Laulaminen ›

sekalaisia ajatuksia, pahoittelen sisäisen logiikan puutetta:
 
samainen rouva väitti yleisellä luennolla ihan pokkana että klassisella tekniikalla ei tule laulaa muuta kuin klassista....
Klassiset laulajat? Mitäs Tanjuli on havainnoinut?
 
no tosta ylläolevasta kommentista tuli mieleen, että klasaritekniikan oon huomannut olevan niin sidoksissa siihen musatyyliin, että jos laulaa hyvin erilaista musaa sillä tekniikalla niin saattaa ajautua jotenkin "tekniikoiden väliin", jossa sitten lähtee nopeesti voi lähteä sille tielle että kohta ei ole enää minkäänlaista tekniikkaa johon nojautua. ja sit on aina se yks pikkujuttu, että tietyn tekniikan kylkiäisinä tulee tietynlaisia fraseeraustapoja, jotka ei välttämättä kuulosta ollenkaan hyvältä - ja nää nimenomaan tulee tahattomissa tilanteissa yleensä esille...
 
esim 1. klasarilaulussa yks vahvoja ajatuksia on (käsittääkseni) että "ääneen tullan yläpuolelta", ts. ääni ei kuulosta siltä että "pääseeköhän se noin ylös" vaan soivassa äänessä on niin paljon yläsäveliä että se kuulostaa ihan "normaalin" korkuiselta. sit jos sillä klasaritekniikalla lähtee niekuttamaan alhaalta käsin tai jollain lailla bendaamaan säveltä alakautta (en tiiä mikä tän homman virallinen nimi on), niin saa olla aika kova tekijä ettei mee puurot ja vellit sekaisin, kun ainakin ittellä tuntuvat lähes vastakohtaisilta tavoilta käyttää ääntä (toki perustahan on sama).
 
esim 2. jos tosi väsyneenä vetää jotain iskelmähuttua, niin aika nopeesti on vibra hyvinkin klassinen ja konsonantit eRiTHTHäiNö saksalaisia /// jos tosi väsyneenä vetää klasaria, niin aika nopeesti on legatot muisto vain ja tilalla hyvinkin jänniä korusäveliä ja niekkuja. saa olla tosi skarppina jos haluaa tyylikkäästi vetää jotain, jos on useampi kattila kiehumassa.
 
resonanssijutuista ja 'tiloista': eri kuuloisia ääniä tehdessä tavallaan 'soitetaan' eri kohtia yläsävelsarjoista, ja koska ne yläsävelsarjat soi eri vahvuisina eri resonanssitiloissa niin niitä käytetään eri tavalla eri tyyleissä. mä koen että klasari on jollain lailla "takana ylhäällä" ja ns. kevyt "edessä alhaalla" mut kuitenkin kummankin tarttee olla 'etistä' että saa sanoista selvän.
 
"etisyyden" mä käsitän tietynlaisena konsonanttien irtonaisuutena: monesti ei-etisessä artikuloinnissa konsonantit tuntuu häiritsevän sitä laulamista ihan suunnattomasti. kuitenkin niiden tarttis olla teräviä ja selkeitä että tekstistä saa selvän. ehkä noista konsonanteista johtuu sekin, että joillain (tyylistä riippumatta) vokaalit kuulostaa ihan joltain muulta kun pitäis, mikä sit sotkee sitä artikulaatiota entisestään. mun mielestä etisyys tarkoittaa ehkä sitä että jokainen äänne (konsonantti ja vokaali) on "puhdas" ja luonnollisen kuuloinen. klasarissa mun mielestä ihan sika paljon vaikeempaa, koska se klasarisaundi haetaan muokkaamalla (yleensä suurentamalla) just niitä resonanssitiloja, joissa vokaalit muodostuu puheessa, jolloin suurin osa klasareista (varsinkin isoäänisistä) käy läpi sen vaiheen että teksti on ihan käsittämätöntä mössöä. onneks treenillä pääsee siitäkin eroon...
 
klasarin ja kevyen laulamisessa ehkä suurin tekniikkapuolen juttu on mun kokemuksen mukaan puheäänen korkeudella. jos laulaa kevyttä silleen että kuulostaa hyvältä puhealueella (ja tekee teknisesti kaiken oikein), ei tasan tarkkaan saa (en ainakaan oo kuullut että sais) lennosta muutettua ääntään ja tekniikkaansa sellaiseksi että ylä-äänet irtoaa hyvän kuuloisella (ja teknisesti oikeella) klassisella saundilla. ja sama toisinpäin. tai ehkä saakin, mut en nää sen vertahikeäkyyneliä -treenin arvoisena. enkä ehkä hirveen käyttökelpoisena.
 
ja jotain pikkulihaksia tulee ehkäpä käytettyä eri tavalla, koska vaihtoehdoista
a) koko päivä klasaritreeniä
b) koko päivä kevyen treeniä
c) puoli päivää klasaritreeniä ja puoli päivää kevyen treeniä
...vaihtoehto c) rasittaa mun keskikroppaani kaikkein eniten.