Laulaminen ›

Oikeesti mä osaan laulaa tosi hyvin olen aina osannu ilman mitään vitun laulutunteja. Laulutunneilla ei tee yhtään mitään jos osaa jo.
 
Lol. Tää keskustelu alkaa muistuttaa jo Suomi24:n tasoa. Miten voit tietää onko laulutunneista sulle apua, jos et ole ikinä käynyt yhdelläkään laulunopettajalla? Kuka tahansa voi oppia paremmaksi laulajaksi harjoittelemalla vain kotona (paitsi sinähän osaat jo laulaa :), mutta samat asiat voi oppia opettajan kanssa paljon nopeammin. Opettajan kanssa ei myöskään tule niin helposti poimittua mitään väärää laulutekniikkaa, josta on vaikea myöhemmin päästä eroon.
 
En kuitenkaan suosittele laulutunteja ennen kuin äänenmurros on ohi.
 
- Ville

Jos haluaa jotain normaalia populaarimusiikkia laulaa niin en usko että laulutunnit ovat pakollisia. En ole varma, mutta jos muistan oikein niin eivät Paul Stanley, Neil Young, eikä moni muukaan kuuluisa solisti ole ottaneet laulutunteja mitä nyt näitä elämänkertoja on tullut luettua.
 
Elämäkertoja siis.

Käydäkö laulutunneilla vai eikö käydä? Tosta on niin monia eri mielipiteitä, kuten täs keskustelussa just huomaakin.
Ite kyl suosittelen tuntien ottamista, jos se vaan on mahdollista: itsestään saa paljon enemmän irti, kun asiaa tunteva ja kokenut ihminen ohjaa vieressä (vaikka olisikin yksi harvoista ns. "luonnonlaulajista"). Ja haluaahan sitä aina rehellistä ja rakentavaa palautetta!
Toki itseopiskelulla voi päästä pitkälle, mutta siinä on aina vaarana, että oppii vääränlaisen tekniikan.

Käydäkö laulutunneilla vai eikö käydä?
 
Miksi ei käydä jos mahdollisuus?

Tai jospa pistetään riita halki:
 
Jossain vaiheessa harrastuksen alkupuolella olisi erittäin hyvä käydä ammattilaisen pakeilla, jotta mahdolliset perustavaa laatua olevat virheet saa karsittua. Isot tekniikkavirheet voivat kuitenkin aikuisten oikeasti pilata äänen jotakuinkin lopullisesti, vaikka laulu kuulostaisikin komealta.
 
Jatkosta voi sitten päättää tilanteen mukaan.
 
Tottakai ilman tuntejakin voi päästä vaikka mihin, mutta vetoaminen siihen ettei "Superstar X:kään ottanut tunteja" on turhanpäiväistä aidan matalimman kohdan etsimistä.
Suurimmassa riskiryhmässä ovat mielestäni ne, jotka yrittävät pakottaa itsensä laulutyyliin, johon luonto ei yksinkertaisesti ole antanut edellytyksiä. Kaikkien anatomia ei mahdollista ylä-äänishoutteriksi ryhtymistä vaikka mitä tekisi.
 
Kyllähän tietysti esim. Youtuben lauluopetusvideoista saa paljon erittäin hyödyllisiä neuvoja.

Kyllähän tietysti esim. Youtuben lauluopetusvideoista saa paljon erittäin hyödyllisiä neuvoja.
 
No niistä kaikista kotiopettajista kannattaa sitten hieman valikoida. Ja se voipi olla hankalaa, jos ei mitään hajua tekniikasta ole. Sitä siis tarkoitan, että youtubesta löytää hyvin "erimielisiä" laulunohjaajia ja niistä voi olla hankala valikoida se, joka saattaa oikeasti osatakin jotain.

Tottakai ilman tuntejakin voi päästä vaikka mihin, mutta vetoaminen siihen ettei "Superstar X:kään ottanut tunteja" on turhanpäiväistä aidan matalimman kohdan etsimistä.
Suurimmassa riskiryhmässä ovat mielestäni ne, jotka yrittävät pakottaa itsensä laulutyyliin, johon luonto ei yksinkertaisesti ole antanut edellytyksiä. Kaikkien anatomia ei mahdollista ylä-äänishoutteriksi ryhtymistä vaikka mitä tekisi.
 
Jos on täysin tyytyväinen omaan laulamiseen, en näe syytä käydä laulutunneilla. Uskon vain, ettei tällaisia laulajia löydy kovin montaa. Minusta on kummallista, jos laulajalla ei ole taiteellista kunnianhimoa kehittää ilmaisuaan.
 
Anatomia ei estä ketään laulamasta ylhäältä kovaa. Kuka tahansa voi oppia laulamaan millä tahansa tavalla. Jotkut asiat ovat kuitenkin helpompia joillekin, toiset asiat toisille. Se, että laulajan äänelle sopii vain tietynlainen musiikki, on vanhentunut myytti ja mielestäni vain makukysymys.

Anatomia ei estä ketään laulamasta ylhäältä kovaa. Kuka tahansa voi oppia laulamaan millä tahansa tavalla. Jotkut asiat ovat kuitenkin helpompia joillekin, toiset asiat toisille. Se, että laulajan äänelle sopii vain tietynlainen musiikki, on vanhentunut myytti ja mielestäni vain makukysymys.
 
Tiettyjä yksilöllisiä rajoituksiahan jokaisen äänialassa on. Tietenkin esimerkiks tää headvoice mikä lie tekniikka mahdollistaa tällaisen matalaäänisemmänkin melko ylös pääsyn.
 
Tuo tosiaan kyllä varsinkin vanhoille ihmisille tyypillistä sanoa että "ei tällä laulajalla ole lauluääntä". Eihän kukaan ensimmäistä kertaa kitaran käteen ottaessaankaan osaa soittaa. Toiset hallitsee luontaisesti oman äänensä paremmin, esimerkiksi osaavat laulaa nuotilleen. Silti vaikka luontaista lahjaa löytyisinkin, siitä saa kaiken parhaiten irti kun osaava opettaja neuvoo.
 
Toisille tarvii kädestä pitäen opettaa, että tältä kuulosta kun ääni ja pianon sävel ovat samalla korkeudella. Jälkimmäinen tapaus(allekirjoittanut) voi silti kehittyä ja kun opettajan johdolla sieltä tyvestä alkaa kiipeämään niin tulee samalla tekniikka jututkin tutuiksi.
 
Olen jonkun demobändin vieraskirjassa väitellyt siitä voiko täysin osaamaton laulaja oppia hyväksi vai kuuleeko laulajasta heti "onko kykyjä". Ei edelleenkään voi tietää kuinka hyvä laulaja kukakin on jos "instrumentin" hallinnasta henkilöllä ei ole hajuakaan. Ja se että saa "soiton" pysymään suurinpiirtein vireessä voi viedä muutaman vuoden. Tekniikan kehitys on hidasta, mutta palkitsevaa eikä tekniikan tarvitse täydellinen ollakkaan laulun jo kuulostaessa siedettävältä. Tekniikka paranee ajan myötä jatkuvasti kunhan on saanut hyvät eväät sen kehittämiseen.

Jos on täysin tyytyväinen omaan laulamiseen, en näe syytä käydä laulutunneilla. Uskon vain, ettei tällaisia laulajia löydy kovin montaa. Minusta on kummallista, jos laulajalla ei ole taiteellista kunnianhimoa kehittää ilmaisuaan.
 
Samaa mieltä. Yllättävän monia mielipiteitä on sit siihen asiaan mitä se "laulamisen osaaminen" sitten on. Toisten mielestä osaa laulaa, jos pysyy nuotissa. Toisten mielestä osaa laulaa, jos osaa päästellä korkeita ääniä. Toisten mielestä osaa laulaa, jos voi tehdä monenlaisia saundeja. Toisten mielestä osaa laulaa, jos pystyy tuomaan sanottavansa julki uskottavasti. Toisten mielestä osaa laulaa, jos musiikki koskettaa. En ole vielä törmännyt niin kattavaan laulutaidon määritelmään johon nojautuen voisi yleismaailmallisesti sanoa osaavansa laulaa, kertokaa toki jos jostain löydätte.
 
Se on myös hyvin monisäikeinen vyyhti, jos käydään miettimään että onko laulaja ääntelijä, tarinankertoja, taiteilija vai mikä.
 
Se, että laulajan äänelle sopii vain tietynlainen musiikki, on vanhentunut myytti ja mielestäni vain makukysymys.
 
Makuja on tosiaan monia, itse oon törmännyt aika useinkin tuohon että "ei tuollaisella äänellä voi tehdä sitä tai tätä vaan ainoastaan tota." Se että joku musa sopii jollekin äänelle paremmin kuin toiselle, riippuu mm. laulajan senhetkisistä teknisistä ja ilmaisullisista valmiuksista ja sävelletyn musiikin puolella myös jonkin verran siitä, minkälaiselle äänelle musa on sävelletty. Vaikka jotain Nessun Dormaa vois hevitenoroida, ei se välttämättä palvele sitä musiikkia, samoin jos joku koloratuuriklasari vetäis Amy Winehousea. Mutta sille en näe mitään estettä etteikö hevitenori tai koloratuuriklasari vois treenaamalla oppia semmosta tapaa käyttää ääntään että se sopis kyseiseen musaan.
 
Mut sepä on aika työlästä sitten tulla monialamestariksi. Joku fiksu on sanonut että laulajalla tulisi olla kaksi elämää, joista ensimmäisen aikana saadaan instrumentti valmiiksi ja toisen aikana nautitaan sen käytöstä.
 
Mut kukin tyylillään. On myös kitaristeja, jotka on ihan tyytyväisiä siihen että voi komppailla nuotiolauluja eikä niillä oo mitään intohimoja lähteä tilutuksen opettelun tielle. Samoin on laulajia, jotka on ihan tyytyväisiä siihen että voi laulaa vireessä ilman sen kummempia kikkailuja. Se heille suotakoon.
 
Tuo tosiaan kyllä varsinkin vanhoille ihmisille tyypillistä sanoa että "ei tällä laulajalla ole lauluääntä".
 
Eikä vain vanhoille... Ja tuokin on jotenkin niin uskomaton läppä, koska mitä enemmän laulaja vetää yleisön mielimusiikin kaltaista settiä, sitä enemmän kyseisen yleisön mielestä lauluääntä on. Noin rankasti yleistäen "lauluäänen" voi miesten kohdalla kiteyttää Olavi Virtaan ja naisten kohdalla Laura Närheen. Miehinen lauluääni on sitä parempi, mitä kumisevampi se on ja naisellinen sitä parempi, mitä enemmän kuulostaa lapselta - tai mieheltä. Ne joilla ei luonnostaan semmoisia ole, voivat sitten saavuttaa yleisen 'laulutaidon' esittämällä semmosta musaa missä yleensä kuullaan tommosia ääniä... ja muunlaiset musat ja äänet kuitataan voivottelemalla sitä, kuinka 'se pilaa äänensä' tai 'onhan siinä potentiaalia mutta'. Huokaus :)

Lol. Tää keskustelu alkaa muistuttaa jo Suomi24:n tasoa. Miten voit tietää onko laulutunneista sulle apua, jos et ole ikinä käynyt yhdelläkään laulunopettajalla? Kuka tahansa voi oppia paremmaksi laulajaksi harjoittelemalla vain kotona (paitsi sinähän osaat jo laulaa :), mutta samat asiat voi oppia opettajan kanssa paljon nopeammin. Opettajan kanssa ei myöskään tule niin helposti poimittua mitään väärää laulutekniikkaa, josta on vaikea myöhemmin päästä eroon.
 
En kuitenkaan suosittele laulutunteja ennen kuin äänenmurros on ohi.
 
- Ville
 
Annan plussan hyvästä teksistä.
 
Ja ketjun aloittajalle sanoisin, että liika itsensä kehuminen ja ylistäminen(osaan laulaa todella hyvin/olen sitä luonnonlahjakkuustyyppiä, en tarvitse opettajaa ollenkaan) on sellainen asia jota en katso kauhean hyvällä. Epävireisyys ja äänen "heittelehtiminen" johtuvat todennäköisesti äänenmurros-vaiheesta. Pidä reilu tauko laulamisesta tai laula vähemmän.

Nyt kun on lauluäänestä kysmys niin voisin tässä samalla kysästä tällaista:
 
Eli mulla alkoi äänenmurros 14-15 vuotiaana ja ääni mataleni jonkin verran, muttei tarpeeksi. (Olen nyt 16) Ääneni kuulostaa vieläkin hieman lapselliselta. En ole vähään aikaan huomannut äänessäni mitään muutoksia. Olen harrastanut laulamista monta vuotta (en ole käynyt laulutunneilla mutta se on asia eriksee eli please ei enää siitä aiheesta :) ja nyt harmittaa - ei tällä äänellä viitsi laulaa. Olen aina ihaillut sellaisia matalan äänen omaavia laulajia kuten peter steele. Onko mahdollista että ääni vielä matalenee? Voiko äänenmurroksen aikana laulaminen haitata äänenmurroksen tapahtumista?

Eli mulla alkoi äänenmurros 14-15 vuotiaana ja ääni mataleni jonkin verran, muttei tarpeeksi. (Olen nyt 16) Ääneni kuulostaa vieläkin hieman lapselliselta. En ole vähään aikaan huomannut äänessäni mitään muutoksia. Olen harrastanut laulamista monta vuotta (en ole käynyt laulutunneilla mutta se on asia eriksee eli please ei enää siitä aiheesta :) ja nyt harmittaa - ei tällä äänellä viitsi laulaa. Olen aina ihaillut sellaisia matalan äänen omaavia laulajia kuten peter steele. Onko mahdollista että ääni vielä matalenee? Voiko äänenmurroksen aikana laulaminen haitata äänenmurroksen tapahtumista?
 
Äänihuulet kasvaa parikymppiseksi asti, vaikka ääni ei niin radikaalin kuuloisesti enää muuttuisikaan. Matalalta laulaminen, samoin kuin korkeelta laulaminen on tekniikkalaji, mutta tosiasia on että ns. äänen mukavuusalue ei aina ole siellä missä sen haluaisi olevan. Sen näkee vasta sit kun alkaa saada tekniikkaa haltuun.
 
En usko että äänenmurroksen aikana laulaminen haittaa itse äänenmurrosta sen enempää kuin urheilu haittaa kasvuikäistä nuorta kasvamisessa. Äänenmurroksessahan on kyse siitä, että äänihuulet kasvaa, ei sen kummemmasta - ja se tapahtuu myös tytöille, joskin vähemmän kuultavissa olevana versiona. Mutta jos laulaa sillä meiningillä että sama tuo vaikka paikat vähän särkyiskin niin se ei kyllä järkevää ole ja saattaapi olla yhtä vahingollista kuin se että urheilisi sillä meiningillä että aina olis joku nivel sijoiltaan tai luu poikki. Jos haluaa olla varma ettei tee typeryyksiä äänensä kanssa niin tunneille tai jollekin muulle ekspertille, jos koulussa on hyvä musanmaikka niin sekin saattaa jo pystyä vinkkaamaan että miten edetä.
 
Ittellä ns. tekniikattomasta laulamisesta äänenmurroksen aikana ei ollu muuta ongelmaa kun se että tartti pitää parin vuoden tauko kun se ei totellut ollenkaan ja laulu oli jatkuvasti epävireistä ja hankalan tuntuista. Jokainen meistä on kuitenkin omanlaisensa tapaus, tarinoita riittänee suuntaan ja toiseen. Hyvä nyrkkisääntö on kuitenkin se että pitää järjen kädessä.

Eli mulla alkoi äänenmurros 14-15 vuotiaana ja ääni mataleni jonkin verran, muttei tarpeeksi. (Olen nyt 16) Ääneni kuulostaa vieläkin hieman lapselliselta. En ole vähään aikaan huomannut äänessäni mitään muutoksia. --- Onko mahdollista että ääni vielä matalenee?
 
Ainakin omakohtaisen kokemuksen mukaan ääni voi madaltua vielä iän karttuessa. Teininä normaali puheääneni pyöri jossain pienen g:n tietämissä, mutta sittemmin se on pudonnut terssillä alaspäin, nyt puheääni on n. pieni e. Toisaalta ylä-äänet eivät ole onneksi kadonneet mihinkään. Osittain varmaan on kyse myös siitä, että on saanut äänensä rennommaksi ja tekniikan paremmaksi treenaamalla. Aikaisemmin oli vaikeaa laulaa biisejä, joissa oli f, nyt uskaltaa ottaa keikoillekin biisejä joissa menee vaikka d:hen.
Alkukesästä sairastin ihan kamalan flunssan ja vedin myös yhden keikan ihan äänen äärirajoilla. Kummallista, mutta tuntuu, että sen jälkeen ääni madaltui vähän, vaikka palautui muuten normaaliksi ja terveeksi kun pidin muutaman päivän vocal restin. Alaäänet vaan lähtee nyt entistäkin helpommin. Hämärää.

Lainaus:"Anatomia ei estä ketään laulamasta ylhäältä kovaa. Kuka tahansa voi oppia laulamaan millä tahansa tavalla. Jotkut asiat ovat kuitenkin helpompia joillekin, toiset asiat toisille. Se, että laulajan äänelle sopii vain tietynlainen musiikki, on vanhentunut myytti ja mielestäni vain makukysymys."
 
Rohkenen väittää, että kyllä se viime kädessä on kunkin yksilön anatomia, joka ratkaisee, minkälainen äänialue on. Se, että vasta harjoituksella tuon äänialueen saa käyttöön, ei tosiasiaa muuta. Sellaista harjoitusta ei ole, jolla bassosta tehdään sopraano. Sellainen leikkaus kyllä on tehtävissä.
 
Se,mikä musa laulajan äänelle sopii, on tietysti makuasia. Kuulostaisiko Maija Vilkkumaa uskottavalta laulaessaan Pantheraa tai Ronnie James Dio laulaessaan Moonlight Shadow'ia? Kyllä, jos musa sovitettaisiin uudelleen?? Mutta sitten se ei enää olisikaan samaa musaa??
Monet sävellykset/sovitukset on tehty tietynlaiselle äänelle, ja jos laulaja on kovin "erilainen" on biisi sovitettava uusiksi jottei se kuulostaisi kököltä.

Se,mikä musa laulajan äänelle sopii, on tietysti makuasia. Kuulostaisiko Maija Vilkkumaa uskottavalta laulaessaan Pantheraa tai Ronnie James Dio laulaessaan Moonlight Shadow'ia? Kyllä, jos musa sovitettaisiin uudelleen?? Mutta sitten se ei enää olisikaan samaa musaa??
Monet sävellykset/sovitukset on tehty tietynlaiselle äänelle, ja jos laulaja on kovin "erilainen" on biisi sovitettava uusiksi jottei se kuulostaisi kököltä.
 
Pakko sanoa tähän että se naisen laulama versio nothing else mattersista on huono.
Vaikka onkin sovitettu uudelleen

Rohkenen väittää, että kyllä se viime kädessä on kunkin yksilön anatomia, joka ratkaisee, minkälainen äänialue on. Se, että vasta harjoituksella tuon äänialueen saa käyttöön, ei tosiasiaa muuta. Sellaista harjoitusta ei ole, jolla bassosta tehdään sopraano. Sellainen leikkaus kyllä on tehtävissä.
 
Se,mikä musa laulajan äänelle sopii, on tietysti makuasia. Kuulostaisiko Maija Vilkkumaa uskottavalta laulaessaan Pantheraa tai Ronnie James Dio laulaessaan Moonlight Shadow'ia? Kyllä, jos musa sovitettaisiin uudelleen?? Mutta sitten se ei enää olisikaan samaa musaa??
Monet sävellykset/sovitukset on tehty tietynlaiselle äänelle, ja jos laulaja on kovin "erilainen" on biisi sovitettava uusiksi jottei se kuulostaisi kököltä.
 
Klassisen laulun ääniluokittelut viittaavat enemmän äänenväriin kuin äänialaan. Monen laulajan ääniala käsittää kaikki sävelet, joita esiintyy niin altto- kuin sopraanokappaleissa tai vastaavasti basso- ja tenorikappaleissa. Klasissen laulun tyyli-ihanne määrää sitten, miltä kunkin ääniluokan täytyisi kuulostaa. Periaatteessa kaikkien on mahdollista oppia mistä korkeudelta tahansa. Joillekin on helpompaa oppia laulamaan ylhäältä, toisille alhaalta.
 
Äänenväriimme vaikuttaa ääntöväylämme koko ja muoto. Näin esimerkiksi suurikalloisella ihmisellä on monesti tummempi äänenväri. Äänenväriään voi muokata kuitenkin laulaessa paljonkin. Näin esimerkiksi vaaleaääninen laulaja voi tummentamalla äänenväriä kuulostaa siltä, miltä normaalisti tummempiääninen kuulostaa tavallisesti. Tiedän erään lyyrisen sopraanon, joka harjoitteli tummempaa äänenväriä tavoitteenaan kokeilla, saisiko altto-osan eräästä teoksesta. Ja saihan hän.
 
Musiikissahan on kyse kokonaisuudesta. Jos Maija Vilkkumaa laulaisi sellaisella soundilla, jota olemme tottuneet häneltä kuulemaan, jotain aivan erilaista musiikkia, se saattaisi kuulostaa meistä omituiselta. Toisaalta se voisi kuulostaa myös erittäin hyvältä, koska makuasioistahan tässä on kyse. Kuka tahansa voi oppia kuitenkin laulamaan millä soundilla tahansa, jos haluaa. Olen varma, että Ronnie James Dio voisi halutessaan oppia laulamaan klassista tai jazzia niiden tyyli-ihanteiden mukaisesti.

Klassisen laulun ääniluokittelut viittaavat enemmän äänenväriin kuin äänialaan. Monen laulajan ääniala käsittää kaikki sävelet, joita esiintyy niin altto- kuin sopraanokappaleissa tai vastaavasti basso- ja tenorikappaleissa. Klasissen laulun tyyli-ihanne määrää sitten, miltä kunkin ääniluokan täytyisi kuulostaa. Periaatteessa kaikkien on mahdollista oppia mistä korkeudelta tahansa.
 
Uskon, että mikrofonin kanssa moni kykenee kolmen oktaavin uskottavaan ääntelyyn (Adam Lopez muuten demoaa Youtubessa Yön kuningattaren huiluäänien lisäksi pätkän saman? oopperan bassoaariaa). Mutta jos esimerkiksi allekirjoittaneelta (tai Lopezilta) otetaan mikki pois ja pannaan yleisön ja minun väliin Wagner-orkesteri, eipä bassotteluni taitaisi kuulua yhtään mihinkään. Vaikka kuinka treenaisin. Olen tässä asiassa mielelläni väärässä.

Äänenväriimme vaikuttaa ääntöväylämme koko ja muoto. Näin esimerkiksi suurikalloisella ihmisellä on monesti tummempi äänenväri.
 
Äänenväriin vaikuttaa ääntöväylän pituuden ohella tietysti itse äänihuulten koko ja paksuus. Luin joskus, että Caruson - jonka tummaa tenoriääntä mm. Pavarotti ihaili - ääntöväylän pituus oli mitattu keskimääräistä tenoria pidemmäksi (olisiko ollut sentin verran). Tietysti laulutekniikan avulla, kuten kurkunpää alempana tai "trumpettihuulilla", voidaan pidentää ääntöväylää.
 
Mutta onko suurikalloisuus = pitkä ääntöväylä = tumma äänenväri? Tosin myös David Jones (www.voiceteacher.com) muistaakseni esitti, että suurikalloisilla oli usein iso, dramaattinen ääni (vai toisinpäin?).
 
Tiedän erään lyyrisen sopraanon, joka harjoitteli tummempaa äänenväriä tavoitteenaan kokeilla, saisiko altto-osan eräästä teoksesta. Ja saihan hän.
 
Käyttikö hän siinä mikrofonia? Placido Domingo (jota netissä haukutaan Mingoksi, ei do:ta - siis korkeaa c:tä) muuten laulaa ensi vuonna (Berliinissä?=) jonkun matalan baritoniroolin...uskon, että Domingo klaaraa homman.
 
Ja itse otsikkoon liittyen. Mielestäni hyvään tulkintaan kuuluu se, että esim. laulun tunnetilojen mukaan voi välillä vetää hieman itse nuotteihin merkityn sävelen yli tai ali (max. n. +-10 Hz). (Epäilenpä, että hertsipoliisit ovat usein esim. pitkän linjan kitaristeja, joille instrumentin vire on kaiken a ja O.) Esimerkiksi suurta riemua kiekaistaessa voi vetää hieman yli, eikä ainakaan alavireisesti. Samaa periaate pätee mielestäni myös tempomerkintöihin. Siis hyvän maun rajoissa...

Klassisen laulun ääniluokittelut viittaavat enemmän äänenväriin kuin äänialaan. Monen laulajan ääniala käsittää kaikki sävelet, joita esiintyy niin altto- kuin sopraanokappaleissa tai vastaavasti basso- ja tenorikappaleissa. Klasissen laulun tyyli-ihanne määrää sitten, miltä kunkin ääniluokan täytyisi kuulostaa. Periaatteessa kaikkien on mahdollista oppia mistä korkeudelta tahansa. Joillekin on helpompaa oppia laulamaan ylhäältä, toisille alhaalta.
 
Komppaan aika pitkälti tuota mutta tästä päästään myös taas siihen oman äänen "mukavuusalueeseen". Oopperakirjallisuudessahan roolit on kirjoitettu siten, että vaikka sekä lyyrisellä sopraanolla että dramaattisella mezzosopraanolla roolin ambitus (roolin ylin - alin ääni) olisi aivan sama (vaikkapa keski-C:n alapuolisesta A:sta kaksiviivaiseen C:hen), niin sopraanon rooli on kokonaisuutena katsoen huomattavasti korkeammalle sijoittunut kuin mezzon.
 
Ja hyvä niin, sillä tuolla "mukavuusalueella" kyseisen äänityypin edustajan ääni myös soi parhaiten. Kyllä niitä toiselle äänityypille kirjoitettuja aarioita vielä "irtonumeroina" laulaa - kunhan vain äänialaa riittää - mutta kokonaisen "väärälle" äänityypille kirjoitetun roolin esittäminen ottaisi koville. Siinä mielessä on hieman hassua, että laulukilpailuissa aariaosuudessa nuoret sopraanot laulavat (raskaampaa) Verdiä ja Wagneria, kun tosielämässä kyseisiä rooleja tehdään vasta kypsässä iässä - jos silloinkaan.
 
(Joskus jouduin "varahenkilön" ominaisuudessa opettelemaan mezzoroolin ja kyllähän se masensi, että heti kun päästään sille korkeudelle, että ääni alkaa loistaa ja hehkua, melodia kääntyykin takaisin alas.)
 
Mitä tuohon äänen "tummentamiseen" tulee niin keinotekoinen tummentaminen syö äänen kantavuutta huomattavasti ja oopperan ollessa kyseessä äänen kantavuus on melkoisen oleellinen asia. Tästä taas hyvänä esimerkkinä se, että monet tunnetut sopraanot ovat lyyrisestä äänestään huolimatta _levyttäneet_ raskaampia rooleja (joita eivät ole koskaan esittäneet eivätkä ehkä tule esittämäänkään näyttämöllä), koska studio-olosuhteissa on ollut mahdollista kikkailla äänen kanssa mutta live-esityksessä vastaava toiminta johtaisi siihen, että ääni ei enää kantaisi orkesterin ylitse. Syynä voi toki myös olla sekin, että Mozart-orkesterin yli kantaa pienempikin ääni kun taas wagneriaaninen paahto vaatii äänen, jossa on kantavuuden ja metallisuuden lisäksi myös sitten ihan luontaistakin volyymia.
 
Nyt menee ehkä jo offiksi mutta monesti laulun opiskeluvaiheessa ongelmana on se, että kun ääntään tummentaa, se kuulostaa omiin korviin paremmalta - mutta ei sitten kanna juuri mihinkään. Vastaavasti oikeassa paikassa maskia soiva, todella kantava ääni kuulostaa omiin korviin mitättömältä ja ohuelta... eli yritä siinä sitten oppia, milloin laulaa "oikein"...ja juuri siksi jonkinlaisen äänityslaitteen käyttö laulutunneilla on erittäin hyödyllistä.
 
*edit* Kurkkasin uudelleen otsikkoa ja koko tämä viesti taitaa olla offia mutta menköön nyt tämän kerran.

edit* Kurkkasin uudelleen otsikkoa ja koko tämä viesti taitaa olla offia mutta menköön nyt tämän kerran.
 
No tässä on menty jo useamman viestin ajan offiksi :)
 
Onko mitään vinkkejä sitten että miten tuota lauluäänen väriä voi tekniikan avulla muuttaa? Kysyin noilta laulutunteja ottaneilta ja mm. Charonin laulaja on sanonut ottaneensa paljonkin mutta ei kuulemma ole vaikuttanut ääneen millään lailla. Pelkästään vähemmällä työllä saa hommansa hoidettua kun on tekniikka hallussa.

Nyt menee ehkä jo offiksi mutta monesti laulun opiskeluvaiheessa ongelmana on se, että kun ääntään tummentaa, se kuulostaa omiin korviin paremmalta - mutta ei sitten kanna juuri mihinkään. Vastaavasti oikeassa paikassa maskia soiva, todella kantava ääni kuulostaa omiin korviin mitättömältä ja ohuelta...
 
Ittellä just päinvastoin, tai oikeestaan silleen että mitä rumemmalta kuulostaa omaan korvaan sitä paremmalta kuulostaa nauhalla... Riippuu niin siitä minkävärinen se oma värkki sitten lopultakin on. Siks onkin tärkeetä että on se nauhoitusväline tai luotettava kuuntelija (esim. opettaja) siinä vieressä. Kun se oma korva ei todellakaan kerro yhtään mitään siitä todellisesta saundista. Helpommalla pääsee, kun kuuntelee ainoastaan että on suurinpiirtein vireessä ja hoitaa ns. perstuntumalla tekniset tekemiset (eli lähteekin siitä miltä oikee tekniikka tuntuu eikä siltä miltä se kuulostaa).
 
*edit* Kurkkasin uudelleen otsikkoa ja koko tämä viesti taitaa olla offia mutta menköön nyt tämän kerran.
 
Tää on sentäs ihan kivaa offtopiccia :)
 
Onko mitään vinkkejä sitten että miten tuota lauluäänen väriä voi tekniikan avulla muuttaa? Kysyin noilta laulutunteja ottaneilta ja mm. Charonin laulaja on sanonut ottaneensa paljonkin mutta ei kuulemma ole vaikuttanut ääneen millään lailla. Pelkästään vähemmällä työllä saa hommansa hoidettua kun on tekniikka hallussa.
 
Jos ei oo vaikuttanut äänen väriin millään lailla niin epäilenpä että väriä olisi edes yritetty muuttaa kovin radikaalisti :) Toiset haluu tekniikalta nimenomaan sitä 'vähempää vaivaa' ja toiset sit taas kaikki mahdolliset kikkakolmoset mitä äänellä voi tehdä. Ja yleensähän sitä saa mitä tilaa...
 
Äänenvärin muuttamisesta: Ensin olis hyvä olla ihan perusteet kunnossa, siinä vaiheessa kun lähdetään äänenvärillä kikkailemaan niin liikutaan sellaisella alueella joka jo vähän edellyttää muutakin kun sitä että osaa hengittää sisään ja ulos. Opettaja on ehkä se paras vinkki - kuten edellä mainitsin, sitä kuulee harvoin itse, onko lopputuloksessa mitään järkeä ja opettaja kuulee lisäksi, kiikutaanko siinä rajoilla että rasitetaan ääntelyelimistöä liikaakin. CVT (http://www.completevocalinstitute.com/default.asp?) selittää kohtuullisen selkeästi noista saundikikkailuista, mutta todellakin, jos sulla on vaan mahdollisuus niin nappaa ihmeessä jotakuta opettajaa hihasta kiinni.