Kitarat: soittaminen ›

Tervehdys arvon palstalaiset. Olen kohdannut ongelman kitaran nauhoituksessa/soittamisessa ja se ongelma on kitaran tiukkuus ja tarkkuus. Sinänsä kysymykseni varmaan kuuluisi tuonne laitteisto puolelle, koska voipi olla, että vastaus löytyy laitteistosta tai sitten ei. Uskoisin, että tämä on aihe, joka kiinnostaa monia muitakin itseni lisäksi. Etenkin kun selvää vastausta ei tunnu moni tietävän, sen varmemmin kuin itsekkään.
 
Mutta asiaan:
 
Eli kuinka saada kitarasaundista mahdollisimman tarkka, tiukka ja erotteleva siten, että nopea riffittely ei puuroudu? Rummuilla vastaus olisi kaiketi triggeröinti? Eli minkälaisia geittejä/kompuroita minun tulisi käyttää, vai onko se vastaus lainkaan tähän ongelmaan?
 
Esimerkkeinä voisi käyttää yhden lempiyhteeni sikth tuotantoa.:
http://www.youtube.com/watch?v=K-BzWuc16GE
 
Toinen kappale jonka löysin esimerkiksi bland street bloom
http://tinyurl.com/55o8st.
Eli tuon tyylistä räjähtävyyttä ja pysähtyvyyttä olisi tarkoitus saada saundille. Eli mahdollisimman tarkasti alkava ja loppuva ääni.
 
Ongelma on lähinnä äänen jääminen soimaan ja räjähtävyyden puute. Jos kysymykseni on epäselvä, voin mielelläni tarkentaa, tosin ongelma kaiketi aika tunnettu.
 
Laitteistoa tällä hetkellä käytössä Schecter Hellraiser C-7 ja Line6 Spider valve 100hd ja 4x12 celestion vintage 30:llä varustettu kaappi.
 
Kiitos jeesistä jo näin valmiiksi. :-)

Itse olen huomannut seuraavat pointit kotiäänittelyssä toimiviksi:
 
- Mahdollisimman vähän säröä
- Middleboost eq:lla
- Kolme kitararaitaa, kaksi täysin molemmilla sivuilla ja yksi keskellä
- Kaikki soitetut jutut tarkasti, jos menee pikkasenkin sinne päin, niin uusiks vaan
 
Äänityksessä olen käyttänyt paljon ostamaani Amplitube 2 -softaa, ja parin viikon ruuvauksella siitä oppi kaikkee paljon. Jos tiedät ohjelman ja haluat patchejä joita olen väsännyt, niin heitä vaikka pikaviestejä. Voin tsekkailla jos olis jotain.

Ongelma on lähinnä äänen jääminen soimaan ja räjähtävyyden puute.
 
Demppaa tarkemmin, soita tiukemmin. Ongelmat eivät siis todennäköisesti ole pelkästään saundissa. Se, mitä tapahtuu äänten välissä, aiheuttaa sutun. Jos äänet eivät soi loppuun saakka tai välissä soi häiriöääniä, kitara ei soi halutulla tavalla. Lisää treeniä ja tietty vähemmän säröä, jolloin häiriötkään eivät kompressoidu niin paljon esiin. Voihan tuota tietysti treenata just päinvastoinkin, lisää säröä jotta pitää olla entistä tarkempi soiton kanssa. Sitten kun toimii säröt kaakossa niin äänittäessä vähemmälle ja silti soittaa yhtä skarpisti. Ku pistää vielä jonkun gaten päälle ni johan on.

- Mahdollisimman vähän säröä
- Middleboost eq:lla
- Kaikki soitetut jutut tarkasti, jos menee pikkasenkin sinne päin, niin uusiks vaan
 
Nämä ainakin.
 
- Kolme kitararaitaa, kaksi täysin molemmilla sivuilla ja yksi keskellä
 
Itse olen nauhoittanut vain kaksi raitaa, jonkun verran molemmille puolille paneroituina. Mielellään vähän erillaisilla soundeilla. Varsin jämyyn lopputulokseen voi päätyä ainakin jos toinen soundi on kuiva ja keskialuetta korostava toisen ollessa vähän enemmän sirisevä ja middlescoop tyyppinen.

Laitapa jotain pätkää näytille, ei tähän muuten voi oikein sanoa mitään. Sikthin jätkät ovat kyllä sen verran tarkkoja soittajia, että kuulostaisivat tiukalta vaikka patterimarsuilla.
 
E: Ja mikäli se mitään auttaa, niin ainakin Death of a Dead Day on äänitetty Bogner Uberschallilla. Leadit vedettiin Diezel Herbertillä.

Eikös toi sikth veivaile jossain a-vireessä? vai peräti matalemmalta?
Ainakin jos ei oo ihan maailman parhaat pelit ja vempaimet käytössä niin über matalat vireetkin kyllä asiaan vaikuttaa. Vireen nostokin voi vaikuttaa huomattavasti...
 
E: En ees korjaa moista kieliopin helmeä.

Itse olen nauhoittanut vain kaksi raitaa, jonkun verran molemmille puolille paneroituina. Mielellään vähän erillaisilla soundeilla. Varsin jämyyn lopputulokseen voi päätyä ainakin jos toinen soundi on kuiva ja keskialuetta korostava toisen ollessa vähän enemmän sirisevä ja middlescoop tyyppinen.
 
Mulla on se keskimmäinen aina vähän hiljasemmalla ja lisäksi siinä on middlescuuppia silleen, ettei turhan paljon puske esiin muutenkaan. Antaa mun mielestä siihen soundiin vähän lämpöä kuitenkin.
 
Ja yksi asia mikä unohtui:
 
- Se basso tuo myös aika paljon munaa kitaroihin, kun yhteistyö toimii kitaroiden ja basson välillä. Tämän olen huomannut tärkeäksi. Todella tärkeäksi.

Eikös toi sikth veivaile jossain a-vireessä? vai peräti matalemmalta?
Ainakin jos ei oo ihan maailman parhaat pelit ja vempaimet käytössä niin über matalat vireetkin kyllä asiaan vaikuttaa. Vireen nostokin voi vaikuttaa huomattavasti...
 
E: En ees korjaa moista kieliopin helmeä.
 
Drop C#, parissa biisissä (kuten tuo Bland Street Bloom) drop Ab -vireessä.

Säröä tosiaan vähemmän, ei puuroudu soundi. Lisäksi aktiivimikit kitaraan ja kaikki mallintavat vehkeet pois.

Säröä tosiaan vähemmän, ei puuroudu soundi.
 
Näin.
 
Lisäksi aktiivimikit kitaraan ja kaikki mallintavat vehkeet pois.
 
Ei välttämättä ihan näin. Passiiveillako ei saa tiukkaa soundia? Ja entäs Meshuggah ja Line6?

Ei välttämättä ihan näin. Passiiveillako ei saa tiukkaa soundia? Ja entäs Meshuggah ja Line6?
 
Meshuggah on erittäin hyvä esimerkki, miten kitarat ja bassot luo sen soundin. Muistaakseni heput kertoili jossain haastattelussa, että se basso tuo sen tunnistettavan klangin niiden soundiin.

...basso tuo sen tunnistettavan klangin niiden soundiin.
 
On kitaristien yleinen harhaluulo, että kitarasoundissa pitäisi olla kovasti bassoa/alapäätä. Se toimii kyllä kivasti yksin soittaessa, mutta bändin kanssa sellainen kuivan kipakka yksinään aika ohut soundi toimiikin paremmin, kun sinne alataajuuksille tulee bassoa ja runpuja, ehkä kiippareitakin.

On kitaristien yleinen harhaluulo, että kitarasoundissa pitäisi olla kovasti bassoa/alapäätä. Se toimii kyllä kivasti yksin soittaessa, mutta bändin kanssa sellainen kuivan kipakka yksinään aika ohut soundi toimiikin paremmin, kun sinne alataajuuksille tulee bassoa ja runpuja, ehkä kiippareitakin.
 
Olen itte kyllä varmasti joskus tähän syyllistynytkin.
 
Nykyään tykkää sit pitääkin sen soundin aika kuivana ja räkäsenä, toimii sitten basson kanssa hyvin paljon paremmin, ja soundi on tiukempi.

Kiitos kovasti vastauksistanne. :) Harmi, ettei ole nyt mitään samplea heittää kehiin josta olisi tässä apua.
Muotoilempa nyt kysymystäni ehkä vähän tarkoittamaani suuntaan. Eli millä laitteella saan kitaran saundin alkamaan seinästä ja loppumaan seinään? Koska nyt se lähtee hieman prÄmm haluan, että se lähtee PRÄ eikä mitään mm ääniä mihinkään. (olikohan tuo nyt oikeasti paras esimerkki minkä pystyin keksimään) Mutta enivei, nyt siis haussa tekniikka/laite jolla tuo onnistuu.

Kiitos kovasti vastauksistanne. :) Harmi, ettei ole nyt mitään samplea heittää kehiin josta olisi tässä apua.
Muotoilempa nyt kysymystäni ehkä vähän tarkoittamaani suuntaan. Eli millä laitteella saan kitaran saundin alkamaan seinästä ja loppumaan seinään? Koska nyt se lähtee hieman prÄmm haluan, että se lähtee PRÄ eikä mitään mm ääniä mihinkään. (olikohan tuo nyt oikeasti paras esimerkki minkä pystyin keksimään) Mutta enivei, nyt siis haussa tekniikka/laite jolla tuo onnistuu.
 
Ainakin Dimebag Darrell taisi käyttää tuohon tarkoitukseen noise gatea.

Soitettaessa dempattuja ääniä vaimenna huolellisesti kaikki muut kielet. Kokeile siirtää kättä(kämmensyrjää) hiukan kauemmaksi tallasta. Liian lähellä tallaa tulee helposti tuollainen kuvailemasi ääni.

Kiitos kovasti vastauksistanne. :) Harmi, ettei ole nyt mitään samplea heittää kehiin josta olisi tässä apua.
Muotoilempa nyt kysymystäni ehkä vähän tarkoittamaani suuntaan. Eli millä laitteella saan kitaran saundin alkamaan seinästä ja loppumaan seinään? Koska nyt se lähtee hieman prÄmm haluan, että se lähtee PRÄ eikä mitään mm ääniä mihinkään. (olikohan tuo nyt oikeasti paras esimerkki minkä pystyin keksimään) Mutta enivei, nyt siis haussa tekniikka/laite jolla tuo onnistuu.
 
Tohon vaikuttaa noise gaten lisäksi se muu laitteisto nimen omaan. Varsinkin se että millainen särö on. Monissa high gain -nupeissa se atakki on aika pehmee, mut tietenki siihen voi vaikuttaa justiinsa kompuroilla, gateilla sun muilla.

Räkkipeli: You got the point, nyt vaan tietoa mitä kannattaa hankkia laitteiston osalta.
Attakkia pitää saada ja noise gate sitten lopetteleen. Tossa line6 on tosiaan sen verran pehmeä ja perus digitaalinen särö, että se on vähän sellainen löysä, eli se nousee hitaasti ja keskellä on se attak pointti ja sitten se taas laskee. Eli vaikka kuinka tiukasti soittaa, ikinä se saundi ei ole niin iskevä kuin voisi olla.
 
Ihmiset on antanut hyviä neuvoja, kyllä demppaaminen on tärkeää tehdä oikein, pitää harjoitella lisää, mutta tällä kertaa kysymys ei ollut siitä. :) Siksi en siihen niin paljon noteerannut, koska haen nyt enemmän tuota laitteistopuolta. (tajuilen itsekkin aina näitä pointteja samalla kun threadi kehittyy). Enemmänkin kyselen niin sanottua hardwaretekniikkaa ja sen käyttöä ja siihen neuvoja kuin tuohon ihan varsinaiseen soittoon. Tiukka soitto tulee treenaamalla, siihen en nyt varsinaisesti neuvoja hae, vaikkakin hyvät neuvot on aina tervetulleita.
 
Sattuuko kukaan tietämään, onko tuossa line6 valve headissa sisäänrakennettuna gateja tai mitään muuta jolla tuohon voisi vaikuttaa? Vettoissahan ainakin on, mutta tosin ne nyt on eri laitteita tyystin muutenkin. :)
 
ps. ymmärtääkseni noissa line6 laitteissa on ollut ties mitä ominaisuuksia mitkä ovat piilossa, eikä ohjekirjasissa niistä mainita sanallakaan.
 
ps ps. Tuleeko mieleen jotain opusta joka kertoo, kuinka ammattistudiot nauhoittavat ja tuottavat? Ihan vain mielenkiinnosta olisi hauska tutkiskella oikeata studioprosessia ja niitä laitteita, mitä niillä on kitaran ja nupin välissä ja mitä varten ne niitä siellä pitää. Tuntuu, että tyypeillä on vakio setteinä ainakin kompurat ja gatet miltei aina.

Räkkipeli: You got the point, nyt vaan tietoa mitä kannattaa hankkia laitteiston osalta.
Attakkia pitää saada ja noise gate sitten lopetteleen. Tossa line6 on tosiaan sen verran pehmeä ja perus digitaalinen särö, että se on vähän sellainen löysä, eli se nousee hitaasti ja keskellä on se attak pointti ja sitten se taas laskee. Eli vaikka kuinka tiukasti soittaa, ikinä se saundi ei ole niin iskevä kuin voisi olla.
 
Ok, ymmärrän. Mulla oli joskus vuosia sitte vähän samanlaista pohdintaa mun Laneyn kanssa. Siinä kun se särö on hyvinkin sellanen kun kuvailit, joskin ei niin paljoa ätäkkiä. Jos haluat tosissaan pysytellä tossa nykyisessä styrkkarissa, ettei sitä lähdetä vaihtamaan, niin yks minkä oon todennut toimivaksi, on se että lisäät singaaliketjuun säröpedaalin, ja tässä tapauksessa sellanen särö mikä on vähän "sirkkelimäinen", eli ei mikään muhkea jyystömössö. Ja sillä boostaa haluamallaan tavalla. Tossa tapauksessa suosittelisin tekemään niin että kun löydät sen kuuloisen säröspedun mikä miellyttää, otat siitä sitä säröä aika paljonkin, ja täten vähennät sitä runsaasti nupin säädöistä. Mutta tässä täytyy sitten muistaa että lisää terävyyttä ja selkeyttä tähän soppaan saa vaikkapa ylimääräisellä eq:lla, jolla boostaat ne middlet esiin esim. loopin kautta. Tämä on yks teoria mitä voi kokeilla, mutta sen toimivuus on täysin riippuvainen sen toteutuksesta, luonnollisesti. Omalla kohdalla se toimi täydellisesti.
 
Se mainittakoon että joissain vanhoissa rokkenrooli putki styrkkareissa (aka. Marshall) on erittäin terävä soundi ja boostattuna atakkimainen, juuri sellainen terävä, joten suosittelen tutustumaan niidenkin maailmaan.

Säröä tosiaan vähemmän, ei puuroudu soundi. Lisäksi aktiivimikit kitaraan ja kaikki mallintavat vehkeet pois.
 
Näillä minäkin lähtisin liikkeelle.
 
Lisäksi oikea vastaus sekä tuohon rumpu- kuin kitaranäkökulmaankin on tiukka soitto. Hyvä ja tiukka tatsi on se mistä koko homma lähtee liikkeelle. Jykevä demppaus ja kellontarkka pikkaus. Sävelten soittaminen ja sammuttaminen puhtaasti. Ei tuolla Sikthilläkään mitään kovin ihmeellistä tuossa kitarasoundissa ole, äijät on vaan pirun hyviä soittamaan.