Kitarat: soittaminen ›

Luin tuolta FAQ:ista, että pop/jazz-koulukunnan mukaan plekukäden sormet koukistetaan samalla lailla kuin etusormikin. Itse soitan tällä tyylillä. Kuitenkin nyt havaitsin että kukaan ihailemistani kitarasankareista ei soita aivan tuolla tavalla, vaan pitää sormia ainakin hieman auki. Kuulemma demppaaminen helpottuu? Itse pidän sormet nipussa ja tuen osittain etusormea keskisormeen. Pitääkö tässä alkaa opetella uutta tekniikkaa, jos haluaa tulla hyväksi metallikitaristiksi?
 
Toinen kysymys: miten James Hetfield saa Batteryn levyversiossa laukkasävelet niin pirun teräviksi ja nopeasti sammuviksi? (Kuuluu etenkin 1:06 -->) Itse pystyn soittamaan biisin, mutta en saa kitarasta samanlaista soundia millään ilveellä, vaikka olen koittanut dempata kovempaa ja vaihtanut pikkauskohtaa kieleltä. Olisiko se helpompaa kenties tuolla avonaisemmalla otteella? Vai miten Jaymz saa tuon soundin? Se on mielestäni pirun hyvä ja aggressiivinen soundi vaikka Metallican musiikki onkin vähän puhkikuunneltua, haluaisin oppia saman..
 
Esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=CpJNUGHxC3M&feature=related
 
Paul Gilbert puhuu alternate pickingstä. Hänenkään sormet eivät ole aivan nipussa, vaan etusormen ja keskisormen välillä on rakoa. Mitä olette muuten mieltä tuosta mitä se puhuu plekun asennosta? Itse aina luullut että kielen suuntainen (paraller to string) pikkaaminen on paras tapa, vaikka en itsekään ihan näin soita.
 
Toinen esimerkki: Michael Romeo http://www.youtube.com/watch?v=PG2804ggsI0
Ei pidä sormia kämmenen alla kuten minä..

Pitääkö tässä alkaa opetella uutta tekniikkaa, jos haluaa tulla hyväksi metallikitaristiksi?
 
Ei tarvitse. Nuo havaintosi ovat aika lailla hiuksien halkomista. Oleellista on tuntuma kädestä plektran kautta kieleen.
 
Toinen kysymys: miten James Hetfield saa Batteryn levyversiossa laukkasävelet niin pirun teräviksi ja nopeasti sammuviksi?
 
Varmaankin siksi, että se on treenannut sitä paljon.
 
Mitä olette muuten mieltä tuosta mitä se puhuu plekun asennosta? Itse aina luullut että kielen suuntainen (paraller to string) pikkaaminen on paras tapa, vaikka en itsekään ihan näin soita.
 
Plekun kulma on soundikysymys. Ei sen pidä olla missään tietyssä asennossa koko ajan, vaan voi vaihdella tilanteen mukaan. Tietysti pleku menee helpommin kielen yli, jos on enemmän kulmaa, mutta samalla kasvaa suhinan määrä särösoundilla soitettaessa. Toisaalta, terävällä plekulla voi laittaa enemmän kulmaa ilman että soundi alkaa mössöytyä.
 
EDIT: Oon itse siis hieman eri mieltä Gilbertin kanssa siitä, että kuulostaako suhiseva soundi hyvältä vai ei. Mun mielestä suhina ei saisi kasvaa itse soivia ääniä suuremmaksi osaksi soundia.

Varmaankin siksi, että se on treenannut sitä paljon.
 
Aivan.. eli tuon saavuttamiseksi ei ole mitään erityistä kikkaa/tyyliä? En vaan tajua miten kieltä voi dempata niin paljon. Kelluvatallaisessa kitarassa nuotin sävelkorkeus muuttuu jos demppaa tarpeeksi lujaa, enkä silti saa ääntä sammumaan yhtä nopeasti. Ja jos taas siirtää pikkauskohtaa lähemmäs kaulaa, tulos on helposti kuollut ääni, jolla ei ole sävelkorkeutta. Nimenomaan tuo Battery-tyylinen sävelen välitön ja täysinäinen sammumminen tuntuu vaikealta saada aikaan.
 
Mutta kiitoksia vastauksesta.

En vaan tajua miten kieltä voi dempata niin paljon. Kelluvatallaisessa kitarassa nuotin sävelkorkeus muuttuu jos demppaa tarpeeksi lujaa, enkä silti saa ääntä sammumaan yhtä nopeasti. Ja jos taas siirtää pikkauskohtaa lähemmäs kaulaa, tulos on helposti kuollut ääni, jolla ei ole sävelkorkeutta. Nimenomaan tuo Battery-tyylinen sävelen välitön ja täysinäinen sammumminen tuntuu vaikealta saada aikaan.
 
Jaa, no eipä ole tarvinnut sitä koskaan erikseen treenata ainakaan itse. Eli voi olla soundikysymys myös - sulla voi olla turhan paljon gainia, mikä lisää sustainia. Tai sitten liian paljon bassoa.

Aivan.. eli tuon saavuttamiseksi ei ole mitään erityistä kikkaa/tyyliä? En vaan tajua miten kieltä voi dempata niin paljon. Kelluvatallaisessa kitarassa nuotin sävelkorkeus muuttuu jos demppaa tarpeeksi lujaa, enkä silti saa ääntä sammumaan yhtä nopeasti. Ja jos taas siirtää pikkauskohtaa lähemmäs kaulaa, tulos on helposti kuollut ääni, jolla ei ole sävelkorkeutta. Nimenomaan tuo Battery-tyylinen sävelen välitön ja täysinäinen sammumminen tuntuu vaikealta saada aikaan.
 
Mutta kiitoksia vastauksesta.
 
Apricot tuossa jo totesikin hyviä juttuja, painottaisin erityisesti sitä, että kieltä ei tarvi dempata paljoa - tämähän tarkoittaisi lihasvoiman kuluttamista siihen painamiseen - vaan kevyesti sopivalta kohtaa oikean saundin tuottamiseksi. Käytännössä tarkoittaa esmes sitä, että koko ajan ei dempata samasta kohdasta, vaan riippuen siitä, mitä ääniä soitetaan, haetaan mikä kuulostaa oikealta.
Myös semmoinen asia vaikuttaa tiukkuuteen sikana, että ovatko molemmat pikkaussuunnat yhtä tiukan kuuloisia? Jos esmes jokainen ylöspäin lyöty ääni on huonon kuuloinen, lähes 50% kokonaisuudesta on skeidaa.
 
Lisäksi kysymys on siitä, minkätyyppinen särö on käytössä, ts. minkälaisen saundin kitara-vahvistin-yhdistelmä tuottaa, ja millaiseksi saundi viritetään. Esim. erilaiset vahvistimet tuottavat samantyyppisen saundin eri tavoin, jolloin painopiste särön taajuudessa - saundi itsessään on vivahteeltaan erilainen. Jos tällainen saundi ekvalisoidaan "Hetukalla on kuulemma tämmönen skuuppi-V (middlet pois)" -tyylillä, eikä kuunnella lopputulosta, tuloksena on ettei tosiasiassa kuulosteta ollenkaan siltä mitä haluttiin.
Lisäksi on olemassa erityyppisiä säröjä, lähtien siis ihan siitä miten ne elektronisesti syntyvät.
Hetukka soittaa tosi tiukasti tosi laadukkailla kamoilla, jotka on huipputeknikoiden toimesta viritetty just Metallican musaan sopivaksi. Livesoitossa se tiukkuus tulee soittajasta ja oikeanlaisesta "varustuksesta", eli sopivat vermeet joita osataan käyttää.
Studiossa samoista kamoista voidaan taikoa vielä paljon ihmeellisempiä saundeja, niin että kaikki kuulostaa vielä astetta paremmalta - säröä esmes on usein paaaljon paljon vähemmän kuin mitä kuuntelija kuvittelee siinä olevan, tosiasiassa saundin brutaalius luodaan tinkimättömän tiukoilla soittosuorituksilla ja sitten miksatessa rinnakkaiskompuroinnilla yms. näppärillä keinoilla tuodaan saundiin sellaista ilkeyttä jota siinä ei alun perin edes ollut.

Hetukka soittaa tosi tiukasti tosi laadukkailla kamoilla, jotka on huipputeknikoiden toimesta viritetty just Metallican musaan sopivaksi. Livesoitossa se tiukkuus tulee soittajasta ja oikeanlaisesta "varustuksesta", eli sopivat vermeet joita osataan käyttää.
Studiossa samoista kamoista voidaan taikoa vielä paljon ihmeellisempiä saundeja, niin että kaikki kuulostaa vielä astetta paremmalta - säröä esmes on usein paaaljon paljon vähemmän kuin mitä kuuntelija kuvittelee siinä olevan, tosiasiassa saundin brutaalius luodaan tinkimättömän tiukoilla soittosuorituksilla ja sitten miksatessa rinnakkaiskompuroinnilla yms. näppärillä keinoilla tuodaan saundiin sellaista ilkeyttä jota siinä ei alun perin edes ollut.
 
Aivan. Kiitoksia kommentista. Testailinkin erilaisia soundeja, ja pääsin vähän lähemmäs Hetfieldin soundia vähentämällä säröä ja bassoa. Tekniikassa on varmasti myös hiomista, tuo upstroke on kuitenkin heikompi vaikka siihen on tullut kiinnitettyä erityistä huomiota.

Pitääkö tässä alkaa opetella uutta tekniikkaa, jos haluaa tulla hyväksi metallikitaristiksi?
 
Ei tartte. Jännä kun itselläni meni juuri niinpäin että mietin sormien koukistamista. Ei onnistunut koska tuli aika hutera fiilis plekukädelle. Vähän kuin olisi tuki kadonnut. Makuasioosta ei passaa kiistellä, kehuu mäyräkoira ku muniansa nuoli.

hetfield soittaa kiinteätallaisilla, joten niihin voi nojata kunnolla. ei vibrakoneistoihin voi niin nojata.

Hetfieldin soittokamoilla on varmasti ollut suuri merkitys tässä. Styrkkarina on kaiketi ollut Mesa/Boogien Mark IIC+, jonka etuastetta ajettiin Marshallin päättäriin. Mesahan oli tuohon aikaan tiukin rokkivahvistin kaikista.
 
Mielenkiintoista sinällään, että Izzy Stradlin tiettävästi käytti samanlaista vahvistinta Appetite For Destructionilla... Mesasta on moneksi.

Hetfieldin soittokamoilla on varmasti ollut suuri merkitys tässä. Styrkkarina on kaiketi ollut Mesa/Boogien Mark IIC+, jonka etuastetta ajettiin Marshallin päättäriin. Mesahan oli tuohon aikaan tiukin rokkivahvistin kaikista.
 
Mesahan ON kaikista kovin rokkivahvistin:D
 
IIC+ on itse asiassa vahvistin, josta Petrucci maksaisi öbaut mitä vaan. Mistähän moisia saisi? Toivottavasti tää Mark V päihittää nyt sitten senkin.

IIC+ on itse asiassa vahvistin, josta Petrucci maksaisi öbaut mitä vaan.
 
Eikö sillä ole niitä muutamakin?

Eikö sillä ole niitä muutamakin?
 
On kai, mutta muistelisin sen tokaisseen jossain haastattelussa että se on niin hyvä ettei niitä voi olla liikaa:D

On kai, mutta muistelisin sen tokaisseen jossain haastattelussa että se on niin hyvä ettei niitä voi olla liikaa:D
 
Hahaha. Jos kerran rahaa on, niin mikäs siinä.

Hoho, empä ole tällä palstalla vieraillut aikoihin ja yhä samat topikit aina ja ikuisesti, sarjassamme "alternative-pikkaus?"