Kitarat: soittaminen ›

Mulle käy jatkuvasti silleen, että joku kappale alkaa jollain riffillä ja sitten parin tahdin jälkeen kun bändi tulee messiin, niin tulee sellanen, että "ai se ykköslyönti olikin tossa?". Ja sitten monesti käy niin, että kuuntelee koko ekan osion väärin tyyliin "miks toi soittaa käänteistä komppia tms" ja sit kun tulee bridge tai pääosa ja vasta siinä vaiheessa hiffaa, että helevata - kuuntelin väärin koko osan. Sitten on pakko kelata biisi alkuun ja kuunnella se alusta asti "oikein".
 
Tuleekohan tässä äkkiseltään mieleen mitä olen kuunnellut väärin..
 
- Blackened: Metallica (etenkin soolon lopussa kun siirrytään takaisin "pää-riffiin")
- entombed: wolverine blues
 
Ei nyt tuu mieleen biisejä, mutta idean varmaan tajuatte. :)

Joo, ikävä juttu, sattuu itellekin välillä. Mitäs tolle voi, kuuntelee vaan oikeen tarkasti ja koittaa hiffata sen biitin. Tee vaikka niin, että laske, että yy, kaa, koo, nee, ja sitten oikeeseen rytmiin.

Tuo on kyllä välillä suht ärsyttävää. Ja samalla ihan hauskaakin, pistää keskittymään siihen kuunteluun. Vaan eipä kyllä oikeastaan tule mitään tuommoisia kappaleita mieleen juuri nyt. Springsteenin Glory Daysin pari ensimmäistä tahtia on kyllä aina yhtä hämääviä. En koskaan tajua.

Blackenedissähän komppi kääntyy tarkoituksella siinä soolon jälkeen: rumpufillissä on yksi ylimääräinen 1/8-osanuotti, jonka takia rummut ja kitara menevät hetkeksi "eri vaiheeseen" ja "vaihevirhe" korjautuu muutaman tahdin (kahden riffikierron) jälkeen, kun Lars puolestaan jättää fillissä yhden 1/8-osanuotin välistä ja ollaan taas "synkassa" ja valmiina viimeiseen säkeistöön.
 
Onhan näitä "missä ykkönen?"-tapauksia tullut vuosien varrella vastaan. Kun ne tottuu kuulemaan tietyllä lailla, sitä käsitystä on itse asiassa aika hankala muuttaa aluksi. Mullekin pienenä poikana Blackenedissä ykkönen oli siinä ekassa nopeassa riffissä juuri virveli-iskulla ja tästä syystä biisissä oli "hassun mittaisia" tahteja, mutta ei se silti estänyt opettelemasta biisiä ulkoa. Jaoin biisin vaan mielessäni eri tavalla kuin Metallican pojat. :)

Eiköhän noita kokemuksia ole lähes kaikilla. Omasta mielestäni ne ovat itseasiassa melko hauskoja.. Yleensä väärä kuulokuva korjaantuu, kun esim. intron jälkeen rummut tulevat mukaan ja rytmi kääntyy oikein päin.
 
Mielenkiintoisin väärinymmärykseni tällä saralla liittyy Donna Lee -kappaleeseen, jonka kuulin ensi kertaa Jaco Pastoriuksen esittämänä. Jacon versiossa on vain basso ja congarummut. Tämä hämäsi meikäläistä sen verran, että vuosien ajan asetin päässäni iskut väärille paikoille. Kun lopulta kuulin Charlie Parkerin originaalin version olin hämmentynyt.. En itseasiassa ole vieläkään tainnut päästä täysin eroon "virheestäni", kun se Pastoriuksen innoittama ensimmäinen versio (päässäni siis) kuulostaa edelleen luontevammalta..

Mielenkiintoisin väärinymmärykseni tällä saralla liittyy Donna Lee -kappaleeseen, jonka kuulin ensi kertaa Jaco Pastoriuksen esittämänä. Jacon versiossa on vain basso ja congarummut. Tämä hämäsi meikäläistä sen verran, että vuosien ajan asetin päässäni iskut väärille paikoille. Kun lopulta kuulin Charlie Parkerin originaalin version olin hämmentynyt.. En itseasiassa ole vieläkään tainnut päästä täysin eroon "virheestäni", kun se Pastoriuksen innoittama ensimmäinen versio (päässäni siis) kuulostaa edelleen luontevammalta..
 
kuuntele toki Trio Töykeiden versio: samasta puusta veistävät!

Monesti taitaa olla BÄNDIN SISÄINEN juttu tuo homma. Kun olet rytmissä ja huomaat että komppi menee näin tah tah....sitten se onkin tah tah ja BAH.
 
Korvakuulolta, muistista harjootellen.....ja jos ei suju kuuntele lisää ja unohda tahdin laskeminen koska se voi sekottaa pahasti.......Bändi jäsenet tahtoo tahaltaan sekoittaa mieltä soittamalla jonkun kohdan pieleen niin sanotulle tahdin laskijalle vituik** ja voi olla myös niiden levytyksessä tapahtunut onnistunut moka joka ei vastaa tahtia ja kuulostaa SIKA HYVÄLTÄ.
 
Alusta loppuun siis tahdissa ja välissä joku tahti pois miinustus kohta ja sen jälkeen taas kohdallaan ....... nuo on muutes vaikeita....
 
Metallica on tehnyt tämän kääntökompin Blackened biisissä levyllä iha ok mutta livenä vaihtelee.
Hyvä esimerkki vaan kuunnella ja koittaa keksi keksiä bändikohtaisesti oppimalla ulkoa joka saakuran tahti. Kaikki riippuu siitä, kuinka fanaattinen olet oppimaan tietyn bändin soitot nuotti nuotilleen.
 
Metallicalla tosiaan joko menee pieleen kääntökomppi livenä tai sitten antaa palaa kuinka huvittaa!!
METALLICA on muutes silti iha sika magee Legenda, joka elää!
 
HK

Mulle tulee väkisin heti mieleen My Chemical Romancen biisi The Sharpest Lives. Siinä on introssa joku määrä ylimääräsiä iskuja kitaralla. Vaikka oon biisiä kuunnellut jo kauan, en vieläkään ymmärrä sitä, millä iskulla se ykkönen oikeesti on, ennen kuin muut tulee mukaan.
 
Pari muuta mitkä muistuu, on Bodomin Something Wildilta joku biisi, ehkä Lake Bodom, jossa komppi kääntyy introssa.
 
Ja ehkä purevin käännös on Kuolleiden Intiaanien ekan levyn biisissä Joku, Joka, jonka c-osassa rummut kääntyy taas. Tosin ei sitä niinkään voi kuunnella väärin, koska on niin selvästi tehty.

Mulle tulee väkisin heti mieleen My Chemical Romancen biisi The Sharpest Lives.
 
Hmm, mulle tossa biisissä ei tullut tällaista mielleyhtymää. :/
 
En tiiä, vaikuttaako sitten, että oon 6-vuotiaasta asti soittanu rumpuja, mutta itellä tollasissa biiseissä sitä pääsee aika nopeasti mukaan. Tietty jos intro alkaa jotenkin vajaatahdilla tj. niin on ihan luonnollista, että kun ne rummut tulee mukaan, niin se laskeminen täytyy siinä vaiheessa muuttaa, kun se inton ensimmäinen nuotti ei ollutkaan esim. se ykkönen vaan kakkonen. Ite kuitenkin käännän sen heti siihen komppiin sopivaksi, enkä ala laskemaan sitä jotenkin oudosti. Hmmm...
 
Varmaan just joku Dream Theaterin kuuntelukin on opettanut siihen, että ne tahdit saattaa olla minkä mittasia tahansa ja kompit miten päin vain. Dance Of Eternityssäki tahtilaji muuttuu varmaan 50 kertaa biisin aikana... mistä tulee ihan hauskoja juttuja minun mielestäni. Sitten taas toisaalta esim. Honor Thy Fatherissa sen intron jälkeen alkava komppi on pistetty tahallaan käänteiseksi, koska Petruccin mielestä se vaan kuulosti siistiltä. Joskus näinkin päin.
 
E: Varmaan se rytmiikka on joillekin ihmisille vähän hankalampaa oppia ja yksi kitaristitoverinikin oli välillä vähän pihalla, kun soiteltiin kahestaan jotain hiukan oudompia rytmityksiä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=izY4rk7v2Ss&feature=channel
 
Tossakin videossa näkyy siinä about minuutin kohilla kun Kevin Moore nauhottelee Dream Theaterin Images & Words levylle Surroundedin syntikoita. Vaikka tyyppi heittelee ihan ihme lickejä johonki Metropolikseen, niin silti toi 9/8 tahtilaji tuntuu tuottavan vähän vaikeuksia. Itelle tollasen soittaminen on ihan palleissa, että kun sen on kerran kuullut, niin sen vaan soittaa sitten niin, eikä sitä edes pysty ajattelemaan mitenkään "nyt lasken neljään ja sitten neljään ja sitten VIELÄ yks..." Sen vaan soittaa niinku se rytmi menee.

Monster Magnetin Radiation Day. Ei mene toisinaan jakeluun sitten millään...

Mulla lähinnä on sellanen juttu, että ku diggailee itsekin aika paljon musaa tehdä, niin joskus kun on kuunnellu jonkun riffin väärin ja sit huomannu että se meneekin eri tavalla... no, tässä tulee sellanen juttu että - ok, sama riffi mutta kuulostaa ihan erilaiselta jos 1. lyönnin laittaa eri paikkaan = pöllimpä riffin. :)
 
Itse asiassa kerran olemme bändin kanssa jopa näin tehneet. Demosin kaverille Slashin riffiä "Always on the run"-kappaleessa ja sit yritin näyttää mitä Lenny soittaa siinä... siis sellanen tii! tii! tii! tii! ti-di-di-di! (ti-di-di... on se klassinen funkkis-sointu eli:
 
e: 9_10-10-10
h: 8_9 - 9 - 9
g: 8_9 - 9 - 9
d:
a:
e:
)
 
No, kaveri luuli, että tuo ti-di-di-di on 1. lyönnillä, ELI: alku peräinen menee about näin
 
1:
|: TI
2: TI
|: TI
3: TI
|:
4: ti-di
|: ti-di
 
Niin kaverin logiikan mukaan se menikin näin:
 
1: ti-di
|: ti-di
2:
|: TI
3: TI
|: TI
4: TI
|:
 
Toivottavasti joku tajus mun hieroglyfeistä jotain, mutta on se ihan eri riffi tolla tavalla... :P

Näitä tehdään vasitella. ja nykyään vielä enemmän. Ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen nightwishin nemo.

AC/DC:n instrumentaalibiisissä Chase The Ace ainakin tulee se soolo just siinä kohassa mitä ei oottas. Omaan korvaan kuulostaa tulevan vähän jälessä : D

Stairway To Heavenissa kääntyy tahtilaji yhden tahdin ajaksi 7/8:ksi siinä ennen sooloa ainakin minun korvieni mukaan. Hämäävä.
 
Edit: Paitsi tässähäm haettiin sellaisia vain oudolta _kuulostavia_ juttuja ilmeisesti. Pöh.

Iron Maiden - Die with your boots on -alku ei aina meinaa aueta...

http://www.youtube.com/watch?v=Hy0MLU5asxs pari ekaa kertaa minäkin hämmennyin kun kuulin tuon Led Zeppelinin Misty Mountain Hopin.

Metallica - Fight Fire With Fire.

Metallica - Fight Fire With Fire.
 
Tämä. Ollaan samixii Latvalan Roopen kanssa. Samoin Strapping Young Ladin S.Y.L.in studioversio oli samanlainen tapaus.
 
Jännää kyllä että toi FFWF ei vieläkään taivu mun korvissa menemään oikeinpäin vaikka levyä on tullut kuunneltua sen ilmestymisestä asti. On tainnut juurtua jo niin syvään "virveli ykkösellä"-fiilis. Toi SYLin biisi jo sentään kääntyy viimeistään siinä vaiheessa kun laulu lähtee.

Metallica - Phantom Lord
 
Tässä vaan on jotain. Itse kun sitä soittaa niin no problemo, mutta lätyn mukana ei pysy kärryillä niin mitenkään. Ei siinä mitään, älyttömän simppelihän toi on, mutta jokin siinä pudottaa laskuista.

Tässä kappaleessa Vinnie tykkää tehdä vaikka minkälaista kikkailua ja ainakin omaan korvaan toimii hyvin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=wz3MLLybMm0
 
Ja alussa jotain keskustelua, mutta kyllä se alkaa siitä vielä.