerroin sulle, että mistä se ne todennäköisesti keksii, ja et ilmeisesti usko. Miksi?
 
Mulla on ollut sellaisia oppilaita, jotka ovat selvästi olleet lahjakkaita, mutta eivät ole tehneet kotona paljon mitään, koska soittoläksyt on saatu välttävästi rämmittyä läpi aivan minimaalisella treenillä. Mä väitän, että se lahjakkuuden ja treenaamisen suhde on 20-80 tjsp. treenaamisen hyväksi, ja perustan tuon väitteen kokemukseeni omasta sekä tuttujen treenaamisesta, sekä muutamasta kymmenestä kitaraoppilaasta.
 
Jos ajatellaan kahta henkilöä jotka eivät ikänään ole treenaneet laulua, on mahdotonta sanoa heidän lauluäänistään yhtään mitään, eikä niistä kummastakaan täydestä keltanokasta noin vain tehdä laulajaa bändiin. Vaikka toisen ääni saattaisikin kuulostaa ns. raakana miellyttävämmältä, niin elleivät nuo molemmat henkilöt käyttäisi paljon aikaa laulun treenaamiseen, olisi mahdotonta sanoa varmasti, että kummasta voisi tulla parempi laulaja. Tätä mä jutuissani ajan takaa. Ennen kuin johonkin asiaan perehtymiseen, oli se sitten musiikkia, matematiikkaa tai ihan mitä vaan, on käytetty paljon aikaa ja vaivaa, on koko ihmisten erilainen lahjakkuus pelkästään kuriositeetti. Et voi tietää onko sinusta johonkin asiaan, ennen kuin olet tosissasi yrittänyt, eikä pelko siitä ettei kuulukaan niihin superlahjakkaisiin tyyppeihin saisi olla este vakavammalle treenaamiselle. Ne tyypit jotka uskovat lahjakkuuden näyttelevän treenaamista merkittävämpää roolia, eivät koskaan tule kuulumaan alansa kovimpiin osaajiin.

Ajattele vaikka lauluääntä, toisilla on (ja myös kyky tuottaa oikeankorkuisia ääniä helpommin, johtuu se sitten sävelkorvasta tai mistä hyvänsä) ja toisilla todellakaan ei ole.
 
Suosittelen lukemaan Ava Nummisen väitöskirjan Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi - tutkimus aikuisen laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta. Ava luennoi meillä Akatemialla jokin aika sitten aiheesta.
 
Kirja perustuu hänen tutkimukseen, jossa hän keräsi koulutettavakseen noin 10 hengen ryhmän mahdollisimman toivottomia laulajia, eli sellaisia, jotka eivät esim tunnista, laulavatko samaa säveltä pianon kanssa vai ei, eikä ukko nooa taitu. Lisäksi siihen vielä päälle ylivoimaisen oloiset äänenmuodostusongelmat. Eikä puhuta mistään kasvavista nuorista vaan 20+ ihmisistä. Kaikilla tapahtui ennen pitkää merkittävää kehitystä niin sävelkorvan kuin äänemuodostuksen saralla. Ehkä suurimmaksi ongelmaksi henkilöiden kohdalla oli muodostunut nimenomaan usko omasta "laulutaidottomuudesta", ja sitä kautta heidät oli ikään kuin tuomittu epäonnistumaan. Aikaa myöten tällaisten henkisten lukkojen hellitettyä osoittautui, että täysin sävelkorvattomalta vaikuttava ihminen oikeasti omaa sellaisen, mutta ei ollut vain ikinä oppinut sitä (ympäristön vaikutukset niinkuin edellisessä tekstissäni sanoin!). Avan tärkein viesti tuntui olevan, ettei ole olemassa "laulutaidottomia", "sävelkorvattomia" tai "epämusikaalisia" ihmisiä. Joissain päin maailmaa ei edes ymmärretä moisia käsitteitä.
 
Edit: Ne tyypit jotka uskovat lahjakkuuden näyttelevän treenaamista merkittävämpää roolia, eivät koskaan tule kuulumaan alansa kovimpiin osaajiin.
Samaa mieltä.. :)

Kyllä mä olen lukenut koko tämän ketjun läpi. Sä kysyit, että mistä tuon yllä mainitun sivuston tyyppi niitä melodioita keksii. Mä kerroin sulle, että mistä se ne todennäköisesti keksii, ja et ilmeisesti usko. Miksi?
 
Mulla on ollut sellaisia oppilaita, jotka ovat selvästi olleet lahjakkaita, mutta eivät ole tehneet kotona paljon mitään, koska soittoläksyt on saatu välttävästi rämmittyä läpi aivan minimaalisella treenillä. Mä väitän, että se lahjakkuuden ja treenaamisen suhde on 20-80 tjsp. treenaamisen hyväksi, ja perustan tuon väitteen kokemukseeni omasta sekä tuttujen treenaamisesta, sekä muutamasta kymmenestä kitaraoppilaasta.
 

 
Jos nyt koitan selventää mitä tarkoitin niin kyllä olemme periaatteessa samaa mieltä tuosta. Ja lahjattomuuden pelko ei saa olla mikään este siitä olemme myös samaa mieltä. Pääpointtini oli se, että todella kovat ukot kuten esim. George Benson ovat niitä keneltä löytyy myös se 20% lahjakkuutta. Treenit sitten on erikseen selvästikin hallussa myös hänellä mutta jokaista Bensonia kohden on satoja ellei tuhansia joilla ei tuota samantasoista lahjakkuutta ole ja heistä ei yhtä kovia tule millään. Ei nyt ollut tarkoitus tästä mitään isompaa riitaa kehittää.