Laulaminen ›

Minuakin ketuttaa. Uusi netti herjaa meidän koulun sivustoilla...
 
Mitä? Onks internetti vaihdettu uuteen..? ;)

Hehee, liityin kerhoon ja ostin sarvikuonon. Katsotaan, tapahtuuko ihmeitä. Täytyy käydä hakemassa kaupasta merisuolaa, että pääsee testaamaan juu.

Hehee, liityin kerhoon ja ostin sarvikuonon.
 
sarvikuonokerho :D
 
:)

Hihi, LNA:lle tiedoksi, että Wanted-palstalla etsitään naislaulajaa tyyliin Nightwish ja Tacere :D
 
(oli IHAN pakko!) :)

Hihi, LNA:lle tiedoksi, että Wanted-palstalla etsitään naislaulajaa tyyliin Nightwish ja Tacere :D
 
(oli IHAN pakko!) :)
 
Hoho!! Mahtavuutta. Vähänks ollaan feimejä jo :D

Ihanaa! Ensi viikolla aloitan tunnit = kunnolla laulamisen kesän jälkeen. *odottaa malttamattomana*

käykääpä kattomassa nuorten musikaaliteatterin uusi proggis, tick tick boom. oli kerrassaan mainio.
 
http://www.numut.com/ttb/
 
ja ensi kevään projektia varten auditionit lähestyy, http://www.numut.com/audition/

No niin. Eilen oli ekat treenit "uudessa" bändikämpässä. Ei voi kyllä sanoa, että olisin laulanut mitenkään erityisen hyvin, mutta oli silti kiva pitkästä aikaa päästä laulamaan. Rentoutta pitäisi jollain tavalla loihtia lauluun lisää. Oisko kellään myydä rentoutta? =)
 
Niin siis helmikuussa lauloin viimeks.

Voi pojat, että Nat King Colen Mona Lisa voi olla upea biisi. Ei mulla muuta. Jatkakaa.

löysin korkokenkäkeikkamaksimini.
 
lähdin keikalle klo 11 ja pääsin kotiin klo 4.45. ensin kaksi biisiä kirkossa, sitten kaksi toivebiisiä juhlassa, sitten kahvittelutaustamusaa 1,5h ja sitten ~2h tanssittavampaa - eli seisten. siihen lisäksi muu seisoskelu ja roudaus. nyt sattuu niin paljon ettei kävely kulje oikein vieläkään.
 
note to self: kolmea tuntia pidemmille keikkareissuille aina, AINA tennarit mukaan. ei jaksa päkiä tämmöistä. vieläkin tepsuttelee paikasta toiseen kuin House ilman keppiä.
 
mutta mukava keikka, meni muuten sen verran kivasti ettei ole edes harmitus päällä :)

löysin korkokenkäkeikkamaksimini.
 
Auts. Otan osaa... Omakin maksimi on löytynyt, klo 16 - 06.30 välisen ajan korkosaappailla hipsutelleena (sis. myös roudausta, mukulakivikatuja, armotonta rokkibiletystä etc.) taidan tietää miltä tuntuu ;)
Eikä ollu yks tai kaks kertaa viime kesänä kun suoritin keikan jälkeistä roudausta paljain jaloin korkokenkiin kypsyneenä... Yhdellä kaverien hääkeikalla vedin viimesiä settejäkin jo ilman kenkiä, olihan ne sandaalit kuitenkin olleet jalassa jo päivän kirkkoesiintymisestä lähtien. Mutta kyllä korot on silti kivat :)

Yhdellä kaverien hääkeikalla vedin viimesiä settejäkin jo ilman kenkiä, olihan ne sandaalit kuitenkin olleet jalassa jo päivän kirkkoesiintymisestä lähtien. Mutta kyllä korot on silti kivat :)
 
kyllähän sitä kesällä/sisätiloissa, mutta kaatosateessa lokakuussa vähän eri :P
 
korkokengillä on vaan helpompi pitää ryhti, se on faktaa.
 
mukava yllätys kuitenkin - uudet popot eivätkä hiertäneet tai painaneet! hurraa!

korkokengillä on vaan helpompi pitää ryhti, se on faktaa.
 
... vaan ei ole, jos on vähänkin taipumusta notkoselkään. Mitä korkeammat korot, sen mukavammin pylly nousee pystyyn ja selkä menee notkolle. Minulla on aina sellaiset mummomalliston juhlakengät esiintyessä, eli mahdollisimman leveä korko ja max 4 cm korkeutta. Pysyy pystyssä ja jaksaa seistä parin tunnin kuoroesiintymisetkin. Piikkareita ei missään nimessä, vaikka muuten sellaisia käytänkin.
 
Onneksi nykyisin on todellakin näitä matalampia juhlakenkiä, ilman että ne näyttävät liian mummoilta ;). Mutta ei ne kyllä mihinkään rokkikeikoille käy :D.

... vaan ei ole, jos on vähänkin taipumusta notkoselkään. Mitä korkeammat korot, sen mukavammin pylly nousee pystyyn ja selkä menee notkolle.
 
ai, ei mulla vaan :o mä en pysy pystyssä jos yhtään notkoilen. mitä matalampi korko, sitä lysymmässä olen. tennareilla on ihan toivotonta pitää ryhtiä.
 
ollaan sit vissiin yksilöllisiä tai jotain :)

mitä matalampi korko, sitä lysymmässä olen. tennareilla on ihan toivotonta pitää ryhtiä.
 
Heh, tyttöjen kenkäkeskustelut jatkuu... Juu, samaa sarjaa :) Tennarit on treeneissä ja useimmiten laulutunneilla, ja silloin kun pitää ettiä sitä groovea omasta kropastaan, lähinnä noihin soul- R&B- yms. biiseihin. Keikalla kuitenkin aina korot. Korkokengistä saa jo itsessään sellasen keikkafiiliksen, kun on paljon pitempi (ja samalla jotenkin sutjakamman näkönen myös vartalon puolesta), niin sit tekee mieli seisoa, kävellä ja liikkuakin ryhdikkäästi. Hassua, mut minusta tuntuu, että korot lisää karismaa... ehkä vaan minun oman pääni sisällä, mut sekin riittää... On niissä korkokengissä tietysti vähän kulahtaneita tennareitani enemmän seksikkyyttäkin, eikä ne minulla saa selkää notkolle. Mut ei saa olla kuitenkaan sellaset ihan piikkikorot, vaan kanta pitää olla sivusuunnassa sen verran leveä ettei horjuta. Kymmenen senttiä on seuraavankin keikan saappaissa korkoa, mut jos on muuten hyvin sopiva ja tukeva kenkä, niin ei se vaikeuta kyllä laulamista tai liikkumista minulla yhtään.

Hassua, mut minusta tuntuu, että korot lisää karismaa... ehkä vaan minun oman pääni sisällä, mut sekin riittää....
 
Kyllä.
 
Mulla riippuu esitettävästä musiikista mitä löytyy jalasta. Keikkoja on tullut vedettyä myös paljain jaloin. Niin ja otan aina roudausta varten mukaan matalapohjaiset kengät, ei niissä koroissa kannella mitään kaappeja. :D
 
Tuli tässä mieleen kysymys: voiko teidän mielestänne sama laulaja olla täysin (erityylisenä) erityylisten bändien keulakuvana?

Tuli tässä mieleen kysymys: voiko teidän mielestänne sama laulaja olla täysin (erityylisenä) erityylisten bändien keulakuvana?
 
Hmmm... erittäin hyvä kysymys! Arvaa onko tuota tullut itsekin mietittyä. Laulan cover/tanssibändissä ja soitan hevibändissä, perjantaina menen laulamaan taustoja iskelmäartistille, nyt on viritteillä rock-bändiä ja eilen kysyttiin laulamaan konemusaa ;) Eli toivon, että voi olla... tai en tiedä oonko nyt varsinaisesti keulakuvana, tai pystynkö / haluanko edes muuttaa itteäni täysin erityyliseksi eri projekteissa. Mut onhan sitä tehny tähänkin asti aika eri tyylisiä keikkoja ja kiskonu päälleen milloin mustaa nahkaa, milloin kesäleninkiä, että yritän olla tekemättä tuosta ongelmaa. Kun on niin kivaa tehdä erilaisia projekteja! Ehkä sitten pitäis miettiä uusiks, jos ois ihan musiikki- ja mediamaailman huipulla ja yks bändi veis kaiken ajan.
 
Ois se tietysti aika hassua jos vaikka Arja Koriseva alkais vetää heviä tai Turusen Tarja hiphoppia... paljon vaikuttaa se minkälaisen imagon ja tyylin on itelleen luonut. Ja ennen kaikkea kyse on myös taidoista. Mut jos hallitsee hyvin useemman tyylin, ja suuri yleisö tottuu siihen alusta alkaen, niin miksipä ei..? Ei ne eri tyylit sais ainakaan esteeksi muodostua, jos artisti ite vaan tietää mitä tekee ja riittää aikaa tehdä asiat kunnolla ja täydellä sielulla kaikkien bändien kanssa. Kyllähän koulutetut sessiomuusikotkin taipuu tyyliin jos toiseen, niin miksipä ei laulajatkin. Monesti vaan ne ammattimuusikot ei oo niitä jotka edes haluaa popmusiikin keulakuviksi tai niitä joille luodaan levy-yhtiöiden tms. toimesta se joku tietty staili.
 
Tuleepas sekavaa tekstiä kun kirjottelee tähän aikaan yötä, sori. Pitää palata asiaan kun järki juoksee vähän paremmin.

Tuli tässä mieleen kysymys: voiko teidän mielestänne sama laulaja olla täysin (erityylisenä) erityylisten bändien keulakuvana?
 
Mun mielestä ton kysymyksen voisi esittää lähinnä itselleen eli asenteesta se on kiinni. Mun mielestä avarakatseinen muusikko voi soittaa monenlaisissa kokoonpanoissa ihan vakuuttavasti.
 
Niin ja laulajan kohdalla se on kiinni soundin ja esityksen muuntautumiskyvystä.
 
Mulla kaikki mitä laulamiseen tulee, on niin paljon korvien välistä kiinni.

Niin ja laulajan kohdalla se on kiinni soundin ja esityksen muuntautumiskyvystä.
 
Niinpä. Klassisesta laulajasta ei saa jazzaria jos vaihtaa iltapuvun pikkumustaan ja ohjelmiston liedistä swingiin. Kyllä sitä pitää jo tyylinmukainen soundi ja fraseeraus hallita ennenkun kannattaa hirveemmin tyyliloikkauksilla mehustella. Keskivertokuuntelijan korvaanhan tommosesta "tyylinvaihdoksesta" selviää vaan sujauttamalla sekaan pari "väärää ääntä", sleebaamalla fraaseissa ja puurouttamalla artikulaationsa, ja jopas ollaan jo niin jazzia, niin jazzia - mutta eri asia on, tekeekö sillä sitten jazzmusiikille palveluksen vai ei. Vaikka itte vedän aika useinkin viihdekeikkoja standardiohjelmistolla ja yleisö tykkää, ei ole todellakaan pokkaa sanoa itseään jazzlaulajaksi - ehkä nippanappa viihdelaulajan statukseen voi taipua. Ei mulla ole mitään valmiuksia esim. scat-sooloihin tai improvisaatioon, mutta jos yleisö haluaa Ellaa niin yleisö saa Ellaa, itsepähän olen keikan vastaanottanut. Ja silloin on tavallaan mun vastuullani etten ulkoisella olemuksellani aseta liikaa ennakkopaineita tulevan ohjelman tyylilajille...
 
Näin siis työjuhdan näkökulmasta. Eri asia siis tosiaan jos olisi maailmanluokan huippu. Olis aika vaikee kuvitella jotain Bartolia löysiin pöksyihin ja pipoon räppäämään ja keräämään respectiä siltä skeneltä, varsinkin jos ennakkomarkkinointi olisi "oopperalaulajan open mic" -tyyppinen latteus.
 
Ehkä siinä on enemmän kyse näyttelijänlahjoista kun muuntautumiskyvystä - eikä koskaan pidä aliarvioida markkinoinnin voimaa ja kaikkivaltaa... :)

Hitsi kun olis kiva projekti pistää coverbändi pystyyn, mikä soittais vain Foreignerin biisejä. Alkoi soimaan päässä "Rev on the redline" mikä on mun mielestä niiden parhaita biisejä. Siinä on joku juttu mikä vaan kolisee muhun, en tiedä mikä. No Lou Gramm on todella loistavaääninen laulaja kyllä.