Laulaminen ›

Siitä ininästä. Kyllä sitä jonkin verran saan tehtyä, ja tunnillakin sain, mutta on se todella vaivalloista, eikä oikein kunnolla onnistu. En muista sanoiko ope miksi sitä pitää tehdä, voi olla että sanoikin, en vaan muista. Opettaja näytti esimerkkiä, ja saikin aikaan todella korkeaa ininää, itse en ollenkaan niin kimeän korkeaa saa tehtyä.
Mutta kun siis sitä ininää yritän tehdä, ei kurkku todellakaan ole rentona, vaan tosi kireänä, enkä rennoksi sitä saa millään! Jos kurkku on rentona, en saa minkäänlaista ininää aikaiseksi. En vaan käsitä kuinka se pitäisi tehdä niin ettei se olisi sellaista paineista kireää puskemista. En nyt ole sitä viitsinyt nyt tehdäkään kun tuntuu niin pahalta kurkussa.
 
Sitten tuli mieleen vielä yksi juttu mitä minulle opetettiin. Eli että sieraimien pitäisi olla laajentuneet kun lauletaan. Ope käski kuvitella haistelemisen tunnetta esim. Se on myöskin tosi vaikeaa... Alkuun en ollenkaan saanut sieraimia laajentumaan laulaessa, nyt jo saan ainakin välillä, mutta tuntuu kyllä tosi tyhmältä. Kaikki keskittyminen menee siihen, ja on ihan hullun oloista. Tuntuu että ylähuulikin kiristyy ja nousee, kun yrittää niitä sieraimia laajentaa. Alkaa oikein naurattamaan kun mietin miltä mahdan näyttää. =) Tekeekö kaikki laulajat tosiaan niin??

sieraimien pitäisi olla laajentuneet kun lauletaan. Ope käski kuvitella haistelemisen tunnetta esim. Se on myöskin tosi vaikeaa... Alkuun en ollenkaan saanut sieraimia laajentumaan laulaessa, nyt jo saan ainakin välillä, mutta tuntuu kyllä tosi tyhmältä. Kaikki keskittyminen menee siihen, ja on ihan hullun oloista. Tuntuu että ylähuulikin kiristyy ja nousee, kun yrittää niitä sieraimia laajentaa. Alkaa oikein naurattamaan kun mietin miltä mahdan näyttää. =) Tekeekö kaikki laulajat tosiaan niin??
 
Ei. En minä ainakaan, koska laulan kevyttä musaa. Ihan korkeimissa äänissä tuo sierainten leviäminen voi ajatuksena auttaa, muuten en asiaa juurikaan mieti. Haluatko oppia kevyttä vai klassista laulua? Nuo harjoitukset on oman näkemykseni mukaan nyt vähän enemmän klassisen puolelta, jossa lauletaan myös suhteessa paljon korkeammalta kuin kevyessä musassa. Sierainten leviäminen todennäköisesti tähtää siihen, että saat vähän isomman tilan suuhun, pään resonanssitilat tilaltaan isommaksi, vähän sama tunne kuin haukotellessa. Kitalaki nousee ylemmäs ja samalla kurkunpää laskee alemmas. Toimii, jos hakee tummaa, pää-äänivoittoista soundia.
 
Omassa opetuksessani lähden siitä, että minkään ei pitäisi tuntua pahalta, ei pitäisi kiristää, ei kurkussa eikä huulissa. Itse on itsensä paras tuntija, pitää kuunnella omaa kroppaa. Jos joku homma ei toimi, on turhaa hakata päätä seinään ja omaksua samalla lihasmuistiin vääriä tapoja tehdä asia. Toisaalta jotkut asiat vaativat sinnikästä treeniä, eikä kehitys todellakaan tapahdu heti.
Jos pidemmän ajan kuluessa ei ala tuntua mitään kehitystä omassa laulussa, kehitys ei tapahdu ollenkaan siihen suuntaan mitä omalta ääneltäsi haluaisit, tai jos laulaminen ei tunnu mukavalta vaan aina ihan omituiselta ja kamalalta, niin sitten vaihda opettajaa. Ei laulamisen pitäisi olla kärsimystä vaan asia, josta nauttii ja jossa tuntee kehittyvänsä, vaikka pieninkin askelin. Tietenkin välillä on niitä huonoja päiviä, jolloin ääni ei vaan kertakaikkisesti kulje ja mikään ei onnistu, mutta silti niitä hyviä päiviä pitäisi olla suhteessa enemmän.

hannakatriina: Ei. En minä ainakaan, koska laulan kevyttä musaa. Ihan korkeimissa äänissä tuo sierainten leviäminen voi ajatuksena auttaa, muuten en asiaa juurikaan mieti. Haluatko oppia kevyttä vai klassista laulua? Nuo harjoitukset on oman näkemykseni mukaan nyt vähän enemmän klassisen puolelta, jossa lauletaan myös suhteessa paljon korkeammalta kuin kevyessä musassa. Sierainten leviäminen todennäköisesti tähtää siihen, että saat vähän isomman tilan suuhun, pään resonanssitilat tilaltaan isommaksi, vähän sama tunne kuin haukotellessa. Kitalaki nousee ylemmäs ja samalla kurkunpää laskee alemmas. Toimii, jos hakee tummaa, pää-äänivoittoista soundia.
 
Omassa opetuksessani lähden siitä, että minkään ei pitäisi tuntua pahalta, ei pitäisi kiristää, ei kurkussa eikä huulissa. Itse on itsensä paras tuntija, pitää kuunnella omaa kroppaa. Jos joku homma ei toimi, on turhaa hakata päätä seinään ja omaksua samalla lihasmuistiin vääriä tapoja tehdä asia. Toisaalta jotkut asiat vaativat sinnikästä treeniä, eikä kehitys todellakaan tapahdu heti.
Jos pidemmän ajan kuluessa ei ala tuntua mitään kehitystä omassa laulussa, kehitys ei tapahdu ollenkaan siihen suuntaan mitä omalta ääneltäsi haluaisit, tai jos laulaminen ei tunnu mukavalta vaan aina ihan omituiselta ja kamalalta, niin sitten vaihda opettajaa. Ei laulamisen pitäisi olla kärsimystä vaan asia, josta nauttii ja jossa tuntee kehittyvänsä, vaikka pieninkin askelin. Tietenkin välillä on niitä huonoja päiviä, jolloin ääni ei vaan kertakaikkisesti kulje ja mikään ei onnistu, mutta silti niitä hyviä päiviä pitäisi olla suhteessa enemmän.
 
Opettajani on itse kevyen musiikin laulaja, mutta on opiskellut myös klassista, osaa opettaa molempia. Itselläni varmaankin sitten kallistuu sinne kevyen puolelle tuo laulu, laulan lähinnä hengellistä musiikkia. Mutta minulla on kyllä selvä kuva siitä mihin haluaisin pyrkiä, minkätyyppiseen lauluääneen. En sitten tiedä onko se kevyttä vaiko klassista... Eli suunnilleen tällainen http://www.youtube.com/watch?v=EaPFCvzzcFM Ja tämän Celtic Womanin muidenkin laulajien ääni on sitä mihin tähtään.

Mutta minulla on kyllä selvä kuva siitä mihin haluaisin pyrkiä, minkätyyppiseen lauluääneen. En sitten tiedä onko se kevyttä vaiko klassista... Eli suunnilleen tällainen http://www.youtube.com/watch?v=EaPFCvzzcFM Ja tämän Celtic Womanin muidenkin laulajien ääni on sitä mihin tähtään.
 
Lähempänä klassista, sanoisin. Tuota musaa lauletaan selkeästi omaa normaalia puheääntä korkeampaa, joten ääni on tarkoitus saada soimaan enemmän päässä kuin hakea resonanssia rintakehään. Kun päämäärä on tuo, niin varmasti opettajasi antamat neuvot ovat hyvä lähestymistapa - haetaan isompaa tilaa pään resonanssitiloihin kuin mitä niissä normaalisti rentona ollessa (normaalissa puheessa) on. Tukea kannattaa treenata paljon myös, niin äänessä pysyy pohja vaikka laulaakin korkealta, ja leuka pitäis olla rentona niin ei ala kiristää kurkkua.

Olen jonkun aikaa seuraillut näitä laulukirjoituksia ja pohtinut omaa ongelmaani. Olen koko ikäni ollut sitä mieltä, että lauluääneni on, jos nyt ei ruma, niin ainakin tylsä, ehkä metallinen, radiokuuluttajanomaisen väritön ja kaikin puolin ärsyttävä. Siis vastakohtana kauniille, heleälle, sävykkäälle, kirkkaalle, persoonalliselle ja syvälle.. Jonka johdosta olenkin pitänyt suuni visusti kiinni 44 vuotiaaksi asti. Hartain haaveeni on kuitenkin ollut ajatus joskus päästä kuoroon laulamaan. Kerran keräsin kaiken rohkeuteni ja menin kylmiltäni koelauluun - en päässyt. Jonka jälkeen en laulanut kahteen vuoteen edes suihkussa. Viime syksynä päätin aloittaa kaapista ulostulo-projektin uudestaan, ja hakeuduin paikallisen musiikkiopiston laulutunneille, ensimmäisen kerran elämässäni. Ensimmäisellä tunnilla jännitin niin hirveästi, että loppujen lopuksi alkoi pyörryttää ja sitten makailin luokan lattialla toipumassa jonkin aikaa.. Opettajani on klassisen puolen ihminen. Klassinen ei ole ehkä juuri sitä mitä etsin, mutta ajattelin, että hengitystekniikkaa ja muuta oleellista opin siellä kuitenkin. Opettajani on kannustava, ja välillä laulun jälkeen hän sanoo että kuulosti hyvältä. Kappaleet ovat olleet lähinnä klassiselta puolelta.
Ongelmani on, että en vaan voi uskoa häntä. Edelleen omiin korviini kuulostan yhtä tylsältä kuin ennenkin. Kerran epätoivoisena hetkenä nauhoitin puhelimella yhden lauluni, ja tulos oli sitä mitä odotinkin. Ihmettä ei ollut tapahtunut. Toisaalta, olen sitäkin mieltä että variskin raakkuu äänellään, mutta kun oikeasti olisi ihanaa osata laulaa kauniisti ja kauniilla äänellä. Ja joskus jopa julkisesti. En oikein tarkalleen tiedä minkä tyyppistä musiikkia haluaisin laulaa. Ehkä jotain hidasta, jazzahtavaa, tai - jotain. Musiikkitietouteni on varsin rajallinen. Viimeksi tunnilla olen laulanut The shadow of your smile, ja se on tähän mennessä tuntunut omimmalta. Olen miettinyt, että jossain vaiheessa pitäisi etsiä enemmän kevyeen musiikkiin syventynyt opettaja. Klassinen ei ole tähtäimeni eikä intohimoni.
 
Kuinka te laulajat ja laulun harrastajat koette oman äänenne? Miltä laulu omiin korviinne kuulostaa? Mistä saatte itsevarmuuden esiintyä, luottaa siihen että yleisö pitää kuulemastaan?

Kuinka te laulajat ja laulun harrastajat koette oman äänenne? Miltä laulu omiin korviinne kuulostaa? Mistä saatte itsevarmuuden esiintyä, luottaa siihen että yleisö pitää kuulemastaan?
 
Musta ainakin tuntuu aina tosi oudolta kuulla omaa ääntäni - etenkin äänitteeltä. Silloin rupeaa myös hirveän kriittiseksi. Laulu kuulostaa omasta mielestä aina erilaiselta kuin muiden korvin, sillä laulaessa kuulee samalla kehon tapahtumat sekä resonoinnit.
Itsevarmuus esiintymisessä on loppujen lopuksi kiinni vain itseluottamuksesta. Vaikka ennen keikkaa tuntisikin epävarmuutta, tulisi kuitenkin muistaa, että yleisö ei ole tullut paikan päälle etsimään mitään virheitä. He haluavat nauttia hyvästä musiikista ja ovat puolellasi.

leela: Kuinka te laulajat ja laulun harrastajat koette oman äänenne? Miltä laulu omiin korviinne kuulostaa? Mistä saatte itsevarmuuden esiintyä, luottaa siihen että yleisö pitää kuulemastaan?
 
Itse en voi sanoa pitäväni omasta äänestä, ainakaan nauhalta. Kuitenkin on suhteellisen paljon kannustavaa kehua tullut vuosien varrella, että olen hyväksynyt sen että muut saattavat pitää äänestäni ja laulustani vaikken itse pidä sitä mitenkään erikoisena tai kauniina. Kaikki ihmiset kuulevat oman äänensä eri tavalla kuin muut.
 
Esiintymisvarmuus... Minulla on aina ollut hyvä itsevarmuus esiintyä, lukuun ottamatta silloin kun ihmiset istuu ja kuuntelee tarkkaan mitä soitan/laulan enkä tunne osaavani materiaaliani tarpeeksi hyvin. Jännitin ihan hirveästi kerran viime syksyllä kun olin luvannut mennä laulamaan "I feel good" erään musiikkiopistobändin kanssa (en ole koskaan itse opiskellut kyseisessä koulussa). Sali oli täynnä oppilaita, heidän vanhempia, koulun opettajia, mukaan lukien kaikki koulun lauluopettajat. Tunsin suuren osan opettajista, mutta harva heistä tiesivät että olen myös laulaja. Vaikka jalka tärisi jännityksestä, pystyin sen verran keskittymään laulusuoritukseen että meni hyvin. Laulunopettajatkin kehuivat ja toisen kanssa pääsin deittillekin... Tässä konsertissa olin tosin enemmän jännittynyt itse tilaisuudesta kuin siitä, etten olisi osannut materiaalia tarpeeksi hyvin.
 
Jotta laulu onnistuisi ylipäätään, on pakko olla sinut oman äänensä kanssa. Pitää uskaltaa laulaa. Pitää osata luottaa siihen että muut saattaa tykätä laulustasi vaikket itse sitä tee. Treenaamalla pääsee paremmaksi ja itsevarmuuskin paranee.
 
Sinun tapauksessa - suosittelisin että lakkaat miettimästä soundiasi, ja sen sijaan alat keskittyä olennaiseen: laulun puhtauteen, timeen (että laulat tahdissa), ja tulkintaan. Kaikki osa-alueet ovat yhtä tärkeitä. Hyvä kevyen musiikin laulunopettaja pystyy varmaan tarjoamaan sinulle sopivampia harjoituksia kuin klassinen opettaja. Mutta enpä tiedä, kun klassista laulua en itse ole koskaan opiskellut.

kiitokset vastauksista!
 
Niinhän se on, että saundi on mikä on, eikä sitä se miettimällä muutu tai parane. Jos siihen edes on tarvettakaan. Täytyy vaan yrittää päästä sinuiksi äänensä kanssa. Harjoittelu sen sijaan, siitä nautin ja mielelläni hion lauluun kuuluvia asioita. Olin tänä iltana kuuntelemassa musiikkiopiston popjazz-puolen opettajan omaa konserttia, oli hyvä. viihdyttävä. Vakuutuin siitä, että suuntani liukuu klassisesta kevyempään suuntaan. Kiirehän ei ole mihinkään, joten pikkuhiljaa, huolellisesti ja nauttien. Mukavaa viikonloppua!

Miksiköhän mulla aina vaan kiristää kurkkua kun korkeammalle mennään, vaikka yritän pitää leuan rentona? En varmaankaan saa sitä leukaa sitten mitenkään tarpeeksi rennoksi.
Nyt kun olen sitä ininää yrittänyt harjoitella, ja muutenkin korkeampia lauluja koittanut harjoitella, ja kävin viime perjantaina Voicemessagessa, niin hieroja sanoi että kurkunpäässä on kireyttä nyt paljon enemmän mitä silloin kun aloin käymään siellä hieronnassa. Eli tämä minun harjoitteluni on vaan ilmeisesti saanut pahaa aikaan. Aika vaikea juttu! Kun pitäisi harjoitella että joskus pääsisi näistä ongelmista yli, mutta se harjoittelu taas sitten aiheuttaa kurkunpään kiristymistä ja ehkä jotain vahinkoa muutenkin. Masentavaa! =(
 
Sitten mietityttää kun laulunopettajani opettaa tietynlaista laulutyyliä miten minun pitäisi laulaa, sellaista yksinkertaista, että sanat lausutaan todella selvästi ja pidetään se laulu yksinkertaisena, ei mitään niekkuja tai omia juttuja saa olla. Että onkohan se vaan siksi että saisi paremmin opeteltua ne kaikki perusjutut mitä on opeteltavana.? Kun minulla on kuitenkin se oma laulutyyli tullut tässä matkan varrella, ja on todella vaikeaa laulaa muulla tavalla. Jättää ne persoonalliset jutut pois. Yritän kyllä tunneilla aina tehdä niin kuin ope käskee, mutta meinaa aina unohtua.

Morningsnow: Miksiköhän mulla aina vaan kiristää kurkkua kun korkeammalle mennään, vaikka yritän pitää leuan rentona? En varmaankaan saa sitä leukaa sitten mitenkään tarpeeksi rennoksi.
 
Sitten mietityttää kun laulunopettajani opettaa tietynlaista laulutyyliä miten minun pitäisi laulaa, sellaista yksinkertaista, että sanat lausutaan todella selvästi ja pidetään se laulu yksinkertaisena, ei mitään niekkuja tai omia juttuja saa olla.
 
Ensinnäkin suosittelen, että avaat suusi laulutunnilla ja kyselet näitä asioita omalta laulunopettajaltasi. Hänellä on käsitys äänestäsi ja osaamisestasi, ja hänellä pitäisi olla myös selkeä näkemys siitä, mitä hän sinulle antamillaan harjoituksilla hakee. Omaan laulunopettajaan pitää pystyä luottamaan. Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa myös kysyä mieltä askarruttavia asioita, eikä tottele sokeasti ja hakkaa päätään seinään, jos joku asia ei kertakaikkiaan vaan ala onnistua. Jos et puhu ongelmistasi opettajalle, ei hän myöskään osaa sinua niiden kanssa auttaa. Kun hän on ottanut sinut lauluoppilaakseen, hänellä on vastuu sinun äänestäsi, ja hän saa opettamisestasi kaiken lisäksi palkkaa. Hänen työnsä ja velvollisuutensa on auttaa sinua eteenpäin. Mutta hän ei osaa lukea ajatuksiasi eikä tiedä miltä sinusta tuntuu, jos et kerro.
 
Ylä-äänissä voi olla kireyttä sen takia, ettet osaa käyttää tukea oikein. Tuki (ulostulevan ilman kontrollointi) on kaiken laulamisen perusta. Kiristelet myös ehkä leuan lisäksi niitä lihaksia, jotka työskentelevät silloin kuin esim. nielaiset.
Omalla kohdallani ylä-äänien laulaminen hiljaa (iniseminen) ei toiminut aluksi ollenkaan, koska siinä vaiheessa aloin kiristää kurkkua ja lauloin osittain ehkä myös huiluäänillä, enkä ns. pää-äänellä (CVT:n termein neutral). Yritin tehdä korkeaa ääntä sillä samalla systeemillä kuin normaalia puheääntä. Korkeissa äänissä äänen pitää antaa reilusti soida päässä. Ehkä kannattaa avata suu ja antaa tulla ulos iso ääni, leikkiä vaikka oopperalaulajaa. Leuan ja kurkun saa rennoksi kun katsoo kattoon päin (kasvot kattoon päin), avaa suun sanoen vaikka aaa ja sen jälkeen pitää suun ja leuan asennon samana kun nostaa pään taas pystyyn normaaliin asentoon. Sen jälkeen vaikka kokeilet hihkaista korkean ja voimakkaan äänen i-vokaalilla pitäen edelleen kurkussa ja suussa olevan tunteen samana. Voit myös kokeilla puhua sellaisella korkealla pikkulapsi/mikkihiiri-äänellä.
 
Mitä tulee tuohon omien juttujen karsimiseen, niin joissakin tapauksissa se on erittäin tarkoituksenmukaista, ja joissakin tapauksissa ei. Omia toistuvia juttuja sanotaan maneereiksi, ja ne ovat huono ja häiritsevä asia, jos ne eivät kuulu siihen musiikkityyliin mitä laulat ja jos niitä on liikaa. Kaikenkaikkiaan omaa ääntä pitäisi pystyä kontrolloimaan sen verran hyvin, että kaiken mitä teet, pitäisi olla tietoinen valinta. Sen takia on hyvä karsia äänestään pois ylimääräiset kiemurat. Kyllä ne sitten saa sinne takaisin siinä vaiheessa kun niitä tarvitsee. Itselleni iso urakka oli esim. vibraton kitkeminen pois äänestä, koska ei se aina ja kaikessa musiikissa todellakaan kuulosta hyvälle. Sama juttu niekkujen kanssa (ja vieläkin niitä tulee välillä tahattomasti, silloin kun keskittyy fiilikseen eikä tekniikkaan). Ja joissakin tyyleissä niekut ja vibrato taas ovat juuri se juttu, joka saa musiikin kuulostamaan siltä miltä pitää.
 
Käytännössä karsin omilta oppilailtani maneereja pois (tai ainakin huomauttelen niistä koko ajan), jos heidän tarkoituksensa on oppia laulamaan monipuolisesti eri musiikkityylejä, jos he tähtäävät esim. freelance-muusikoiksi tai laulunopettajiksi. Jos taas oppilaani on vaikkapa jonkin bändin laulaja ja hänellä on jo vahva oma, persoonallinen & tunnistettava tapa laulaa (joka sopii täysin hänen esittämäänsä musiikkiin), en tietenkään karsi maneereita pois, sillä silloin ne ovat tarkoituksenmukaisia ja tekevät hänestä laulajana persoonallisen.

hannakatriina: Ensinnäkin suosittelen, että avaat suusi laulutunnilla ja kyselet näitä asioita omalta laulunopettajaltasi. Hänellä on käsitys äänestäsi ja osaamisestasi, ja hänellä pitäisi olla myös selkeä näkemys siitä, mitä hän sinulle antamillaan harjoituksilla hakee. Omaan laulunopettajaan pitää pystyä luottamaan. Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa myös kysyä mieltä askarruttavia asioita, eikä tottele sokeasti ja hakkaa päätään seinään, jos joku asia ei kertakaikkiaan vaan ala onnistua. Jos et puhu ongelmistasi opettajalle, ei hän myöskään osaa sinua niiden kanssa auttaa. Kun hän on ottanut sinut lauluoppilaakseen, hänellä on vastuu sinun äänestäsi, ja hän saa opettamisestasi kaiken lisäksi palkkaa. Hänen työnsä ja velvollisuutensa on auttaa sinua eteenpäin. Mutta hän ei osaa lukea ajatuksiasi eikä tiedä miltä sinusta tuntuu, jos et kerro.
 
Ylä-äänissä voi olla kireyttä sen takia, ettet osaa käyttää tukea oikein. Tuki (ulostulevan ilman kontrollointi) on kaiken laulamisen perusta. Kiristelet myös ehkä leuan lisäksi niitä lihaksia, jotka työskentelevät silloin kuin esim. nielaiset.
Omalla kohdallani ylä-äänien laulaminen hiljaa (iniseminen) ei toiminut aluksi ollenkaan, koska siinä vaiheessa aloin kiristää kurkkua ja lauloin osittain ehkä myös huiluäänillä, enkä ns. pää-äänellä (CVT:n termein neutral). Yritin tehdä korkeaa ääntä sillä samalla systeemillä kuin normaalia puheääntä. Korkeissa äänissä äänen pitää antaa reilusti soida päässä. Ehkä kannattaa avata suu ja antaa tulla ulos iso ääni, leikkiä vaikka oopperalaulajaa. Leuan ja kurkun saa rennoksi kun katsoo kattoon päin (kasvot kattoon päin), avaa suun sanoen vaikka aaa ja sen jälkeen pitää suun ja leuan asennon samana kun nostaa pään taas pystyyn normaaliin asentoon. Sen jälkeen vaikka kokeilet hihkaista korkean ja voimakkaan äänen i-vokaalilla pitäen edelleen kurkussa ja suussa olevan tunteen samana. Voit myös kokeilla puhua sellaisella korkealla pikkulapsi/mikkihiiri-äänellä.
 
Mitä tulee tuohon omien juttujen karsimiseen, niin joissakin tapauksissa se on erittäin tarkoituksenmukaista, ja joissakin tapauksissa ei. Omia toistuvia juttuja sanotaan maneereiksi, ja ne ovat huono ja häiritsevä asia, jos ne eivät kuulu siihen musiikkityyliin mitä laulat ja jos niitä on liikaa. Kaikenkaikkiaan omaa ääntä pitäisi pystyä kontrolloimaan sen verran hyvin, että kaiken mitä teet, pitäisi olla tietoinen valinta. Sen takia on hyvä karsia äänestään pois ylimääräiset kiemurat. Kyllä ne sitten saa sinne takaisin siinä vaiheessa kun niitä tarvitsee. Itselleni iso urakka oli esim. vibraton kitkeminen pois äänestä, koska ei se aina ja kaikessa musiikissa todellakaan kuulosta hyvälle. Sama juttu niekkujen kanssa (ja vieläkin niitä tulee välillä tahattomasti, silloin kun keskittyy fiilikseen eikä tekniikkaan). Ja joissakin tyyleissä niekut ja vibrato taas ovat juuri se juttu, joka saa musiikin kuulostamaan siltä miltä pitää.
 
Käytännössä karsin omilta oppilailtani maneereja pois (tai ainakin huomauttelen niistä koko ajan), jos heidän tarkoituksensa on oppia laulamaan monipuolisesti eri musiikkityylejä, jos he tähtäävät esim. freelance-muusikoiksi tai laulunopettajiksi. Jos taas oppilaani on vaikkapa jonkin bändin laulaja ja hänellä on jo vahva oma, persoonallinen & tunnistettava tapa laulaa (joka sopii täysin hänen esittämäänsä musiikkiin), en tietenkään karsi maneereita pois, sillä silloin ne ovat tarkoituksenmukaisia ja tekevät hänestä laulajana persoonallisen.
 
Heippa taas! On tässä aikaa vähän vierähtänyt. Toki kyselen opettajaltani kaikkea mahdollista mitä mieleen tulee. Mutta haluan myös täälläkin kysellä, että saisin kuulla muitakin mielipiteitä ja ajatuksia.
 
Se ininäharjoitus oli tosiaan sitä varten, että saisi äänen soimaan edessä paremmin. Tosin opettajani sanoi että minulla luonnostaan aika hyvin ääni soi edessä, vaikka se ininä onkin hankalaa.
 
Turhaudun vaan itseeni, kun tuntuu etten millään opi enkä tajua tiettyjä juttuja. Sellainen suuri ongelma laulussani on, jonka kanssa painitaan joka kerta, että ääneni on vähän sellainen "litteä" , liittyy varmaan siihen ettei leuat aukene tarpeeksi. Ja samalla sitten teen jotain kummallista, että ääneni muuttuu oudoksi. Sitä en vaan millään tajua että mitä kummaa sitten teen että ääni tulee sellaieksi litteäksi ja suppuiseksi. En tietoisesti tosiaan tee yhtään mitään erikoista, mutta tajuan etttä kuitenkin teen. En vain tiedä mitä teen. Ope on yrittänyt saada minua tajuamaan asiaa siten että ekaksi lausun ne laulun sanat, sitten laulan "puhumalla", ja sitten normaalisti. Tässä lausumisessa ja puhumalla laulumisessa sitä erikoista juttua ei esiinny, mutta heti kun laulan normaalisti, se muuttuu. ** Argh, lyö päätään seinään**
 
Sitten mietityttää sellainen juttu, että onkohan siihen korkealta laulamiseen erilaisia tapoja? Kun yksi on se että kurkunpää alhaalla tukea voimakkaasti käyttäen antaa tulla kovaa... Sellainen oopperatyyli kai se on. Niin onko jotain muuta tapaa? En ole vielä keksinyt sitä miten onnistuisin pääsemään korkealle. Työn alla on sekin opettajan kanssa.