Kitarat: soittaminen ›

Aika vähän täällä on ollut keskustelua eräästä mielestäni aika ala-arvoistetusta kitaristista Criss Oliva:sta kaveri tosiaan kepitti Savatagessa ja meni kuolemaan 30-vuotiaana.
Mielestäni Criss Oliva oli aivan omaa "genreään" kepittäjänä. Harmi, että äijästä ei tullut isompaa nimeä.
Täällä kun on ollut keskustelua mm. Kirk Hammetista, niin Criss Oliva, pesee/pesi kyllä miehen soittotaidossa mennen tullen.
 
Onhan näitä muitakin vielä hengissä olevia noita puhtaasti 80-luvun kepittäjiä.
Näin 2000-luvulla on näemmä soittajiin iskeytynyt toi DT, Alexi Laiho, superhypertiluttelu ja aika harva enää pitää arvossaan noita vanhoja staroja.
 
No mutta tämä on vaan jauhamista sanokaakapa omia mielipiteitä noista hevi/hardrock-kitaristeista.
 
Itse arvostan myös Iron Maidenin Dave Murrayta aika korkealle. Varmaankin siksi, että se "oma-tilu" soittotyyli on pyrkimyksenä olla Criss Oliva, Dave Murray ja Evh luokkaa. Joten ynkkä/laiho/DT, sweepit on jäänyt pois kuvioista.
 
Silloin kun sitä keppiä alkoi tossa 90-luvun alusa veivaamaan, niin nettiä ei vielä ollut. Hommat opeteltiin "korvakuulolta" tai musakirjastosta lainatuista nuottivihoista ja vhs-opetusvideoista.
 
Nyt nämä 15-parikymppiset kollit opettelee noita juttuja netistä, jonka tarjonta on rajaton. Aikanaan ei ollut niin.
 
Tässäpä keskustelunaihetta purtavaksi?

Oon miettiny tuota yllä olevaa juttua, oon sen ääneenkin sanonu enkä oo eriävää mielipidettä siitä kuullu: Kyllä kitaran soiton opettelu on nykyään helppoa kun on netit aj opetteluohjelmat ja kirjoja ym. mielin määrin tarjolla, toista se oli sillon 80-luvulla.
 
offtpikkia, mutta itse aikoinaan (sillon 80-luvulla...) meinasin innostua kitaran soitosta, opettelin veljen neljäkielisellä akkarilla smoke on the waterin introa. No, ei ollu harrastukselle kannustajaa, sen sijaan muita mielenkiinnon kohteita runsaasti enemmä. opnhan minä sen intron soittamaan, mutta mielenkiinto hiipui, kitarasta katkesi kieli, jääkiekkokausi alkoi jne jne. Kun ois edes arvokkaan pohjatyön sillon lapsena saanu tehtyä niin oispa nyt paljon helpompaa leikkiä Dave Murrayta.
 
Unohdukseen jääviä kitaristeja riittää, itse oon sitä mieltä että jokainen muusikko on omalla tavallaan muistamisen arvoinen, toiset saavuttaa kuuluistuutta ja jäävät suuren yleisön tietouteen, toiset sitten taas ovat loistavia soittajia mutta eivät saa sitä palstatilaa mediasta ja sen takia ovat vaan pienen yleisön arvostamia. Pelkkä soittotaito ei taida olla se avain kuuluisuuteen, vaan se miten media ko. henkilön vastaanottaa. Puhun nyt aika suppeasti, mutta toivottavasti jummarrate mjitä tjarkoitjan.

Tarkoitatko Dt:llä jotain kitaristia, vai esimerkiksi Dream theateria?

staropramen: Oon miettiny tuota yllä olevaa juttua, oon sen ääneenkin sanonu enkä oo eriävää mielipidettä siitä kuullu: Kyllä kitaran soiton opettelu on nykyään helppoa kun on netit aj opetteluohjelmat ja kirjoja ym. mielin määrin tarjolla, toista se oli sillon 80-luvulla.
 
Voi JEESUS sentään mitä whineämistä. Isot miehet, kuunnelkaa itteänne. Materiaalin hankkiminenhan se isoin vaiva on, eiks je? Vähentääkö netti jollain tavalla sitä vaadittavaa hikisten työtuntien määrää, joka täytyy tehdä soittimen kanssa oppiakseen edes yhden asian kunnolla? Onko tämä asia jotenkin muuttunut kahdessakymmenessä tai edes viidessäsadassa vuodessa?
 
Sitä paitsi, mitä enemmän on yrittäjiä, sitä vaikeampaa on olla persoonallinen ja erottua edukseen. Täytyy olla entistäkin kovempi luu - jos Ynkkä aloittelisi tänä päivänä uraansa, harva edes korvaansa lotkauttaisi niin tylsän tiluhirviön suuntaan.

busterx: Tarkoitatko Dt:llä jotain kitaristia, vai esimerkiksi Dream theateria?
 
DT, tarkoittaa Dream Theateria ja sen voi vielä yhdistää siihen nykyiseen muuhunkin proge touhuiluun.
 
Ennen sähkökitaransoitto, oli paljon harvinaisempi harrastus mitä tänäpäivänä.
Vielä 90-alussa musa tarjonta oli suppeampaa mitä nyt. MTV näytti kerran viikossa Headbangers Ball:ia, (niille jolloin silloin taivaskanvat näkyi) ja radiomafialta tuli metalliliitto. Ja läheskään kaikkia "hyviä" levyjä ei suomesta saanut. Puskaradion kautta niitä "uusia bändejä alettiin oppia tuntemaan. Ja jotkut valistuneet levykaupat tilasivat niitä importteina milloin mistäkin.
 
Nämä olivat ohjelmia jotka määrittelivät ajanhengen ja sen "miten tulee sitä kitaraa soittaa"
 
ASIAAN!
 
Nyt voi netin kautta hakea vaikka mitä hypersuperkitaristien tiluvideoita ja apinoida perässä. Ennen tuo ei ollut mahdollista joten.
Kyllä tämä hevirokki touhu on muuttunut vuosien varrella. Nyt opetellaan maailmannopeimpian sweeppejä ym tiluja. Muistan sen ajan vielä kun nimenomaan tapping oli tiluttelua, ja jos osasi täpätä, niin oli hyvä kitaristi. (huom siis heavy puolella.
 
Ja vielä yksi esimerkki. Ozzyn Ultimate Sin levyllä soittava Jake.E.Lee, soittaa juuri niin hyvin kun senaikainen kitarasankari soittaa. Etsikääpä vertailukohteita tuolta ajalta. "Yngwie tuli siihen aikoihin kuvioihin, mutta kyseinen tilugenre oli vasta tekemässä tuloaan. Ja muuten Ynkkä on yhä oman tyylinsä kuningas"
 
Joten kyllä tässä huomaa 30-ukon - 15-20v koltiaisen eron näistä kitarasankareista ja tyyleistä.
 
AI NIIN! Heavy ei tule koskaan häviämään minnekkään, se vaan muuttaa muotoaa erivuosikymmeninä. Piste!

John Titor:Sitä paitsi, mitä enemmän on yrittäjiä, sitä vaikeampaa on olla persoonallinen ja erottua edukseen. Täytyy olla entistäkin kovempi luu - jos Ynkkä aloittelisi tänä päivänä uraansa, harva edes korvaansa lotkauttaisi niin tylsän tiluhirviön suuntaan.
 
Totta kai lotkauttaisi.

Tää keskustelu on muuten nyt ihan helvetin kaukana otsikosta. Tai oli jo heti aloitusviestistä lähtien. Mitä tekemistä Criss Olivalla on tämän kanssa? Savatage oli hieno bändi, muuten.

John Titor: Voi JEESUS sentään mitä whineämistä. Isot miehet, kuunnelkaa itteänne. Materiaalin hankkiminenhan se isoin vaiva on, eiks je? Vähentääkö netti jollain tavalla sitä vaadittavaa hikisten työtuntien määrää, joka täytyy tehdä soittimen kanssa oppiakseen edes yhden asian kunnolla? Onko tämä asia jotenkin muuttunut kahdessakymmenessä tai edes viidessäsadassa vuodessa?
 
Sitä paitsi, mitä enemmän on yrittäjiä, sitä vaikeampaa on olla persoonallinen ja erottua edukseen. Täytyy olla entistäkin kovempi luu - jos Ynkkä aloittelisi tänä päivänä uraansa, harva edes korvaansa lotkauttaisi niin tylsän tiluhirviön suuntaan.
 
Ei se sitä vemputtamisen määrää vähennä, mutta sitä kylläkin, että kun yrittää ottaa selvää että mitä se edes on mitä haluaisi oppia soittamaan. Siihen en ota kantaa että onko tuo sitten hyvä vai huono asia, kunhan totesin vain faktan. Noh kovvoo hommoo se rahan kuluttaminen sitä rikkaatkin sanoo.
 
Tuo erottuminen on yhä vaikeampaa, siinä olet aivan oikeassa. Sekin on toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu, opetellaan säveltämään eikä pilittämään niin kyllä se nimi sieltä nousee ja pelkkään kitaransoittoon perustuvat levyt ovatkin usein ihan helkutin tylsiä. Melodiat kunniaan.

John Titor: Voi JEESUS sentään mitä whineämistä. Isot miehet, kuunnelkaa itteänne. Materiaalin hankkiminenhan se isoin vaiva on, eiks je? Vähentääkö netti jollain tavalla sitä vaadittavaa hikisten työtuntien määrää, joka täytyy tehdä soittimen kanssa oppiakseen edes yhden asian kunnolla? Onko tämä asia jotenkin muuttunut kahdessakymmenessä tai edes viidessäsadassa vuodessa?
 
Sitä paitsi, mitä enemmän on yrittäjiä, sitä vaikeampaa on olla persoonallinen ja erottua edukseen. Täytyy olla entistäkin kovempi luu - jos Ynkkä aloittelisi tänä päivänä uraansa, harva edes korvaansa lotkauttaisi niin tylsän tiluhirviön suuntaan.
 
En ala väittelemään, mutta kyllä inusta kaikki oppimateriaaliksi kelpaava on helpommin saatavilla kuin ennen. Ei opettelelu ole kuitenkaan yhtään helpompaa.

Huh...Criss Oliva oli hieno kitaristi kyllä. Ja pitää muistaa että nämä kaverit mukaan lukien Ynkkä kehitti jotain "uutta" kitaransoiton saralla. Tai vei asiat pidemmälle. Taitavia kitaristeja on aina ollut, ihan yhtä päteviä kun tämän päivänkin. Erilaisia soittotyylejä on hitosti enkä ole vielä tavannut yhtäkään joka handlaisi kaikkea. Se on arvokasta mitä arvostetaan joo...On otettava huomioon myös teknologian kehitys joka mahdollistaa kaikenlaista.......Materiaalia on enemmän ja helpommin saatavilla kuin ennen? Ehkä, mutta nyt taitaa olla liikaa tarjontaa on vaikea keskittyä. Toiseksi kun roudasi kirjastosta nuottikirjoja ja tilaili niitä sinne, plokkaili korvakuulolta enemmän stuffia niin oli soittomotivaatio oli suurempi luulen ma. Ja kuten joku jo sanoikin, ei asioita silti ole helpompi opetella kuin ennen.

arppah8: Tää keskustelu on muuten nyt ihan helvetin kaukana otsikosta. Tai oli jo heti aloitusviestistä lähtien. Mitä tekemistä Criss Olivalla on tämän kanssa? Savatage oli hieno bändi, muuten.
 
Mietin samaa, mutta Criss Olivasta puheen ollen mielestäni mahtava kitaristi, tässä vähän herran sooloiluu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=scMDw9sqM7Y
 
Ja vielä velipojan kanssa haastattelu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=SjgxTxIfuJI&feature=related

Kannattaa ehdottomasti tutustua myös tribuutti levyyn, ghost in the ruins.

Criss soitti vahvistimiaan ainoastaan clean kanavan kautta !! Useissa/jossain vahvistimissa on high ja low sisääntulo. Criss käytti aina LOW sisääntuloa.
 
Sekä käytti 2 Boss Super Overdrive säröä. ykköspoljinta perus soundiin. Ja toista boostaukseen. Myös muita efektejä oli kaverin käytössä. Soitti lähinnä Charvelin kitaroilla.
En saanut tarkalleen selville mitä vahvaria Criss käytti, mutta omalaatuiselta vaihtoehdolta kuullostaa.
 
Varmaankin väänsi jollain Marshaleilla tai Laneylla.
 
Tiedot poimittu ja vapaasti suomennettu alhaalta näkyvästä linkistä.
 
http://www.geocities.com/savarequiem/index.htm
 
Olisi kyllä hauska testata tuota kahden saman säröpedaalin yhdistelmää, ja todeta miten se toimii.
Olen aina pitänyt Crissin soundista, enkä ole kuullut ihan yhtä vastaavaa ja tunnistettavaa soundia mitä Criss Olivalla.
 
Tämä kyllä liityy Criss Olivaan vaikka osakirjoituksistani menikin hieman nuotin vierestä.

On tullut tutustuttua Savatagen musiikkiin sen takia kun Testamentin Alex Skolnick soitti bändissä jonkun aikaa. Ei mulle mitään muita Savatage biisejä muistu mieleen kun Hall of the Mountain King ja Damien.

Voi JEESUS sentään mitä whineämistä. Isot miehet, kuunnelkaa itteänne. Materiaalin hankkiminenhan se isoin vaiva on, eiks je? Vähentääkö netti jollain tavalla sitä vaadittavaa hikisten työtuntien määrää, joka täytyy tehdä soittimen kanssa oppiakseen edes yhden asian kunnolla? Onko tämä asia jotenkin muuttunut kahdessakymmenessä tai edes viidessäsadassa vuodessa?

Sitä paitsi, mitä enemmän on yrittäjiä, sitä vaikeampaa on olla persoonallinen ja erottua edukseen. Täytyy olla entistäkin kovempi luu - jos Ynkkä aloittelisi tänä päivänä uraansa, harva edes korvaansa lotkauttaisi niin tylsän tiluhirviön suuntaan.
 
Plussalla pläjäytin! +

Sitä paitsi, mitä enemmän on yrittäjiä, sitä vaikeampaa on olla persoonallinen ja erottua edukseen. Täytyy olla entistäkin kovempi luu - jos Ynkkä aloittelisi tänä päivänä uraansa, harva edes korvaansa lotkauttaisi niin tylsän tiluhirviön suuntaan.
 
Ynkässä on kyllä se hyvä/huono puoli, että hänet kyllä tunnistaa todella nopeasti (=persoonallinen tyyli). Makuasioista tietysti voisi aina kiistellä.
 
Onko sinulla jotain hyvää esimerkkiä uusista kitaristeista, joilla on oma persoonallinen tyyli. En ole kauheasti törmännyt lähivuosina.

Kova kitaristi. Diggaan kyllä myös myöhemmästä Savatagesta. Esim. -->
 
"The Morphine Child"
http://www.youtube.com/watch?v=o6jOlEWYBT0&feature=related

Edit: Tai ei mitn.

Onko sinulla jotain hyvää esimerkkiä uusista kitaristeista, joilla on oma persoonallinen tyyli. En ole kauheasti törmännyt lähivuosina.
 
http://www.youtube.com/watch?v=AK55aeMWqIs
 
http://www.youtube.com/watch?v=-yPEewaalik
 
nuo nyt tuli mieleen... Onhan se aika homma koittaa tyylillisesti erottua nykypäivänä muista kitaristeista, I agree! :)