Kitarat: soittaminen ›

Pitäis päästä soittamaan Pink Floydin Comfortably Numbin soolot. Olen käyttänyt reverbiä ja pientä säröä. Ei ihan ole paikallaan, mutta ihan ok. Kuitenkin se soundi pitää saada. Onko tietoa, mitä efektejä itse herra Gilmour käyttää? Ja mitä olette itse käyttäneet Pink Floydin soittoon.

Itsekin meinasin samaa sivua ehdottaa mutta joku ehti ensin. Autenttinen Gilmour -soundi on työn takana, mutta perusjuttuhan on että vahvistimessa on oltava reilusti headroomia jota sitten boostataan fuzz -tyyppisellä säröllä. Ja ei kuumia mikkejä, poislukien EMG -stratolla tehdyt jutut.

Dave on käyttänyt paljon Telecasteria ja muutenkin yksikelaisten soundi on olennainen osa soundia, säröä ajetaan siis erillispurkeista (useita joilla voidaan asteittain lisätä särön määrää/boostata pedaaleja) puhtaan soundin päälle. Kevyt kompura tuntuisi olevan koko ajan päällä, tosin osa siitä varmasti tulee kovaa ajetuista putkinupeista, MXR compura on mainittu monissa lähteissä. Efekteistä kuuluu ainakin viivekaiku (delay), joka on usein n. 8 osan mittaisessa viiveajassa, sekä tilakaiku (reverb). "Multi-Head" tyyppinen nauhakaikumallinnos tuntuu sopiva hyvin. Chorus, Phaser, Univibe, Flanger... jopa Wah, Pink Floydin Gilmour-kauden kappaleissa on käytetty kaikki mikä on ollut mahdollista ja iso osa soundeista on tehty studiossa.
 
Särön määrä on siis melko vähäinen. Oma resepti Gilmour leadeihin on tämän suuntainen:
Telecaster + Vintage MOD BOSS DS-1 + Delay + Fender Twin Reverb

Tilulilu96: Pitäis päästä soittamaan Pink Floydin Comfortably Numbin soolot. Olen käyttänyt reverbiä ja pientä säröä. Ei ihan ole paikallaan, mutta ihan ok.
 
Se puuttuva ainesosa taitaa nyt siis tässä tapauksessa olla univibe tai joku vastaavan tyylinen modulaatioefekti (flanger, phaser, chorus).

Tää -94 kiertueen rigi kyllä masentaa kotitarve-efektikeräilijän:
http://www.petecornish.co.uk/pfrig.html
 
Itse äänittelin huippusoundisilla GarageBandin efekteillä ton soolon Pulse-version. Diggailin siinä soundin suuruudesta, joten kaikua ja delayta on riittävästi! Doppolaa emuloi hidas tremolo ja lievä phaser, ja säröä tietysti on jonkun verran + lievä kompura.
http://www.lahettamo.org/dl/cnumbjv.mp3
 
On An Islandilla leadsoundi esim. nimibiisissä on taas mennyt vähän raa'empaan Animals-tyyppiseen säröön, sinänsä hyvä askel eteenpäin DB:n yliprosessoiduista soundeista.
 
Ei muuten Gilmour taitanut wahia käyttää perinteiseen tyyliin kovinkaan monessa biisissä? Itse asiassa en muista yhtään, mutta kai nyt joku on pakko olla?

man9:
Ei muuten Gilmour taitanut wahia käyttää perinteiseen tyyliin kovinkaan monessa biisissä? Itse asiassa en muista yhtään, mutta kai nyt joku on pakko olla?
 
Ei tule mullekaan mieleen, mutta muutamissa kohdissa käytetään wahia "filtterinä" esim nostatuksessa tai leijuvassa avaruuskohdassa. Voi olla studioefektikin/filtteri/eq:n säätö.

Sinnepäin pääsee oikeestaan aika helposti. Futsilla, Phaserilla ja Delayllä pärjää oikeestaan todella pitkälle. Fuzz Face henkistä futsia jos haluaa semmoista DTSOM aikakauden saundia tai sitä varhaisempaa. Big Muffilla sitten Siitä eteenpäin.
 
Gilmourillahan on aina ollut paljon pedaaleja käytössä ja monet niistä on erikseen modattu tarpeita vastaaviksi. Pedaalilaudassa on vieläpä erilaista EQ ta ja boosteria tietyille saundeille jne. et tarkkaa setuppia ei taida tietää kukaan muu kuin David itse ja ehkä Pete Cornish, joka kassaa Daven vermeet. Myös käytetyillä vahvareilla (livenä Hiwatt DR103/SA212 + Wem Starfinder missä on 4 Fane Crescendo kaiutinta), leslie/doppola kaiuttimilla ja kaappien mittämiseen käytetyillä mikeillä on vaikutusta. Valtavan iso osa saundia on tietysti ihan soittajasta lähtöisin
 
Itse jäljittelen paikoin onnistuneesti Daven saundimaailmoja yhdistelmällä:
 
Strato--->
MXR Dynacomp
MI Audio Neo Fuzz
KO Jonesin valmistama Landgraff LDO -klooni
ProCo Vintage Ratt,
 
Guyatone Phaser
TC Electronisin Delay.
 
Hiwatt SA212 (eli Dr504) siten että etuasteiden volat, precense ja EQ namiskat on kaikki suurinpiirtein klo12. Masterista volaa tilanteen mukaan.
 
Futsi on säädetty siten, että se on yksinään pikemminkin semmoinen melko tuhti ja "repaileinen" overdrive. Eli volumea paljon ja fuzzia vähän, sitä sitten "yliajetaan" joko kompuralla tai boostataan LDO:lla/Ratilla. (tai sekä että) riippuen siitä halutaanko mimmoista säröä aikaiseksi. Koko ajan oon koittanu pitää asetukset semmoisina että kitaran volumella voi hallita särön määrää tehokkaasti, mistään vermeestä ei siis tule yksinään hirveästi lisää säröä.
 
Eniten kannattaa ehkä panostaa tuon fuzzin valintaan. Hyviä vaihtoehtoja on paljon ja kaikki toimii omaan hommaansa, Fuzz Fase, Big Muff ja Rat on kaikki ihan yhtä hyviä vermeitä David Gilmour -apinointiin. Kyse on lähinnä säädöistä ja siitä et minkä aikakauden Gilmouria yritetään matkia.
 
Phaseriin päädyin, koska se on monikäyttöisempi kuin pelkkä vibe, joskaan se ei taida olla ihan yhtä autenttinen. Mut pääsääntöisesti millä tahansa phaserilla klaaraa semmoiset breathe-aaltoilut.
 
Delay on toinen juttu mihin kannattaa panostaa. Ite pidän tosta Nova delaysta muistipaikkojen, monipuolisuuden ja toimivan tap-tempon takia. Ja se on myös mukava jokapaikan höylä mikä soveltuu monenmoiseen delayn-nälkään.

Signal path löytyypi täältä http://www.geocities.com/cfuehrer/ampsdiagram.htm Kai se olennaisin on runsaasti headroomia, vaahterakaulaa, mahdollisimman selkeää soundia ja himpun verran kompuraa.

Confidentum: Signal path löytyypi täältä http://www.geocities.com/cfuehrer/ampsdiagram.htm Kai se olennaisin on runsaasti headroomia, vaahterakaulaa, mahdollisimman selkeää soundia ja himpun verran kompuraa.
 
Vaahterakaulaa en kyl lukis olennaiseksi osaksi kenenkään saundia...

PJS: Vaahterakaulaa en kyl lukis olennaiseksi osaksi kenenkään saundia...
 
...No ainakin kitara pitää olla musta stratocasteri maplenekillä ja moneen kertaan modattu ja lyhyellä kammella tai ihan aito signature-kopio ennenkun voi tosissaan tavoitella DG soundia, on se niin olennaista se ;)