Laulaminen ›

Äsh, ihan turhaa märehdintää tuommoinen. Se on heleppoo kun vetää pelkästään korkealta ja kovaa. Ei tarvi murehtia.
 
Onks se sama kuin kovaa ja korkealta? Ei se oo. Mun mielestä "korkealta ja kovaa" painottaa sitä, että lauletaan korkealta. Sitten vielä lisätään, että lauletaan myös kovaa.

Kai tässä vois fiilistellä, että ääniala on hemmetti noussu melkein sävelaskeleella viimesen vuoden aikana, kun on laulanut bändin kanssa. Pystyy laulamaan "täydellä äänellä" melkein koska vaan tuolta A:sta (440 Hz) ja vähän korkeempaa ku puristaa palleista. Ja meikäläinen on ihan selkee baritoni...
Kai se treenaaminen sitten jotain auttaa. Tosin eipä tässä ku pari kertaa viikossa jotain tee. Sellasta. :P

Tosin eipä tässä ku pari kertaa viikossa jotain tee.
 
Pääsisinpä mäkin pari kertaa viikossa treenaamaan laulua. Olen kade :|
 
(Patistaa itsensä takaisin töihin CAD:in ääreen)

Pääsisinpä mäkin pari kertaa viikossa treenaamaan laulua. Olen kade :|
 
(Patistaa itsensä takaisin töihin CAD:in ääreen)
 
Kunpa ei tarviis olla keskimäärin kolmena päivänä viikossa laulamassa jossain. Syö ääntä ja miestä. Olen kade :|

Kunpa ei tarviis olla keskimäärin kolmena päivänä viikossa laulamassa jossain. Syö ääntä ja miestä. Olen kade :|
 
Aika harvan on pakko laulaa. ;)
 
Höpöhöpö mitään kateellisuuksia. Elämä on kivaa! o/

Aika harvan on pakko laulaa. ;)
 
Kunhan työvuosi pyörähtää taas käyntiin, niin meikä laulaa taas viran puolesta kaksi iltaa viikossa + keikat päälle. On mielenkiintoista, miten siihenkin touhuun voi ikäänkuin uraantua; ei tule välttämättä treenattua koska "pärjää" nykyisilläkin taidoilla.

Aika harvan on pakko laulaa. ;)
 
Höpöhöpö mitään kateellisuuksia. Elämä on kivaa! o/
 
No ei tietenkään pakkopakko, mutta melkein kuitenkin.
 
Nyt olen saanut jopa pitää kolme päivää lepoa, alkaa taas ääni palautumaan. Huomenna olis jälleen keikka ja pitäisi irrota huolella korkeata ja kovaa.

Tottahan se on, että mitä pidemmälle sitä laulua vie, mitä ammattimaisemmin sitä tekee, sitä useammin joutuu laulamaan, vaikkei välillä olisikaan varsinaista "laulufiilistä". Alaa opiskelevana olen joutunut omalta kohdaltani miettimään asennettani, ja tullut siihen tulokseen, että laulaminen on kaikkina muina hetkinä kivaa paitsi sairaana. Olen jo tottunut siihen, että harjoittelen, vaikkei ole varsinaista fiilistä, ja että aina ei välttämättä satu se paras laulupäivä juuri sen keikkapäivän kanssa yksiin.
 
Silloin kun joskus aloittelin lauluharrastusta, lauloin vain silloin, kun tuntui hyvältä. Se oli ihan hyvä pohja lauluharrastukselle - kuka nyt haluaisi tehdä jotain epämiellyttävää. Alkuaikojen lauluharrastusta leimasikin enemmän sellainen hyvän olon etsiminen, lauloin, koska oli kiva laulaa ja kehittyä. Nykyään laulan, koska haluan kehittyä hyväksi muusikoksi, enkä etsi siitä varsinaisesti mitään hienoa fiilistä, koska kun sen tekee oikein, se fiilis tulee itsekseen.
 
Menipä taas pohdinnaksi.

Tottahan se on, että mitä pidemmälle sitä laulua vie, mitä ammattimaisemmin sitä tekee, sitä useammin joutuu laulamaan, vaikkei välillä olisikaan varsinaista "laulufiilistä".
 
Enpä enää enempää voisi olla samaa mieltä! Jos ollaan sovittu, että häissä vedetään neljä settiä tanssimusaa / rokkia, niin sehän tehdään, oli fiilistä tai ei... ja fiilikset voi olla joskus aika vähissä, jos joutuu esim. odottelemaan keikkapaikalla kolme tuntia vieraiden ihmisten seurassa ihan vaan aikataulun venymisen takia, ja takaraivossa on koko ajan ajatus, että joo, ollaan sitten kotona 300km:n jälkeen siinä aamukuudelta aiotun kolmen sijaan... no mutta, kuunnelkaahan joskus huviksenne keikkamatkoilla yöradiota! Sieltä jos mistä kuulee musiikkia, jolle voi nauraa - tai en tiiä pitäiskö oikeastaan itkeä... Kaikenmaailman artistit sitä saakin levytyssopimuksia ja vieläpä biisinsä soimaan radioon..!
 
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni: usein käy niin, että fiilikset on ihan nollassa tai jopa miinuksen puolella ennen keikkaa, mut sit vajaa minuutti ennen h-hetkeä kaikki alkaakin sujua ja tuntuu kivalle päästä esiintymään. Viime aikoina näin on käyny mulle jostain syystä aika monta kertaa, kun on ollu esim. käytännönjärjestelyt tosi huonosti hoidettuna tilaisuuden järjestäjän puolesta (markkinoinnista ja monitoroinnista lähtien...). Oon kiroillut ja tiuskinut ihmisille ja kaikkee mahdollista, ja sitten onkin yllättäen saanu jotenkin sen kaiken aggression käännettyä aivan mielettömäksi positiiviseksi keikkaenergiaksi ja on tullut vedettyä tosi hyvä setti :) Muilla vastaavia kokemuksia?

Varsinaiseen aiheeseen palatakseni: usein käy niin, että fiilikset on ihan nollassa tai jopa miinuksen puolella ennen keikkaa, mut sit vajaa minuutti ennen h-hetkeä kaikki alkaakin sujua ja tuntuu kivalle päästä esiintymään. Viime aikoina näin on käyny mulle jostain syystä aika monta kertaa, kun on ollu esim. käytännönjärjestelyt tosi huonosti hoidettuna tilaisuuden järjestäjän puolesta (markkinoinnista ja monitoroinnista lähtien...). Oon kiroillut ja tiuskinut ihmisille ja kaikkee mahdollista, ja sitten onkin yllättäen saanu jotenkin sen kaiken aggression käännettyä aivan mielettömäksi positiiviseksi keikkaenergiaksi ja on tullut vedettyä tosi hyvä setti :) Muilla vastaavia kokemuksia?
 
Tuttua :) Oon miettiny tota useemminkin teatterihommien takia (työpäivä alla, lava purettu yön aikana kenenkään tietämättä, reisi revähtää lämmitellessä, menkkakivut raastaa sielua, ääni huokoisena ja kiksaa, oksettaa, ihmiset krapulaisia ja ärtyneitä... pakko vaan vetää show ja ihan helevetin priimasti vetääkin). Se, mikä aika hyvin sopii kaikkiin noihin allikosta vuoren huipulle -tilanteisiin on se, että negatiivisia fiiliksiä aiheuttava homma on yleensä sellaista mitä ei itse hanskaa/mille ei itse voi mitään. Sitten kun pääsee tekemään jotain, mitä osaa hyvin sellaisten tyyppien kanssa, joiden tietää osaavan hyvin, siinä on ihan mieletön voitonriemu kun pääsee VIHDOIN siihen omaan hommaansa käsiksi. Ja yleensä mitä vittumaisempi keikkaaedeltävätilanne, sitä loistavampi keikka.
 
Ei tietenkään voi yleistää, mutta jos on hyvä porukka tai kova kunnianhimo itsellä, se antaa ihan järjettömän kiksin siihen, mitä varten sitä vittumaisuutta on kestänyt ennenkuin pääsee tekemään sitä mitä on tarkoituskin tehdä.
 
Asiasta kukkaruukkuun: Parin tunnin päästä lähtee lento kauaspois, ensimmäinen kunnon löhöloma varmaan 15 vuoteen (eka loma kolmeen vuoteen). Melkoisen vapautunut ja hyvä mieli, ei tunnu monen tunnin edessä odottava koneessaistuminen sitten missään. Vien delfiineille terkkuja :)

...tullut siihen tulokseen, että laulaminen on kaikkina muina hetkinä kivaa paitsi sairaana.
 
Samaa mieltä. Silloin kun on terve ja ääni kulkee, niin kivaa on, vaikkei varsinaista superfiilistä muutoin olisikaan.
 
Niin ja muuten teretulemasta tänään Semifinaaliin herkistelemään korvia vanhemman Helloween-tuotannon merkeissä. Päästään taas katsastamaan allekirjoittaneen falsettirekisterin kunto :-P

Ei tavallaan oikea ketju tälle, mutta tää nyt on vain tällaista yleistä fiilistelyä, kun tekis mieli ostaa hyvät äänitysvehkeet koneeseen. Ihan hyvä M-Audion kortti siinä on nytkin, mutta ajattelin ostaa tuollaisen http://www.m-audio.com/products/en_us/MobilePreUSB-focus.html Phantom-powerilla varustetun USB-kortin ja siihen Rode NT-1A mikki, sekä softaksi FruityLoops 6 studio mikä lie. Kun toi fruity on ainut ohjelma mitä osaan käyttää plus että sillä vois tehdä kaikki soittimet. No kyllä mä kitarat ja bassot varmaan soittaisin itse, mutta rummut ja kiipparit yms vois ohjelmalla tehdä. Mutta mietin vain että kannattaako oottaa vielä Vistaa jne. Sen kanssa fruity ja toi kortti ei välttämättä edes käy.
Unelmana kun on ollut jo pitkään tehdä ihan kokonaan yksin musaa ja ehkä kokonainen levy. Se vaatii aikaa ja osaamista kyllä niin paljon, että saa nähdä jääkö haaveeksi vain.

Mutta mietin vain että kannattaako oottaa vielä Vistaa jne.
 
Musta tuntuu, että ei kannata. Joka Vistaa säästää, se Lastaa vihaa. Hasta la Vista.

Tuli käytyä väijymässä Fork -yhtyeen keikkaa Virgin Oilissa. Ei kukaan sattumoisin ollut paikalla...? Olihan se melkoinen show.

Tuli käytyä väijymässä Fork -yhtyeen keikkaa Virgin Oilissa. Ei kukaan sattumoisin ollut paikalla...? Olihan se melkoinen show.
 
Meijjän lafkan tytöt ja pojat on tosikoviksii - en oo kyl livosena nähny mut tiedän. Suosittelen ei-tunteville.

fifi heitti vapaalle... shanokaa shitten kun shöshötän liikhaa,..! :)
 
(kerrankos sitä eletään)

Vai että oikein maanantai-iltana heitit vapaalle? =)

Vai että oikein maanantai-iltana heitit vapaalle? =)
 
taiteilijan heittäytyminen ei katso aikaa eikä paikkaa!
 
Mitenkäs, olikos niitä miitistä kiinnostuneita? Mä voisin laittaa ton sunnuntain 20.8 kalenteriin niissä merkeissä. Flow-festareiden ilta on tosin sinä päivänä päämääränä jos vain väsymykseltään jaksaa.

taiteilijan heittäytyminen ei katso aikaa eikä paikkaa!
 
Mitenkäs, olikos niitä miitistä kiinnostuneita? Mä voisin laittaa ton sunnuntain 20.8 kalenteriin niissä merkeissä. Flow-festareiden ilta on tosin sinä päivänä päämääränä jos vain väsymykseltään jaksaa.
 
Saattais käydä...

Mitenkäs, olikos niitä miitistä kiinnostuneita?
 
Jawohl.
 
Mä voisin laittaa ton sunnuntain 20.8 kalenteriin niissä merkeissä.
 
Mulla on sinä päivänä treenit klo 17 ->. Mutta en mä ole välttämätön siellä miitissä.