Laulaminen ›

kuinka pitkä laulanta-loma piti ottaa poistattamisen jälkeen? tarvis päästä neljästä eroon mut jänskättelee vähän sikana meneekö asiat ihan vinksalleen sen jälkeen...
 
Minulla meni noin viikko, ehkä vähän toista viikkoa per poisto paranemiseen. Verenvuoto kesti pari päivää, ensimmäisenä yönä saattaa olla fiksua suojata tyyny jollain pyyhkeellä. Minun kohdallani alaviisaudenhampaat jouduttiin leikkaamaan ja yläviisaudenhampaat lähtivät vetämällä. Tikkejä tuli leikattuihin kohtiin, vedettyihin ei muistaakseni laitettu mitään muuta kuin joku tuppo verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Nassu voi olla aika hellänä sen runnomisen jälkeen, minulla oli leukaluu todella arka jälkeenpäin. Särkyä kesti 2-3 päivää, siihen sai kyllä kunnon särkylääkkeet. Joillekin tulee mojovat mustelmat poskiin, mutten muista, että minulla olisi erityisemmin ollut - sen sijaan turvotus oli sikotautiosastoa :D. Luulen, että nämäkin ovat vähän henkilökohtaisia juttuja, että miten helposti ne hampaat sieltä lähtee. Ennen tutkintoja en kuitenkaan kävisi poistattamassa, kannattaa katsoa, että itselle jää varmasti 1-2 viikkoa aikaa parantua rauhassa. Komplikaatioriski on aina olemassa, joten ei kannata leikkiä terveydellään. Minulle annettiin antibioottikuurikin ennaltaehkäisemään mahdollisia bakteeritulehduksia, mutten suostunut syömään sitä. Söin kuitenkin niitä tulehduskipulääkkeitä ja kurlasin sellaisella erikoisaineella. Ei tullut komplikaatioita.

kuinka pitkä laulanta-loma piti ottaa poistattamisen jälkeen? tarvis päästä neljästä eroon mut jänskättelee vähän sikana meneekö asiat ihan vinksalleen sen jälkeen...
 
No mulla toi oli sillai osittain näkyvissä eli virallisesti leikattiin mutta käytännössä lääkäri vain pikkusen poras ja sit vaan nyppäs pois. Tosi lyhyt homma, kaikkinensa puol h. Onneksi sain tikit sinne niin ei tullu sitä kuoppaa sinne =) niin joo ja jos ompeleita tulee niin vaatikaa sulavat tikit, ettei tarvi lähteä poistattaan niitä! Se on inhottavaa. ku ne jää sinne limakalvojen sisään ja ne pitää koittaa vetää sieltä pois.. auts.
 
Mutta siis.suu aukes 3 ekana päivänä hädin tuskin pillin verran ja just ja just saatto mennä pieni teelusikka suuhun.. siis yksinkertasesti ei vaan voinu aukasta suuta sen enempää, sattu. Eli kiva viikon paasto tuli siinä samalla. Suosittelen niitä mehukeittoja ja jos on, niin jotain proteiinijauhetta tms siihen ;)
 
Viikon päästä alko olla jo ihan normaali liikkuvuus eikä turvotusta enää ollu, särkylääkkeet saatto jättää 4.päivän iltana pois. Koko sen leikkauspäivän pietin kylmää siinä poskessa (välillä pikku taukoja tietty, mutta kuitenki) ja sen koko viikon ajan mahollisimman usein pidin kylmää. Se kyllä autto valtavasti ja nopeutti palautumista!! Eli kylmäkalle mukaan sairaalaan vaan ku meet sinne, tai viimeistään kotimatkalla ostamaan. Se tarttis saaha siihen heti sen operaation jälkeen niin on kaikkein paras.
 
Niin joo ja lauloin jo sitte viikon päästä aika lailla normaalisti, mutta se taitaa riippua ihan omasta olotilasta.
 
Siskolla otettiin kahessa osassa 4 hammasta eli 2 per kerta. No, toipumiseen meni reilu viikko ja turvotus+mustelma oli melkonen. Mutta sinänsä helpompi ku ei tarvi kovin monesti kestää sitä =)

Nyt ovat konsertit ohi, ja on tyytyväinen olo. Ääneni ei omasta mielestäni ollut parhaimmillaan kummallakaan kerralla, mutta väittivät, ettei flunssaa kuullut äänestä. On mukava huomata saavuttaneensa pisteen, että laulutekniikka alkaa vihdoinkin palvelemaan minua, ja että kipeänäkin pystyy silti heittämään täysipainoisen konsertin, ilman että yleisö edes aavistaa flunssaa.
 
Koneellista ilmastointia ei saatu toisessa paikassa pois päältä, ja se meinasi ennemmin tappaa minut kuin varsinainen flunssa! On hirveä tunne, kun kaikki kosteus katoaa kurkusta, kielestä, huulista, nenästä. Yritä siinä sitten laulaa, kun huulet tarttuvat hampaisiin kiinni... :P

Nyt ovat konsertit ohi, ja on tyytyväinen olo. Ääneni ei omasta mielestäni ollut parhaimmillaan kummallakaan kerralla, mutta väittivät, ettei flunssaa kuullut äänestä.
 
ONNEVA! Kai on nauhalla? :) Harmittaa pirusti kun ei irronnut mitenkään, ensi kerralla sitten... :|
 
Ja jos ääni on parhaimmillaan esim. yhtenä päivänä vuodesta, voi olla varma ettei juuri sinä päivänä ole keikkaa :)

Ja jos ääni on parhaimmillaan esim. yhtenä päivänä vuodesta, voi olla varma ettei juuri sinä päivänä ole keikkaa :)
 
Kuinka lohdullista! :D
 
..mutta totta.
Mun liian kiireinen viikko päättyi tänään kuumeessa läpivedettyyn keikkaan. Flunssa iski päälle eilen illalla konsertin jälkeen niin että kaaduin sänkyyn kun pääsin lopulta kotiin. Ihana tunne, ettei huomenna ole mitään esiintymisiä. Eikä ylihuomenna. Aion olla illat kotona ja panostaa enintään ehkä.. tiskaamiseen. Ja sängyllä makaamiseen ja hyvän musiikin kuuntelemiseen.
 
Fifille onnittelut hienosti menneistä konserteista!

ONNEVA! Kai on nauhalla?
 
Kiitoksia! Ekan keikan otin nauhalle, mutta jälkimmäistä en. Unohdin nimittäin tohkeissani koko laitteen sinne konserttitalolle, ja sen perään jouduin sitten paniikissa soittelemaan seuraavana päivänä. Olisi ollut vähän turhan kallis menetys, jos joku sen olisi vienyt... Tulin sitten siihen tulokseen, että parempi jättää kaikki kallisarvoinen kotiin tällä toisella keikalla ;). Menee kyllä pitkä aika, ennen kuin kuuntelen sitä nauhaa, nyt on jotenkin tunteet niin pinnalla, että voisi iskeä turha itsekritiikin puuska sitä kuunnellessa. Ehkä sitten puolen vuoden kuluttua...
 
Harmittaa pirusti kun ei irronnut mitenkään, ensi kerralla sitten... :|
 
Seuraavaan omaan konserttiin menee varmaan piiiiitkä aika. Kun ei sitä nimeä niin hirveästi vielä ole, että joka viikko pyydettäisiin konsertoimaan... :P. Mutta tämä oli kyllä ehkä opettavaisin kokemus, mitä minulla on ikinä ollut tällä alalla, kun on itse suunnitellut ja järjestänyt konsertin alusta loppuun asti - enkä todellakaan tehnyt sitä helpoimmalla mahdollisella tavalla. Opettajani oli sitä mieltä, että kyseistä konserttia pitäisi markkinoida mahdollisimman monelle taholle, mutta siinä tulee sitten kustannustekijät myös vastaan. Nyt minulla oli pianisti konsan piikkiin, mutta jos tätä lähdettäisiin tekemään enemmän, joutuisin hankkimaan ihan oman pianistin ja harjoittamaan ohjelmiston uudestaan. Ja uusi pianisti varmastikin ottaisi monta rahaa... eli silloin pitäisi saada myös asiaankuuluva keikkaliksa joka paikasta. Katsoo nyt. Tekisi kyllä mieli vetästä kyseinen "setti" vielä vaikka muutaman kerran. Apuraha olisi jees...
 
Ja jos ääni on parhaimmillaan esim. yhtenä päivänä vuodesta, voi olla varma ettei juuri sinä päivänä ole keikkaa :)
 
Tämä on niin totta! Ja sinä Parhaimpana Päivänä, Parhaimpana Hetkenä ei taatusti ole ristin sieluakaan kuulemassa sitä Parasta Ääntä! :D

Ja sinä Parhaimpana Päivänä, Parhaimpana Hetkenä ei taatusti ole ristin sieluakaan kuulemassa sitä Parasta Ääntä! :D
nimenomaan. kuten multa sattui paras ääni eilen. kukapa sunnuntai-iltana olis viereisessä treenikopissa jossain valimon teollisuusalueen perällä... huoh :D
 
Vinkki: Nauhoita sama ohjelmisto puolen vuoden päästä ilman sen kummempia treenailuja. Sit kuuntele peräkkäin. On nimittäin jännä kuulla :)

nimenomaan. kuten multa sattui paras ääni eilen. kukapa sunnuntai-iltana olis viereisessä treenikopissa jossain valimon teollisuusalueen perällä... huoh :D
 
Vinkki: Nauhoita sama ohjelmisto puolen vuoden päästä ilman sen kummempia treenailuja. Sit kuuntele peräkkäin. On nimittäin jännä kuulla :)
 
Vai Valimossa treenailet? Mä olen töissä täällä =) En tosin sunnuntai-iltaisin.

Vai Valimossa treenailet? Mä olen töissä täällä =) En tosin sunnuntai-iltaisin.
 
pitääkin rajoittaa treenaaminen pelkkiin sunnuntai-iltoihin :D ettei sitten kukaan vahingossakaan kuule niitä ei niin onnistuneita ääniä...

pitääkin rajoittaa treenaaminen pelkkiin sunnuntai-iltoihin :D ettei sitten kukaan vahingossakaan kuule niitä ei niin onnistuneita ääniä...
 
Hei mutta sitten ne sun onnistuneet äänet jää kans kuulematta!

Hei mutta sitten ne sun onnistuneet äänet jää kans kuulematta!
 
ne säästetään keikoille ;D

pitääkin rajoittaa treenaaminen pelkkiin sunnuntai-iltoihin :D ettei sitten kukaan vahingossakaan kuule niitä ei niin onnistuneita ääniä...
 
Tossa tullaankin laulamisen peruskysymyksen äärelle eli siihen heittäytymiseen. Että uskaltaa antaa palaa, vaikka välillä ei niin hyvältä kuulostakaan. Jos sitä ei uskalla tehdä, ei ikinä voi kehittyä lisää.
Heittäydyin nyt itse vakavaksi =) mutta noin se mun mielestä on. Laulaminen on niin korvien välissä mun mielestä.

Tossa tullaankin laulamisen peruskysymyksen äärelle eli siihen heittäytymiseen. Että uskaltaa antaa palaa, vaikka välillä ei niin hyvältä kuulostakaan. Jos sitä ei uskalla tehdä, ei ikinä voi kehittyä lisää.
Heittäydyin nyt itse vakavaksi =) mutta noin se mun mielestä on. Laulaminen on niin korvien välissä mun mielestä.
 
juurikin näin.
 
tänään oli tosi mukavaa heittäytyillä kun treenikopin oven takana joku porukka piti imitointikilpailua ja nauraa rätkätti. huoh. heittäydy siinä sitten. ehkä mä joku päivä oon vielä niin hyvä että onnistuu heittäytyä olosuhteissa kun olosuhteissa :)

tänään oli tosi mukavaa heittäytyillä kun treenikopin oven takana joku porukka piti imitointikilpailua ja nauraa rätkätti. huoh. heittäydy siinä sitten. ehkä mä joku päivä oon vielä niin hyvä että onnistuu heittäytyä olosuhteissa kun olosuhteissa :)
 
Tollasissa tilanteissa mitataan lähinnä juuri sitä omaa röyhkeyttä, pokkaa ja ns. munua. Mun mielestä sitä sopivaa "esiintymisröyhkeyttä" on helppo rakentaa sen päälle, että on jo etukäteen käynyt mielessään hieman läpi esiintymistilannetta ja psyykannut itseään siihen "kaikki rakastaa mua"-olotilaan. Riippuu tietenkin omasta esiintymishabituksesta ja esitettävästä musiikista minkälainen on sopivin röyhkeyden aste.

Menee vähän ohi nykysen aiheen, mut oon mietiskelly, että onko laulajille olemassa ''omaa'' lehteä. Esim. kitaristeille on guitar player ja basisteille bass player ja rumpaleille drummer jne... Nii että onko sitten laulajille olemassa jotai tälläsiä ''alaa'' koskevia lehtiä?

Menee vähän ohi nykysen aiheen, mut oon mietiskelly, että onko laulajille olemassa ''omaa'' lehteä. Esim. kitaristeille on guitar player ja basisteille bass player ja rumpaleille drummer jne... Nii että onko sitten laulajille olemassa jotai tälläsiä ''alaa'' koskevia lehtiä?
 
uskoisin olevan - ainakin klasaripuolella törmäsin just yks päivä johonkin jenkkijulkaisuun.

...onko laulajille olemassa ''omaa'' lehteä.
 
Ei taida olla, siis 'kevyen' puolella. Yhdet laulupedagogiikan opiskelijat tekivät pari vuotta sitten opinnäytetyökseen laulajalehden juuri siitä syystä.

Laulaminen ei ole ihan niin välineurheilua, kuin kitaran soittaminen. Ehkä siinä on puhtaasti kaupallinen aspekti rajoittamassa. Laulajia on myös varmaan vähemmän, kuin kitaristeja.

tuntupa eilenmukavalta kun laulun opettaja sano, että nuottitarkkuus on kehittynyt _viikon_ aikana.
 
Treenivinkkini:
 
Laulumelodia esim kitaralla haltuun, sitten laulua melodian päälle niin että soittaa sävelen samaan aikaan, kun laulaa. Kun menee joku pätkä nuotilleen, niin sitten jättää melodian pois ja soittaa pelkät soinnut ja kokeileen miten onnistuu. Hankalia kohtia voi hioa uudestaan melodian soiton avulla ja sitten taas soinnun kans yrittään. Kehittävää.

Tuntuu siltä, että laulunopettajat sanovat miten tulee toimia laulaessaan, mutta ei sanota miksi niin tehdään.