Laulaminen ›

Tässä nyt tuli mieleen pystyttää hieman keskustelua englanninkielisestä laulannasta ja ääntämisen tärkeydestä.
 

 
Mielestäni ääntäminen; oikein joskus hävettää kuunnella suomalaista ääntämistä. Poliitikoilla se vielä menettelee mutta mielestäni ei laulussa.
 
Mutta sen sanoisin että ääntämistä voi parantaa. Muistan aikoinaan kun koulussa alkoi englanti, päätin että tämän opettelen kunnolla. Itsekseni lausuin sanoja ääneen kunnes kieli rupesi taipumaan. Televisio, siis englanninkieliset sarjat, ovat erinomainen ääntämisen apuväline. Pitää kuunnella puhetta ja lausua perässä ja sanoa ääneen kunnes alkaa sujua, muutama vaikea sana kerrallaan. Tyttäreni oppi samalla tavalla ja lausuu erinomaisesti. Musikaaliselta ihmiseltä sen pitäisi käydä helposti, ainoa mitä tarvitsee on kuuntelu ja ääneen toistaminen niin kauan että alkaa toimia.
 
t. risto

On muitakin salakuoppia tuossa ääntämisessä kuin aksentti.
Pahempaa, kuin vieraskielinen aksentti on se, että lausutaan kirjaimia tai sanoja kertakaikkiaan väärin. Kuunnelkaapa, kuinka Tarja T. laulaa monessa "Over the hills"in choruksessa "ouer the hill", ja välillä "over the hill". Kuitenkin englannin kielessä v-kirjain äännetään ihan yhtä veeksi kuin suomessakin, ja vain w-kirjain äännetään "ueeksi". Toinen kompa on suhuäänteet, b:t ja d:t. Ei ole enää pelkkä aksenttikysymys, jos Wishbone Ash (Toiveluun tuhka) muuttuu Wizzpone Assiksi (ääneasun mukaan ehkä Havinapunnan perse), kuten eräälle rock-ohjelman juontajalle kävi. Ari Vatanen puhuu mainion kuuloista ranskaa tosi härmäaksentilla, mutta jotenkin se ei häiritse yhtään, kun kieli on aika hyvin hallussa (sen vähän perusteella, mitä ymmärrän.)

Niin, olen tassa itse jenkeissa asunut vuoden ja muuten on lauluhommat jaany aika vahalle lukuunottamatta kuoroa joka on erittain aktiivinen. Aluksi kun tanne tulin, aloin luonnolisesti matkimaan tata jenkkiaksenttia, ja muutenkin se on aina tuntunu silta luontevammalta vaihtoehdolta.Aika nopeasti kavi ilmi etta kovasti se kuoronjohtaja koitti sita kitkea pois, ja kovasti tulee aina sanomista jos vaikka sanan "better' lausuu ilman noita t-kirjaimia. Oon huomannu etta parhaiten laulaessa toimii semmonen naitten kahden aksentin valilla tasapainottelu, mika kullonki kuulostaa paremmalta.
 
Tuosta v-kirjaimesta tuli nyt mieleen etta se meinaa monesti suomalaiselta unohtua mitenka se pitaisi lausua. Suomen kielessahan se lahtee aikalailla suun takaosasta, ja englannissa sen pitas olla hiukan voimakkaampi ja siina pitas olla tavallaan vahan semmosta vibraa etta sen saa erottumaan siita w:sta.
 
Meni vahan aiheen ohi mutta tuli vaan mieleen kun tuossa noita puitte.

Tuosta v-kirjaimesta tuli nyt mieleen etta se meinaa monesti suomalaiselta unohtua mitenka se pitaisi lausua. Suomen kielessahan se lahtee aikalailla suun takaosasta, ja englannissa sen pitas olla hiukan voimakkaampi ja siina pitas olla tavallaan vahan semmosta vibraa etta sen saa erottumaan siita w:sta.
 
Sinänsä täyttä asiaa, mutta kuinka ihmeessä v:n voi tuottaa suun takaosassa päinkään?
 
Englannin v:n luonnetta voi pohtia vaikkapa sanojen wine, vine ja fine eroja kuulostelemalla. Samoin mietiskelemällä, miksi w:tä ei englanniksi kutsuta tuplaveeksi.

No olin vahan epaselva, mutta kuitenkin sita koitin siina ajaa takaa etta jos sen sanoo silla suomalaisella tyylilla niin monesti nama aidinkielenaan sita puhuvat huomauttavat siita. Jos ajattelet juuri tuota Jari Litmanen-tyylia jossa suuta ei juuri edes avata niin ymmarrat mita tarkoitan. Eihan se tosiaan sielta suun takaosasta lahde..

No olin vahan epaselva, mutta kuitenkin sita koitin siina ajaa takaa etta jos sen sanoo silla suomalaisella tyylilla niin monesti nama aidinkielenaan sita puhuvat huomauttavat siita. Jos ajattelet juuri tuota Jari Litmanen-tyylia jossa suuta ei juuri edes avata niin ymmarrat mita tarkoitan. Eihan se tosiaan sielta suun takaosasta lahde..
 
Tarkoitit varmaan yksinkertaisesti, että sen v:n jälkeinen vokaali lähtee suomalaisilla helposti liian takaa.

Minkätakia ei voi pysyä suomen kielessä, jos vieraita ei osaa ääntää? Tämä kotimainen on ihan kaunista kuultavaa ja jokainen tehkööt taitojensa edellyttävällä tasolla.

Tarkoitit varmaan yksinkertaisesti, että sen v:n jälkeinen vokaali lähtee suomalaisilla helposti liian takaa.
 
Kiitos.

Jos puhutaan ääntämisestä yleensä, siis ihan suomenkin, niin kyllähän sitä monesti tulee vähän oiottua tai tehtyä jotain muita hassutuksia, että ääni soisi paremmin tms, varsinkin kun suomen kieli on laulaessa helposti vähän kankeaa ja kulmikasta. Tiettyyn pisteeseen asti tämä on minusta täysin ok ja voi myös tuoda lauluun persoonallista vivahdetta.
 
Mutta kyllä tässäkin pitää olla joku raja. Selvin esimerkki asiasta on Maarit, joka nykyään vetää lähes kaikki äät ja ööt niin takaa, että ne muistuttavat jo vastaavia takavokaaleja, mikä pahimmillaan vaikeuttaa ymmärtämistä ja/tai kuulostaa muuten vain mokellukselta. Syynä vaikuttaa olevan silkka laulamisen helpottaminen eli rumasti sanottuna laiskuus. Ja sitä on ihan turha mennä antamaan anteeksi, varsinkaan ammattilaiselle joka aivan hyvin kuitenkin pystyisi vääntämään sen yhden vaadittavan pykälän silmään ja vetämään homman kunnialla loppuun saakka. Miksi tehdä se huonommin, kun sen voi tehdä paremmin? :)
 
Vieraiden kielten ääntämisessä sama juttu, mutta riippuu kyllä tosiaan kovasti tapauksesta ja musiikkityylistä. Varmaan d-iivilin äänimiehellä tosiaan vaikuttaa se, että hän on pyörinyt erilaisen genren parissa aiemmin ja tottunut erilaiseen pieteettiin (?) englannin kielen suhteen.
 
Edit: Kuuntelin valmiista tuotoksista tuon ekan, eikä kyllä ole mitään nokan koputtamista. Ihan joka sanasta en saanut selvää, mutta enpä ruvennut sen takia itkemään. Mahti kasarihevimeininki! :)

Hyvä laulaja (ainakin ammattilainen) ottaa haltuun sekä oikein ja puhtaasti laulamisen että hyvän ääntämisen. Molemmat on tärkeitä asioita, ja jos aletaan levyttämään niin itse asiassa minun mielestä näiden asioiden pitäis jo olla kunnossa. Ei se ole muusta kiinni kuin treenaamisesta ja viitseliäisyydestä. Mutta niin kuin on jo todettu - myy ne levyt näköjään huonommallakin ääntämisellä. Tai jos artistilla vire heittää, niin biisin sanoma ja fiilis voi silti olla ihan uskottava. Ei kuitenkaan pidä tyytyä siihen mitä osaa, jos voi tehdä jotain paremminkin. Omaan lausumiseeni kiinnitin huomiota vasta kun siitä huomautettiin, ja nyt kun kuuntelen jotain vanhoja äänityksiä, niin onhan tuo ääntämiseni ollut ihan kamalan kuuloista. Vieläkään ei kuulosta tietenkään niin luontevalta kuin niillä, jotka amerikkaa puhuvat äidinkielenään, mutta on sentään jo sinne päin... ja työ jatkuu edelleen.

Kyllä mun mielestä oikein laulaminen ajaa etusijalle, mutta toki ääntäminen tulisi olla edes välttävällä tasolla.
 
Sonata arctica on täydellinen esimerkki siitä kuinka kamalalta voi biisin saada kuulostamaan jos ääntäminen on kunnon kapulakieltä... `tuu tii tu töörtituuŽ... ja sitä rataa...