Laulaminen ›

En laulaisi jos se olisi liian helppoa -> tylsää...

Vaikeeta se on melkein aina...
Ainakin mun ääni vaatii aina hyvän avauksen ja verryttelyn ennen kuin mitään irtoo.

Äänen tuotossa ei ole ongelmia, mutta aina kun säestän itseäni kitaralla, lauluni sävel menee aina päin hevosen emätintä. Laulan aina puoli sävelaskelta liian matalalta tai korkealta, melodiat kuitenkin oikein. Vähäx homoa.

Vire tuottaa vielä aika ajoin ongelmia, mutta jos on hyvä sointupohja, josta ottaa tukea, niin sekin piikki ahterissa pienenee kovin. Tekniikkaa löytyy jonkin verran, mutta vieläkin löytyy jonkin verran ahtautta, kun lähden tuonne korkealle, mutta ääni kestää hyvin, vaikka aika rankkaa tulkintaa välillä vedänkin. Eli kokonaisuutena; ei se helppoa ole, mutta muuttuu siihen suuntaan koko ajan. Jos vertaan itseäni laulajana nyt siihen kahden vuoden takaiseen määkyjään, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Nyt kykenen juttuihin, joista silloin vain uneksin. Tekemällä oppii, sanovat, ja oikeassa ovat.
 
Summa summarum, vaikkei helppoa olisikaan, niin uskomattoman palkitsevaa silti. Ei kitaraa soittamalla pääse samanlaista tunnekuohua purkamaan kuin äänijänteillä! Eivätkä kitaristit saa yhtä paljon naisia!

Helppoa kuin heinänteko. Tosin pidän riman senverran alhaalla että ei pääse menemään vaikeaksi. Laulan juuri ne jutut mitkä menee helposti enkä jaksa murehtia niitten takia jotka ei suju. Jätän ne vain laulamatta. Instrumenttina laulu on miulla ehkä järjestyksessä kolmas, joten luonnollisesti siihen ei ihan yhtä paljoa tule panostettua kuin noihin tärkeämpiin.

On, ainakin väärin laulaminen. Itse laulan taustoja ja jotain huutoja, mutta aika huonosti. Soittaminen ja laulu yhtäaikaa aika kehnoa, ne peruspunkrock menis, mutta jos vähänkin "vaikeampaa", niin ei tuu yhtään mitään. Studiossa helpompaa, kun voi ottaa monta ottoa ja kun ei tarvitse vetää leadejä...

Lähtökohtaisestihan olen huono laulaja, tai en siis laulaja ensinkään. Mutta tuo laulamisen (ainahan se paskalta kuulostaa :D) helppous tuntuu vaihtelevan minulla kovastikin. Joskus tuntuu irtoavan aika vaivattomasti jotain taitoihini pohjaten suhteellisen haasteellistakin ja toisinaan kaikki on aivan liian vaikeaa. Ihan päivästä riippuen.

Laulaminen on minulle luontevaa... vaikka ei aina helppoa. Normaali laulaminen on helppoa, mutta yleensä laulut joita laulan ovat erittäin haastavia.
Esimerkkinä vain: Nothing Else Matters (ei sen kulutetumpi vaikkakin hyvä),
on erittäin haastava laulaa ilman kitaran säestystä.
Tosta vaan kylmiltä: "so close, no matter..." harvemmin onnistuu.
Äänialalta se ei ole kylläkään kovin haastava mutta muuten kylläkin.
 
Mutta kuten jo sanoin... Laulaminen on luonteva tapa ilmaista itseäni.. Joskus se on helppoa, aina ei. Joskus hirveää, aina ei.
 
... vähän meni selittelyks.