Laulaminen ›

Olen laulanut eri kuoroissa ykkösbassoa pitkään, yli 10 vuotta aktiivisesti. Noin nelisen vuotta sitten minulle ilmaantui laulamista merkittävästi haittaava ongelma, jota en osaa selittää tai yhdistää mihinkään. Olen jopa miettinyt korva-, nenä- ja kurkkulääkärille hakeutumista ongelman selvittämiseksi- Osaisiko joku täällä antaa osviittaa, mistä on mahdollisesti kyse?
 
Ongelma on seuraavanlainen:
 
Tiedättehän sen tunteen, kun korvat yhtäkkiä "aukeavat" sillä tavoin, että oma ääni kuuluu pään sisällä tosi voimakkaana ja kumeana? Tämä voi tapahtua esimerkiksi syvään hengittämisen tai haukottelun seurauksena ja on sillä tavalla ei-normaali olotila, että on pakko niistää, joskus jopa nipistämällä nenä kiinni ja hengittämällä voimakkaasti sisäänpäin, että normaali olotila palautuu ja kuulee taas normaalisti (niin oman äänensä kuin muidenkin äänet).
 
Noin neljä vuotta sitten minulle alkoi laulaessa tapahtua tuota kuuloaistin aukeilua kesken laulun koko ajan. Joudun jatkuvasti laulaessa nipistämään nenän kiinni ja vetämään voimakkaasti henkeä sisäänpäin, jotta kuulo palautuu normaaliksi. Laulaessa tätä kuinkin tapahtui ja edelleen tapahtuu koko ajan useammin, siis jopa kymmenen sekunnin välein pahimmillaan. Aukeilu on täysin tahdosta riippumatonta, en voi vaikuttaa siihen hengitystekniikoilla tai muutenkaan.
 
On todella epämiellyttävää laulaa siinä olotilassa, kun ääni kumisee pään sisällä hyvin voimakkaana, eikä tällöin kunnolla kuule ympärillä laulaviakaan. Kaiken kaikkiaan se olotila on sietämätön ja korostuu etenkin biiseissä, joissa hymistään säestäviä ääniä pitkiä osuuksia. Ajoittain tämä johtaa myös hapenottokyvyn heikkenemiseen, kun täytyy laskelmoida sen normaalin kuulemistilan kestoa kerrallaan. Kesken konserttien on kiusallista koko ajan nipistellä nenää kiinni ja hengittää sisäänpäin (kun niiskuttaakaan ei voi), mutta ei ole muitakaan vaihtoehtoja, jos haluaa kyetä laulamaan jotenkin normaalisti. Stemmakaverit eivät ole huomautelleet tästä, mutta kyllä he varmasti huomaavat, kun käsi koko ajan veivaa edestakaisin.
 
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa ongelmaa? Mikä juttu tämä oikein on?! Asia häiritsee laulamistani kroonisesti ja on saanut minut jopa miettimään kuorolaulamisesta luopumista. En haluaisi luopua näin suunnattoman rakkaasta harrastuksesta, mutta tuntuu ajoittain siltä kuin olisin invalidi tämän aukeavien korvien ongelman takia. En pysty nauttimaan konserteissa laulamisesta, kun joudun koko ajan taistelemaan tuota kirottua efektiä vastaan.
 
Mitä voisin tehdä? Mistä tämä ongelma voi johtua?

Kuperkeikari: Olen laulanut eri kuoroissa ykkösbassoa pitkään, yli 10 vuotta aktiivisesti. Noin nelisen vuotta sitten minulle ilmaantui laulamista merkittävästi haittaava ongelma, jota en osaa selittää tai yhdistää mihinkään. Olen jopa miettinyt korva-, nenä- ja kurkkulääkärille hakeutumista ongelman selvittämiseksi- Osaisiko joku täällä antaa osviittaa, mistä on mahdollisesti kyse?
 
Ongelma on seuraavanlainen:
 
Tiedättehän sen tunteen, kun korvat yhtäkkiä "aukeavat" sillä tavoin, että oma ääni kuuluu pään sisällä tosi voimakkaana ja kumeana? Tämä voi tapahtua esimerkiksi syvään hengittämisen tai haukottelun seurauksena ja on sillä tavalla ei-normaali olotila, että on pakko niistää, joskus jopa nipistämällä nenä kiinni ja hengittämällä voimakkaasti sisäänpäin, että normaali olotila palautuu ja kuulee taas normaalisti (niin oman äänensä kuin muidenkin äänet).
 
Noin neljä vuotta sitten minulle alkoi laulaessa tapahtua tuota kuuloaistin aukeilua kesken laulun koko ajan. Joudun jatkuvasti laulaessa nipistämään nenän kiinni ja vetämään voimakkaasti henkeä sisäänpäin, jotta kuulo palautuu normaaliksi. Laulaessa tätä kuinkin tapahtui ja edelleen tapahtuu koko ajan useammin, siis jopa kymmenen sekunnin välein pahimmillaan. Aukeilu on täysin tahdosta riippumatonta, en voi vaikuttaa siihen hengitystekniikoilla tai muutenkaan.
 
On todella epämiellyttävää laulaa siinä olotilassa, kun ääni kumisee pään sisällä hyvin voimakkaana, eikä tällöin kunnolla kuule ympärillä laulaviakaan. Kaiken kaikkiaan se olotila on sietämätön ja korostuu etenkin biiseissä, joissa hymistään säestäviä ääniä pitkiä osuuksia. Ajoittain tämä johtaa myös hapenottokyvyn heikkenemiseen, kun täytyy laskelmoida sen normaalin kuulemistilan kestoa kerrallaan. Kesken konserttien on kiusallista koko ajan nipistellä nenää kiinni ja hengittää sisäänpäin (kun niiskuttaakaan ei voi), mutta ei ole muitakaan vaihtoehtoja, jos haluaa kyetä laulamaan jotenkin normaalisti. Stemmakaverit eivät ole huomautelleet tästä, mutta kyllä he varmasti huomaavat, kun käsi koko ajan veivaa edestakaisin.
 
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa ongelmaa? Mikä juttu tämä oikein on?! Asia häiritsee laulamistani kroonisesti ja on saanut minut jopa miettimään kuorolaulamisesta luopumista. En haluaisi luopua näin suunnattoman rakkaasta harrastuksesta, mutta tuntuu ajoittain siltä kuin olisin invalidi tämän aukeavien korvien ongelman takia. En pysty nauttimaan konserteissa laulamisesta, kun joudun koko ajan taistelemaan tuota kirottua efektiä vastaan.
 
Mitä voisin tehdä? Mistä tämä ongelma voi johtua?
 
Näin maallikkona arvailisin, että ongelma liitty jotenkin leukaniveliin, ja siihen, että iän myötä niiden liikeradat löystyvät, ja tämä aiheuttaa alipaine/ylipaine vaihtelua korvissa. Aivan kuin lentäessä.
 
Kun tila häviää ilmaa sisään vedettäessä/sieraimet suljettuna (=alipaine), lienee triggerinä tuolloin varmaankin ylipaine (?)
 
Tämä siis maallikon spekulointia.
Voi iihan hyvin olla, että jollain gurulla on tuohon parannuskonstit. En kyllä osaa sanoa, onko oikea suunta erikoislääkäri vai laulunopettaja. Toivottavasti löydät avun.

Tiiän mitä tarkoitat, mä ite joskus tykkäsin hiljempaa laulaessa käyttää tota monitorina ja sit mikrofonin kans en tykkää antaa sen tapahtua, mä miellän että kun se tapahtuu niin jostain falskaa resonaatiota pois? Ja se syö sitten sitä miten taloudellista laulaminen on, ja on vaikeampaa laulaa kovaa. Mä jotenkin osaan sulkee sen ja avata sen miten tarvii, eikä se häiritteny laulamista ikinä, joten luulen että harjoiteltavissa oleva taito. Musta tuntuu että sitä on helpoin harjoitella NG-aloikkeella johonkin avoimeen vokaaliin ja sitten yrittää 2s päälle 2s pois sitä korvissa sointia säädellä, jos tästä ymmärtää mitään. Aluksi joku lihas jossain väsyy ja alkaa jotenki yököttään? Mut sit ku sitä tekee säännöllisesti ni jossain vaiheessa se vaan sit toimii kuten mikä tahansa muuki laulutekninen hienomotorinen taito. :)