Laulaminen ›

Eivät mua sinne halunneet. Tai rehtori olisi kyllä ehkä halunnutkin kun olin niin "sopiva", ja teoria- ja säveltapailuopettajat myös kun olin melkoisan "hyvä", mutta solistisesta osuudesta tuli niin vähän pisteitä että ajattelin lopettaa klassiset opinnot tähän pisteeseen.
 
Ootko varma että ylipäätään haluaisit olla sidoksissa tollasiin oppilaitos-instituutioihin? Voi olla, että kohtaisit vain samat ristiriidat vuosi toisensa jälkeen. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, olet periaatteessa klasarilaulaja, joka vetää rock -bändissä. Olenko oikeassa? Klasariopettajille et siis kelpaisi kuitenkaan, vaikka kuulostat sinällään hyvältä.
 
Koulussa ekat 2 vuotta tehdään juttuja ja "saadaan" siitä jotain. Seuraavat 3 - 4 vuotta vain "annetaan" jollekin ulkopuoliselle aikaa ja energiaa, ja odotetaan että se paska loppuu. Tai jätetään muuten vain kesken.
 
Sinä varmasti tiedät jo, mitä tarvii treenata.

Ootko varma että ylipäätään haluaisit olla sidoksissa tollasiin oppilaitos-instituutioihin? Voi olla, että kohtaisit vain samat ristiriidat vuosi toisensa jälkeen. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, olet periaatteessa klasarilaulaja, joka vetää rock -bändissä. Olenko oikeassa? Klasariopettajille et siis kelpaisi kuitenkaan, vaikka kuulostat sinällään hyvältä.
 
Koulussa ekat 2 vuotta tehdään juttuja ja "saadaan" siitä jotain. Seuraavat 3 - 4 vuotta vain "annetaan" jollekin ulkopuoliselle aikaa ja energiaa, ja odotetaan että se paska loppuu. Tai jätetään muuten vain kesken.
 
Sinä varmasti tiedät jo, mitä tarvii treenata.
 
---
 
Seuraa tylsää yleistilitystä (ei siis vain lainatulle)..
 
Haluan ilmaisia laulutunteja sekä opintotukea jotta minulla on aikaa opiskella laulantaa ilman rasittavaa klo 8-16 töissäkäyntiä (+bändihommat päälle). Tällä hetkellä olen kirjoilla Joensuun konsalla jossa olen jo vuoden edistynyt (hyvä opettaja, kas), mutta koska bändi vie niin jumalattomasti aikaa ja toimii Helsingissä, en voi jatkaa opintoja Joensuussa koska en pysty suorittamaan tarpeeksi. Viime vuoden ravasin vähintään jok'ikinen viikonloppu treeneissä Helsingissä, ja koulun suhteen yritin luovia itseäni Joensuuhun niin pitkiksi ajoiksi kerrallaan kuin suinkin (jos oli bändin haastattelu keskiviikkona Sanomatalossa, niin en päässyt: jos keikka torstai-iltana pk-seudulla niin en päässyt jne.) Eli ainoa keino saada ilmaisia tunteja JA hoitaa yhtyetoiminta järkevästi ilman kuolettavaa rahanmenoa (55€/reissu) ja stressiä olisi ollut päästä Helsinkiin oppiin. Helsingistä löytyy kyllä mahtava opettaja joka on valmis antamaan yksityistunteja, mutta a) ne maksavat eli niitä varten täytyy tienata rahaa ja b) jos tienaan rahaa klo 8-16, en ehdi/jaksa opiskella enkä harjoitella koska bändi vie niin paljon vapaa-aikaa. Eli käytännössä jättäydyn joko työttömäksi ja treenailen keskenäni tai menen töihin ja juoksen kerran viikossa laulutunnilla josta ei ole mitään hyötyä koska en ole ehtinyt/jaksanut treenata tarpeeksi töiden ja bändin viedessä niin suuren osan ajasta ja voimista.
 
Tavallaan kiva pointti että tiedän mitä pitää treenata, mutta tunnen tarvitsevani klassisia tunteja ja aikaa laulunopiskeluun. Koska laulan Taceressa kaikkea muuta kuin klassisella tyylillä ("heavy METAAAAAAL"), on minun rehellisesti sanottava että klassiset opinnot ovat olleet minulle tavallaan "vain" tuikitärkeää pohjatietoa ja ikään kuin laulamisen teorian opiskelua - vaikka rakastankin klasarityylillä joikhaamista. Uraa siitä ei näköjään minulle tule.. Bändissä tietenkin päätän itse mitä juttuja käytän missäkin kohtaa - kotona ulvon sitten länsimaisen taidemusiikin toiveita tavoitellen.
 
Tunne on nyt niin toivoton, että olen aika hukassa. Ja tuntuu oudolta olla helpompipääsyisessä koulussa ja tietää ettei silti kelvannut saman opinasteen koulutukseen pääkaupunkiin. Luultavasti teen niin että suoritan (rämmin läpi) seuraavan tutkinnon Joensuussa ja unohdan koko homman. Tai alan harrastelijaksi.
 
Harmittaa kyllä. Laulaminen on tähän asti ollut ainoa asia jota olen luullut osaavani, ja nyt ymmärrän ettei 22-vuotiaalla vasta D-kurssia suorittavalla ole mitään mahdollisuuksia laulaa klassista ammatikseen, koskaan. Konsalle olen ensinnäkin liian vanha ja ammattikorkeaan ja akatemiaan aivan liian huono, ja näköjään konsallekin. Sanovat että kolmas kerta toden sanoo, mutta en kyllä eläessäni kehtaa hakea Helsinkiin vain viimeistä opintovuotta varten (jos siis jotenkin saan suoritettua kaikki toisen vuoden pakolliset Joensuussa).
 
Tylsältä tuntuu joutua unohtamaan klassinen. Olen nauttinut siitä niin suuresti, puhumattakaan siitä että olen aina kuvitellut laulavani klassista lopun ikäni. Mutta rokiksi tämä näköjään nyt tästä väkisin valuu joten paskaks vaan ja palamaan.
 
Ja hankin & luen sen kirjan kunhan ehdin.
 
Kiitos kaikille tsempanneille. Ehkä elämä jatkuu vaikka laulu lakkaisikin. Ja Luojan kiitos kyseessä ei ole se aiemmin manaamani kurkkusyöpä. Tilanne on siis varsin hyvä loppupeleissä. Crannareitten Desperate Andy-kipaletta mukaellen: "The world is my oyster now, I can do what I want to".
 
Ps: En saa unta ja työt alkavat 6.30. Jee! Postinjakaminen väsyneenä on true evil.

Otan osaa LNA. Hylky koulusta johon oikeasti haluaa ottaa aina tiukille. Laulun ei tosiaankaan tarvitse silti loppua.
 
Älä missään nimessa luovuta. Jos oikeasti haluat kouluun niin oletko miettinyt että pyrkisit syksyllä perusopetukseen tai pedioppilaaksi ja sitä kautta muille puolille, toimii ainakin poppipuolella. Sitäpaitsi ei 22-vuotias voi olla liian vanha, laulajat on aina vanhempia kuin soittajat koska tunnit aloitetaan niin paljon myöhemmin. Vai onko klassisella puolella oikeasti ikäraja?

Otan osaa LNA. Hylky koulusta johon oikeasti haluaa ottaa aina tiukille. Laulun ei tosiaankaan tarvitse silti loppua.
 
Älä missään nimessa luovuta. Jos oikeasti haluat kouluun niin oletko miettinyt että pyrkisit syksyllä perusopetukseen tai pedioppilaaksi ja sitä kautta muille puolille, toimii ainakin poppipuolella. Sitäpaitsi ei 22-vuotias voi olla liian vanha, laulajat on aina vanhempia kuin soittajat koska tunnit aloitetaan niin paljon myöhemmin. Vai onko klassisella puolella oikeasti ikäraja?
 
Syksyn perusopetukseen ja aikuispuolelle pyrkiminenkin on jo konsalla suoritettu - jostain ihmeen syystä jätin rastin laittamatta hakupaperiin (sama jolla hain 2. asteelle).. Viime vuonna pääsin perusopetukseen: olisivat tunnit olleet sentään halvempia kuin ihan privana. Mutta 2. asteen opetus olisi tässä vaiheessa kyllä se juttu. Pedioppilaksi en halua.. Vanhat ja viisaat hoitakoot homman mun kohdalla. :)
 
Nyt töihin.

Laulaminen on tähän asti ollut ainoa asia jota olen luullut osaavani, ja nyt ymmärrän ettei 22-vuotiaalla vasta D-kurssia suorittavalla ole mitään mahdollisuuksia laulaa klassista ammatikseen, koskaan. Konsalle olen ensinnäkin liian vanha ja ammattikorkeaan ja akatemiaan aivan liian huono, ja näköjään konsallekin.
 
Eihän se nyt voi noin mennä... Meikäläinen oli 23 kun vasta aloitin koko laulamista konsalla, 25 kun tein 2/2 peruskurssin, ja nyt 27 tänä keväänä kun tuli tehtyä C-kurssi (pop/jazz). Eikä mulla oo vielä kiirettä mihinkään. B-kurssi sitten joskus 30:n liepeillä. Tosin yks musiikkialan ammatti jo on, ja opiskelun ohessa käyn töissä sen minkä "laki sallii" ettei pala opintotuet. Kaverini on klassinen laulaja, ja samoin teki C-kurssin 27v. Hän aikoo myös vakaasti olla ja pysyä koko elämänsä klassisena laulajana (laulunopettajana ja myös solistina sikäli kun töitä löytyy). Että älä nyt ainakaan iän anna olla esteenä laulu-uralle...
 
Taloudelliset asiat on aina v-mäinen juttu, sille ei voi mitään. Jos itekin voisin, niin tekisin vähemmän töitä ja soittaisin, laulaisin ja treenaisin bändi(e)n kanssa enemmän. Ja jos ois varaa, niin ottaisin myös tunteja sellaselta laulunopettajalta, joka soveltuis parhaiten niihin juttuihin mitä itse haluan tehdä. Koulun puolesta on aina vähän tuurista kiinni millainen opettaja tulee ja kohtaako opettajan vahvuudet / kiinnostuksen kohteet yhtään omieni kanssa.
 
Ikäkriisiä tässä on vähän itselläkin ollut välillä, mut yks aivan ihana kaveri lohdutteli, että "hei, et oo liian vanha mihinkään muuhun kun teineille suunnattuihin perseenketkutusbändeihin, ja sellaseen pidän sua joka tapauksessa liian älykkäänä". Oli kivasti sanottu :) Maailma ei ehkä oo vielä valloitettu kolmekymppisenä, mut jos ei sitten, niin myöhemmin.

Ikäkriisiä tässä on vähän itselläkin ollut välillä, mut yks aivan ihana kaveri lohdutteli, että "hei, et oo liian vanha mihinkään muuhun kun teineille suunnattuihin perseenketkutusbändeihin, ja sellaseen pidän sua joka tapauksessa liian älykkäänä". Oli kivasti sanottu :) Maailma ei ehkä oo vielä valloitettu kolmekymppisenä, mut jos ei sitten, niin myöhemmin.
 
:) Tuli mukava mieli.

Kiitos LNA että valotit vähän taustojasi.
 
Jännää, että nämä iät tulivat nyt puheeksi. Mä oon 28, olin 23 kun aloitin PJK:ssa ja 25 kun amk alkoi. Joskus on kyllä käynyt mielessä, että toiset aloittaa heti lukion jälkeen sen jutun mitä haluavat elämässään tehdä, mutta aika nopeasti sellaiset vertailut ovat mielestä kaikonneet, kun ajattelee enemmän omista lähtökohdista käsin. En ole laulaja pääaineen puolesta, mutta kuten edellä on sanottu, laulajilla se homma alkaa aina myöhemmin kuin soittajilla.
 
Kehottaisin myös hakemaan vielä kolmannen kerran, tosin sitä ehdit miettiä koko ensi vuoden.
 
** ** **
 
Jos olisin sinun asemassasi, niin hilaisin itseni tänne stadiin tavalla tai toisella; osa-aikatyö kaupan kassalla, että jää vähän vapaa-aikaakin. Yksityistunti silloin tällöin, itsenäiseen harjoitteluun luottamista.

Tuli taas kännissä kiljuttua kilpaa jonkun naisen kanssa ohimennen. Kyllä sitä voi olla tyhmä humalassa. Toisaalta tuolloin lähti kyllä pää-äänellä todella korkeelta. Miksköhän kännissä tekee jotkut asiat oikein. Joku fiilisjuttu selvästi. Ja taas toisaalta, humalassa mä melkein olen opetellut laulamaankin =)))
 
No joo lisätään, että ei se varmaan kaunista kuultavaa ole.
*syö pommin*
 
Noista musaopinnoista:
Mä en osaa musiikinteoriaa, mutta osaan soinnuttaa korvakuulolta nykyään melko hyvin. Ala-asteella musaluokan opettaja suositteli mun äidille, että menisin musarille. Pääsin sinne, mutta musa ei silloin kiinnostanut lainkaan. Olin soittavinani poikkihuilua silloin ja kuorossa. Olin vain vuoden musaluokalla. Oli meidän kuorolla yksi televisioesiintyminenkin.
Varsinainen musakiinnostus alkoi vasta 15-vuotiaana, kun innostuin kitaransoitosta. Silloin tajusin menettäneeni monta vuotta mahdollisia opintoja musiikissa.
Nyttemmin olen tajunnut, että kaikki on ihan ok näin.
Monet tapahtumat elämässä vaativat vuosien kulumista, ennenkuin ymmärtää, miksi jotkin asiat menevät kuten ne menevät.
Mä olen nyt 31-vuotias pienen pojan isä ja haluan keskittyä perhe-elämään nyt. Tulen varmasti jatkossakin laulamaan, mutta pidän tässä vain muutaman vuoden tauon =)
Elämä on ihmeellistä - niin hyvässä, kuin pahassakin.

Älä lannistu LNA! Älä siis ainakaan musiikkia jätä. Mun mielestä oot vielä nuori ja sulla on vielä paljon ovia auki ihan mihin suuntaan vaan. Yksi vaihtoehto voisi olla, että meet yliopistoon, liityt johonkin akateemiseen kuoroon ja otat siellä halpoja yksityistunteja mahdollisesti ihan koviltakin lauluopettajilta. Liityt samalla johonkin lauluyhtyeeseen ehkäpä, teet sovituksia, keikkailet, saat varmuutta, äänes saa monipuolisuutta, tiedät kokoajan paremmin, mikä olisi se sun juttus...etc. etc. Ja kokoajan luonnollisesti olisit bändihommissa.
 
Toi nyt olis sellanen linja, mitä mä oon kulkenut. Mä en Sibikseen menny enkä vastaavaan, mutta pari vuotta tollasta meininkiä alle, niin varmasti sä olisit valmiimpi mihin tahansa oppisuuntaan kuin olet nyt. Mulle tää musiikki on jäänyt harrastukseksi. Tosin jossain vaiheessa nimenomaan opintojen ohella harrastin musiikkia tehokkaasti noin 5 tuntia joka päivä ja se on antanut mulle tosi vahvan ja monipuolisen pohjan, jolta ehkä olisinkin voinut ponnistaa sitten vaikka klasaripuolelle.
 
Klassisella puolellahan näitä maailman huippulaulajia löydetään yli kolmekymppisinäkin. Tosin ei ehkä niin paljon sopraanoja enää. Toisaalta - vaikka tässä puhuin monipuolisuuden puolesta, omassa polussani kadun ehkä vähän sitä, että en kunnolla koskaan ole seurannut omaa sydäntäni vaan mennyt aina sinne minne tuuli puhaltaa, hetken mieltymysten mukaan, repien itseäni moneen suuntaan, suuntavaiston ja herkkyyden kadottaen. Siinä mielessä taas kannatan sitä, että ainakin pari vuotta yrittää täysillä vain sitä yhtä ja tiettyä asiaa. Tässä nyt jotain ajatuksia...

Miksköhän kännissä tekee jotkut asiat oikein.
 
Ja jotkut asiat väärin:)
 
Kännissä sitä on rento, nielu on hyvin kostutettu, runsas nieleminen on rentouttanut kurkunpään, ja estot ovat kadonneet.

Ja jotkut asiat väärin:)
 
Kännissä sitä on rento, nielu on hyvin kostutettu, runsas nieleminen on rentouttanut kurkunpään, ja estot ovat kadonneet.
 
kännissä pääsee korkeammalle :D

Kännissä sitä myös laulaa lepsusti, eikä muodosta ääntä kunnolla.
 
Hyvänä puolena on taas se, että on kokeilevampi ote, tulee improvisoitua enemmän.

:) Tuli mukava mieli.
 
Luin vuodatustasi ja muusikoiden netin ystävien lohdutusta. Ihania ihmisiä!
 
Voi paska, jos edes jotenkin pystysin jeesaan. Mut ku oon ryssiny kaikki omat juttuni, enkä pysty auttaan vaikka haluaisinkin.
 
Älä lopeta laulamista ikinä. Minä lopetin aikoinaan ja olen katunut sitä koko loppuikäni. Kyllä me jotain keksitään.

Luin vuodatustasi ja muusikoiden netin ystävien lohdutusta. Ihania ihmisiä!
 
Voi paska, jos edes jotenkin pystysin jeesaan. Mut ku oon ryssiny kaikki omat juttuni, enkä pysty auttaan vaikka haluaisinkin.
 
Älä lopeta laulamista ikinä. Minä lopetin aikoinaan ja olen katunut sitä koko loppuikäni. Kyllä me jotain keksitään.
 
Tää ei äitee nyt oo sun ryssimisistä mitenkään kiinni. En lopeta laulamista: joudun vaan luultavasti siirtymään keveämpään suuntaan.

Tää ei äitee nyt oo sun ryssimisistä mitenkään kiinni. En lopeta laulamista: joudun vaan luultavasti siirtymään keveämpään suuntaan.
 
Onhan se siinä mielessä, että raha ratkaisee ja rauhoittaa ;) ja kun sitä ei ole, niin mitäs teet.

Murphyn laki! Tulossa kaverin polttarit, juhannusfestarit, ja muutenkin on vaan kaks viikkoo aikaa sovittaa, treenata ja opetella korvakuulolta ulkoa kaikki uuden bändin biisit ihan isolle keikalle, niin eiköhän iske oikein pahemman laatuinen flunssa! Koko vuoteen en oo ollu kipeenä, niin nyt sitten, kuumetta ja kaikkee... raivostuttavaa! Fiilistelyt menee tällä kertaa aika pahasti negatiivisen puolelle...

Onhan se siinä mielessä, että raha ratkaisee ja rauhoittaa ;) ja kun sitä ei ole, niin mitäs teet.
 
Eli "Sori et me ei olla niin ökyrikkaita että sun ei tarttis käydä töissä ja voisit lööbata päivät kotona treenaamassa ja juosta monta kertaa viikossa laulutunnilla"? :) Sä oot hassu. Paras äiti päällä maan! *halitus*

Murphyn laki! Tulossa kaverin polttarit, juhannusfestarit, ja muutenkin on vaan kaks viikkoo aikaa sovittaa, treenata ja opetella korvakuulolta ulkoa kaikki uuden bändin biisit ihan isolle keikalle, niin eiköhän iske oikein pahemman laatuinen flunssa! Koko vuoteen en oo ollu kipeenä, niin nyt sitten, kuumetta ja kaikkee... raivostuttavaa! Fiilistelyt menee tällä kertaa aika pahasti negatiivisen puolelle...
 
Oi voi.. Antivir:iä napaan ja pian. Ja ternimaitokapseleita/itse maitoa jos mistään saat.

Murphyn laki!
 
Joo toi on kyllä kumma juttu, että ennen tärkeetä keikkaa käy noin, että tulee flunssa. Usein siinä vielä käy niin, että ekaks biisit luistaa todella hyvin ja juuri ennen keikkaa sitten sairastuu. Itse olen huomannut, että ekat pakkaset kun tulevat, niin muhun iskee saman tien flunssa.

Joo toi on kyllä kumma juttu, että ennen tärkeetä keikkaa käy noin, että tulee flunssa. Usein siinä vielä käy niin, että ekaks biisit luistaa todella hyvin ja juuri ennen keikkaa sitten sairastuu. Itse olen huomannut, että ekat pakkaset kun tulevat, niin muhun iskee saman tien flunssa.
 
Eikös myös stressi voi aiheuttaa flunssaa/kuumeen nousemista? Pitää vaan osata ottaa rennosti.