Kitarat: soittaminen ›

Itselle rentoutumista,jopa pakoa arjesta..Entä muille..? Elämän tarkoitus ei mahtunut otsikkoon enää..

Soitan naisen toivossa. Tilutan rahan takia.

Rentoutumista, toisinaan agressioiden purkamista..

CeeCeeÄr: Itselle rentoutumista,jopa pakoa arjesta..
Sama täällä. Rahan ansaitsemisesta soittamisella en edes haaveile/tavoittele, sillä heräsin soittoharrastukseen niin myöhään.

Toisinaan joudun/saan tehdä sitä työkseni, toisinaan rentoudun soittamalla, joskus soittelen ajankuluksi ilman mitään intohimoa ja sillointällöin se on pakonomaista suorittamista jonkin asian/tapahtuman vuoksi.

Minulle soittaminen on harrastus eli pääosin pakoa arjesta, rentoutumista/hauskanpitoa. Toisinaan soittaminen on kuitenkin enemmänkin turhauttavaa vääntämistä, fiiliksellä "olenpa p*ska, paljonkohan sais rahaa kun laittais kamat torille...".

Hyvä kysymys. Tällä hetkellä ei varmaan mitään noista. Soittelen samoja homeisia riffejä ja helppoja sooloja päivästä toiseen, ja säädän kamoja. Tekniikkaa harjoittelin viimeksi varmaan puoli vuotta sitten. Työstä tai suorittamisesta se ei siis käy, mutta eipä se tarkemmin ajatellen niin rentouttavaakaan taida olla, kun tekniikka on jämähtänyt niin alkeelliselle tasolle, ettei voi soittaa mitä oikeasti haluaa. Laiskuuden piikkiin taitaa mennä.

Antti1: Toisinaan joudun/saan tehdä sitä työkseni, toisinaan rentoudun soittamalla, joskus soittelen ajankuluksi ilman mitään intohimoa ja sillointällöin se on pakonomaista suorittamista jonkin asian/tapahtuman vuoksi.
 
Yhdyn tähän suoritukseen.

LarryLaffer: Rentoutumista, toisinaan agressioiden purkamista..
 
Joo,myös tuota jälkimmäistä minullekin...

mutkis: Minulle soittaminen on harrastus eli pääosin pakoa arjesta, rentoutumista/hauskanpitoa. Toisinaan soittaminen on kuitenkin enemmänkin turhauttavaa vääntämistä, fiiliksellä "olenpa p*ska, paljonkohan sais rahaa kun laittais kamat torille...".
 
Joo,varmaan itsekullakin on joskus "vittu,mä en osaa mitään" päivä...

Rentoutumista, hauskanpitoa, itsensäkehittämistä, onnistumista, turhautumista, paskaa, työtä, unelmatyötä, semmoista hauskaa nypläämistä, naisten hakemista, maailman siistein juttu, sekoamista.
 
Siinä vaiheessa kun soittaminen on noita kaikkea, niin ei kai elämä olisi kauheesti mitään ilman sitä :D

opaa: Rentoutumista, hauskanpitoa, itsensäkehittämistä, onnistumista, turhautumista, paskaa, työtä, unelmatyötä, semmoista hauskaa nypläämistä, naisten hakemista, maailman siistein juttu, sekoamista.
 
Siinä vaiheessa kun soittaminen on noita kaikkea, niin ei kai elämä olisi kauheesti mitään ilman sitä :D
 
Tuota kaikkea se on minulle, mutta työtä ei ihan vielä. Totta elämä ilman kitaransoittoa on aika tyhjää, kun jo 2 päivän tauon aikana alkaa kävelemään ympyrää.

Harrastus. Toivottavasti joskus työtä.
 
Joskus kyllä tulee turhauduttua siihen kun ei oikein vielä osaa soittaa mutta yritetään edetä...

Riippuu vähän. Vapaa-aikana soittaminen sysää arjen rutiinit sivuun ja rentouttaa (sitä paitsi ei mulla nyt tällä hetkellä mitään muuta olekaan kuin vapaa-aikaa, lukion jälkeisen välivuoden takia :D). Näillä näkymin soittaminen on vielä elämäni tärkein harrastus ja viihde. Mutta jos johonkin konservatorioon pääsen, niin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa siitä ammattikin kehkeytyy.
 
Mutta nimenomaan se F-I-I-L-I-S isolla F:llä on tärkeä osa minua soittajana. Ilman sitä ei soittamisesta tule mitään. Sitä ajattelee vaan, että "ei jumalaut täst soittamisest tuu yhtään mitään, mä oon ihan paska soittaja!". Päinvastaisessa tilanteessa, jossa soittofiilis on huippulukemissa, sujuu soitto niin hyvin, ettei mitään rajaa. Aina yleensä siis hyvän fiiliksen saattelemana saa lähes euforisen hyvänolontunteen ja sitä tuntee miten kylmät väreet kulkevat pitkin kehoa, kun tule vedettyä jotain niin perkeleen hienosti omalla instrumentillaan.

laakeri: Hyvä kysymys. Tällä hetkellä ei varmaan mitään noista. Soittelen samoja homeisia riffejä ja helppoja sooloja päivästä toiseen, ja säädän kamoja. Tekniikkaa harjoittelin viimeksi varmaan puoli vuotta sitten. Työstä tai suorittamisesta se ei siis käy, mutta eipä se tarkemmin ajatellen niin rentouttavaakaan taida olla, kun tekniikka on jämähtänyt niin alkeelliselle tasolle, ettei voi soittaa mitä oikeasti haluaa. Laiskuuden piikkiin taitaa mennä.
 
Sama vika. Vittuillakseni soitan siis.

Itseni ilmaisua...tai sen opettelua.
Harrastus josta ei onneksi tullut millään tasolla ammattia.
Tunteiden purkamista ja niitten ilmaisua.
Tällä hetkellä myös mielekästä itseopiskelua kun aikaa ja intoa on.
Elämätapa, asia jota ilman ei kuvittelisikaan olevansa.
Tuttujen huvittamista...joka jengi tarvitsee yhden pellen...
 
On se myös turhautumista välillä, hyvin sen asteen huomaa esim. siitä kuinka paljon kirjoittelu lisääntyy tai vähenee mnetissä...

kaikkea tuota mitä otsikossa on, mutta ennenkaikkea tiivistäisin sen sanaan elämäntapa. en vaan osaa olla enää soittamatta tai harrastamatta musiikkia. välillä siitä saa jopa rahaa taskuun, useimmiten se on vakava harrastus joka auttaa rentoutumiseen ja arkipäivien läpi kahlaamisessa