Laulaminen ›

Nykyinen Consert tuning on kyllä 442-443,että sikäli vanhaa tietoo tossa edellisessä linkissä..

Opiskelee suomenkielisista opuksista niin puhuu suomalaisten kanssa samaa kieltä ;)
 
riittää pitkälle kun tiedät erot:
C,c,c1,c2,c3,c4,c5 c1 on se pianossa keskimmäinen "avaimen kohdalla" c-ääni.
 
Ok, eli c2 on se, josta tenoreille maksetaan ziljoonia?

Ok, eli c2 on se, josta tenoreille maksetaan ziljoonia?
 
Tavallaan, jos puhutaan siitä aktuaalista äänestä (oktaavialasta), koska miehethän laulavat oktaavia alempaa kuin naiset. Klassisena nuottikirjoituksena se kirjoitetaan kuitenkin C3:n kohdalle.
 
Sekin häiritsee näissä keskusteluissa, että monet haluavat puhua miesten aktuaalista oktaavialasta, mutta siitä tulee esim. minulle monia väärinkäsityksiä. Jos joku sanoo pystyvänsä vetämään c2:n, minä ajattelen, että no eipä ole kummoinen kaveri, kaikkihan sen pystyy vetämään. Eli, jos kaveri tarkoittaa oikeata korkeata ceetä, silloin c3 on se ilmaisu, minkä minä ymmärrän näin klasarina. Silloin voinkin ajatella, että wau! Pidän itsestään selvyytenä, että miehet laulavat omalta oktaavialaltaan.
 
Esim. kuoroissa on tapana, että miesäänet annetaan ihan sen nuottikirjoituksen mukaan, kuoronjohtaja ei suinkaan lähde antamaan ääniä miesten oktaavialalta. Jos kuoronjohtaja on nainen, ja jos miesten lähtö nuoteissa vaikkapa c1, ei johtajan ääni välttämättä yltäisi siihen, jos se pitäisi siitä vielä vetää oktaavi alaspäin. Ja miehet eivät luonnollisestikaan ala vinkumaan ääntä liian korkealta, vaikka heille eteen annettaisiinkin "naisten" c1. Kuulin joskus eräästä kokemattomasta kuoronjohtajasta, joka oli antanut miehille äänen heidän omalta oktaavialaltaan. Kaverit olivat menneet ihan sekaisin, ja alkaneet möristä tosi matalalta...
 
Eli c3 = korkea c.

Ainiin, ja AP:n kanssa olen samaa mieltä siitä, että asioista kannattaa puhua niiden suomenkielisillä nimillä (johan näitä nimityksiä on täällä väännettykin...). ;)
 
Nuo kitarankielivertaukset menevät ainakin minulta vallan ohi. Pianon koskettimisto on mielestäni hyvä keino mieltää oktaavialat.
 
442 on se, mihin nykyään ainakin pianot yleensä viritetään, ja millä orkesterit yleensä toimivat. Maailmalla on kuitenkin joitakin orkestereita, jotka tykkäävät käyttää korkeampaa viritystä, jotta jousien saundi olisi mahdollisimman hieno. Laulajille tällaiset nostot ovat hirveitä koettelemuksia. Vanhaa musiikkia (keskiaika-, renessanssi-, barokki-) tehdään matalammalla virityksellä.

Minun mielestä olisi kyllä huomattavasti helpompaa, jos käytettäisiin Ameriikan merkintätapaa, eli keski C (c'): C4. Eurooppalainen c''' c'' c' c C Kontra C on epäilemättä varsinkin aloittelijoille hieman haastavaa. Amerikan systeemissä tulee helposti käytyä pianon ääniala, joka yleensä riittää riippumatta mistä instrumentista puhutaan. Täällähäin voisi olla joku äänestys siitä, että kumpaa merkintätapaa jengi käyttää mieluummin ja sitten vaan faqqi pystyyn. Mä en ymmärrä mitään noista äänialani on sitran toisen kielen kakkosvälistä harpun 34:een kieleen.
 
Sitten vielä tuosta miesten korkeasta c:stä: Minusta on kyllä omituista jos puhutaan tenorin korkeasta c:stä "kolmiviivaisena C:nä" vaikka se nuoteilla c''' kirjoitettaisiinkin. Erityisesti, kun on kaikenmaailman kontratenoreita ja kevyelläkin puolella on hyvin korkealle falsetossa laulavia "kiekujia". Esim. jos kevyellä puolella joku kundi kundinen vetää "normaalin laulamisen" ohessa Mariah Carey -vinkuäänenä oikeasti sopraanon kolmiviivaisen c:n, niin pitäisikö siitä puhua sitten neljäviivaisena c:nä vai "oikeana" kolmiviivaisena?

joo orkesterit suomessa(ja niiden pianot) on jo 443,euroopassa löytyy jo 445 vireisiä orkestereitä.
 
Se ero on valtava ja tosiaan uskon sen vaikeuttavan laulajien työtä. 5 herziä heittoa on tosi paljon.
 
Vireen nosto tavallaan johtuu jousistosta.Mitä kireämpi kieli,sen kirkkaammin se soi.Nykymaailmassa on valloillaan ihanteena kliininen ,kirkas orkesterisaundi jota parhaiten saadaan aikaan juuri nostamalla virettä.
Ainoo ongelma on siinä se että soittimet kärsii.Pianot pysyy vielä huonommin vireessä.Vanhat soittimet,varsinkin kielisoittimet ei kestä ku yks kaks niiden kaulojen tulee sietää enemmän jännitettä.
 
Ihan pässiä touhua mun mielestä koska korva kuitenkin tottuu kaikkeen.Kohta me ollaan jossain 460 ja kaikki on niin pinkeetä että..

ja lisätään vielä että esim. oopperassa saattaa silti cembalo olla esim 440 tai 442,paitsi jos koko ensemble edustaa vanhanmusiikin soittimia..

olishan se aika vaikeeta mullekin mennä arabiaan ja yrittää ilman tulkkia selvitä.
helpompaa elämä lienee jos kuitenkin menee yleisen merkitätavan mukaan.
Paras tapa on osata kaikki eri systeemit niin ei mene koskaan sormi suuhun.
 
Miehet siis oktaavia alempaa kuin naiset lalalaa,päättele siitä ;)

olishan se aika vaikeeta mullekin mennä arabiaan ja yrittää ilman tulkkia selvitä.
helpompaa elämä lienee jos kuitenkin menee yleisen merkitätavan mukaan.
Paras tapa on osata kaikki eri systeemit niin ei mene koskaan sormi suuhun.
 
Olen törmännyt tähän merkintätapaongelmaan vasta täällä mnetissä. Klasari on niin paljon helpompaa, kun toimitaan yksillä pelisäännöillä, ei siellä kukaan tule kyselemään kapulta/opettajalta tms. a) miltähän oktaavialalta miesten nyt kuuluisi laulaa, kun sinä puhuit c2:sta? (sellaiselle naurettaisiin päin naamaa) b) mistähän järjestelmästä nyt puhutaan, mää käytän tota nuubialaista oktaavialojen merkintätapaa...
 
Voisiko joku pistää tähän nyt sitten tietämättömille, mitkä merkinnät vastaavat toisiaan? Näin niin kuin kuriositeetin vuoksi? Netistä en jaksa lähteä kaivamaan.

Mulle oli kyllä täysin uutta, että klassisella puolella puhutaan laulussa c'':sta kun tarkoitetaan c':stä miesten laulusta puhuttaessa. Olin jotenkin aina kuvitellut että nimenomaan klassisella puolella käytettäisiin nimenomaan "oikeita" ääniä ja kevyellä puolella taas sekalaisesti mitä sattuu. No, so not kunhan hyppy kulkee.
 
EDIT: ja amerikkalaisen ja eurooppalaisen ristirekisteri:
Subkontra A = A0
Kontra C = C1
C (suuri C) = C2
c (pieni c) = C3
c' (yksiviivainen c) = C4
jne kunnes tuomiopäivän pasuuna soi.

Olen hieman hämmentynyt oktaavien merkinnöistä. Jostakin olin ymmärtävinäni, että suuri E vastaa kitaran 6. kieltä. Mikäli näin on niin pystyn siedettävästi laulamaan välillä suuri G - yksiviivainen c. Korkeempia ääniä pitäisi harjoitella..yksiviivainen e ja ylöspäin kuulostaa jo ihan kauhealta. Karaokessa tuottaa joskus ongelmia löytää sopiva äänenkorkeus, ettei tarvisi liian korkealta vetää. Kaiken lisäksi kurkku kipeytyy, jos laulan liian korkealta. Auttaiskohan tupakin lopettaminen?
 
;)

Mulle oli kyllä täysin uutta, että klassisella puolella puhutaan laulussa c'':sta kun tarkoitetaan c':stä miesten laulusta puhuttaessa. Olin jotenkin aina kuvitellut että nimenomaan klassisella puolella käytettäisiin nimenomaan "oikeita" ääniä ja kevyellä puolella taas sekalaisesti mitä sattuu. No, so not kunhan hyppy kulkee.
 
Klasarit pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että miehet laulavat omalta oktaavialaltaan. Koska olemme paljon kiinni nuottimateriaalissa, esim. kirkkoteoksissa pidetään partituuria kädessä koko ajan, olisi se vähintäänkin sekavaa, jos kapu sanoisi: "tuossa kohtaa, missä sävellaji vaihtuu, voisitko laulaa tuon 1-viivaisen ceen hiljempaa" Solisti: "ai tarkoitatko sitä, mitä laulan oikeasti pienenä ceenä, vai onko se tuo toinen cee, mikä tulee tuossa myöhemmin". Voi härregyyd että alkaisi olla vaikeata kommunikoida, jos pitäisi koko ajan selventää, että puhutaanko nyt aktuaalista oktaavialasta vai siitä, mikä on nuoteissa kirjoitettu. Nuottien mukaan toimitaan ja musiikista puhutaan niin kuin se on kirjoitettu. Jos minä laulan jollekin miesoppilaalle eteen vaikka g1:n, ei hänkään ala vinkumaan yhtäkkiä korkealta, vaan hän vetää sen täysin luontaisesti omalta oktaavialaltaan eli pienestä geestä.
 
EDIT: ja amerikkalaisen ja eurooppalaisen ristirekisteri:
Subkontra A = A0
Kontra C = C1
C (suuri C) = C2
c (pieni c) = C3
c' (yksiviivainen c) = C4
jne kunnes tuomiopäivän pasuuna soi.
 
Kiitos tästä tiedosta. Siitä saattaa olla joskus hyötyäkin. :)

Olen hieman hämmentynyt oktaavien merkinnöistä. Jostakin olin ymmärtävinäni, että suuri E vastaa kitaran 6. kieltä. Mikäli näin on niin pystyn siedettävästi laulamaan välillä suuri G - yksiviivainen c. Korkeempia ääniä pitäisi harjoitella..yksiviivainen e ja ylöspäin kuulostaa jo ihan kauhealta. Karaokessa tuottaa joskus ongelmia löytää sopiva äänenkorkeus, ettei tarvisi liian korkealta vetää. Kaiken lisäksi kurkku kipeytyy, jos laulan liian korkealta. Auttaiskohan tupakin lopettaminen?
 
;)
 
Niinpä. Tässä taas tyyppiesimerkki. Luulenpa, että tässäkin puhutaan e2:sta, koska minun tuntemani yksiviivaisen een vetää joka jannu...
 
Tupakin lopettaminen on hyväksi kaikin puolin. Luulen, että ongelma saattaa olla kuitenkin siinä, että kurkunpää lähtee hilautumaan ylöspäin, kun tavoittelet "korkeita" ääniä. (korkeita ääniä ei pitäisi koskaan ajatella pystysuunnassa, muuten kurkunpää on vaarassa osallistua mukaan toimintaan). Tässä ainakin yksi aika yleinen ongelma, kun korkeiden äänien kanssa on ongelmia. Muitakin vaihtoehtoja voi olla, pitäisi nähdä ja kuulla, niin pystyisi analysoimaan paremmin.

Nyt tulee tyhmä kysymys, mutta miten oma ääniala määritetään?

Nyt tulee tyhmä kysymys, mutta miten oma ääniala määritetään?
 
Tästä on ollut puhetta täällä ennenkin, sen voi käsittää kahdella tavalla:
 
1) matalin ja korkein ääni mitä pystyt tuottamaan
 
2) se ääniala, mikä on oikeasti käyttökelpoinen (yleensä ne ääriäänet eivät tule muuta kuin joissain ääniharjoituksissa, eikä niitä välttämättä pysty käyttämään kappaleissa, kun ne ovat kvaliteetiltaan jo selvästi huonompia kuin muut äänet. Eli se ala, miltä pystyt varmasti laulamaan jotain.
 
Esimerkiksi minulla on äänialaa c - g3 (joskus tullut gis3 ja a3, mutten oikein laske niitä nyt tällä hetkellä mukaan, kun ovat olleet "vahinkolaukauksia")
 
Käyttökelpoinen ääniala, josta olen virallisesti laulanutkin, on ollut gis - fis3. Se pieni gis oli tosin jo kvaliteetiltaan siinä ja siinä.

Itseassa haluaisin tietää, mistä tiedät äänialasi olevan gis-fis3? En tiedä musiikin teoriasta käytännössä mitään, joten tuota äänialan mittaussysteemiä olen vähän aikaa ihmetellyt.

Itseassa haluaisin tietää, mistä tiedät äänialasi olevan gis-fis3? En tiedä musiikin teoriasta käytännössä mitään, joten tuota äänialan mittaussysteemiä olen vähän aikaa ihmetellyt.
 
Siis pystyn laulamaan kappaleen siltä alueelta.
 
Eli, äänialan pystyy määrittelemään kokeilemalla, että miten alas pääsee mörisemään ja miten ylös pääsee vinkumaan. Mikä on matalin ja korkein ääni, jonka pystyy jollain tekniikalla tuottamaan. Kvaliteettia ei tässä kysytäkään, korkein ääni voi olla aneeminen vingahdus ja matalin ääni voi olla epämääräinen murahdus. Minullakin pieni c kuulostaa jo lähinnä röhkäisyltä :D. En voisi kuvitellakaan laulavani sitä minkään kappaleen yhteydessä, koska se ei yksinkertaisesti ole hyvän kuuloinen. Ääniharjoituksillahan nämä selviävät yleensä selviävät.
 
Sen todellisen, käyttökelpoisen äänialan pystyy mitoittamaan sen mukaan, että mikä on matalin sävel, joka on kvaliteetiltaan siedettävän kuuloinen, samoin kuin korkein sävel, jonka pystyy suvereenisti tuottamaan jonkun kappaleen yhteydessä. Minä olen tehnyt tämän gis-fis3 -äänialan yhden kappaleen aikana. Kyseessä on klassinen kappale, eikä niissä tavallisesti ole noin laajaa ambitusta, mutta tein sinne kadenssin, joka kävi fis3:ssa. Yhtälailla voi ajatella, että mikä on matalin kappale, jonka pystyy laulamaan (ja sen matalin sävel), ja mikä on korkein sävel, jonka pystyy tuottamaan jonkun toisen kappaleen yhteydessä. Siinä on käyttökelpoinen ääniala.
 
Eihän tämä sen kummempaa ole, kuin että vinkumaan/mörisemään vaan, ja testailemaan, että miten pitkälle sitä yltää äänensä kanssa. :)
 
Edit: niin, pianostahan minä ne sävelet katson. Sen verran täytyy olla tuntemusta nuoteista ja äänistä, että pystyy tunnistamaan koskettimistosta, että minkä äänen tuottaa.

Ahaa, johan selvisi. =) Kiitoksia.

Niin, kontratenorithan ovat tehneet falsetosta ihan oman taiteenlajinsa. Ja siitä korkeammat sopranistit (joiden olemassaolosta olen kuullut vasta viime syksynä!), vetävät kuulemma sitten ne huiluäänetkin vielä siihen päälle. Siis sopranisti = miessopraano (!), korkeampi kuin kontratenori. Alkaa jo koloratuurisopraanoa hermostuttaa, kun tulee miespuolisia kilpailijoita - kohta Yön Kuningatar muuttuu Yön Kuninkaaksi...
 
Nyt se sitten löytyi. Potentiaalinen kilpailija. Kuunnelkaa ja hämmästykää. Tässä sopranisti:
 
http://www.myspace.com/lordcastrato
 
Siis jööses.

Nyt se sitten löytyi. Potentiaalinen kilpailija. Kuunnelkaa ja hämmästykää. Tässä sopranisti:
 
http://www.myspace.com/lordcastrato
 
Siis jööses.
 
Noita on joskus tullut ihailtua joo. Kerran satapäisen kuoron harjoituksissa sopraanosolisti ei päässytkään paikalle ja johtaja pyysi erästä tenoria primavistaamaan soolopätkät. Jäi kuorolla lause kesken kun tulee sopraanonkuuloista tavaraa tenoririvistöstä. Hetken verran härregyyd kyllä :)
 
Se mitä oon käsittänyt niin sopranistamiehet on tenoreita jotka vetää sopraanotaajuuksille vaihtamatta kuitenkaan kontratenoritekniikkaan. Että suurin osa kontratenoreista on oikeesti baritoneja mutta että sopranistat on tenoreja jotka pääsee ihan vitEPÄREILUN korkeelle. Tuokin tenori kuulostaa ihan normaalilta kun laulaa "tenoria" - mutta se sen sopranistaääni on ikäänkuin sen "jatketta"; kuulostaa samalta ihmiseltä mutta silti sopraanolta... HUOH. EPÄREILUU! :D