Kitarat: soittaminen ›

Terve
Oon tässä miettiny että miten paljon harjoittelu vaikuttaa nopeuteen improvisoinnissa. Esimerkiksi jos osaa skaalan X ulkoa niin kuinka nopeasti sen pystyy soittamaan improlla. Tyhmästi muotoiltu kysymys, mutta ei se mitään, en edes tykkää tilutuksesta :D
Edit: Joo vähän huonosti muotoiltu :D Eli pointti on se että kuinka nopeasti aivot pysyvät mukana kun improvisoi nopeasti, ja paraneeko tämä harjoittelun myötä?

villllain: Terve
Oon tässä miettiny että miten paljon harjoittelu vaikuttaa nopeuteen improvisoinnissa. Esimerkiksi jos osaa skaalan X ulkoa niin kuinka nopeasti sen pystyy soittamaan improlla. Tyhmästi muotoiltu kysymys, mutta ei se mitään, en edes tykkää tilutuksesta :D
 
?
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

villllain: ja paraneeko tämä harjoittelun myötä?
 
Suattaapi olla että tekeepi niin.

Räkkipeli: Suattaapi olla että tekeepi niin.
 
Mutta suattapi olla ettei...
 
Harjoitus tekee mestarin. Eikai muuta.

villllain: Esimerkiksi jos osaa skaalan X ulkoa niin kuinka nopeasti sen pystyy soittamaan improlla.
 
Lyhyt vastaus: soita musiikkia, älä skaaloja. Skaalat ovat vain työkalu ja oikeassa improvisointitilanteessa (toivon mukaan) soittaja ajattelee jotain ihan muuta kuin "nyt soitan tätä skaalaa X".

kannattaa varmaan kuunnella musiikkia niin saa suunnilleen selville kuinka nopeasti ihmisen on mahdollista soittaa.

hibernance: kannattaa varmaan kuunnella musiikkia niin saa suunnilleen selville kuinka nopeasti ihmisen on tarpeellista soittaa.

Jucciz: Lyhyt vastaus: soita musiikkia, älä skaaloja. Skaalat ovat vain työkalu ja oikeassa improvisointitilanteessa (toivon mukaan) soittaja ajattelee jotain ihan muuta kuin "nyt soitan tätä skaalaa X".
 
Kerrankin pääsen komppaamaan Juccizta.
Likkikirjastoa kartuttamaan siis.

drlecter: Kerrankin pääsen komppaamaan Juccizta.
Likkikirjastoa kartuttamaan siis.
 
Joskus jos on joku tausta jonka asteikkoa tai sävellajia en tiedä, rupean vain soittamaan yhdeltä kieltä jotain säveltä ja sitten menemään sillä samalla kielellä ylöspäin ja alaspäin. Noin 95% todennäköisyydellä "arvaan" kokonaiset ja puolsävelaskeleet oikein. Sitten jossain vaiheessa vaan löytyy se asteikko.
 
Mutta siitä täytyy syyttää itseäni, etten osaa samaa asteikkoa eri asemista. Okei, no, A luonnollinen molli = C-duuri (samat sävelet) mutta aina tulee soitettua sitä perus-mollipentatonisen ympärillä menevää asemaa. Pitäs varmaan alkaa opetella otelautaa.

Mä olen soitellut kitaraa noin 5-6 kuukautta. Trumpettia soittanut reilu 10 vuotta. Opettelin kitaralla pentatonisen ja alternate pickauksen, ja nyt vedän ihan ok omiani taustan päälle tai ilman (temposta riippuen tietty).
 
Mielestäni tekniikka tai instrumentti ei ole se juttu, vaan tarpeeksi pitkän (onnekkailla automaaginen) korvaharjoituksen tuloksena tullut fiilis / tatsi / arpominen.
 
Edit: En tarkoita, että vetäisin pelkästään pentatonista. Noiden visuaalisten nauhavälien arpominen vain tuntuu niin paljon helpommalta kuin trumpettiin puhaltaminen..

-G

Gubb3:
Edit: En tarkoita, että vetäisin pelkästään pentatonista. Noiden visuaalisten nauhavälien arpominen vain tuntuu niin paljon helpommalta kuin trumpettiin puhaltaminen..
 
Niimpä niin :) Voihan sitä aina arpoa, mutta sitten kun osais vielä hahmottaa otelaudalta ne sopivat äänet ja vielä saada niistä mukavankuuloinen melodia aikaiseksi :)

SampoJ: Niimpä niin :) Voihan sitä aina arpoa, mutta sitten kun osais vielä hahmottaa otelaudalta ne sopivat äänet ja vielä saada niistä mukavankuuloinen melodia aikaiseksi :)
 
Sullon sitten varmaan toi korvaharjootus vielä pahasti kesken.. Tsemppiä!
Vinkki: Kokeile solffaa. Voi auttaa muistamaan.

villllain: Terve
Terve!
Oon tässä miettiny että miten paljon harjoittelu vaikuttaa nopeuteen improvisoinnissa. Esimerkiksi jos osaa skaalan X ulkoa niin kuinka nopeasti sen pystyy soittamaan improlla.
Niin nopeasti kuin pystyy.
Tyhmästi muotoiltu kysymys, mutta ei se mitään, en edes tykkää tilutuksesta :D
En minäkään :D
Edit: Joo vähän huonosti muotoiltu :D Eli pointti on se että kuinka nopeasti aivot pysyvät mukana kun improvisoi nopeasti, ja paraneeko tämä harjoittelun myötä?
Harjoitus tekee mestarin tai jännetupintulehduksen.
 
Improvisointia voi harjoitella niinkuin muitakin soittamisen osa-alueita. Alkuun kannattaa jamitella vaikka bluestaustan päälle ja siitä sitten hakemaan mielekästä vaikeusastetta.

Usein mulla kuuluu joku "fiilis" tai melodia päässä jota alan sitten fraaseeramaan, ja pikkuherkkuina voi väliin tunkea pari kireää likkiä jos on tarpeelista luoda teknistä vaikutelmaa. Melodian ja fiiliksen ajattelu on tärkeää musta, kannattaa kokeilla soittaa taustaraitojen ja vaikka ihan tuntemattomien kappaleiden päälle vaikka silmät kiinni tai muuten vaan fiiliksellä. Nopeudella ei korvata melodiaa, fraaseerausta eikä etenkään fiilistä.

Mä en tiedä mikä mulla mättää improvisoinnissa, mutta voin esim. viheltää jotain imrovisoitua juttua vaikka kuinka kauan jonkun taustan päälle, mutta kun sama pitäisi tehdä kitaralla (jota on tullut veivattua pari vuosikymmentä) ei tuu mitään.

HughJazz: Mä en tiedä mikä mulla mättää improvisoinnissa, mutta voin esim. viheltää jotain imrovisoitua juttua vaikka kuinka kauan jonkun taustan päälle, mutta kun sama pitäisi tehdä kitaralla (jota on tullut veivattua pari vuosikymmentä) ei tuu mitään.
 
Oletko treenannut erityisesti tuota ominaisuutta koskaan?

HughJazz: Mä en tiedä mikä mulla mättää improvisoinnissa, mutta voin esim. viheltää jotain imrovisoitua juttua vaikka kuinka kauan jonkun taustan päälle, mutta kun sama pitäisi tehdä kitaralla (jota on tullut veivattua pari vuosikymmentä) ei tuu mitään.
 
Vanha konsti (jota varmaan olet kokeillut): Vihellä/ laula se päässä soiva juttu ja koeta soittaa se samaan aikaan. Ei ihan heti lähde vörkkimään, mutta on varmasti hyvää treeniä.
 
Vanha konsti #2: Näpit toistavat lihasmuistista asioita. Jos se nupissa soiva pätkä ei vastaa niitä ziljoonaan kertaan hierottuja patterneja, niin ei ne ihan helposti tule soittimesta ulos. Siis lisää niitä patterneja tai fragmentteja tai riffejä tai miksi niitä ikinä haluaakaan kutsua, niin että sienne lihasmuistiin jää uutta tavaraa.
 
Tuohon edelliseen pelaa vaikka tämmöinen:
Otetaan joku melodianpätkä ja muutetaan se asteikon äänten mukaiseksi "järjestysnumeroiksi". (Tuo numerointi vaan sen takia että jatkossa sen pätkän transponointi on vähän helpompaa. Ehkä.) Nyt kun pyörittelee sen pätkän kaikkiin moodeihin niin sieltä tulee äkkilaskemalla ainakin 28 muunnosta yhdestä pätkästä.
 
Tai sitten: Se alkuperäinen pätkä soitetaan siitä alkuperäisestä asteikosta sen asteikon moodeila. Tämä on melkein sama juttu kuin tuo edellinen, mutta kuitenkin vähän eri.
 
Niin, ja tietysti kaikki ne jutut kannattaa laulaa/ viheltää samaan aikaan kun niitä soittaa. Johan on hemmetti ellei ala nuppi-korva-sormet akseli pyörimään.
 
E:
Joo, pakkohan se on tämä vetää taas mukaan. Jos soittamiseen suhtautuu vakavasti, niin kannataa tutustua tähän: http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9780881885897
Olipa se oma genre sitten mikä tahansa

Improvisointia voi harjoitella niinkuin muitakin soittamisen osa-alueita. Alkuun kannattaa jamitella vaikka bluestaustan päälle ja siitä sitten hakemaan mielekästä vaikeusastetta.
 
Eissäähhh...Veli Ambituskin on tullut järkiinsä ja suosittelee bluestaustan päälle jamittelua...8D

BigPapa: Eissäähhh...Veli Ambituskin on tullut järkiinsä ja suosittelee bluestaustan päälle jamittelua...8D
 
Joo onhan toi pakollinen vaihe kaikilla soittajilla, mutta jossain vaiheessa se pentatoninen alkaa kyllästyttään, ei sitä vaan jaksa. Sitte ku tutustuu herraan nimeltä dimijohn niin paluuta ei ole...

dyydfromhell: Joo onhan toi pakollinen vaihe kaikilla soittajilla, mutta jossain vaiheessa se pentatoninen alkaa kyllästyttään, ei sitä vaan jaksa. Sitte ku tutustuu herraan nimeltä dimijohn niin paluuta ei ole...
 
Kuka jaksaa, kuka ei....siinäkin on niin paljon siinä pentatonisessa, ettei senkään kanssa ikinä tuu kukaan valmiiks, suunta vaan muuttuu...tai sit ei...