Kitarat: soittaminen ›

Eli kyseisen sarjan ensimmäisen osan sivulla 59 esitellään "uusi" pikkaustekniikka: ajatuksena on siis pikata aina uuden kielen ensimmäinen nuotti alaspäin, kyse ei siis ole alternatesta eikä economysta vaan vanhemmasta (Django?) tavasta. Itse koen tuollaisen soittotavan vähintäänkin outona. Kuinka metodia käyttäneet ovat suhtautuneet tähän?
 
Tämän lisäksi volume ykkösen sivulla 61 on arpeggioetydi, jossa ylöspäin mennään tuolla edellämainitulla tekniikalla, mutta alas tullaankin sitten ylösalas pelkästään.

Tuo soittotekniikka on aika olennainen osa nimenomaan gypsy swing -tyyliä. Siinä on aika omanlaisensa soundi, jota ei muilla tavoilla saa aikaan. Gypsy swing -hommiin toki kuuluu muitakin soittotekniikoita aika olennaisesti, kuten esimerkiksi rest stroket. Myöskin, useilla sen genren kitaristeilla on käytössään todella paksu plektra, siis paljon paksumpi, kuin millä sähkökitaraa melkeinpä ikinä soitetaan.
 
Itse en ole tuota "uudelle kielelle downstrokella" -tekniikkaa treenannut muutakuin vähän tutustumismielessä. Tuntuisi, että tekniikka väkisinkin ohjaa muodostamaan tietynlaiseja fraaseja ja sormittamaan niitä tietyllä tavalla, koska downstroken soittaminen kaksi tai kolme kertaa peräkkäin on nopeammissa tempoissa lähes mahdotonta. Tai siltä ainakin tuntuu, tähän olisi kiva saada mielipide joltain asiaan enemmän perehtyneeltä.
 
Ei todellakaan mikään yleispätevä tekniikka, mutta toimii niissä jutuissa, joihin se on tarkoitettukin.

kimurantti1: Itse en ole tuota "uudelle kielelle downstrokella" -tekniikkaa treenannut muutakuin vähän tutustumismielessä. Tuntuisi, että tekniikka väkisinkin ohjaa muodostamaan tietynlaiseja fraaseja ja sormittamaan niitä tietyllä tavalla, koska downstroken soittaminen kaksi tai kolme kertaa peräkkäin on nopeammissa tempoissa lähes mahdotonta. Tai siltä ainakin tuntuu, tähän olisi kiva saada mielipide joltain asiaan enemmän perehtyneeltä.
 
Mulla on vankasti semmonen olo, että just se kielenvaihdossa syntyvä ekstrakesto tiettyjen äänten kohdalla tietyissä fraaseissa on yksi tekijä, joka on olennaista gypsy swing -tyylille. Eli jos ajattelee, että on kaks sormea käytössä vasemmassa kädessä ja soittaa kielenvaihdot downstrokeina, syntyy taimillisia juttuja, jotka vaikuttaa olennaisesti tyylin estetiikkaan. Semmonen olo mulle ainakin tuli, kun joskus niitä Joscho Stephanin videoklippejä nuotintaessani innostuin vähän pläräämään Reinhardtin ja Rosenbergin juttuja.
Eli se, mikä on ikään kuin helvetin vaikeaa, kuuluu tyylissä myös huippuosaajien parissa, eri tavalla vaan.

Juuri noin mäkin olen sen ajatellut.