Kitarat: soittaminen ›

http://www.robertomoretti.com/
 
UG:n foorumilta bongasin tollaisen ilmasen eBookin, jossa kerrotaan miten kykyjen treenaamisen pystyy hiomaan huippuunsa. Kirjoittaja on itse käyttänyt noita asioita opetellakseen kitaran soittoa ja vaikuttas ainaki ensisilmäykseltä tosi hyvältä. Oon lukenu nyt yhen luvun noista kolmesta.

Practice makes Mike Portnoy?
 
Vai onks tää samaa aihepiiriä?

Taitamattomat harjoittelee.

Jucciz: Practice makes Mike Portnoy?
 
Vai onks tää samaa aihepiiriä?
 
En mä oikein tiedä.
 
"Have you ever noticed that after you have done something several times, it begins to take less effort to do?
 
This is because your mind habituates repeated actions, and in turn makes them automatic and effortless. That is, they occur unconsciously and without us needing to focus and concentrate on doing them.
 
For those interested in the science behind this, the explanation is very simple. When you do something enough, your brain strengthens the pathways between electrical transmitters (called neurons) in the brain and body that cause this sequence of actions."
 
Tossa lyhkänen pätkä yhestä kohtaa. Mun korvaan ainaki kuulosti mielenkiintoselta.

January: Tossa lyhkänen pätkä yhestä kohtaa. Mun korvaan ainaki kuulosti mielenkiintoselta.
 
Mun kohtaan aika itsestäänselvyydeltä, jos on sattunut kattomaan jonkun dokumentin joskus, tai käymään lukion aivot päällä -asennossa. :)
 
Vois totakin tutkailla, en tyrmää lukematta.

No joo, mutta siis toi kirjanen on kuitenki 73 sivua. Hain tolla vaan lähinnä sitä, että tää ei oo mikään "practice more, practice more, practice more" -eBook, vaikka en tosin tiiä mistä Mike Portnoy -kirjasta herrasväki tuossa aiemmin puhui.
 
Nii ja itellä oli lukiossa aivot aikalailla off-asennossa. Jos joku muistaa vanhempia viestejäni, niin varmasti voi yhtyä tähän toteamukseen. :D

January: http://www.robertomoretti.com/
 
Kiitos vinkistä, oli hyvä kirja, varsinkin laatu/hinta-suhteeltaan.
 
Vaikka osa esitetyistä asioista olikin tuttuja, kirjoittaja todellakin esittää ja perustelee yksinkertaisen, järkeenkäyvän menetelmän, jolla minkä tahansa taidon harjoittelun luulisi tehostuvan.
 
Kirja on myös sujuvasti ja harvinaisen jaarittelematta kirjoitettu. Reilut 70 sivua isolla fontilla. Luin sen juuri äsken alusta loppuun yhdeltä istumalta ja aikaa kului alle tunti. Näin ohut mutta asiapitoinen kirja on aivan varmasti lukemisen vaivan arvoinen (ja vaikka tuplasti hitaammallekin lukijalle).
 
Ainoa keksimäni pätevä syy olla lukematta kyseistä opusta on englannin kielen taidon puuttuminen. Harmi, sillä senkin opettelussa teoksen menetelmästä olisi varmasti hyötyä. :-)

"...When you do something enough, your brain strengthens the pathways between electrical transmitters (called neurons) in the brain and body that cause this sequence of actions."
 
Tuossa siis kerrattiin oppimisilmiötä fyysisellä tasolla, eli oppiminen on sitä että hermostossa kehittyy uusia yhteyksiä, kun joutuu ratkaisemaan uusia pulmia. Jokaisesta kokemuksesta jää hermostoon muistijälki, joka vahvistuu kun kokemus uusiutuu.
 
Itseäni kiinnosti joskus oppimisen tehostaminen mielikuvaoppimisen menetelmillä. Siinä oppimistilanteeseen pyritään liittämään mahdollisimman paljon erilaisia aistimuksia ja mielleyhtymiä, jotta nuo muistijäljet jäisivät mahdollisimman vahvoiksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppimista.

Keskittyy vaan kunnolla siihen asiaan mitä treenaa ja treenailee paljon.
Eikös sillä jo pärjää aika kivasti?

Joo. Sillä pärjää _kivasti_.

Niinno. Itelleni tuli lähinnä vaivautunut olo kaiken mukapsykologisen jargonin ja tämän "metodin" myötä:
1. Harjoitellaan tarpeeksi pientä asiaa.
2. Tarpeeksi hitaasti ja tarpeeksi pienissä palasissa.
3. Toistoa niin pitkään että asia tulee varmaksi
4. Toistoa pikkuhiljaa nopeuttaen kunnes haluttu nopeus on saavutettu
5. Yhdistetään harjoiteltu asia oikeaan musiikkiin
6. Asiasta on tullut helppoa, tai "tiedostamatonta".
7. Aloita alusta.
 
Luulen että tuossa ei ole mitään uutta kenellekään, joka on jotain joskus elämässään harjoitellut. Enkä kyllä halua, että mun soitosta tulisi "tiedostamatonta", ts. että soittaisin 18 nuottia sekunnissa vaikka siihen ilman sen kummempaa aivotyöskentelyä pystyisinkin.

-RaT-: Niinno. Itelleni tuli lähinnä vaivautunut olo kaiken mukapsykologisen jargonin ja tämän "metodin" myötä:
 
Kirja ei ole esitystavaltaan tieteellinen, mutta se on kyllä ihan linjassa sen kanssa, mitä olen aikaisemmin lukenut taitojen oppimisen mekanismeista. Todennäköisesti kirjoittaja tietää kyllä asiastaan sen verran, että häntä kannattaa kuunnella. Lähdekritiikki on hyvä asia, mutta liioiteltua lähdekritiikkiä kutsutaan kyynisyydeksi.
 
Huomautan, että sivuutat tuossa oman tulkintasi värittämässä "metodikuvauksessa" suuren osan kirjan sisällöstä (mm. hierarkkiset kykymodulit).
 
Lisäksi huomautan, että suosittelen todellakin kirjan lukemista kaikille ja oman mielipiteen muodostamista. Ihan jo siksi, että kirja ei maksa mitään eikä lukeminen vaadi juuri lainkaan aikaa. Jos kirjasta on rahtusenkaan hyötyä oppisen toiminnan ymmärtämisessä ja harjoittelun tehostamisessa, ajallinen panostus tulee korkoineen takaisin. Jos ei, menetys ei ole juuri minkäänmoinen (sillä ehdolla, että harjoittelu ei kirjan opeilla heikkenekään, mitä nähdäkseni kukaan ei toistaiseksi ole epäillyt).

williebrown:
 
Joo, ehkä ollaan istuttu samoilla pedagogiikkaluennoilla ;) Noista hierarkisista kykymoduleista vaan meillä puhuttiin scaffolding-teoriana. Samaa asiaa kuitenkin.
 
Ja toki, metodi"analyysini" oli mielipiteilläni värittynyttä, koskapa oli minun kirjoittamani. Pyrin vain siihen, että -minusta- tuo kirjan luku 2 ainakin pitäisi olla kaikille maalaisjärjellä varustetuille ihmisille päivänselvää.

Jonttu: Keskittyy vaan kunnolla siihen asiaan mitä treenaa ja treenailee paljon.
Eikös sillä jo pärjää aika kivasti?
 
Sillä pärjää just oikein. Ei siihen minusta mitään lukioita tarvitse että ymmärtää tämmösen asian.
Voihan se olla että tossa kirjassa syvennytään siihen toden teolla ja kenties ollaan luotu jotain harjoittelun hallinta taktiikoita ja mitä lie, mutta se että harjoittelemalla jotain osaa jonkun homman ei pitäisi olla mitenkään ihmeellinen juttu.
Toki, olemmehan erilaisia kaikki.

-RaT-: Enkä kyllä halua, että mun soitosta tulisi "tiedostamatonta", ts. että soittaisin 18 nuottia sekunnissa vaikka siihen ilman sen kummempaa aivotyöskentelyä pystyisinkin.
 
:D Sormet sauhuaa tiluja eikä oo hajuakaan mitä tapahtuu.

Räkkipeli: :D Sormet sauhuaa tiluja eikä oo hajuakaan mitä tapahtuu.
 
Tekee kyllä ihan hyvää kyseenalaistaa omaa soittoaan säännöllisesti. Laittaa vaikka yhen soinnun luupin soimaan ja sit soittaa sen päälle nuotin X. Tähän kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään miks soitti juuri sen nuotin, ja juuri sillä fraseerauksella, saundilla jne. Menikö sormi siihen, koska se on tuttu lähtökohta ( ja ollut jo tuhat kertaa aiemminkin ) ? Vai menikö sormi siihen, koska senhetkisessä musiikissa, senhetkisellä instrumentinhallinnalla ja musiikin hahmotuksella valittu nuotti oli paras mahdollinen ratkaisu?
Sit kun on vastannut kysymykseensä tyydyttävällä tavalla toistaa prosessin nuottia X seuraavilla nuoteilla Y,Z, jne...
 
Mulla ainakin potki soittoa kovasti eteenpäin kun vietin yhden puoli vuotta silleen että en suoralta kädeltä allekirjoittanut mitään mitä soitin. Tähän tulee palattua päivittäin, ja henkkoht. saan tälleen varmistettua että aivo ohjaa soittoa, eikä käpälä.

Mielestäni soitto on juuri silloin hauskimmillaan, kun kaikki tuntuu tapahtuvan automaattisesti, ja melkein tuntuu siltä että kontrolli tekemiseen katoaa. Sen sijaan että tuntisin itseni robotiksi, tunnen oppineeni soittamani kappaleen hyvin, ja pystyn soittamaan itsevarmasti ilman että täytyy miettiä epäonnistumisen mahdollisuutta. Toki välillä on fiksua pysähtyä miettimään mitä tekee, ettei soita päin persettä vuosi toisensa jälkeen.
 
Tuosta kirjasta olen lukenut parikymmentä sivua, vielä tähän mennessä ei ole varsinaisesti mitään uutta tullut vastaan.
 
edit: kappaleen ulkoa osaaminen ei toki tarkoita sitä, että osaa soittaa hyvin.

-RaT-:
Ja toki, metodi"analyysini" oli mielipiteilläni värittynyttä, koskapa oli minun kirjoittamani. Pyrin vain siihen, että -minusta- tuo kirjan luku 2 ainakin pitäisi olla kaikille maalaisjärjellä varustetuille ihmisille päivänselvää.
 
Joskus vain "päivänselvätkin" asiat on hyvä kirjoittaa auki. Se, että asia tuntuu lukiessa päivänselvältä, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö asiaan olisi hyvä kiinnittää eksplisiittisesti huomiota. Itse aion jatkossa kiinnittää enemmän huomiota juuri tuohon taitojen purkamiseen hierarkkisiksi moduleiksi, tavoitteiden määrittelyyn harjoitussessioille ja eskalaatioon sen jälkeen, kun jokin kokonainen kykytavoite on saavutettu.