Laulaminen ›

4 oktaavin ääniala on 99% tapauksista itsekritiikin puutetta.
 
3 oktaavia menee vielä melko monella, mutta ei samassa musiikkityylissä.
 
2 oktaavaia on jo todella vaikea homma pitää yhdenmukaisena samassa musiikkityylissä.
 
Mun 5 centtiä vain toki.

4 oktaavin ääniala on 99% tapauksista itsekritiikin puutetta.
 
Niin no, vaikka ääniä on tullut A-b3, niin ei sitä nyt laulamiseks voi noissa ääripäissä sanoa. Eli ei välttämättä kovin kaunista varsinkaan korkeat äänet, vaan on ne kuitenkin pystynyt huilu(vihellys)rekisterillä tuottamaan. Tästä päästäänkin taas jälleen kerran kysymykseen, että miten ääniala määritellään. Alue, jolta pystyy tuottamaan ääniä vai alue, jolta pystyy laulamaan (ja vieläpä kauniisti)? Nehän on kaks ihan eri asiaa.
 
3 oktaavia menee vielä melko monella, mutta ei samassa musiikkityylissä.
 
Aika harvassa taitaa olla biisitkin, joissa kolmea oktaavia tarvitaan, oli musiikkityyli mikä tahansa. Ja esim. naisilla ylä-äänet tuolta n. g2:sta ylöspäin alkaa väkisinkin kuulostaa "klassiselle", kun ei niitä enää voi laulaa samalla tekniikalla kuin alempia ääniä.
 
2 oktaavaia on jo todella vaikea homma pitää yhdenmukaisena samassa musiikkityylissä.
 
Tätä minä en ihan allekirjoita, kun tällaisia lauluja tulee vedettyä nykyään melkein joka päivä.. rokkia, soulia ym. välillä n. e-f2, eikä juurikaan ole ongelmia siinä, että ääni pysyy saman tyylin mukaisena.

Komppaan kyllä MartinB:tä aika pitkälle. Itselläni klassisen laulajana käyttökelpoinen ääniala on toistaiseksi suuri Es-e1 eli juuri ja juuri sen pari oktaavia. Tökerösti ohentamalla ja falsetin lisäyksellä tulee oktaavi lisää (plus hallitsemattoman tosi korkeat äänet).
Kirjoitamme olettaakseni molemmat miehisestä näkökulmasta. Käsittääkseni naisilla on keskimäärin laajempi ääniala kuin miehillä. Toisaalta kevyessä musiikissa, jossa ääntä "saa" käyttää vapaammin, on mahdollista ottaa käyttöön ääripäitä, etenkin ylhäällä.
Mutta muistakaa, ystävät:
Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää!

4 oktaavin ääniala on 99% tapauksista itsekritiikin puutetta.
 
Enpä voi tuohon sanoa muuta kuin, että itselläni on käyttökelpoista (laadukasta) äänialaa 3 oktaavia, kokonaisäänialaa 3,5. Se puoli oktaavia on niitä alakerran murahduksia, joita en edes tarvitse. Huilurekisteriäkin pystyy kehittämään täysin käyttökelpoiseksi. Olen kuullut äänitteen, jossa Lea Piltti veti b3:n pitkään ja hartaasti. Ei ollut mikään vinkaisu, vaan ihan oikeata laulamista.
 
3 oktaavia menee vielä melko monella, mutta ei samassa musiikkityylissä.
 
Mitä tarkoitat? Jos esim. puhutaan klassisesta laulusta, voidaan samassa kappaleessa hyvinkin liikkua 3 oktaavia. Hyvä matala/keskialue yhdistettynä koloratuuritekniikkaan, ja se on siinä. Kadensseilla pääsee nimenomaan briljeeraamaan ;).
 
2 oktaavaia on jo todella vaikea homma pitää yhdenmukaisena samassa musiikkityylissä.
 
Klassisessa laulussa pitää olla vähintään 2 oktaavia erittäin hyvin soivaa aluetta, jos meinaa sitä ammatikseen tehdä. Esim. oopperakuoroissa I-sopraanoilla on oltava äänet c1:stä c3:een.

... eikös esim oopperassa pääroolia vetävälle baritonille riitä äänet D-A.. joo en noita numeroita osaa. elikkä vajaat 2 oktaavia kuitenki. huvittaapa kyllä kun kaikilla tuntuu olevan täällä jonku 4 oktaavin ääniala ;D ja en siis tarkota, ettei tosta D:stä pääsis vielä vaikka reilua oktaavia alaspäin, mutta ne nuotit ei vaan soi tarpeeks, ts. murinoita.

4 oktaavin ääniala on 99% tapauksista itsekritiikin puutetta.
 
Olen ehkä unohtanut, oliko tässä langassa puhe siitä kuinka laajalta alueelta pystyy vetämään (kritiikittömästi tahi ilman - mielipidekysymyksiähän nämä) vaiko siitä kuinka laajalla alueella laulanta opettajan (tai MartinB:n) mielestä kuulostaa eksaktilta ja kirkkaalta. Jos kysytään äänialaa, lienee kyse ensimmäisestä vaihtoehdosta. Jos taas käyttöääniä, toisesta. Kö?
 
3 oktaavia menee vielä melko monella, mutta ei samassa musiikkityylissä.
 
Entä jos laulaja käyttää yhdessä ainoassa musiikkityylissä useita eri laulutekniikoita eikä suostu laulamaan (kuin varis äänellänsä) jok'ikistä kohtaa samalla menolla kuin edellistä ja seuraavaa: varioimatta ja käyttämättä osaamistaan tehokkaasti hyväksi?

... eikös esim oopperassa pääroolia vetävälle baritonille riitä äänet D-A.. joo en noita numeroita osaa. elikkä vajaat 2 oktaavia kuitenki. huvittaapa kyllä kun kaikilla tuntuu olevan täällä jonku 4 oktaavin ääniala ;D ja en siis tarkota, ettei tosta D:stä pääsis vielä vaikka reilua oktaavia alaspäin, mutta ne nuotit ei vaan soi tarpeeks, ts. murinoita.
 
Tarkoitatko d-a1? Toi a1 on jo tenorin äänialaa, joka on ehkä harvinaisempien tenori- tai verdibaritonien luonnollista ylärajaa. Luulenpa, että baritonien kappaleet liikkuvat aika paljolti alueella c-c1 tai B-b1, laajimmillaan voivat käydä F:ssä(bassobaritonit) ja g1-a1:ssä(tenoribaritonit).
 
Kevyessä musiikissa olen huomannut baritonilaulajien biisien laulumelodioiden alueen olevan A-f1.
 
Nim.ääniala F-as1, hyvin soivasti A-d1.

tarkotan sitä A:ta mikä on baritonejen ylärekisterin viimesiä nuotteja.. eli sitä, mikä on pienen terssin alempana tenoriC:tä. helvetti ku en oo noihin numeroihi perehtyny ;D esim se teräsbetoni E on kvintin vielä tota aata ylempänä. Laulumaikka sano, että kyl jotku baritonit voi lyhyen nuotin käydä jopa B:ssä tai H:ssa.. ns. huudahduksena, mutta kuitenki iha puhtaasti. ja se D mitä tarkotan on iha rintarekisterillä, ei tostakaa pitäs olla epäselvyyttä.. oktaavi alaspäin ni helvetin matalo bassollekki, 1 ylöspäin ni keskirekisterillä, 2 oktaavia ylöspäin ni on jo tenorillekki korkee. ei kai sulla sentään voi D olla viimenen nuotti? :P hyvä jos tosta vielä alkaa ylärekisteri.. bassobaritonin ylärekkarihan alkaa kai jostai D-E ?
 
jep tästä ei ota kyl erkkikää selvää :D kirjotinpaha kuitenki

OT:nä vaan, että se, miltä kuulostaa, on tärkeintä. Mun korvaan eniten miellyttävät laulajat eivät varmaan laula oktaavikaupalla ääniä, mutta niillä on vaan se jokin =)
Jos pitäis valita 1 oktaavia mielettömän makeeta soundia tai 6 oktaavia ihan ok soundia, ottaisin sen mielettömän makeen 1:llä oktaavilla =)

Käsittääkseni naisilla on keskimäärin laajempi ääniala kuin miehillä. Toisaalta kevyessä musiikissa, jossa ääntä "saa" käyttää vapaammin, on mahdollista ottaa käyttöön ääripäitä, etenkin ylhäällä.
Mutta muistakaa, ystävät:
Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää!
 
Käsittääkseni asia on toisin päin, miehillä on pidemmät äänihuulet jolloin niiden "manipulointiovara" on suurempi. Ainakin näin olen lukenut

Tätä minä en ihan allekirjoita, kun tällaisia lauluja tulee vedettyä nykyään melkein joka päivä.. rokkia, soulia ym. välillä n. e-f2, eikä juurikaan ole ongelmia siinä, että ääni pysyy saman tyylin mukaisena. Niin, mutta rokissa ainakin riittää se että kuullostaa kovalta, eli saundi saa vaihdella enemmän kuin klassisessa. Sävelen ei tavitse tulla kuin apteekin hyllyltä, rikkoutumaton etiketti päällä, vaan rouhetta pitää olla. Silti hieno homma että saa 2 oktaavia.

Oon laulanu useemman vuoden eri projekteissa, mut en ikinä treenannu vakavasti. Kokeilin konkretisoida äänialaani niin se näyttää olevan suuresta C#'stä yksiviivaiseen G#'ään. Onko hyvä? Noi ylimmät äänet pitää kyllä huutaa. Miten yläpäätä saisi treenattua puhtaammaksi vai menenkö vaan suosiolla laulutunneille?

Nyt vasta lukioikäisenä alkaa ymmärtämään kuinka paljon menetti kun lopetin kuorossa laulamisen. Enää ei ääni veny niihin "tärkeimpiin" ääniin (niistä biiseistä joita haluaisin laulaa) ja ääniala on muutenkin kutistunut. Kaikki kakkosäänet ja sivustemmat menee parhaiten joten altoksi kait minut lasketaan.
 
Onko mitään kikkaa jolla saa tuota äänialaa venytettyä? Laulutunteja ei lasketa (mitä siellä muuten opetetaan sävelessäpysymisen lisäksi?) ainakaan tässä vaiheessa.

ai mitä muuta opetetaan ku sävelessä pysyminen? :D sanotaanko näin, että siitä se homma vasta alkaa.. nyt hengitys kunnossa, kurkku pysyy rentona(miksaus toimii) ja resonanssi edessä(soi maskissa), mutta silti tuntuu, että iha vitusti vaa opittavaa koko ajan. :o
 
laulutunnit ois paras sen äänialan venyttämiseen.. ku opit miksaa viimesen päälle ni ainaki ylärekkari venyy

Täällä kituutetaan välillä pieni es - a2. Eipä juuri kehumista. :P
 
Tunteja ei ole tullut ikinä otettua. Kieltämättä tekisi kyllä oikein hyvää. Jotenkin vain ajatus laulutunneista pelottaa, koska on tullut taaplattua omalla tyylillä niin pitkään kuorohommissa. Tulee vielä lopullinen tuomio..että ei tyttö kuule, ei noin. :)

Tulee vielä lopullinen tuomio..että ei tyttö kuule, ei noin. :)
..."vaan näin" - ja sitten tajuaa että tosiaan, näin :)
 
nimim. kokemusta on :)

..."vaan näin" - ja sitten tajuaa että tosiaan, näin :)
 
nimim. kokemusta on :)
 
Jep. :)
Jospa rohkenisi ensi syksynä tunneille.

Jep. :)
Jospa rohkenisi ensi syksynä tunneille.
 
Sinne vain!
Ei se ota, jos ei annakaan.. Eikä kyllä ole olemassa varmaankaan kovin montaa syytä miksei antaisi.

ööö..... no vaihtelee mut korkeista ei oo varaa oikein mulle oikein hyvin.. ,mutta välillä kaiken näköstä tulee harjoiteltua musiikin tahdissa :S

Eli juu katoin tossa guitarprossa, sain juuri möristyä ala een ja sitten korkeus riitti kitaran ylä E:hen (vapaakieli) asti, sen jälkeen kuuluu vain pihinää vaikka kuinka kovaa koittaisin laulaa/huutaa. Testasin sen nyt kyllä yöllä joten luulen että pääsen vähän korkeamallekkin. Mikä on ääni alani? Voinko enää treenata jotenkin että pääsisin korkeemmalle?