Kitarat: soittaminen ›

Kummipoika on ilmaissut innostumisen merkkejä soittamiseen ja isänsä miettii kitaran ostamista..
 
Onko kokemusta tuon ikäisen soittamisen aloittamisesta? Mikä siinä tulee tärkeimmäksi? Kamat, opetus, iskän tuki..? Vesseli on siis innostunut guitar heron ja Lordin kautta eli rokkia pitäis sen päästä veivaamaan. Isänsä taas ei soita ollenkaan, mutta kuuntelee sujuvasti.
 
Eli ihan vaan kyselen mielipiteitä/kokemuksia 6 (ja puoli) vuotiaan soiton aloittamisesta.

Normaalikokoinen kitara on varmaan liian iso tuon ikäiselle, 3/4 kitara varmaan on fiksuin hankinta. En tiedä valmistetaanko pienempiä, tuon kokoisella moni on varmaan kuitenkin aloittanut pienenä.
 
Kannattaa varmaan lähteä ostamaan käytettyä kitaraa esim. muusikoiden.netin torilta. Paljoa yli satasta en tuon ikäisen kitaraan sijoittaisi, koska kitara ei välttämättä enää kiinnostakaan seuraavana päivänä. Toisaalta varma tapa soittoinnon tappamiseen on kitara jota ei kuusivuotiaan sormilla pysty soittamaan, joten mitään Jyskin 70 euron kitaraa en lähtisi ostamaan. Vahvistimeksi voisin suositella Microcubea, tosin halvemmallakin varmaan saa tuon ikäistä tyydyttävän vahvistimen. Sillä ehdolla, että siitä irtoaa kelvollinen rokkisoundi, eikä mitään surkeaa pörinää.
 
Noista kysymistäsi asioita kaikki ovat tärkeitä. Huonot kamat pilaavat soittoinnon, ilman opetusta ei opi soittamaan, ja isän tuki on varmasti plussaa, kehuminen ja kannustaminen nostanee lapsen innostusta, vaikka soitto kuulostaneekin aluksi kamalalta.
 
Tässä nyt jotain suuntaa antavaa, parhaat vastaukset saat varmaan muilta isiltä.
 
edit: jos kitaratunnit eivät tule kyseeseen, suosittelen isääkin perehtymään kitaransoittoon. Tuon ikäisen on luultavasti vaikea hahmottaa kitaraoppaiden sisältöä, joten apu on varmasti tarpeen. Niitä voimasointuja voisi varmaan lähteä opettamaan heti, kun poika kerran rokista tykkää eikä välttämättä jaksa kiinnostua jostain sointujen harjauksesta. Avosoinnut toki kannattaa ottaa haltuun myös. Isälle linkiksi http://www.justinguitar.com . Kirjoja en osaa oikein suositella.

Normaalikokoinen kitara on varmaan liian iso tuon ikäiselle, 3/4 kitara varmaan on fiksuin hankinta.
 
No riippuu mistä roikkuu. Mä aloitin suoraan täysikokoisilla akkareilla ja vuotta myöhemmin sähkärillä soittamaan, enkä koskaan tajunnut soittimen kokoa ongelmaksi. Mä tosin olin vähän vanhempi, mutta kyllä niillä muksuilla pituutta käsissä riittää ja eipähän jää sitten soitin vanhempanakaan käyttämättä omituisen koon takia. Riippuu tosi paljon vekaran koosta, kannattaa käydä vähän kokeilemassa kaupassa.

tää muksu on aika pienikokonen enkä usko, että riittää käsivarren pituus normikokoseen kitaraan. Noita lyhyempiä kattellaan...
 
e: Ite kans alotin normaalikokoisella (akustisella), mutta mulla oli ikää jo yli kymmenen sillon

Täysikokoinen kitara oli hankala ainakin kymmenvuotiaalle serkulleni, joten on siinä kyllä kuusivuotiaalla melkoinen lankku sylissä. Ei se varmaan mahdotonta ole, mutta periaatteessa jättikitaralla täytyy käyttää myös erilaista tekniikkaa kuin normaalisti, kuvittele itse soittavasi jotain "5/4"-kitaraa tai isompaa. Tuskin se nyt nassikan soittotekniikkaa tuhoaisi ikiajoiksi, mutta vähän kurotteluksihan se tahtoo mennä. Ja lyhyillä sormilla jo useammalta nauhalta sormittaminen saattaa olla vaikeaa.

Suosittelisin kyllä noin pienelle 1/2 kitaraa. Eikä ne käyttämättä jää vanhenmitenkaan. Mullakin ollut aikuisiälläkin tollanen 1/2 kokonen reissukitarana!:)

nuorena se on hyvä aloittaa,oman poikani sain innostumaan vasta kymmenen vanhana innostumaan soitosta.meni monta hyvää treenivuotta hukkaan..aiai..
 
tuossa esimerkki,kun on nuorena aloitettu treenaus.
 
http://www.youtube.com/watch?v=wlUKEoUcArc&feature=related

...tuossa esimerkki,kun on nuorena aloitettu treenaus.
 
http://www.youtube.com/watch?v=wlUKEoUcArc&feature=related
 
Tässä myös hyvä esimerkki nuoresta taitavasta kitaristista. Videon lopussa myös esimerkki tosta kitaran koosta. Poika saa Gibsonin ja se kitara on pidempi kuin soittaja :)
 
-> http://www.youtube.com/watch?v=_GW5-RvTr0c

Tässä myös hyvä esimerkki nuoresta taitavasta kitaristista. Videon lopussa myös esimerkki tosta kitaran koosta. Poika saa Gibsonin ja se kitara on pidempi kuin soittaja :)

-> http://www.youtube.com/watch?v=_GW5-RvTr0c
 
En koskaan kyllästy tuohon kohtaan kun poika saa sen dotin käteensä. Se ilme on niin innostunut. :)

mutta kyllä niillä muksuilla pituutta käsissä riittää
 
Tästä olen kyllä eri mieltä. Pikkunassikoiden kannattaa aloittaa 3/4 kokoisella kitaralla. Ja isukin tehtävä on katsoa, että lapsi kanssa harjoittelee soittoläksyt, eikä vaan rämpyttele "loordia".

Minä tilasin meidän kuusivuotiaalle (ja nelivuotiaalle + kolmikuiselle) täysikokoisen stratokopion + microcuben. Tuntuu kyllä että noin pienellä ei täysikokoinen ole paras vaihtoehto oppimisen kannalta, mutta tällainen ratkaisu tuli tehtyä. Jos kenelläkään kolmella ei ajan kuluessa tärppää, niin isi soittelee sitten tuolla sujuvasti.

Tuota noin... tämä lasten soittaminen (tai muu harrastamien jääkiekko tai jalkapallo... mikroautoilu jne.) on aina sellainen ikuisuuskysymys, jossa kannattaisi pitää järki kädessä. Helposti siinä tulee ladattua kersalle niitä omia paineita, joissa on joko menestynyt itse tai ei ole ja sitten odottaa, että "kyllähän muksu kun kerran minäkin" tai että "pojasta polvi paranee".
 
Ehdottamasti tärkeintä minun mielstäni on se, että lapsi saa tehdä omaa työtään eli leikkiä. Tätä soittoasiaa kannatta siis lähestyä siltä kantilta, siitäkin huolimatta että nämä vesselit osoittavat usein täysin varauksetonta kiinnostusta sitä kohtaan mitä me isät (tai äidit) teemme.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että soittimen pitäisi olla lelu. Ei missään tapauksessa. Soittimen pitää olla oikea, jolla saa aikaiseksi muutakin kuin jotain mikä näyttää etäisesti soittamiselta, mutta vasta sitten kun sen aika on ja lapsi on lähestynyt asiaa omaan tahtiinsa. Lelukauppojen lelukitaroilla tekee musikaaliselle lapselleen pahimmassa tapauksessa karhun palveluksen. Silti myös vanhemmalla iällä aloitettu soiton opiskelu tuottaa tuloksia. Ei tuo 6-10 vuotta ikää ole mikään sääntö, että pitäisi jo aloittaa kova treenaaminen. Päin vastoin, silloin pitää leikkiä.
 
Itse ostin jo aikoja sitten nyt 2,5 vuotiaalle pojalleni ukulelen Makkosen Erkalta Turusta http://www.huimalumous.fi/?sivu=tuotteet&isokuva=127 koska itse soitan joka päivä ja poika kyttää silmä kovana siinä vieressä. Siinä ukessa kun olen pitänyt sen avoimen perusvirityksen (C-duuri, alhaalta ylös G-C-E-A) niin se kuulostaa periaatteessa aina hyvältä. Siellä se on pyörinyt lasten huoneen lattialla ja ollut milloin mikäkin "lekka-auton vaihlekeppi". Aika lailla siihen on tullut jo hienoa mojoa ja patinaa, mutta vielä on kaulakin pysynyt kiinni.
No pari viikkoa sitten kävi niin, että poika toi ukensa mulle ja sanoi "isi, vilitä tää". No olihan se tietenkin mennyt epävireeseen ja hienointa on se, että kaveri kiinnitti siihen huomiota itse.
 
Myös Kitarafaktorilla Tampereella on tämä Jouko Mäki-Lohiluoman kanssa kehitetty mielenkiintoinen soitinsarja lapsille. Tosi hyvä idea mielestäni. http://netti.nic.fi/~hkauppil/vetusivu.htm
Isokokoinen aikuisille tarkoitettu kitara ei ole hyvä pienelle lapselle, vaikka ne asentovirheet ajan kuluessa korjaantuisivatkin. Eli pienelle lapselle juniorikoon soitin tietenkin.
 
Mitä noihin youtuben ihmelapsiin tulee, niin minua ne lähinnä ahdistavat. Voi vain kuvitella, minkälaista painostusta siellä mahdollisesti on taustalla.
Poikkeuksia tietenkin on poikkeuksissakin, mutta poikkeuksellinen lahjakkuus on monesti suuri taakka kantajalleen ja ihmelapsesta saa väärällä kohtelulla ihmisraunion.

Hyvähän se on nuorena alkaa.
 
Ite alotin omasta tahdostani viisvuotiaana tunneilla käymisen ja 10v jälkeen innostusta riittää vieläkin.
 
Kitarana tais olla joku 3/4 landola, täyskokonen vähän turhan suuri pienelle ihmiselle.

juuri tuota tarkoitin kun oma poikani innostui vasta 10-vanhana asiasta.houkuttelu alkoi jo varmaan 6-vuotiaana,mutta ei oikein iskenyt kipinää silloin.ja nytkin lätkä-ym harrastukset menne soiton edelle.
 

 
LerZZi: Tuota noin... tämä lasten soittaminen (tai muu harrastamien jääkiekko tai jalkapallo... mikroautoilu jne.) on aina sellainen ikuisuuskysymys, jossa kannattaisi pitää järki kädessä. Helposti siinä tulee ladattua kersalle niitä omia paineita, joissa on joko menestynyt itse tai ei ole ja sitten odottaa, että "kyllähän muksu kun kerran minäkin" tai että "pojasta polvi paranee".
 
Ehdottamasti tärkeintä minun mielstäni on se, että lapsi saa tehdä omaa työtään eli leikkiä. Tätä soittoasiaa kannatta siis lähestyä siltä kantilta, siitäkin huolimatta että nämä vesselit osoittavat usein täysin varauksetonta kiinnostusta sitä kohtaan mitä me isät (tai äidit) teemme.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että soittimen pitäisi olla lelu. Ei missään tapauksessa. Soittimen pitää olla oikea, jolla saa aikaiseksi muutakin kuin jotain mikä näyttää etäisesti soittamiselta, mutta vasta sitten kun sen aika on ja lapsi on lähestynyt asiaa omaan tahtiinsa. Lelukauppojen lelukitaroilla tekee musikaaliselle lapselleen pahimmassa tapauksessa karhun palveluksen. Silti myös vanhemmalla iällä aloitettu soiton opiskelu tuottaa tuloksia. Ei tuo 6-10 vuotta ikää ole mikään sääntö, että pitäisi jo aloittaa kova treenaaminen. Päin vastoin, silloin pitää leikkiä.
 
Itse ostin jo aikoja sitten nyt 2,5 vuotiaalle pojalleni ukulelen Makkosen Erkalta Turusta http://www.huimalumous.fi/?sivu=tuotteet&isokuva=127 koska itse soitan joka päivä ja poika kyttää silmä kovana siinä vieressä. Siinä ukessa kun olen pitänyt sen avoimen perusvirityksen (C-duuri, alhaalta ylös G-C-E-A) niin se kuulostaa periaatteessa aina hyvältä. Siellä se on pyörinyt lasten huoneen lattialla ja ollut milloin mikäkin "lekka-auton vaihlekeppi". Aika lailla siihen on tullut jo hienoa mojoa ja patinaa, mutta vielä on kaulakin pysynyt kiinni.
No pari viikkoa sitten kävi niin, että poika toi ukensa mulle ja sanoi "isi, vilitä tää". No olihan se tietenkin mennyt epävireeseen ja hienointa on se, että kaveri kiinnitti siihen huomiota itse.
 
Myös Kitarafaktorilla Tampereella on tämä Jouko Mäki-Lohiluoman kanssa kehitetty mielenkiintoinen soitinsarja lapsille. Tosi hyvä idea mielestäni. http://netti.nic.fi/~hkauppil/vetusivu.htm
Isokokoinen aikuisille tarkoitettu kitara ei ole hyvä pienelle lapselle, vaikka ne asentovirheet ajan kuluessa korjaantuisivatkin. Eli pienelle lapselle juniorikoon soitin tietenkin.
 
Mitä noihin youtuben ihmelapsiin tulee, niin minua ne lähinnä ahdistavat. Voi vain kuvitella, minkälaista painostusta siellä mahdollisesti on taustalla.
Poikkeuksia tietenkin on poikkeuksissakin, mutta poikkeuksellinen lahjakkuus on monesti suuri taakka kantajalleen ja ihmelapsesta saa väärällä kohtelulla ihmisraunion.

Ei mitään kiirettä
 
Mutta jos pakko on, niin mahdollisimman hyvä ja oikeankokoinen soitin ja mielellään joku pätevä opastaja, tai sitten ihan leikkiasenteella. Leikki-ikäinen 6-vuotias minunkin mielestäni vielä on.
 
Itse muutaman vuosikymmenen opettaneena en ole havainnut suurtakaan hyötyä ennen kouluikää aloittamisessa, ellei kyseessä ole joku superlahjakkuus. Silloin tällöin vastahakoisesti olen jonkun 6-vuotiaankin oppilaaksi ottanut, mutta melkein poikkeuksetta ovat 10-vuotiaana samalla tasolla, kuin pari vuotta myöhemmin aloittaneet. Sen verran hitaampaa on oppiminen pienimmillä.
 
Akustisia pikkukitaroita on olemassa ihan laadukkaitakin, sähkökitaroista en tiedä. Aikanaan ostin omalle pojalle mini-straton, mutta sitä oli täysin mahdotonta saada vireeseen, eikä soundikaan tainnut hääppöinen olla, niinpä innostus ei vielä siinä vaiheessa syttynyt, mutta klassisella tuli luotua hyvä pohja ja myöhemmin sähkökitara vei miehen kokonaan.

Myöhemminkin siis ehtii, eikä innostus mihinkään häviä, jos se aitoa on!