Laulaminen ›

Voi tätä riemua!
 
Vihdoin ja viimein ylärekisteri löytyi "kunnolla", ennen hain noita korkeimpia jotenkin liian edestä tai siihen suuntaan. Nyt, kun tässä päivä harjoiteltu uuden rekisterin turvin niin kyllähän tämä jo tästä sujuu. ;) Eihän tähän pisteeseen pääsyssä mennytkään kuin reilu kuukausi. Treeniä ja vielä lisää treeniä niin hyvä tulee.

Voi tätä riemua!
 
Vihdoin ja viimein ylärekisteri löytyi "kunnolla", ennen hain noita korkeimpia jotenkin liian edestä tai siihen suuntaan. Nyt, kun tässä päivä harjoiteltu uuden rekisterin turvin niin kyllähän tämä jo tästä sujuu. ;) Eihän tähän pisteeseen pääsyssä mennytkään kuin reilu kuukausi. Treeniä ja vielä lisää treeniä niin hyvä tulee.
 
Onnistumisen ilo on paras ilo! (Vaikka joku on joskus väittänyt jotain muuta?) Hienoa kuulla, että olet päässyt etiäpäin! Jatka vain samaa rataa!

On muuten LIIAN kylmä mun mielestä. Lisäksi tuulee.. jätin kauppareissun väliin kylmän vuoksi. :D

On muuten LIIAN kylmä mun mielestä. Lisäksi tuulee.. jätin kauppareissun väliin kylmän vuoksi. :D
 
Niin on. Pitäisi vielä mennä kouluunkin ja olla ahkera. Tuossa kylmyydessä! Äänihuuletkin jäätyvät. Jos asioiden valoisia puolia katsoo, onneksi emme ole siperiassa.
 
Muistakaa suojata kurkkunne, eikä saa hengittää liian syvään pakkasilmaa. Kaulaliina suun eteen!

On muuten LIIAN kylmä mun mielestä. Lisäksi tuulee.. jätin kauppareissun väliin kylmän vuoksi. :D
 
-Sääh miinus 31 mitään kylmä ole. Laulajilla on yleensä se ongelma että ne pitävät kesät talvet jonkin sortin kaulahuivia ja näin "suojaavat" kurkkuaan jopa kesähelteillä. Koskaan en ole tätä ymmärtänyt, pari kertaa olen sellaiseen sortunut (kokeilumielessä - että mikä siinä nyt niin makeeta on), ja todennut menettelyn täysin turhaksi. Ja eihän lämmin villakaulaliina enää tunnu miltään jos on jo heinäkuusta asti juossut päivät pitkät "taiteilija"-huivi kaulallaan.. :)
 
Ja kaupastahan pitää hakea reippaan kävelylenkin päätteeksi kananmunia jotta voi tehdä Rocky-pirtelön (ilman keltuaisia tietty). Tää lähtee nyt pyykkitupaan, sit tiskaamaan ja sit ulkoilemaan. Liikunta pitää muuten energisenä: Viimeinen kirjoitukseni m.nettiin illalla joskus tyyliin kahden aikoihin, ja ensimmäinen aamuviesti jo kahdeksan tienoilla. Hyvä minä! Hyvä kahvi! Hyvä bodyaerobic ja terveellinen ruokavalio!

-Sääh miinus 31 mitään kylmä ole. Laulajilla on yleensä se ongelma että ne pitävät kesät talvet jonkin sortin kaulahuivia ja näin "suojaavat" kurkkuaan jopa kesähelteillä. Koskaan en ole tätä ymmärtänyt, pari kertaa olen sellaiseen sortunut (kokeilumielessä - että mikä siinä nyt niin makeeta on), ja todennut menettelyn täysin turhaksi. Ja eihän lämmin villakaulaliina enää tunnu miltään jos on jo heinäkuusta asti juossut päivät pitkät "taiteilija"-huivi kaulallaan.. :)
 
Joo, tällaistakin on tullut huomattua. En tosin arvostele niitä jotka ovat oikeasti herkkiä vedolle tms., heille liinat suotakoon. Itse en kaulaliinaa pahemmin käyttele muuten kuin talvella, mutta YÄK on tää -25 jo liikaa. Ilman tuulta se ei onneksi tunnu missään, mutta tossa pari päivää aikaisemmin tuntui että nenä murenee pois naamasta.
 
Liikunta pitää muuten energisenä: Viimeinen kirjoitukseni m.nettiin illalla joskus tyyliin kahden aikoihin, ja ensimmäinen aamuviesti jo kahdeksan tienoilla. Hyvä minä! Hyvä kahvi! Hyvä bodyaerobic ja terveellinen ruokavalio!
 
Tämähän kuulostaa jo villiltä!
..mitä se liikunta muuten on? jotain syötävää?

On se ihana herätä aamulla kaikessa rauhassa ja aurinkokin paistaa :) Pakkasesta viis, onhan lämpimät vaatteet keksitty. Aamukahvi on hyvää, vaikka oiskin paha laulajalle. Siitä en luovu! Ja aivan mahtavaa hymistä ääntä hereille... Nyt taas liikuskellaan suuren oktaavialan puolella, aina A:han asti näköjään tänä aamuna. Hieno tunne kun äänen värinä tuntuu ihan alavatsassa asti. Ois kiva tietää miltä tuntuis olla mieslaulaja, kun pääsis vielä matalammalle...

Mä tässä olen pyörinyt koululla jo ennen ysiä.. nyt yritän hieman vitkutella treenaamisen aloittamista notkumalla netissä. Bebop-fraasit here we come!

On se ihana herätä aamulla kaikessa rauhassa ja aurinkokin paistaa :) Pakkasesta viis, onhan lämpimät vaatteet keksitty. Aamukahvi on hyvää, vaikka oiskin paha laulajalle. Siitä en luovu! Ja aivan mahtavaa hymistä ääntä hereille... Nyt taas liikuskellaan suuren oktaavialan puolella, aina A:han asti näköjään tänä aamuna. Hieno tunne kun äänen värinä tuntuu ihan alavatsassa asti. Ois kiva tietää miltä tuntuis olla mieslaulaja, kun pääsis vielä matalammalle...
 
Olen miettinyt usein miltä sälleistä mahtaa tuntua laulaessa, kun matalat äänet varmstikin resonoivat muikeammin kropassa: Saakohan siinä ihan varoa sisuskalujaan? :)
 
(Ihanan positiivinen kirjoitus muuten! Huomenta vaan!)

hannakatriina, mieslaulajuushan on jotain ihan ylivoimaisen mahtavaa, varsinkin aamuisin :) Muheva murina tuntuu hyvältä, paremmalta kuin kahvi!
Omiin aamurutiineihini kuuluu äänenavaus suihkussa, tosin äidyn sitten yleensä laulamaan siellä ihan kunnolla, kun ilma vähän kosteutuu ja kaakelit kaikuu. Tänään pääsin taas f1:een niin että se soi tasaisesti ja omaan(kin) korvaan kauniisti (kyllä, suhtaudun ääneeni narsistisesti), se tuntuu hyvältä sen jälkeen kun aiemmin kitkuttelin lähes(tulkoon) kaksi vuotta siinä että d1 oli yläraja ja sekin piti melkeen huutaa.
 
Kylmä on, ja tunnustaudun kaulaliinafriikiksi. Tosin vain syys-toukokuussa, mutta silloin ihan ehdottomasti, tuskin vien edes roskapussia ilman kaulaliinaa.
 
Nyt fiilistelen kuuntelemalla Karita Mattilan tähdittämää Salomea, tosin keskeytän sen jossain vaiheessa ja alan hoilottaa jotain vilkasta kuudestoistaosapitoista kun tuntuu olevan sopiva luisto tulossa :)

Olen miettinyt usein miltä sälleistä mahtaa tuntua laulaessa, kun matalat äänet varmstikin resonoivat muikeammin kropassa: Saakohan siinä ihan varoa sisuskalujaan? :)
 
(Ihanan positiivinen kirjoitus muuten! Huomenta vaan!)
 
Huomenta! Niinpä, täytyy myöntää, että kyllä se hyvältä tuntuu. ;) Nyt kun tuossa tuli tuo suihkukin mainittua, mahtavinta on löytää se 'seisova aalto' ja pitää sitä yllä. Eli löytää se oikea taajuus, joka natsaa kaakelista kaakeliin. :D
Yleensä se paras löytyy jostain sellasesta meikäläisen baritonin äänialan alemmalta puoliskolta.
 
http://www.phy.mtu.edu/~suits/notefreqs.html
 
Hetkinen...huoneen korkeus on normaalisti kai jotain 2.30 m? Se jaettuna esim. kahdeksalla menee tuonne jonnekin Bb2:en...
 
Bändin kanssa sitä tulee laulettua aina ylärajoilla ja toi alarekisteri (jota ihan kivasti löytyy) jää käyttämättä. Aika mahtavaa on muuten saada istujia esimerkiksi jossain karonkassa todellisten bassojen vieressä samassa pöydässä. Pöytäkin nimittäin värähtelee sillee kivasti.
 
Kontra-basson käyttö kuoroissa on aika jännä efekti. Itse oon ollut mukana laulamassa biiseissä, joissa muutama basso veti lopussa pitkän A1 -sävelen...55 Hz! Siinä katoaa jo täysin käsitys siitä, mistä suunnasta se ääni tulee. Se vain vaeltaa jossain.
 
EDIT: näyttäis siltä, että noiden nuottien perässä olevien numeroiden kanssa olis erilaisia käytäntöjä? Siis missä oktaavissa milloinkin mennään...

EDIT: näyttäis siltä, että noiden nuottien perässä olevien numeroiden kanssa olis erilaisia käytäntöjä? Siis missä oktaavissa milloinkin mennään...
 
Jep, saman olen huomannut... Jotkut näyttää käyttävän musiikinteoreettisia termejä, osa puolestaan varmaankin laskee numerot pianon koskettimien mukaan alimmasta c:stä lähtien tai sitten kitaran mukaan tms. Minä meen tälleen musiikinteorian mukaan, että pianon "keski-c" on c1 (näkee myös merkintää c'), siitä seuraava c2 (c'') jne. Keski-c:stä oktaavi alaspäin on pienen oktaavialan c, eli pieni c, siitä oktaavi alas on suuren oktaavialan c = C, siitä seuraava alaspäin kontra-c = C1.
No jaa, en tiiä oliko tuosta nyt mitään hyötyä yhtään kenellekään, mut tulipa kirjoitettua........
Viikonloppu! Jee!

Ärsyttää!!! Kirkkoherra yrittää tappaa meän äänet heittämällä harjoteltavaksi biisin joka menee g2:een.. vain mie ja yks toinen pääsee sille korkeuelle, muut tippuu n.e2:n kohalla. Tosi kivaa... niin ja alkulämmittelyt oli ihan perseestä. Sanon vaan että niilä tyttärillä ei tekniikka riitä (eikä aina itelläkään, mie kuitenki osaan vahtia että mikä on omalle äänelleni liikaa), eli ne voi pilata tuossa äänensä. Pitää antaa kiukkusta palautetta. Järjetöntä!!!

Ärsyttää!!! Kirkkoherra yrittää tappaa meän äänet heittämällä harjoteltavaksi biisin joka menee g2:een.. vain mie ja yks toinen pääsee sille korkeuelle, muut tippuu n.e2:n kohalla. Tosi kivaa... niin ja alkulämmittelyt oli ihan perseestä. Sanon vaan että niilä tyttärillä ei tekniikka riitä (eikä aina itelläkään, mie kuitenki osaan vahtia että mikä on omalle äänelleni liikaa), eli ne voi pilata tuossa äänensä. Pitää antaa kiukkusta palautetta. Järjetöntä!!!
 
Palaute lienee paikallaan! Sepä se just on ongelma, että harrastelijakuoroillakin laulatetaan ammattikuoroille sävellettyjä/sovitettuja kuoroteoksia, jotka oikeesti vaatis laulajilta laulutekniikkaa, ennenkuin ne pystyis hyvin vetämään. Haastetta pitää tietysti olla, mut järkevissä rajoissa. Ja jos kuoronjohtaja ei osaa itse sovittaa biisejä omalle kuorolleen sopivaksi, niin sitten useimmiten turvaudutaan niihin valmiisiin kuorovihkoihin. Siis kyllähän maailmasta hienoja kuoroteoksia löytyy, mut harrastelijoille tarpeeks helppoja ei ihan niin paljoa.
 
Itsekin oon joskus teinityttönä kiljunut vastaavia korkeuksia jollain aivan hämärällä falsetti(?)äänellä, eikä ollut muuten laulutekniikasta hajuakaan... ei oo onneks mitään vaurioita tullut, mut harvemmin nykyään tarvii noille korkeuksille kiipeillä. Sellainenkin pointti, että kuulostaako se kappale yleisön korviin hyvältä, vai ennemminkin epätoivoiselta..? Jos sattuu sekä laulajan kurkkuun että kuulijan korvaan niin ei hyvä. Voiskohan sitä biisiä pudottaa vähän alaspäin vai onko bassot / altot sitten tuskissaan..?
Liika vaikeus tappaa motivaation, sopiva haasteellisuus voi lisätä sitä...

Palaute lienee paikallaan! Sepä se just on ongelma, että harrastelijakuoroillakin laulatetaan ammattikuoroille sävellettyjä/sovitettuja kuoroteoksia, jotka oikeesti vaatis laulajilta laulutekniikkaa, ennenkuin ne pystyis hyvin vetämään. Haastetta pitää tietysti olla, mut järkevissä rajoissa. Ja jos kuoronjohtaja ei osaa itse sovittaa biisejä omalle kuorolleen sopivaksi, niin sitten useimmiten turvaudutaan niihin valmiisiin kuorovihkoihin. Siis kyllähän maailmasta hienoja kuoroteoksia löytyy, mut harrastelijoille tarpeeks helppoja ei ihan niin paljoa.
 
Kyllä, ja pistinkin sitä palautetta jo kirjallisesti menemään. Pitänee vielä keskustella asiasta laajemmin kun törmään häneen seuraavan kerran. Laulajilla olis kyllä potentiaalia, mutta kun tekniikka ei oo hallussa niin minua ainaki pelottaa maholliset seuraukset.
 
Itsekin oon joskus teinityttönä kiljunut vastaavia korkeuksia jollain aivan hämärällä falsetti(?)äänellä, eikä ollut muuten laulutekniikasta hajuakaan... ei oo onneks mitään vaurioita tullut, mut harvemmin nykyään tarvii noille korkeuksille kiipeillä. Sellainenkin pointti, että kuulostaako se kappale yleisön korviin hyvältä, vai ennemminkin epätoivoiselta..? Jos sattuu sekä laulajan kurkkuun että kuulijan korvaan niin ei hyvä. Voiskohan sitä biisiä pudottaa vähän alaspäin vai onko bassot / altot sitten tuskissaan..?
Liika vaikeus tappaa motivaation, sopiva haasteellisuus voi lisätä sitä...
 
Ite ainaki uskoakseni oon löytäny pää-äänen ja käytän sitä. Ainakaan se ei tunnu pahalta, en tiiä miltä kuulostaa.. =) Laskea ei voi, basso on muuten aivan liian matala. Luulisin että järkevintä olis jättää kyseinen biisi, se on vain säälittävän kuulonen. mutta katotaan nyt.. Se korkeus vielä menis mutta sen tekee haasteelliseksi se että korkeimmat äänet tulee joko tauon jälkeen tai ainaki terssin hypyllä alemmasta nuotista. vaatii keskittymistä...

Saatteko muuten laulettua jos olette vihaisia, surullisia, ryvette syvällä masennuksen kourissa tms.? Mulla tuo ainakin on hankalaa ainakin klassisen osalta. Iloisena ja mieli kevyenä soundi on sata kertaa parempi.
 
(Naurattaa vieläkin eilisen junamatkan pikkupojat jotka lauloivat noin sata kertaa putkeen melodiattomasti vinkuen "pikkupukki kakki kalliolle huhhei, ja sinne se jäi".. On ne mukavia.)

Saatteko muuten laulettua jos olette vihaisia, surullisia, ryvette syvällä masennuksen kourissa tms.? Mulla tuo ainakin on hankalaa ainakin klassisen osalta. Iloisena ja mieli kevyenä soundi on sata kertaa parempi.
 
Joskus alkuaikoina laulaminen ei onnistunut ollenkaan, jos oli paha mieli. Nykyään, kun ei voi oikein valita tilanteita, on pakko laulaa, vaikka olisikin paha mieli. Välillä se paha mieli on unohtunut laulamisen ajaksi, ja tullut sitten jälkeenpäin takaisin. Mutta kyllä se silti äänestä kuuluu ja ylipäänsä keskittyminen on aika heikkoa, jos mielipaha on iso. Kai sitä sitten voi jossain vaiheessa kutsua ammattilaisuudeksi, sitten kun pystyy laulamaan, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Tässä vaiheessa opintoja tilanne on se, että mielipahan huomaa lähinnä saundista ja keskittymiskyvyttömyydestä, vaikka kuitenkin pystyn tekemään töitä - en siis mene täysin työkyvyttömäksi.
 
Laulaminen on paljon helpompaa, kun asiat ovat kunnossa!

Sama juttu kuin fifillä. Aina pystyy jotenkin laulamaan, mutta jos on joku tilanne päällä, niin keskittymiskyky ei oo paras mahdollinen, ja se sitten ihan varmasti heikentää suoritusta… Ja kyllä se mieliala muutenkin kuuluu soundista (ja heijastuu myös käyttäytymiseen – kiukku ilmenee esim. tiuskimisena bändille, mikä ei oo kauheen kiva juttu yleisen fiiliksen kannalta…) Joskus on tullut tehtyä niinkin, että on hakenut tietoisesti ensin itselleen jonkun tietyn tunnetilan ja alkanut vasta sitten tulkita kappaletta. Ei synkät biisit ole uskottavia jos on ihan hysteerisen hilpeä fiilis… ja vaikeeta on lauleskella pirteitä kappaleita jos on väsynyt tai masentunut. Ylipäänsä laulaminen on helpompaa aurinkoisissa ja positiivisissa tunnelmissa.
 
Hautajaiskeikat on pahimpia, tai sitten laulaminen hääparille kirkossa. Yleensä en herkistele kovin helposti, mutta kyllä saa tosiaan keskittyä vain siihen laulamiseen, jos yleisö on kyyneleet silmissä ja herkässä fiiliksessä. Joskus on käyty ihan niillä ja rajoilla, että särkyykö ääni ja pystyykö vetämään loppuun asti. Ja vastapainona yhdellä keikalla oon kyllä revenny nauramaan niin pahasti, etten todellakaan saanut biisiä laulettua loppuun ;)
 
Ja ihan toinen fiilistely tähän loppuun: ”Kuuulje mun kaanssani, läpi piiiiiiimeän kaupungin --- yön piiiimeyden karkoittaa…” voi hyvänen aika! Mikä tuo bändi on? Ja piimeys? Turha varmaan napista suomibändien englannin ääntämisestä, kun ei tuo suomenkielikään tunnu ihan kaikilta luonnistuvan. Onhan se tietysti makuasia kuka mistäkin tykkää, mut tuollainen turha sanojen venyttely pistää kyllä minulla fiilikset ärsytyksen puolelle. Tehdään ja tuotetaan biisi tarkkaan harkitusti, mut sitten pilataan sanoilla, jotka itse asiassa suurimmalle osalle ihmisistä (ainakin ei muusikoista) on biiseissä se tärkein, tai ainakin korvin kuultavin juttu. Noh, näitä voi ihmetellä jokainen päissään ja olla mitä mieltä vaan...

Hautajaiskeikat on pahimpia, tai sitten laulaminen hääparille kirkossa. Yleensä en herkistele kovin helposti, mutta kyllä saa tosiaan keskittyä vain siihen laulamiseen, jos yleisö on kyyneleet silmissä ja herkässä fiiliksessä.
 
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa hautajaiskeikkakokemukseni oli shokkihoitoa: läheisen ihmisen hautajaiset. Suku olisi halunnut minut eteen laulamaan - mutta kiitos jonnekin korkeammalle taholle - kanttori sanoi, että tottakai sinä nyt tulet lehteriltä laulamaan. Eli pääsin odottelemaan vuoroani lehterille piiloon. Kävi nimittäin niin, että kun kuulin ensimmäiset sanat, repesin itkuun, ja kanttori tuli sitten juttelemaan minulle, sanoi, että "sinä et saa nyt osallistua tähän suruun, olet täällä ammattilaisena". Passitti minut sitten kokonaan jonnekin piiloon, missä en kuullut ihmisten hyvästijättöjä. Sain koottua itseni, tulin vähän ennen vuoroani esille, lauloin jotain edellistä virttä mukana, niin että pahin äänenvärinä meni siihen kappaleeseen, sain otteen äänestäni, ja kun oma vuoroni tuli, pystyin hallitsemaan itseni täysin. Mutta se oli hyvin opettavainen kokemus.
 
Häissä olen pystynyt olemaan täysin cool. Parissa ristiäisissä laulaessani pelkäsin, että vauva ei kestä lauluani ja alkaa itkemään täysillä, mutta niin ei onneksi käynyt... :D
 
Ja vastapainona yhdellä keikalla oon kyllä revenny nauramaan niin pahasti, etten todellakaan saanut biisiä laulettua loppuun ;)
 
Hih, kuulostaa hauskalta! Mitä silloin on tapahtunut? Mikä on saanut sinut repeämään? :D

Hih, kuulostaa hauskalta! Mitä silloin on tapahtunut? Mikä on saanut sinut repeämään? :D
 
Kiitos tästä repeilystä kuuluu eräälle bändimme jäsenelle. Soolon soundi oli melkoisen mielenkiintoinen ja tuli kaikille aivan totaalisena yllätyksenä. Itse soolokin oli aivan toiselta planeetalta, ilmeisesti koska soittaja itsekin häkeltyi väärästä soundista... jäin ensin ihan monttu auki kuten koko muukin bändi ja sitten revettiin kaikki nauramaan. Helppoahan se on jollain kitaristilla tai rumpalilla, vaan yritäpä laulaa samalla kun naurat niin, että hytkyt kippurassa ja vedet vaan valuu silmistä. En saanut kasattua itseäni en sitten millään. Lauloin aina muutaman sanan ja repesin uudestaan, ihan kuin siinä Loirin Naurulaulussa. Se keikka oli kyllä muutenkin aika hervotonta meininkiä... kiva muistella nyt jälkeen päin :)