Ite oon käynyt laulutunneilla kai puolitoista vuotta.
Instrumenttia itseeni rakennan, samalla kyllä joutuu pohtimaan syntyjä syviä.
Olen havainnut että oma äänentuotto herättää myös tunteita, samalla tavalla kuin ihmisen äänestä kuulee millä mielellä hän on.
On olemassa myös ns. "Harmoonista laulua" kävin vuosi siten ja oli antoisaa. Nyt en ole vuoteen kerinnyt.
Myös on rentoutusmetodeja, jotka käydään läpi omaa matalataajuista ääntä tuottamalla.
Eli omalla äänellä ja sen tuottamisella on vaikka miten monta merkitysta.
Kannattaa satsata laulutunteihin.
Se että löytää opettajan jonka metodeihin voi luottaa, vaatiikin jo sitten itseltä kritiikkiä.
Kannattaa kylmästi vaihtaa jos ei tunnu eka ope hyvältä.
Itelleni haluan "Stradivariuksen", jonka rakentaminen vie kai vuosia.
Mutta minulla oli lottovoitto löytää opettaja jonka kanssa olen salakavalassa mielessäni kuitenkin samaa mieltä asioissa ja opetusmetoodeissa.
Itse heti alkuun kirjoitin jutun "oman äänen metsastys" nyt se alkaa pikku hiljaa löytyä, samoin kuin äänialani on kasvanut: Alhaalta #F oli alkuun vaikea, nyt menee jo ala D, joskaan ei täydellisesti aina.
Samoin ylhäällä c oli kimitystä, nyt saan ylä: deen joskus aidon tuntuisesti.
Eli alun A - a On kasvanut kahteen oktaaviin, noin karrikoidusti.
joo, mun ope on klassinen sopraano, mutta se perustekniikka on sama missä tahansa.
En ota kantaa mihinkään muuhun tekniikkaan, jokainen voi valita omansa, Ai tähänks riville? |
Mare552
