Laulaminen ›

Sit täytyy vielä kommentoida äänihuulten vuotamisesta että olen itse käynyt puhetrapiassa(ääniterapiaksi kutsutaan myös)Suomen JOHTAVALLA terapeutilla,mitä ikinä halutaan sillä korostaakkaan.
Hän kertoi että kenenkään äänihuulet eivät 100%sti pidä vaan varsinkin naisilla äänihuulten toinen pää,olisiko se ollut juuri se pää mistä ne lähtee aukeamaan,usein jää hieman raolleen johtuen siitä että ne eivät ole presiis samanlaiset/identtiset.
Tämä ei ole ollenkaan haitallista eikä vaikuta ääneen.Ainoastaan rasituksesta auki jäävät äänihuulet ovat se ongelma ja hoitamattomana johtaa kyhmyihin..
 
Ja vaikken Mariah Careystä pidäkkään niin koska en ole ollut kuulemassa häntä ikinä livenä saati studiossa niin enpä lähde kommentoimaan onko hänen äänensä terve vai ei.
Yleensä ei kuiteenkaan vuotavalla/sairaalla äänellä niin kimakoita ulahduksia päästellä.Ja urakin on naikkosella jo niin pitkä että luulis huolta työvälineistä pitävän.
 
Olisko toi Minnie Riperton sit enemmän klassiseen korvaan terveempi ;)
 
Jenkeissä tosiaan diggaillaan sitä ähinää ja hönkimistä mitä saa tuutin täydeltä katsellessaan idolsejakin..

Sit täytyy vielä kommentoida äänihuulten vuotamisesta että olen itse käynyt puhetrapiassa(ääniterapiaksi kutsutaan myös)Suomen JOHTAVALLA terapeutilla,mitä ikinä halutaan sillä korostaakkaan.
Hän kertoi että kenenkään äänihuulet eivät 100%sti pidä vaan varsinkin naisilla äänihuulten toinen pää,olisiko se ollut juuri se pää mistä ne lähtee aukeamaan,usein jää hieman raolleen johtuen siitä että ne eivät ole presiis samanlaiset/identtiset.
 
Saman olen kuullut minäkin, että ihan täysin tiivistä ääntä olisi mahdotonta toteuttaa. En sitten tiedä, että onko se, minkä itse kuulen tiiviinä äänenä (niin itselläni kuin muillakin) niin tiivis kuin voisi olla. Ehkäpä joku johtava tai vähemmänkin johtava puheterapeutti sanoisi, että eihän tuo ääni ole täysin tiivis, vaikka en itse enää kuulisikaan mitään pihinöitä... Voin sanoa, että olen mielestäni kuullut tiivistä ääntä, mutta joku asiaan vihkiytynyt puheterapeutti saattaisi silti olla silti kanssani eri mieltä tiiviydestä. Luulen, että se viimeistä viimeisin pihinä alkaakin mennä jo niin hienosäädöksi, ettei sitä enää pysty tunnistamaan kuin huippuammattilainen.
 
Suurimmassa osassa äänihuulten vuotamistapauksissa kyseessä on kuitenkin ihan korvin kuultavissa oleva pihinä, jonka havaitsee jo yleisön seassa istuessaan. Olen itse aikoinaan aloittelijana kärsinyt vuotavasta äänestä, ja se oli kyllä ihan selvää pässinlihaa, että kyllä ne äänihuulet vuosivat. Ei tarvinnut olla edes ammattilainen, että sen kuuli.
 
Ja vaikken Mariah Careystä pidäkkään niin koska en ole ollut kuulemassa häntä ikinä livenä saati studiossa niin enpä lähde kommentoimaan onko hänen äänensä terve vai ei.
 
En minäkään varsinaisesti halua kommentoida, että onko hänen äänensä terve tai sairas. Aiemmin vain ihmettelin, että osaako neito enää laulaa tiiviillä äänellä, niin kuin uransa alkuaikoina? Mielestäni jatkuva "pihistely" (keksin juuri uuden verbin!) on todella ärsyttävää, eikä ole enää tehokeino, vaan ennemminkin maneeri. Emme myöskään tiedä, vaikka Mariahilla olisi ollut jotain kyhmyjä - tiettävästi Jenkeissä kyhmyleikkaukset ovat jo arkipäivää, ja äänihuulia kuulemma "täytetäänkin" joillain aineilla :O. Mitä lie botoxia pistävät *villi heitto*. Harvempi laulaja puhuu ongelmistaan julkisesti, koska sen jälkeen alkaa leimaaminen.
 
Yleensä ei kuiteenkaan vuotavalla/sairaalla äänellä niin kimakoita ulahduksia päästellä.
 
Korkeana äänenä on pakko sanoa, että aika kimakasti sain ulistua vuotavallakin äänellä, kun se korkeus oli minulla luonnostaan. Sen takia olikin niin vaikeata siirtyä tiiviiseen ja hyvällä hengityksellä varustettuun ääneen, kun tulihan ne äänet ilmankin töitä... :P Silti, äänen kantavuus kasvoi järjettömän paljon, kun ääni tiivistyi ja hengitysyhteys alkoi toimimaan.
 
Sairas ääni on sitten tapaus erikseen, sairas ääni ei toimi. Ja se myös kuulostaa sairaalta.
 
Jenkeissä tosiaan diggaillaan sitä ähinää ja hönkimistä mitä saa tuutin täydeltä katsellessaan idolsejakin..
 
En tiedä mikä on, mutta ääni-ihanteet ovat muuttuneet radikaalisti sitten 80-luvun, jolloin mielestäni nais(poppis)laulajat lauloivat vielä kunnon äänellä. Äänen tuottamistapa on muuttunut todella paljon niistä oman teini-ikäni ihanteista verrattuna nykypäivän idolsseihin. Myös Mariahilla on mielestäni muuttunut laulutyyli aika paljon alkuajoista. Ajat muuttuvat.

Meillä tässä törmäilee nyt jatkuvasti se että meidän äänenmuodostuksemme on varsin erilainen.
Suomessahan opetetaan rytmimusiikkia laulamaan ns. mixedvoicetekniikalla joka siis pyrkii siis hiomaan "puheenomaisen" lauluäänen niin "sileäksi" ettei rekisteri vaihdoksia kuulu.
no tämä nyt on diipadaabaa..
 
Pointtini on kun minulla oli vuotoa äänihuulissa johtuen rasituksesta,en pystynyt saamaan aikaiseksi juuri näitä puhumiamme falsetti-o/flasoletti/huiluääniä.
 
Nyt kun ääni on kunnossa ja tekniikka parantunut,alkavat vingahduksekin toimia.
 
Ja äänihuulista siis että rakoa löytyy ja se ei välttämättä aiheuta äänessä vuotoa.
Jos rako on siis ns. alareunassa,se ei haitanne mutta muualla kyllä.
 
Ääni voi myös olla rasittunut ilman vuotoa.
 
Millään laaserilla ei pysty jatkuvasti äänikyhmyjä leikkaamaan niin että ääni pysyisi heleänä.
Siinä käy Kirkat.(rip)

Meillä tässä törmäilee nyt jatkuvasti se että meidän äänenmuodostuksemme on varsin erilainen.
Suomessahan opetetaan rytmimusiikkia laulamaan ns. mixedvoicetekniikalla joka siis pyrkii siis hiomaan "puheenomaisen" lauluäänen niin "sileäksi" ettei rekisteri vaihdoksia kuulu.
no tämä nyt on diipadaabaa..
 
Klasarissakin on naisilla mixedvoice, se vaan aloitetaan alempaa kun rytmimusassa, ts. rintarekkarilla mennään ylemmäs. Ei klasarissakaan saa rekkarirajat kuulua. Suurempi ero on sitten se äänihuulten venymissuunta joka on klasarilla taakse ja ei-klasarilla eteen JA resonanssitilojen erilainen käyttö. Hyvässä klasarissa saa sanoista selvää yhtä lailla kun rytmimusassa.
 
Itte asiassa rytmimusassa saundi-ihanne on aika lähellä klasaripuolella barokkilaulun saundi-ihannetta.

Yhdyn Tanjuliin tässä rekisteriasiassa, eli siihen pyritään, ettei rekisterivaihdoksia kuulu. Se ei silti muuta sitä faktaa, että rekisterit ovat olemassa, ja ne pystyy myös korvin kuulemaan, koska ne kuulostavat erilaisilta. Mitä matalammalle naislaulaja menee, sen enemmän rintaresonanssia on mukana. Ääni on pehmeämpi, lämpimämpi, mutta klassisessa laulussa todella taitolaji saada etenkin naisääni kuulumaan matalilla taajuuksilla sinne konserttisalin takaseinälle asti. Korkealle mentäessä taas päärekkari alkaa hallita, ja resonanssipaikan vaihdoksen huomaa saundista, ja ääni kantaa myös paremmin. 3-viivaisen puolella alkaa tulla päärekisteriääntä selvästi kapeampaa huiluääntä. Silti rekisterien välillä ei vaan saa tapahtua mitään yhtäkkistä klonksumista täysin eri kuuloiseen ääneen, mitä se on pahimmillaan aloittelijoilla, etenkin rinta- ja pää-äänen välillä.
 
Tuli muuten mieleen kevyen musiikin puolelta Veeti, joka lauloi Les Miserablesin loppukohtauksessa sellaisen falsettoäänen, että itku tirahti allekirjoittaneelta. Silti Ivan Rebroff 4,5 oktaavin äänialallaan on mielestäni kaikkien aikojen paras esimerkki, kun möreä basso menee vetämään hyvin ohuita ääniä todella korkealta.
 
Lisäksi yksi takavuosien esimerkki laulunopiskelijasta, joka lauloi kevyttä ohjelmistoa niin vuotoisella äänellä, että parin metrin päässä kukaan ei uskaltanut liikahtaakaan, kun kaikki vain yrittivät kovasti kuulla jotain. En ole koskaan kuullut niin vuotoista ääntä, että 80% siitä oli pelkkää pihinää. Sama tyttö otti mikin käteen, ja kylläpäs se ääni kuulostikin isolta. Äänentoistolla pystyy tekemään ihmeitä.
 
Barokkilaulusta itselleni tuli aivan uutta tietoa jokin aika sitten: barokkilaulussa ei pyritä siloittamaan rekisterinvaihdoksia. Että kun lauletaan rinnasta, niin lauletaan siitä, ja sitten vaan siirrytään pokkana päärekisteriin, noin vain. Enpä ollut sitäkään tiennyt, ennen kuin barokkilaulun expertti kertoi, ettei siinä tyylilajissa ole tarkoitus sekoittaa näitä rekistereitä vaihtumaan sulavasti. Liittynee barokkilaulun ilmaisullisuuteen ja korostettuun tekstilähtöisyyteen.

Itse näen, että tässä keskustelussa suurin ongelma on se, että keskenään eri asioista halutaan käyttää yhtä ja samaa termiä (falsetti). Äänen vuotaminen ja huiluäänet eivät liity toisiinsa, niissä tapahtuu fysiologisesti eri asioita äänihuulissa. Falsetto ei ole sama kuin huiluäänet, koska niissäkin keskenään tapahtuu eri asioita äänihuulissa.
 
Juuri siksi on joku halunnut erottaa nämä asiat keskenään niin, että vuotoisen kropattomasta pikkutyttö-hönkä-äänestä käytetään termiä falsetti, huiluäänistä käytetään myös termiä flageolettiäänet ja miesten ohennetusta rekisteristä, joka on ohuempi kuin pää-ääni, käytettäisiin termiä falsetto.
 
Mielestäni on selvää, että eri ilmiöistä käytetään eri nimiä, ja siksi älähdinkin alunperin, kun tätä falsetti-sanaa viljellään ihan joka puolella merkitsemään näitä kaikkia kolmea asiaa, jotka ovat kuitenkin keskenään erilaisia fysiologisia ilmiöitä, äänihuulet toimivat niissä eri tavalla, ja saundi on eri.

Barokkilaulusta itselleni tuli aivan uutta tietoa jokin aika sitten: barokkilaulussa ei pyritä siloittamaan rekisterinvaihdoksia. Että kun lauletaan rinnasta, niin lauletaan siitä, ja sitten vaan siirrytään pokkana päärekisteriin, noin vain. Enpä ollut sitäkään tiennyt, ennen kuin barokkilaulun expertti kertoi, ettei siinä tyylilajissa ole tarkoitus sekoittaa näitä rekistereitä vaihtumaan sulavasti. Liittynee barokkilaulun ilmaisullisuuteen ja korostettuun tekstilähtöisyyteen.
 
Ohoh, mää jotenkin sain kurssilla sen kuvan että sinänsä kyllä yksirekisterisyys on ihanne mutta koska puheenomainen teksti on kaiken edellä niin saa käyttää ääntään aika ronskistikin sen ilmaisun perusteella. Vetäisin ton yksirekisterisyyden barokkilauluun osittain myös siitä syystä että olen törmännyt sellaiseen, ettei barokkilauluun kannata syventyä ennen C-kurssia "koska tarvii olla äänellisesti tietyllä tasolla" - käsitin tämän nimenomaan rekisterien kannalta. Mutta, voin olla väärässäkin :) Ja sehän on ihan yksilöllistä kuka laulaa ja milläkin rekisterillä, huoh! Kuuntelee barokkilaulajia jotka tekevät uraa nimenomaan vanhan musiikin parissa niin aika pitkälti jokaisella on oma tyylinsä - samoin uupperan ja muun nykyaikaisemman laulutaiteen parissa :)
 
Mut jos palattais asiaan? Mulla on alarekisteri vihdoin alkanut kunnolla toimia josta seurauksena käyttökelpoinen ääniala laajennut n. kvintin alaspäin o/ Hurraa! Ja kuuluu yläkerrassakin parempana saundina! Hurraa! Enää muutama käyttökelpoinen ääni yläkertaan lisää niin a vot, sit mie pärjään taas vähän isommissa hommissa!

joo palataan vaan.
Vaikka olenkin ihan erimieltä noista rytmimusiikin saundi-ihanteista.Voin vain puhua mitä suomessa mutta tarkoituksena on saada terve pohja äänelle niin että höysteenä sitten voi käyttää tyylilajista riippuen raspia tai mitä ikinä sit laulaakaan.
Ei siis ole olemassa mitään IHANnetta mihin yritettäs kaikki laulajat sumputtaa.
 
Enkä myöskään tarkoittanut ettei klasarissa yritettäs eroon kuuluvista rekkareista,puhuin vain ja ainoastaa rytmimusiikista ja siihen kuuluvasta laulutavasta.Mä en tiedä klasarilaulannasta mitään,ja hyvä niin.
 
e-g3 on alue laajimmillaan mulla.Siitä tulee tosin käytettyä ehkä f-f2 musiikista johtuen..
 
veeti on hyvä.Suomen mittapuussa.eipä se silti mikään malliesimerkki o.

Ohoh, mää jotenkin sain kurssilla sen kuvan että sinänsä kyllä yksirekisterisyys on ihanne mutta koska puheenomainen teksti on kaiken edellä niin saa käyttää ääntään aika ronskistikin sen ilmaisun perusteella.
 
Kenen vetämä kurssi? Itse kävin Päivi Järviön pitämän. Siellä tämä rekistereiden hiomattomuus tuli esille, ja täytyy myöntää, että minäkin olin aivan hoomoilasena: en ollut koskaan aiemmin kuullut sellaista väitettä. Varsinkin, kun kuitenkin myös niin monet ei-ihan-oikeasti-barokkilaulajat vetää barokkimusaa, ja niillä on kyllä hiottu rinta- ja päärekkarin vaihdokset hyvin tarkkaan. Päiviä kuitenkin pidetään Suomen huippueksperttinä barokkilaulussa.
 
Mut jos palattais asiaan? Mulla on alarekisteri vihdoin alkanut kunnolla toimia josta seurauksena käyttökelpoinen ääniala laajennut n. kvintin alaspäin o/ Hurraa! Ja kuuluu yläkerrassakin parempana saundina! Hurraa! Enää muutama käyttökelpoinen ääni yläkertaan lisää niin a vot, sit mie pärjään taas vähän isommissa hommissa!
 
Onneksi olkoon! Kyllä se on vaan niin, että alakerta täytyy olla kunnossa, jotta yläkerta luonnistuu. Minusta tuntuu, että itselläni on ollut lähes alusta lähtien laaja ja tasainen ääniala (olen saanut siitä palautetta ensimmäisestä laulututkinnostani lähtien), että ei tässä hirveästi pysty enää tekemään mitään muuta kuin hiomaan ääniä saundillisesti paremman kuuloisiksi. Tietyt äänet kaipaavat selvästi sofistikoituneempaa otetta... En usko että äänialani voi varsinaisesti tästä enää laajentua, kun sitä on riittänyt pienestä c:stä g3:n, ellen sitten saa niitä loppuja huiluääniä käyttööni. En usko, että ainakaan alemmas olisi enää mitään asiaa. Joskus muinoin olen saanut vahingossa a3:n mutta sitä ei ole aikoihin tullut. Ehkäpä se huiluäänitekniikka olisikin sellainen, mitä haluaisin vielä kokeilla. Kun olen ollut luontaisesti niin korkea ääni, en ole koskaan joutunut opettelemaan mitään huiluäänitekniikkaa. Mutta voisihan sitä yrittää joskus päästä niihin vielä korkeampiin huiluääniin käsiksi. (ikään kuin niillä mitään tekisi, pelkkää brassailua vaan) :D

Onpas täällä taas tullut mielenkiintoista tekstiä päivän aikana. Mun edellinen viesti lähti oikeastaan siitä, että mä näen aina punaista, jos näen jossain vain mustaa ja valkoista. Olen myös ristiriitaisten kielikuvien ystävä.
 
Tutkijana mua kiinnostaa nämä fysiologisetkin seikat tässä aihepiirissä ja tiedostan, että harva asia fysiikassakaan (tai fysiologiassa) on täysin niin tai näin. Eihän ihminen ole kone, jonka vipua väännetään asennosta toiseen. Toisaalta on hyvä yksinkertaistaa asioita, jotta niihin pääsee käsiksi.
 
Kunnioitan teitä oppineempia tässä laulun jalossa taidossa. Viimeksi eilen opin taas jotain aivan uutta... kuinka tuen paikkaa ja hengitystä tulisi kohdistaa eri paikkoihin riippuen äänestä. ;) Tai jotain yhtää hepreaa se oli...
 
Tuo falsetto on mielenkiintoinen juttu ja pidän myös tuon Rebroffin laulusta. Itselläni on sellanen juttu, että siirryttäessä rintaäänestä ylös mulla on pieni heikko alue, mutta sen jälkeen pystyn laulamaan varmaan samalla äänenpaineella ihan rennosti oktaavin ylös. En tiedä, kuinka paljon se on sitten pää-ääntä ja kuinka paljon falsettoa. Lauloin viimeksi niiltä korkeuksilta yhdelle kontratenori kaverille ja se toivotti tervetulleeksi joukkoon, heh. :)
 
Ärsyttää vaan kun sitten siinä A:n paikkeilla (A2?) tulee ihan totaalinen stoppi. En oo koskaan saanut mitään pihinää siitä ylöspäin.

Niin, kontratenorithan ovat tehneet falsetosta ihan oman taiteenlajinsa. Ja siitä korkeammat sopranistit (joiden olemassaolosta olen kuullut vasta viime syksynä!), vetävät kuulemma sitten ne huiluäänetkin vielä siihen päälle. Siis sopranisti = miessopraano (!), korkeampi kuin kontratenori. Alkaa jo koloratuurisopraanoa hermostuttaa, kun tulee miespuolisia kilpailijoita - kohta Yön Kuningatar muuttuu Yön Kuninkaaksi... Eli miesäänikin voi sitten tiettävästi oppia huiluääniä falseton lisäksi, mutta kuinka moni siihen enää pystyy, on toinen juttu. Kontratenoritekniikka alkaakin olla muutoin oman tietotaitoni ulkopuolella, sen mitä nyt olen kuullut eri tahoilta (enkä välttämättä experteiltä) ja jotain lukenut.
 
Joskus aikoinaan kuulin viimeisen kastraattilaulajan vedon levyltä, olikohan se levytys 1920-luvulta. Hänen uransa oli jo selvästi hiipumassa kyseisen levytyksen aikaan, eikä kyseinen miespuolinen mutta naismainen laulu saanut minua mitenkään vaikuttuneeksi. Lähinnä se kuulostaa oudolta...
 
Paaville vaan tiedoksi, että kontratenorit ovat aika "pop" klasaripiireissä, työnsaanti olisi taattua ;)
 
Että kyllä se ihmisääni on jännä vekotin.

Kenen vetämä kurssi? Itse kävin Päivi Järviön pitämän. Siellä tämä rekistereiden hiomattomuus tuli esille, ja täytyy myöntää, että minäkin olin aivan hoomoilasena: en ollut koskaan aiemmin kuullut sellaista väitettä. Varsinkin, kun kuitenkin myös niin monet ei-ihan-oikeasti-barokkilaulajat vetää barokkimusaa, ja niillä on kyllä hiottu rinta- ja päärekkarin vaihdokset hyvin tarkkaan. Päiviä kuitenkin pidetään Suomen huippueksperttinä barokkilaulussa.
 
Sama nainen, mutta yhdennopankurssi eli aika pintapuolisesti ehdittiin pureutua asioihin ja lisäksi olin aika paljon poissa, jotta on k.o. asia saattanut jäädä multa ihan kuulematta. Perustan havaintoni ihan vaan kuunneltuun matskuun (myös PJ:n levytyksiin), ja mun havaintojen mukaan vaikka "pää- tai rintasaundin" kanssa saatetaan korkeudesta ja tekstistä riippuen korostaa, niin kyllä siellä on suurin osa äänistä sen verran kovan tason miksaamista että dodii :)
 
....ellen sitten saa niitä loppuja huiluääniä käyttööni. En usko, että ainakaan alemmas olisi enää mitään asiaa. Joskus muinoin olen saanut vahingossa a3:n mutta sitä ei ole aikoihin tullut. Ehkäpä se huiluäänitekniikka olisikin sellainen, mitä haluaisin vielä kokeilla. Kun olen ollut luontaisesti niin korkea ääni, en ole koskaan joutunut opettelemaan mitään huiluäänitekniikkaa. Mutta voisihan sitä yrittää joskus päästä niihin vielä korkeampiin huiluääniin käsiksi. (ikään kuin niillä mitään tekisi, pelkkää brassailua vaan) :D
 
Mulla on ihan tahattomia huiluääniä tullut viime aikoina. Ota muutama, ole hyvä :D
 
Se on hauskaa että huomaa sen alarekkarin vahvistumisen ylä-äänissä. Pikkutyttönähän mulla riitti skaalaa e3:seen saakka mut sit se yläkerta katos jonnekin. Nyt alkaa pikkuhiljaa a2 ja b2 muuttua "käväisyäänistä" "fermaattiääniksi" (ts. aikasemmin onnistui ääniharjoituksissa ja skaaloissa tms vaan, mutta nyt sinne voi jäädä pidemmäksikin aikaa), ja eilen mölähti h2 semmoisella jytkeellä että yläkerran naapuri alkoi poraamaan (ihan oikealla poralla). Ehkä tämä tästä :) Vielä kun sais ton kolmiviivasen ceen silleen että se tulis joskus iliman yskänkohtausta (kutittaa!) niin alan olla tyytyväinen äänialaan. Eikä se kolmiviivainen oktaavikaan mikään ehdoton ei ole ;)
 
Hauskaa, on.

Noista vingahduksista tuli mieleen, että mä ainakin pyrin välttämään niitä. Voihan niitä efektinä käyttää, kun yhtäkkiä vingahtaa valehtelematta 2-oktaavia ylempää, mutta jotenkin mä mielelläni kartan niitä. Ne on jotenkin sairaita =)
 
Mulla on ihan tahattomia huiluääniä tullut viime aikoina. Ota muutama, ole hyvä :D
 
Niin mullakin. Onkos sitä jotenkin ilmassa?
 
Noita huiluääniä ei muuten kannata varsinaisesti falsetin kautta yrittää laulaa.

Noita huiluääniä ei muuten kannata varsinaisesti falsetin kautta yrittää laulaa.
 
Mulla ei oo lainkaan tollasia huiluääniä. En oo koskaan ainakaan aikuisiällä saanut minkäänlaisia kiljahduksia aikaan.
 
Yhellä miespuolisella kaverilla on hauska ns. lokkikiljaisu, jonka luulen olevan tekniikaltaan lähinnä huiluääni. Se on korkeudeltaan varmaan jotain c3 - e3 paikkeilla ja tulee aika voimalla. Rupee ihan pakosta naurattaa kun kuulee sen. =) Tää kaveri ei edes erityisesti harrasta laulua.

Russel Oberlin. Mielenkiintoisia pätkiä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-C-gT_yiTC0
 
http://www.youtube.com/watch?v=lVqw8vXVKIA
 
Nojoo, henk.koht en pidä kovinkaan paljon kontratenorisoundista. Johonkin se sopii.

Mulla ei oo lainkaan tollasia huiluääniä. En oo koskaan ainakaan aikuisiällä saanut minkäänlaisia kiljahduksia aikaan.
 
Yhellä miespuolisella kaverilla on hauska ns. lokkikiljaisu, jonka luulen olevan tekniikaltaan lähinnä huiluääni. Se on korkeudeltaan varmaan jotain c3 - e3 paikkeilla ja tulee aika voimalla. Rupee ihan pakosta naurattaa kun kuulee sen. =) Tää kaveri ei edes erityisesti harrasta laulua.
 
Ei se huiluääni kiljahdus ole, ennemmin vingahdus. Mä en osaa musiikin teoriaa eli c3 ei sano mitään. Noi huiluäänet menee sinne kitaran ohuen e:n yli 24:n nauhan. Mikä lie oktaavi sitten onkaan.
 
Niin ja lisätään nyt vielä, että en mä niitä hallitse, ne ovat vain vingahduksia, mutta hyvin korkeita. En noilla todellakaan voisi laulaa =)

En ole oikein noista oktaavien merkinnöistä perillä. Jostakin olin ymmärtävinäni, että E2 vastaa kitaran 6. kieltä. Mikäli näin on niin pystyn siedettävästi laulamaan välillä G2-C4. Korkeempia ääniä pitäisi harjoitella..E4 ja ylöspäin kuulostaa jo ihan kauhealta. Karaokessa tuottaa joskus ongelmia löytää sopiva äänenkorkeus, ettei tarvisi liian korkealta vetää. Kaiken lisäksi kurkku kipeytyy, jos laulan liian korkealta. Auttaiskohan tupakin lopettaminen?

En halua niuhoittaa mutta niuhoitan silti.
Oktaavialat on helposti löydettävissä netistä.Siinä menee aikuiselta ihmiseltä puoli tuntia kun sen+monen muun asian pänttää niin muutkin ymmärtää mistä te puhutte..
 
Ja kirjana TOHTORI TOONIKA

En halua niuhoittaa mutta niuhoitan silti.
Oktaavialat on helposti löydettävissä netistä.Siinä menee aikuiselta ihmiseltä puoli tuntia kun sen+monen muun asian pänttää niin muutkin ymmärtää mistä te puhutte..
 
Ja kirjana TOHTORI TOONIKA
 
Olen joskus kahlannut nuo läpi, mutta taas muisti pätkii. Tässä on hankaluutena se, että maailmalla liikkuu erilaisia järjestelmiä. Esim. tässä on Scientific pitch notation:
http://en.wikipedia.org/wiki/Scientific_pitch_notation
 
Tuossa on selvästi eri numerointi, kuin siinä mitä täällä moni ammattilainenkin käyttää. Voisiko joku taas selventää nämä?
 
Jotta totuus ei unohtuisi, tässä on taajuudet, jotka vaikuttaa mieleen eri tavoin:
http://www.altered-states.net/barry … requencies/octavefrequencytable.htm
 
Musta tuntuu, että tuon keksijä vois vielä kuunnella paljon lisää 108 HZ ääniä.

Opiskelee suomenkielisista opuksista niin puhuu suomalaisten kanssa samaa kieltä ;)
 
riittää pitkälle kun tiedät erot:
C,c,c1,c2,c3,c4,c5 c1 on se pianossa keskimmäinen "avaimen kohdalla" c-ääni.