Laulaminen ›

Kännisten tekstiä, kokeillaampa selvänä uudestaan
 
Opin kirkumaan särön kanssa, korkealta ja kovaa, volyymi on kovempi kuin huutamalla "normaalisti" täysillä ja vaihto örinään onnistuu heti, tekniikka ei vaan ole kohdallaan kun meinaa sattua hieman, mutta tästä on hyvä lähteä etenemään
 
Esimerkiksi voisin antaa Peter Tägtgren Hypocrisystä.
 
Kannattaa näemmä kaljoitella silloin tällöin.

Pallealla tunget sitä ilmaa sen natinakohdan läpi. Tää on se kaikista hankalin juttu tajuta, mutta loppujen lopuksi pirun yksinkertasta.
 
Tähän vielä kaivataan opastusta hm..?

Tere,
 
Omalla kohdallani koko homma lähti liikkeelle jo pelkästään asenteesta. Miksi haluan korostaa ennenkaikkea asennetta on se, että jos ei vedä takki auki kaikkea peliin esim. jo soundcheckissä niin turha sitten koittaa keikalla saada mitään aikaan. Eli kaikki peliin. Itse en ole koskaan käynyt laulutunneilla, mutta omaksuin ns. oikeanlaisen äänenmuodostamisen ja sen, että äänen täytyy lähteä vatsasta asti, ei kurkusta. Tosin varmasti minulla tässä on petraamista ja ajattelin treenata sitä ihan puhtaan laulun kautta, laulutunneilla.
 
Se ei ole kenenkään eduksi jos kurkkuun sattuu ja oksentaa verta muutenkin kuin kännissä. Itse tykkään juuri puhtaan laulun treenaamisesta, koska sillä saa hyvän lähetymisen äänen käyttöön. Eli muistakaa pistää jäitä hattuun. Ei rumpalikaan lähde hiomaan samantien 200bmp basarikomppia vaan lähdetään perusasioita. Tästä maasta kyllä löytyy sekundavetäjiä, mutta jos örinästä/huudosta haluaa todellakin rytmisen ja ilmaisullisen elementin musiikkiin, niin että pystyy artikuloimaan ja tekemään itsensä ymmärretyksi, jopa matalassa rekisterissä se vaatii treeniä.
 
Itse olen jaotellut rääkymiset ja örinät omiin lokeroihin näin helpottaakseni bändini lyriikoiden sovitusta. Ideanahan on tietysti muodosta oma tyyli, mutta ajattelin laittaa tähän muutaman "tyylin" tai "soundin" tai mtn. vaan, jotka olen itse pyrkinyt ottamaan haltuun.
 
Puhdasta örinää ala. George Fisher/Cannibal Corpse. Tyyli vaatii treenausta ja pitkää hiomista, koska valtava ilmamassa pitää saada liikkeelle jotta ko. örinä kuullostaa hyvältä.
http://www.youtube.com/watch?v=V2CkCxnbleQ
 
Örinää pienellä säröllä ja keskiäänellä ala. Chris Barnes/CannibalCorpse/SixFeetUnder/Torture Killer. Tässä pitää ottaa kirjaimellisesti sellainen pieni merirosvoasenne tuohon normiörinään :) Ei voi hallita muutenkun imitoimalla.
http://www.youtube.com/watch?v=Rlbjd0jH6Lk
 
Keskiääni örinää/huutoa. Mielestäni ehkä helpoin hallita. Hyviä esimerkkejä ala. Deathchain/Dimmu Borgir. Borgirissa ehkä vielä enemmän riiviömäisyyttä kehiin.
http://www.dynamicartsrecords.com/m … 023/Deathchain_SerpentOfTheDeep.mp3
http://www.youtube.com/watch?v=evwYrhj-bcI
 
Huutoa, niin perkeleesti säröä kurkusta(?), mutta ei saa sattua ja äänen pitää tulla edelleen sieltä masukasta. Tässä näytettä ala. Randy D. Blyther/Lamb Of God
http://www.youtube.com/watch?v=yD4YE3F0btI
 
Sitten vielä hieman kirkumista ja huutamista. Slayer tyyliin. Ei mitään hajua miten tässä ääni muodostetaan se on puhdasta agressiota. Ja tuo korkea kirkaisu kuuluu niihin metallivokalistien "mus to handle" juttuihin :)
http://www.youtube.com/watch?v=HawFR81w6pA
 
Sitten tietysti oma suoritus.
www.myspace.com/casketband
 
Edit: Ja vielä senverran, että kuunelkaa Profane Omenia.

Huomasin kuuluvani noihin dimmu borg ärjyjiin...=)
 
Pitäisikö karjumisen joissain tapauksissa tuntua niinku ... närästys?

Kuuntelin just Threat Signalia ja täytyy sanoo et siinä laulaja vetää ihan hullun mageesti rääkymiset ja muutenki kovan kuulosta...

Soundcheckit perseeseen! Mä niin vihaan niitä. Suoraan vaan lavalle ilman mitään äänenavauksia. Hyvin on ainakin tähän mennessä toiminu, eikä ole äänikään lähtenyt.
Mutta kyllä se tekniikka kannattaa hallita, ennen kuin moiseen ryhtyy, muuten voi käydä kalpaten.

Soundcheck on kyllä eri asia kun äänenavaus, mutta kuitenkin ymmärrän mitä yllä oleva tarkoittaa. Kyllä vähän kannattaa murista ennen keikkaa jossakin nurkassa, että sit varmasti lähtee keikalla hyvät murinat.

Soundcheck on kyllä eri asia kun äänenavaus, mutta kuitenkin ymmärrän mitä yllä oleva tarkoittaa. Kyllä vähän kannattaa murista ennen keikkaa jossakin nurkassa, että sit varmasti lähtee keikalla hyvät murinat.
 
Vatsa/pallea/selkä/kylkilihaksia kannattaa ehdottomasti lämmitellä hengitysharjoituksilla, kuten myös ääntä esim hyräilemällä. Oli kyse sitten rääkymisestä tai huutamisesta tai tavallisesta laulusta. Lämmittely auttaa lihaksia toimimaan oikein ja parantaa äänen kestävyyttä keikalla ja pitkällä tähtäimellä.
 
Lämmittelemättömyys on tyhmyyttä, varsinkin näissä rääkymis/örinä tyyleissä.

tuo lämmittely on muuten tosiaankin todella tärkeää. itse pyrin lämmittelemään muutenkin koko kroppaa jotta ei ole kun halolla hakattu seuraavaa paria päivää. mutta hyräily ja äänen avaus on kyllä tärkeää tässäkin tyylissä.

Itse olen huomannut, vaikka vain taustaörinöitä päästelen, että jos ei satu lämmittelemään hyvin, niin kurkku kärsii, koska keikalla on myös se oma pikku jännitys aina ja tekniikka saattaa luistaa normaalista kämppä rutiinista.

Soundcheckit perseeseen! Mä niin vihaan niitä. Suoraan vaan lavalle ilman mitään äänenavauksia. Hyvin on ainakin tähän mennessä toiminu, eikä ole äänikään lähtenyt.
Mutta kyllä se tekniikka kannattaa hallita, ennen kuin moiseen ryhtyy, muuten voi käydä kalpaten.
 
Hommat voi vetää joko ammattimaisesti läpi tai sitten ei. Itse lähden siitä, että yleisö on tullut katsomaan bändiä ja maksanut lipun hinnan. Ekaa biisiä ei vähän availla ,vaan omasta mielestäni pitää olla täydessä vetovireessä ja meininki päälle ekoista tahdeista lähtien. Paljon paremmat fiilikset mennä lavalle kun on lämmennyt ja kurkku auki. Ainakin itse on huomannut että ekat biisit menee munilleen, koska ääntä ei meinaa saada vielä tarpeeksi. Ja kuitenkin meilläpäin ainakin keikan eka biisi on aina sellainen icebreaker, eli täysiä mennään.

nimenomaan. ekassa biisissä ei availla vaan hakataan ensimmäinen naula arkkuun. huonolla säkällä käy niin, että ääni aukeaa vasta vikan biisin outrossa...hehheh. soundchekeissä täysillä vaan ja toisekseen tuolloinhan on tarkoitus säätää kamat siten, että bändi kuulostaa hyvältä ja volsat on tasapainossa etc.

Nämä omat ongelmani menevät laulussa lähinnä henkimaailman puolelle..
 
Muutamia vuosia sitten, nuorena nassikkana, tuli laulettua / "rääyttyä" bändissä vokalistina.. Silloin sitä oli vielä täynnä nuoruuden intoa ja ehtaa hv-angstia. :) En mikään hirmuisen kummoinen laulaja ollut mutta en nyt nolostustakaan aiheuttanut kun noita joitan vuosien takaisia nauhoja kuuntelin.. Taitoa siis löytyi / löytyy.
 
Tuon bändin jälkeen sitten, hiljenivät bänditouhut pitkäksi aikaa ja keskityin enimmäkseen soitteluun. Nyt muutamien bändiprojektien pukattua jälleen pintaan, olisi taas aika saada nostettua pintaan vanhat murinat ja kasarikiekaisut. Ensimmäisissä treeneissä huomasin "kauhukseni", että jäädyin totaalisesti.. Ei vain irronnut mitään, mikkiin puhuminen, saati laulaminen ja vielä rääkyminen, tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. :( Saman huomasin tuossa toissa viikolla kun vokaaleja piti yhteen proggikseen kotistudiossa nauhoitella.. Vaikka talo oli tyhjä ja tiesin, ettei kukaan kuulisi minua, en vain kyennyt laulaamaan, sen enempää rääkymään. Kyse ei ole siis laisinkaan siitä, että pelkäisin muiden mielipiteitä.. En vain saa itsestäni jotenkin revittyä irti sitä tarvittaa "draivia".
 
"Lauleskella" kyllä kykenen ilman ongelmia, vire pitää hyvin ymv.. Eli laulutaito ei ole siis varsinainen ongelma. Mutta silloin kuin pitäisi vetää "tosissaan ja täysillä", ei irtoa.. Totaalinen hyytyminen. :(
 
Monet humalaiset retket karaoke- ymv paikoissa ovat kyllä osoittaneet, että kyllä sitä minustakin irtoaa jos jonkinmoista nuottia, muutaman juoman jälkeen.. ;) Mutta olisihan se nyt kiva voida laulaa "täysillä" ilman kuningas Alkoholinkin apua.
 
Tuttu tunne kenellekään..?
 
E: Jos on, miten lääkitsisitte moista tilaa..? helvetin tyhmä juttuhan tämä on. Etenkään kun tämä ei perustu mihinkään huonoon itsetuntoon tai pelkoon siitä, että olisi huono.. Prkl, kyllä minä laulaa osaan. Jotenkin kun vain sitä saisi itsensä laulamaan.. :(

^ joskus ku on ollu pitkän aikaa laulamatta ja menee bänditreeneihin ni tuottaa kyl aluks pieniä ongelmia tavallaan "antautua" tilanteelle.. mut kyl se siitä taas.

... onpa pitkä ketju, ei jaksa ihan kaikkea lukea, mutta kaunista ja siistiä ja silti voimakasta äänenkäyttöä - ajoittain melkein rääkymistä - malliksi ...
John Fogerty ja vanha Jay Hawkinsin I Put A Spell On You ..... ei hyydy ei !!

http://www.myspace.com/rosieband2 Meikäläisen örinää nykyään kuulee tuossa biisissä jossain neljän minsan paikkeilla.

^ joskus ku on ollu pitkän aikaa laulamatta ja menee bänditreeneihin ni tuottaa kyl aluks pieniä ongelmia tavallaan "antautua" tilanteelle.. mut kyl se siitä taas.
 
Näinhän se on.. mutta kun ongelma ei ole pelkästään reeneissä. Onhan se nyt ihme jos aikuinen mies ei pysty edes yksin ollessaan "päästämään irti". :=
 
Jotakin henkisiä estoja nämä ovat, pitäisi varmaankin tehdä joku tehoterapiaretki.. Kaverit pakottaisivat vetämään karaokessa vesiselvänä tmv.. Eihän siinä nyt mitään järkeä ole jos ainoa tapa vapauttaa mieli lauluun on etanoli.. Prkl. Eihän sitä nyt koko ajan kännissäkään piisaa olla.
 
Tätä pitää nyt hieman pohtia.. :(

meneppä tyhjään huoneeseen ja huuda vaan "AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!" kurkku suorana :D.

meneppä tyhjään huoneeseen ja huuda vaan "AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!" kurkku suorana :D.
 
Vaikka yksinkertainen ja melko itsestäänselvyys tämä ohjeena olikin niin, auttoipa kummasti kun hieman päästi meuhkaamaan.. Heitin tekniikat, vokaalit ymv shaibat vaan ilmoille ja huusin kurkku suorana ääneni käheäksi.. Ei toki paras ratkaisu oikeaoppisuutta ajatellen, mutta sangen terapeuttinen kokemus muuten. :) Pääsipä ainakin sinuiksi äänensä kanssa.
 
Nyt antaa kurkun palautua päivän pari ja sitten ankaraa reeniä vain.. Tästä on hyvä jatkaa.

Taidan olla nero.