Laulaminen ›

Saavuin tänne tuon uuden CVT-threadin pohjalta.
 
rautayrtti: täysin totta! CVT:n idea on kaikki mulle, heti, nyt! laulunopettaja-opiskelijat maksavat itsensä kipeiksi Tanskan CVT-kurssi -reissuillansa, ja tulevat takaisin Suomeen pitämään CVT-laulutunteja. tuntien ideana on päästä "hetkessä eroon" laulamista vaikeuttavista ongelmista, ja CVT-tunnista veloitetaan törkeä hinta.
 
Sadolin on nero. hän on keksinyt uuden "laulajien uskonnon", ja pistänyt sille korkean hinnan, sekä sen opiskelijoille, että opettajille. täydellinen tekniikan hallinta ei tee kenestäkään laulajaa! miettikää suomalaisia artisteja. Juice, Pate, Neumann, Martti Syrjä, Paula Koivuniemi, Toni Wirtanen ja MONET muut. ei heidän ole tarvinnut CVT-kursseilla istua, vaan menestys tulee stnan kovalla työn teolla, hyvillä biiseillä, ja karisman voimalla. tämän pitäisi olla paljon merkittävämpi asia, kuin tämän päivän idols-kulttuuri ja CVT.
 
ja mitä enämpi omaa ääntä käyttää ja harjoittelee lauluja, sitä enämpi laulajasta tulee "sinut" oman instrumenttinsa kanssa. niin monta kuin on eri laulajaa, niin monta on eri instrumenttia. eikä yksi CVT päde ja toimi tasan samalla tavalla jokaiseen ihmiseen, pelkästään jo fysiologisita syistä. laulutunneilta parasta mitä voi saada, on oikea hengitys-tekniikka, ja tuen ymmärtäminen. sekä ennen kaikkea oman kropan ja laulamiseen liittyvien ruumiin ja elimistön osien hahmottaminen. ja jokaisella meillä on omat äänenkäytölliset rajat, eikä niitä voi määritellä minkään CVT-kirjan takasivulle.
 
Olet siinä oikeassa, että CVT:hen liika hurahtaminen voi saada laulajassa aikaiseksi sen, että unohtaa, mikä tässä hommassa oli tärkeintä. Siksi mielestäni paras tapa opetella tekniikkaa on pitää koko ajan pieni pilke silmäkulmassa...
 
Sen sijaan se mitä CVT on mahdollistanut, on "sanavaraston järjestelmällinen laajentaminen". Monilla laulajilla (ainakin itselläni) on semmoinen fiilis, että mikäs tässä laulaessa tässa oman mukavuusympyrän sisällä, mutta entä sitten, kun haluaisin tehdä jotain mikä ei ole vielä hallussa. Aiemmin vastaus oli "fuhgedaboudit". Pakko myöntää, että yllättävän moneen issueen liittyen omaan ääneeni löysin työkaluja ratkaista CVT:stä. Monissa muissa soittimissa on jo pitkään otettu opetuksessa huomioon vaikkapa lihasten liikkeet fysiologisella tasolla (jokaikisellä rumpalilla on erilaiset kädet, kumma kyllä kaikilla tärisee kantti-iskuissa sama luu), mutta laulussa ei. CVT nyt sattuu olemaan ensimmäinen "hieman tarkempi mutta silti yksinkertaisen muusikon lähestyttävä dokumentti" äänenkäytöstä. Ehkäpä myöhemmässä vaiheessa tilalle löytyypi jotain muuta "dokumentointia".
 
Karisma on karismaa ja puhuttelevuus on puhuttelevuutta. Ne joilta löytyy näitä ominaisuuksia saattavat onnistua CVT:n avulla viemään laulutaitonsa vielä pidemmälle mikäli heillä on halua ja viitsimystä siihen.

itellänikin on tuo kirja ja myös otan tunteja ihmiseltä kuka on tuolta CVT-laulu/opetus kurssilta valmistunut ja sen voin sanoa että sillä on hurja ero että onko joku sitä opettamassa vai treenaatko itsekseen.
 
Opettaja voi olla tietoisempi teknisistä virheistä mitä sä teet laulaessa pystyy kertoa mitä kyseisen ihmisen pitää tehdä sen sijaan kuin kirja mikä on suunnattu ihan kaikille. Kaiken sen informaation keskeltä on vaikea hahmottaa että mitä itse pitää oikeasti tehdä saavuttaakseen lopputuloksen

Olof: Kun ajattelen laulajina esim. Olavi Virtaa, Tapio Rautavaaraa, Seija Simolaa
ja Anna Erikossonia niin täytyy sanoa,että he olivat ja ovat oikeita laulajia.
Kun taas kuuntelee näitä cvt laulajia esim. Emma Salokoskea niin taitaa olla koulutus
vasta alussa.
Ero on siinä, että esim.Anna laulaa omalla täysijänteisellä äänellä ja ääni palvelee
tekstiä.Luonnollista äänen käyttöä ,ei mitään kikkailua.
 
CVT ei ole pelkästään "kikkailua", se sisältää kaikki tärkeät asiat laulusta ja yksityiskohtaisemmin kuin monet opettajat osaa sanoa jotta ihmiset pääsevät tarraamaan siitä potentiaalista mitä heillä on.
 
monet laulajat ovat syntyneet taidolla ja siitä pienellä harjoittelulla ehostanut erinomaisen äänen, toiset taas ei synny luonnollisella laulutekniikalla. Sitä varten CVT on, jokaisella ihmisella on samat elimet, samat kurkunrakenteet jne. ja Sadolin on lääketieteellisen tutkimuksen jälkeen todistanut että jokainen kenellä on terve ruumis ja hyvä nuottikorva voi ryhtyä laulamaan, siihen tarvitsee vain nähdä enemmän vaivaa.
 
Olen henkilökohtaisesti kyllästynyt ihmisten kyyniseen suhtautumiseen CVT:hen. Ihmiset sanovat että tämä ei ole totta koska he niin vain päättävät, sillä välin kuin CVT on tuottanut erinomaista tulosta ja parantanut/tehnyt laulajia ympäri maailmaa.

rautayrtti:
Sadolin on nero. hän on keksinyt uuden "laulajien uskonnon", ja pistänyt sille korkean hinnan, sekä sen opiskelijoille, että opettajille. täydellinen tekniikan hallinta ei tee kenestäkään laulajaa! miettikää suomalaisia artisteja. Juice, Pate, Neumann, Martti Syrjä, Paula Koivuniemi, Toni Wirtanen ja MONET muut. ei heidän ole tarvinnut CVT-kursseilla istua, vaan menestys tulee stnan kovalla työn teolla, hyvillä biiseillä, ja karisman voimalla. tämän pitäisi olla paljon merkittävämpi asia, kuin tämän päivän idols-kulttuuri ja CVT.
 
ja mitä enämpi omaa ääntä käyttää ja harjoittelee lauluja, sitä enämpi laulajasta tulee "sinut" oman instrumenttinsa kanssa. niin monta kuin on eri laulajaa, niin monta on eri instrumenttia. eikä yksi CVT päde ja toimi tasan samalla tavalla jokaiseen ihmiseen, pelkästään jo fysiologisita syistä. laulutunneilta parasta mitä voi saada, on oikea hengitys-tekniikka, ja tuen ymmärtäminen. sekä ennen kaikkea oman kropan ja laulamiseen liittyvien ruumiin ja elimistön osien hahmottaminen. ja jokaisella meillä on omat äänenkäytölliset rajat, eikä niitä voi määritellä minkään CVT-kirjan takasivulle.
 
Jepjep.. Ensinnäkään kukaanhan täällä ei ole mielestäni sanonut, että Neumannin pitäis mennä ottamaan CVT tunteja, tai että perus rivimiehestä muovataan Toni Wirtanen kun lukee CVT-kirjan.
 
Se on fakta, että otit laulutunteja tai et, oli ne CVT, klassinen tai venäläisen korvalaulun tunteja, niin sen laulamisen oppii vaan harjoittelemalla. CVT:stä on tullut ihmisille semmoinen kuva, että luet kirjan, käyt tunnilla ja voila! Ei se mene näin. Ilman muuta se vaatii sen harjoittelun aivan samalla tavalla, kun esim klassinen laulu. Mutta jos esimerkiksi se tuki on hukassa ja möliset kotona itseksesi, voi mennä jollakin viisi vuotta ennenkuin tämän tajuaa, kun taas laulutunnilla (oli se sitten mitä koulukuntaa vaan) opettaja löytää "virheen" ja neuvoo miten siitä opetellaan pois. Joillakin tämä ongelma voi olla esimerkiksi siinä että leuka ei ole rento, tämäkin on korjattavissa. Ei siellä CVT tunneilla tehdä mitään kummallista, mikä "muuttaa sinut Kari Tapioksi", vaan keskitytään niihin asioihin, mitkä on todettu toimiviksi.
 
Ja tuosta, mitä sanoit noista äänenkäytöllisistä rajoista, niin pitää kyllä osittain paikkansa, muttei täysin. Äänialaa on mahdollista laajentaa todella paljon! Jokaisella on tietty toiminta-/liikemalli lihasmuistissa, miten se laulu muodostetaan, ja niitä pystyy muokkaamaan! Äänentuottolihakset ovat täysin samanlaisia kun kaikki muutkin kehon lihakset ja niitä pystyy harjoittamaan samalla tavalla kuin mitä muita tahansa lihaksia.
 
Esimerkiksi kitaristi pystyy kyllä harjoittelemaan sormien nopeutta. Tuskin kukaan ensimmäisen vuoden jälkeen vetelee älyttömiä sooloja, mutta kas kummaa kun muutaman vuoden teet ahkerasti töitä, niin alkaa kulkea. Tässäkin yleensä auttaa kitaratunnit.
 
Väitän ettei huippu-urheilijat olisi tänäpäivänä niin kovalla tasolla, ellei niiden koko tekniikkaa olisi hiottu kuntoon. "Sinun pitää vaan juosta ja tulla sinuksi niiden omien jalkojesi kanssa, niin monta kun on pikajuoksijaa, niin monta juoksutyyliä"
 
Tiedän, ei voi verrata lauluun, mutta teoriassa sama asia. Opettaja kyllä pystyy auttamaan sinua niissä asioissa, missä ongelmia on, muttei taio sinusta Boltia. Harjoittelu se on mikä ratkaisee, mutta KUN asiat on tutkittu ja todettu toimiviksi, oli ne sitten ylävartalon kulma pikajuoksussa, tai kielen asento laulaessa; se nopeuttaa oppimista kun joku opastaa näissä asioissa. Sitten harjoittelulla haetaan se rentous ja varmuus tekemiseen!
 
Ei ole tarkoitus tällä loukata nyt ketään, vaan tuoda sitä avarakatseisuutta ja realistisuutta molemmille osapuolille, sekä CVT vihaajille, että sitä käyttäville.
 
PS. Laulutaidoillaan ei Neumann ainakaan ole menestynyt!

The-Reaper: Väitän ettei huippu-urheilijat olisi tänäpäivänä niin kovalla tasolla, ellei niiden koko tekniikkaa olisi hiottu kuntoon. "Sinun pitää vaan juosta ja tulla sinuksi niiden omien jalkojesi kanssa, niin monta kun on pikajuoksijaa, niin monta juoksutyyliä"
 
Tiedän, ei voi verrata lauluun, mutta teoriassa sama asia.
 
Ehkäpä paremman vertauksen voisi tehdä sirkustaiteiluun, siinä kun skaala laajentuu vähän isommalle alueelle, kuin "nopeampi vs hitaampi, jne". Taidetta, jossa olisi kehonhallinta ja sen fysiikka oltava mielellään mahd. hyvä, jotta kykenet ylipäänsä tekemään akrobatiasi, puhumattakkaan siitä, että onnistuisit niissä sirkuskiertueen jokaisessa showssa.

CVT on laulamisen karppaus.
 
Voi nyt vittu sentään.
 
EDIT: No avaampa vähän ettei jää vaan vinetykseksi: Mulla sylttää ihan hulluna että keksitään jotain termejä ja annetaan ymmärtää että ollaan keksitty pyörä uudestaan kun sanotaan sitä pöyräksi.
 
Belting = Pharyngeal voice, ellen oo ihan väärin älynnyt? Edge = Rasp?
 
Ja miksi termiä Belting ei enää käytetä? Koska ollaan polkastu käyntiin joku CVT 2.0? Hohhoi.

Khassera:Belting = Pharyngeal voice, ellen oo ihan väärin älynnyt? Edge = Rasp?
 
Ja miksi termiä Belting ei enää käytetä? Koska ollaan polkastu käyntiin joku CVT 2.0? Hohhoi.
 
Termiä belting ei enää käytetä, koska osa käytti sitä termiä tarkoittaessaan curbingia ja osa edgeä. Mikä on rasp?
 
Laitan saman linkin tähänkin ketjuun: http://www.completevocaltechnique.fi/CVT/index.html

Mitään minkäänlaisesta musiikin koulutuksesta, varsinkaan klassisesta, ymmärtämättömänä heitän tähän nyt muutaman mietteen aiheesta CVT.
 
Pohjustan asiaa sen verran, että olen soittanut bändeissä kohta 15 vuotta kitaraa ja rumpuja, äänittänyt musaa ja miksannut keikkoja. Aloitin 16-vuotiaana ja viime syksyyn mennessä en ollut käynyt minkäänlaista musiikillista koulutusta, opetusta tai edes soittotunteja. Tunnen musiikin teorian sen verran kuin tarvitsee, en osaa lukea nuotteja kuin tavaamalla, enkä ylipäänsäkään välitä mistään säännöistä. Jos se kuulostaa ja tuntuu hyvältä - se on hyvä. Kaiken olen siis itse oppinut vaikeimman kautta, osittain siksikin että olen tietämättäni kärsinyt koko ikäni keskittymis- ja tarkkaavuushäiriöstä. Jo peruskoulu tuotti sellaisia vaikeuksia, etten koskaan hakeutunut mihinkään opiskelemaan musaa, vaikka olisinkin halunnut. Opettelin itse.
 
Päätin kolme vuotta sitten opetella laulamaan, sitähän olin aina halunnut, mutta uskalsin sanoa sen ääneen itselleni ja muille vasta 27-vuotiaana. Olin pienestä asti hävennyt omaa ääntäni jo pelkästään puhuessa. Raakuin yksikseni kitaran kanssa naapureita kiusaten joka ilta. Sittemmin pyörin paikallisissa ravinteleissa karaokeiltoina ja jopa soitin muutaman keikan tutun baarissa kaljapalkalla mies ja kitara-tyylillä. En ollut tyytyväinen siihen miltä kuulostin ja tunnin laulamisen jälkeen ääni oli ihan hajalla, nuotit saattoi osua kohdilleen tai sitten ei.
 
Viime syksynä ystäväni, bändimme laulaja, kertoi hänen laulunopettajansa pitävän CVT-tutustumiskurssin ja suositteli sitä minulle. Hetken emmittyäni ilmoittauduin ja löysin itseni marraskuisena lauantaina monenkirjavan joukon keskeltä. Opettelimme ensin ryhmänä näitä soimaamianne "termejä" ja mitä se tarkoittaa fyysisellä tasolla. Pidimme outoja ääniä ja harjoittelimme. Lopuksi otettiin "yksityistunteja" muun ryhmän edessä. Pelkäsin hulluna tilannetta, jossa monta, jo valmiiksi melko pätevää laulajaa joutuu kuuntelemaan mun epätoivoista mölinää.
 
Käytiin etukäteen valitsemaani biisiä sitten kohta kohdalta läpi, haettiin sopivaa tekniikkaa, jolla saan oman ääneni soimaan kyseisessä biisissä, jonka säe menee oman rekisterin alapäässä ja kertosäkeessä mennään jo rekisterin ylärajoille. Kun sen puolituntisen lopuksi kajautin pianistin säestäessä tuon kappaleen opettajan ohjeiden mukaan, juoksi kylmät väreet pitkin selkäpiitä ja posket punoitti, kun se meni niin hyvin, etten koskaan olisi uskonut laulavani sillä tavalla. Se tunne oli jotain käsittämättömän hienoa, kuin olisi voittanut olympiakultaa ja loton päävoiton samaan aikaan. Osaisin vaikka heti laulaa sen biisin tässä ja nyt juuri kuten opettaja sen opasti. Mä olen vaikea opetettava, mutta kun asiat tehdään käytännöllisesti ja havainnollistaen, opin todella nopeasti.
 
No, mitä tämä kertoo CVT:stä? Onko se ainoa tie onneen? Ei varmasti. Onko se vain pyörä keksittynä uudestaan uusilla termeillä? Ehkä. Onko sillä loppujenlopuksi mitään väliä, jos joku sen avulla oppii laulamaan ja nauttimaan siitä? Ei minun mielestäni. CVT ei ole tekniikka. Se ei laita ihmisiä laulamaan tietyllä tavalla. Se on työkalu ja harjoitusväline. Kaikilla taiteenaloilla on varmasti erilaisia metodeita, kuppikuntia ym. joiden perusteella samoja asioita tehdään vähän eri tavalla. Ihmiset on erilaisia, ihmiset oppii erilailla. Mä en ymmärrä kenen varpaille kirjainsarja CVT oikein astuu, eihän sitä pakko ole opetella? Mutta keneltä se on pois, jos joku haluaa niin tehdä?
 
Mä ainakin olen ikuisesti kiitollinen että menin sille kurssille. En tiedä oliko se CVT:n vai opettajan (Johanna Pekkarinen) ansiota, vai molempien, mutta olen nyt parempi laulaja. Se kurssi ei parantanut vain laulutekniikkaa - se paransi itsetuntoa ja lisäsi rohkeutta nousta muiden eteen laulamaan.

Kiukkuli: Mikä on rasp?
 
Vilpitöntä ihmettelyä? Tsekkaa tuolta sun omasta linkistä.
 
Niq: Onko sillä loppujenlopuksi mitään väliä, jos joku sen avulla oppii laulamaan ja nauttimaan siitä? Ei minun mielestäni.
 
Kaikki olennainen sanottu. CVT on vain opetustyyli muiden joukossa, ja perusperiaatteet, vaikka erillä tavalla nimetty, eivät muutu eikä ihmisen anatomiaa tai äänentuoton mekanismeja voi kovin montaa kertaa uudistaa. Sulle se toimi, se on hieno homma, mutta jos se nyt sattu olemaan ensimmäinen opinahjo johon päädyit niin ei voi oikein tietää oisitko saanut samat tulokset jostain muusta koulusta. (Tiedän, että thredi on CVT - kokemuksia, nillitän siis ihan offtopikkia mutta omasta mielestä ihan asiaa vielä.)
 
Faktaa kuitenkin on, että CVT-tunnit tuppaa olemaan 2-3x tyyriimpiä kuin perus laulutunnit joltain pätevältäkin opettajalta.
 
Tässä tulee vähän tää vyöarvokysymys: Jos olet totaalinyyppä, sua osaa opettaa "paskempikin" hyvä opettaja. Jos ranteet kestää maksaa nylkyhintaa että pääset "parhaan" hyvän opettajan ahjoon niin maksa toki, mutta et sä välttämättä niitä siitä suurempaa hyötyä ennenkuin olet nostanut oman osaamisesi sille tasolle että osaat käyttää tunteja hyväksi.
 
Oma plääni on opetella erään erinomaisen itseopetteluohjelman kans nyt 0.5-1v ja sit kattoa missä mennään ja miltä tuntuu. Siitä katon jonku peruspätevän laulunopettajan jonka kans "seurantatyylillä" 1-2 kertaa kuukaudessa tunnit, ja sitten jos näen tarpeelliseksi saatan ottaa CVT-tunteja ihan vaan kuriositeettikertoimen vuoksi.

Edge on moodi, raspi on tehoste. Edge ei ole yhtä kuin raspi.

Olof....
 
Olet nyt useassa viestissä antanut ymmärtää, että suomalainen laulukulttuuri ja osaaminen on rappeutumassa. Tämä sinun kriittisyytesi antaa vaan kuvan elitistisestä asenteestasi tähän kyseiseen asiaan. Ei hätää, kaltaistasi "ylimistöä" löytyy kyllä varsinkin iäkkäämmistä klasariharrastajista, -ammattilaisista ja -yleisöstä riittämiin.
 
On totta, että laulunharrastaminen kasvattaa suosiotaan ja entistä useampi yrittää tuoda näitä "taitojaan" esiin keinoin millä hyvänsä (Idols ym...). Mutta onko se jotenkin sinulta pois? Luulisi musiikin ammattilaisen olevan tyytyväinen, jos musiikki ja laulaminen kiinnostaa yhä useampia nuoria ja vähän vanhempiakin.
 
Itse en puhu minkään metodin puolesta enkä vastaan. Itse olen käynyt elämäni aikana yhdellä laulutunnilla. CVT oli käytössä, muistaakseni, ja apu oli valtaisa. Aiemmin lauloin kurkusta. Ääni ei kestänyt kahta biisiä ja keikkojen jälkeen tuskin ääntä lähti. Yhden tunnin ja aktiivisen treenaamisen jälkeen äänialani kasvoi ainakin kvintin, eikä pitkäkään setti tuota suuria ongelmia. Aika hyviä eväitä siis sain.
 
Olen samaa mieltä, että oikotietä onneen ei ole ja vain kova työ saa kunnon tuloksia aikaan, mutta jos jollekin on apua metodista X, niin aina ollaan positiivisella puolella.
 
Mutta niinhän se on, että ennen oli laivat puuta ja .... hohhohohhooho
 
P.S Olavi Virta on paskaa! Marco Hietala on paljon parempi, King Diamondista puhumattakaan.

Lainasin kirjastosta CVT-opuksen - tutkiakseni ja sisäistääkseni kyseistä äänenkäytön tekniikkaa.
 
Mutta eipä tuosta kirjasta juuri hyötyä ole, koska CVT:n äänikirjasto ei ole käytettävissä ....
 
Äänikirjasto on avattavissa netin kautta lisenssi-avaimella ainoastaan kolme kertaa - joten "audio"-puoli jää kokematta.
 
Ts. vertailukohdat äänen tuotosta ja harjoituksien lopputavoitteista jäävät ilman esimerkkejä - joten eipä tuosta tekniikasta pysty juuri "juuta" eikä "jaata" sanomaan.
 
Eivätkä nuo hienostotermit - "moodit" ym. sano tavalliselle pulliaiselle yhtään mitään - ellei käytettävissä ole äänitallenteiden suomia "esimerkkiääntelyjä".
 
"Sika pitäisi siis säkissä ostaa" - jos moiseen äänenkäytön tekniikkaan haluaisi tutustua ... saati alkaa opiskella.
 
Kokemusta on iän myötä karttunut sellaisiltakin ajoilta - jolloin markkinointi ja rahastus olivat vähemmän tärkeämmissä rooleissa - eikä ostopäätöksiä tehty mainostajien luomien "mielikuvien" mukaan.
 
Tuohon aikaan opaskirjojen mukana seurasi "esimerkki/harjoitus"- tallenne ihan fyysisessä muodossa - milloin vinyylinä - milloin kasettina ja loppuaikoina jopa CD/DVD levynä. Kirjaston laina-aika ei riittänyt "opiskelun" loppuunsaattamiseksi - mutta syntyi aina käsitys - onko opaskirja itselle tarpeellinen vai ei - mahdollista hankintapäätöstä ajatellen.
 
No ajat muuttuvat - mutta minä en ....
 
Tietääkö kukaan mistä noita CVT:n "äänikirjaston" tuotoksia pääsisi kuuntelemaan - jotta voisi tehdä tästä "äänenkäytön tekniikasta" ja sen hyödyllisyydestä itselle edes jonkinasteisen kuvan ?

harpist: Lainasin kirjastosta CVT-opuksen
 
Hyvä kirjoitus. :) Mun kuva CVTstä pitkälti. Helvetin hyvin markkinoitu taikapilleri joka tekee kenestä tahansa pulliaisesta pro-laulajan.
Ja jos olisin vuosikausia syytänyt rahaa em. Tunteihin en itsekään kehtaisi myöntää edes nimettömänä netissä että tulipa tehtyä typerästi. :)

Taiska tai Virve Rosti ei tiennyt CVT:stä mitään, eikä liioin Laura Pausini, mutta on edgeä, twangiä ja ynnämuuta enemmän kuin yhdelläkään näistä cvt typyköistä.
Laulu on harvennettua puhetta, on sitten klassista tai kevyttä.
Tekninen osaaminen vaatii harjoitetun hengityselimistön ja kurkunpään/kielen lihaskoordination lisäksi TERVEESTI SULKEUTUVAT äänihuulet! Kun sitten näiden harjoittelun ja HYVÄN opetuksen myötä kehittyneiden motoristen taitojen, ja fyysisten ominaisuuksien lisäksi laulajalla on se tärkein, eli kyky laulaa:) ei kukaan kysy mikä on laulukoulusi!
Sielukkuuden(fraseeraus) ja tekstin ymmärtämisen puute on nykyisin myös hyvin tavallista, niin klassisella kuin kevyellä puolella. Vaikuttaa lauluteksniikkaan ja osoittaa epämusikaalisuutta...
Laulumaailmaankin on CVT:n myötä tullut jumppapuolelta tuttu "kaikki treenit paketissa" meininki. Houkuttelevaa, mutta kaukana todellisuudesta. Ooppera ja Hevi kurkku löytävät varmasti paljon samaa äänentuotostaan ja sen haasteista, mutta päikseen ei voi noinvain vaihtaa.

Voisin kommentoida omalla mitättömällä laulukokemuksellani, että CVT:n hyvä puoli on se, että siinä on määritelty kattava termistö mikä tarkoittaa mitäkin. Sitten on helppo puhua asiasta, kun puhutaan samaa kieltä. Ainakin tuon kirjastosta lainaamani CVT opuksen perusteella ainakin luulen ymmärtäväni jotain. Ehkä tällaiselle insinöörille on parempi tuollainen kieli missä on määritelty suht tarkasti termit (ääninäytteiden avustuksella) ja erotellaan, että mitä lihasta liikuttamalla tehdään mitäkin ja siellä ei tuomita mitään laulutapaa. Muissa lauluopuksissa (lähinnä klassista laulua, en muista nimiä), joita oon lukenu, on lähinnä keskitytty kirjoittamaan ryhdistä ja sen sekä kurkun anatomiasta ja stressistä ja lihasjännityksistä ja käytetty epämääräisiä käsitteitä, jotka kaikki voi ymmärtää ihan eri tavalla. En halua vähätellä noita teemoja, mutta ne on kyllä sen verran epämääräisiä, että mietippä sitten siinä, onko lauluääni huono, koska olet masentunut tai niskat niin hiton jäykät. Tai yritäpä erotella ja muistaa ulkoa joka pirun lihas ja nikama mikä vaikuttaa laulamiseen. Niiden perusteella keskittyisin enemmän ryhdin korjaamiseen ja anatomian opiskeluun kuin varsinaisesti laulamiseen. Sitten tietysti kielletty ankarasti kaikki belttaamiset, kurkunpään nouseminen, säröt yms.
 
Yhteenvetona voisin sanoa, että parin kirjan jälkeen (en muista nimiä) ja muutaman yksityisopetustunnin jälkeen oli lähinnä fiilis, etten tajua edellenkään mistään mitään eikä ollut hajuakaan teenkö mitään oikein vai en. Tuon CVT kirjan jälkeen ainakin kuvittelisin tajuavani jotain laulamisesta ja siitä millaisia eri tapoja äänen muokkaamiseen on ja että mikä lihastoiminto vaikuttaa mihinkäkin äänen ominaisuuteen. Totta kai voi olla muitakin hyviä opetustapoja, mutta mielestäni aloittelijalle tuo CVT on aika selkeästi määritetty ja pidetty tarpeeksi yksinkertaisena aloittelijaa ajatellen. Muita opuksia voi sitten selailla tuon jälkeen. CVT tunneilla en ole käynyt.

epietar1: kieli missä on määritelty suht tarkasti termit (ääninäytteiden avustuksella)
 
ja erotellaan, että mitä lihasta liikuttamalla tehdään mitäkin
 
Tässä onkin CVTn ihme: Lihasten asennoille ja toiminnoille on keksitty sanasto jolla kirjoitetaan kirja jota on turha lukea ilman oppitunteja joita on turha ottaa ellei omista kirjaa ja osaa termejä. Eli jos "olet tosissasi laulamisesta" sun täytyy ostaa kirja, käydä seminaarit ja ottaa yksityistunteja.
 
... Olen todennäköisesti väärässä, mutta lukemalla aiheesta olen muodostanut ko. kuvan.

epietar1: CVT:n hyvä puoli on se, että siinä on määritelty kattava termistö mikä tarkoittaa mitäkin. Sitten on helppo puhua asiasta, kun puhutaan samaa kieltä.
 
On hyvä muistaa, että tämän termistön on luonut tietty taho. Jotta kommunikointia syntyisi - osapuolien tulee siis olla sisäistänyt ja osata käyttää puheessaan ko. termistöä.
 
Vertauksena tähän voisimme vaikka muistella kuinka aikoinaan kansojen väliseen kommunikointiin "uskoteltiin" ratkaisuna olevan esim. esperanton kieli - (=keinotekoinen kieli ) Sitä kävivät kansalaisopistoissa opiskelemassa ne jotka siihen uskoivat - mutta kuinka kävikään.
 
Se, että joku taho antaa tietyllä tavalla muodostetulle äänelle nimen - olkoon se sitten "gurling" , görziflukfluk" tai mikä tahansa keksitty vastine - ei takaa että "oppi menisi perille" - ja että vastineista tulisi ns. käsite jonka kaikki tietävät.
 
Se miten opetetaan ja kuinka ymmärrettävää oppilaan näkökulmasta omaksuttava aineisto on ( vrt. sisäistettävä tieto / hatusta temmattu ) - lienee niitä avaintekijöitä joilla meitä tavallisia "pulliaisia" pitäisi yrittää opettaa muodostamaan ääntä - tässä tapauksessa siis jopa laulamaan tietyllä tekniikalla.
 
Ainakin tuon kirjastosta lainaamani CVT opuksen perusteella ainakin luulen ymmärtäväni jotain. Ehkä tällaiselle insinöörille on parempi tuollainen kieli missä on määritelty suht tarkasti termit (ääninäytteiden avustuksella) ja erotellaan, että mitä lihasta liikuttamalla tehdään mitäkin ja siellä ei tuomita mitään laulutapaa.
 
Kuten itse aiemmin kirjoitin - omasta kirjastosta lainaamassani kirjassa ei ollut "ääninäytetiedostoa" mukana/saatavilla. Käytössäni ei siis ollut esim. cd levyä josta olisi voinut kuunnella miten "perus-twang" , eri "moodeilla" tuotettuna , "vaaleassa äänenvärisävyssä" toimii jos siihen lisätään esimerkiksi "rattle" tehoste.
 
Kyllä se ratkaisevin tekijä - ja itseopiskelevaa ohjaava kannuste on esimerkkinä kuultava audio-tallenne. Sen perusteella syntyy tavoite johon pyrkiä. Kuullun jälkeen pystyy itse vertailemaan omasta äänenmuodostuksesta - menikö kaikki oikein ? On aivan saman tekevää mitä tuolle tuotetulle äänelle on annettu nimeksi ja millaista "polkua" pitkin se on syntynyt.
 
Se , että joku sanoo/kehottaa muodostamaan esim. pitkän vokaalin jollain omakeksimin "grätz" , "fruit" , "bröök" - juttuja hyödyntäen ... on omasta mielestäni hieman naiivi lähestymistapa oppimistarkoituksessa vähääkään itseään vakavammin ottavalle laulun opiskelijalle.
 
Musikaalisen henkilön kuulomuisti on hyvinkin tarkka - kyllä kaikki oppiminen perustuu enemmän tai vähemmän kuullun toistoon.
 
Ihmetyttää ettei fonetiikan ja muun äänenmuodostuksen saralta (puheterapia) tällaiseen artikulointiin (opetuskäyttöön) olisi löytynyt sellaisia vastineita - jotka olisivat olleet helpommin hyväksyttävissä/omaksuttavissa (?) ja käytössä yleisemmälläkin tasolla.
 
Mutta jottei menisi aivan mollaamiseksi ....
 
Itse kirjastosta lainaamassani kirjassa oli paljon hyvää - vaikka sen kapasiteetista ei pystynyt hyödyntämään kuin noin 30% - puuttuvan ääninäytetiedoston vuoksi.
 
Jotta kirjan hyöty olisi käytettävissä parhaimmalla mahdollisella tavalla - ääninäytetiedostoa hyödyntäen - piti kirja hankkia itsellekin. Näin pääsen "tutkaamaan" esimerkkiäänitteiden kanssa omaa kehitystäni "äänen muodostajana".
 
Laulamista (melodisuutta) opus ei pysty opetamaan - äänenmuodostuksen tekniikkaa kylläkin - se on hyvä muistaa.
 
Tämän kirjan hankkinevat mitä todennäköisemmin sellaiset henkilöt jotka ovat musikaalisia ja haluavat oppia tuottamaan erilaisia ääniä - lauluksi sitä lopputulosta joskus jopa saatetaan kutsuttavan. ( Kokemus omalta kohdaltani )
 
Se että onko kyseinen opetusmetodi sitten oikea vai väärä - jääköön jokaisen lukijan/opiskelijan itsensä arvioitavaksi.

 
Tuon CVT kirjan jälkeen ainakin kuvittelisin tajuavani jotain laulamisesta ja siitä millaisia eri tapoja äänen muokkaamiseen on ja että mikä lihastoiminto vaikuttaa mihinkäkin äänen ominaisuuteen. Totta kai voi olla muitakin hyviä opetustapoja, mutta mielestäni aloittelijalle tuo CVT on aika selkeästi määritetty ja pidetty tarpeeksi yksinkertaisena aloittelijaa ajatellen. Muita opuksia voi sitten selailla tuon jälkeen. CVT tunneilla en ole käynyt.
 
Tuo kirjan "lapsellisuus" putkahtelee esiin aika ajoin tekstin yhteydessä.
 
"Lapsimaisen innostuksen" saattelemana pyritään "tapausesimerkein" luomaan lukijalle kuva - miten hyvin ja tehokkaasti "metodi" arkielämässä ja tositilanteissa toimii.
 
On kuin lukisi ostos TV:n mainosten käsikirjoituksia .... tai jonkun "oppiaan julistavan" tekstejä ...
 
"Käytettyään kolmen päivän ajan tätä "ääri purennan kwak puhetekniikkaa" - artistimme huomasi olevansa entistä loistavammassa kunnossa lavalla ja hän sai kadonneen itsevarmuutensa takaisin ". ( tiedoksi tosikoille - tämä oli sarkasminen esimerkki tekstin laadusta )
 

 
Selvennettäköön vielä ...
 
Minä en ole kyseisen opetusmenetelmän puolestapuhuja - enkä myöskään sitä vastaan.
 
Pääasia on - että tulosta syntyy - olkoon kannustimena sitten mikä tahansa.
 
Omalla kohdallani tämä kirja on toiminut kannustimena - jonka esittämiä tietoja olen pyrkinyt soveltamaan ja näin myös hyödyntämään omassa "äänenmuodostajan" kehityksessäni.
 
CVT-laulutunneille tuskin kirjan perusteella koskaan hakeudun - sen verran "omavaraista" oma ajatustyöskentelyni on.

harpist:
Se, että joku taho antaa tietyllä tavalla muodostetulle äänelle nimen - olkoon se sitten "gurling" , görziflukfluk" tai mikä tahansa keksitty vastine - ei takaa että oppi menisi perille
 
Ei takaa, mutta auttaa toki. Luulen että Sadolin haluaa välttää epäselvyydet ja väärinymmärrykset keksimällä äänen tuottamisen perustekijöille uudet yksiselitteiset nimet. Esimerkiksi "twang". Aikaisemmin samasta asiasta minulle puhuttiin "äänen sijoittamisena", "fokusoimisena" ym.
 
Muuten: CVT-kirjaa luettuani ja ääninäytteitä kuunneltuani opin itse nopeasti tekemään twangin. Äänen "sijoittaminen" oli ollut vuosikaudet täyttä utopiaa. Kukaan ei osannut kertoa, kuinka se tehdään. Kaikilla opettajilla oli tarjolla omanlaisensa ja usein varsin epämääräinen mielikuvansa. Mutta CVT kirja opettaa erittäin selkeästi kuinka twang tehdään.

maustaja: Esimerkiksi "twang". Aikaisemmin samasta asiasta minulle puhuttiin "äänen sijoittamisena", "fokusoimisena" ym.
 
Niin no "äänen sijoittaminen" ja "twang," kumpi on kuvaavampi termi? Ei nuo mulle ainakaan ole sama asia, sillä olen käsittänyt että "äänen sijoittamisella" (vähän huono termi, äänihän tulee aina samasta paikasta, resonoivat rakenteet vain muuttavat muotoaan ja sitä kautta) saavutetaan twang.
 
Twang on mun mielestä selkein CVT termi oppia, mutta terminä itsessään ihan susi. Curbing esim. ei sitten kerro yhtään mitään. Kuten ei twangikään aluksi kertonut. Tässähän on asian vammaisuus: Chiaoscuro ei kerro mitään, tumma ääni ei kerro mitään, haukotteleva ääni kertoo jo paljon enemmän, nasaalius kertoo enemmän.
Edelleenkään en ymmärrä miten nuo termit "selkeyttää" yhtään mitään.
 
Kukaan ei osannut kertoa, kuinka se tehdään. Kaikilla opettajilla oli tarjolla omanlaisensa ja usein varsin epämääräinen mielikuvansa. Mutta CVT kirja opettaa erittäin selkeästi kuinka twang tehdään.
 
Kukaan = kysyitkö moneltakin? :) Ihan yksinkertainen "miltä twang kuulostaa?" koska "mitä twang on" on filosofiaa.

Khassera: Niin no "äänen sijoittaminen" ja "twang," kumpi on kuvaavampi termi?
 
Kiitos kommentista! Olet ihan oikeassa. Sanojahan ne vain ovat. Mutta twang on siinä mielessä hyvä termi että, jos imitoit jotain stereotyyppistä Louisianan poikaa sanomassa sanan "twang" niin joudut itse käyttämään twangia :-)
 
Khassera: Ei nuo mulle ainakaan ole sama asia, sillä olen käsittänyt että "äänen sijoittamisella" (vähän huono termi, äänihän tulee aina samasta paikasta, resonoivat rakenteet vain muuttavat muotoaan ja sitä kautta) saavutetaan twang.
 
Sadolinin kirjassa on kyllä sanottu (s. 160) että nämä olisivat sama asia. Höh? En lähde väittelemään sen enempää. Tärkeintä minulle oli tajuta
- mitä kurkussa ihan fyysisesti tapahtuu kun tehdään twang (kurkunpään eteinen pienenee)
- miltä se kuulostaa (kuuntele CVT äänikirjastosta) ja
- miten sen voi helposti löytää (Sano "Twang" in Deep South accent.)
 
Khassera: ...kysyitkö moneltakin?
 
Selvyyden vuoksi: olin aikaisemmin ihmetellyt kun laulunopettajat ja kuoronjohtajat puhuivat "äänen sijoittamisesta" mutta tämä ei auennut minulle. CVT-kirjan kautta luulen nyt tajuavani, mistä on kyse: äänen sijoittaminen on yksinkertaisesti sama kuin "twang". Korjatkaa jos olen väärässä, olisi kiva tietää... ihan yleissivistyksen vuoksi.