Laulaminen ›

Nohnoh, eipäs nyt kiukutella.
 
En usko, että kukaan on tässä foorumissa siinä asemassa, että voisi sanoa ihmisten tulkinnan olevan laimeata paskaa.
 
Jokainen meistä käsittää tulkinnan eri tavoin. Oma mielipiteeni on, että tulkinta pitäisi kaivaa sisuksistaan, käyttäen hyväksi tunnetiloja. Mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi mennä piehtaroimaan lavalla jossain todellisessa tunnetilassa. Olen ollut joskus erään näyttelijän vetämällä kurssilla, jossa meidät ajettiin sellaiseen pisteeseen, että meidän piti laulaa todellisessa tunnetilassa. Esim. minä ajattelin minulle läheisen henkilön kuolemaa laulaessani. Eikä laulusta tullut yhtään mitään, ääni vain värisi ja kyyneleet vierivät poskia pitkin. Elin sitä tunnetilaa. Pointti tällä harjoituksella oli se, että itselle tuttuja tunnetiloja voi hyödyntää, mutta niihin ei pidä itse mennä sisään. Jos joka kerta laulaessaan alkaa ryvetä jossain henkilökohtaisissa syövereissä, yleisölle voi tulla aika vastenmielinen olo siitä, ja mielestäni sillä ei myöskään voi olla hyvä vaikutus tulkitsijan mielenterveyteen.
 
Olen tavannut myös sellaisia, jotka fraseeraavat siten kuin nuotissa on kirjoitettu. Jossain lukee että forte, silloin vedetään täysillä. Ja pianissimo-kohdissa hiljaa. Tunnetasolla kuitenkin tällainen tulkinta jättää kylmäksi. Voi kuunnella, että kylläpä tuo osaa laulaa kauniisti hiljaa tai mahtavasti kovaa, mutta jos ei silmissä tapahdu mitään, en pysty arvostamaan sellaista tulkintaa.

Yritin siis kuvittaa verbaalisesti sitä tosiasiaa, että dramaattisessa vaikutelmassa kyse on kontrastista.
 
Voihan näitä sanoja ja hiuksia halkoa - itse synnytän dramaattista jännitystä ja intensiteettiä juuri siten etten tulkitse kuin osan kappaleesta. Osa 'suoraan kylmästi' ilman mitään fraseerausta/painotusta tms. venkulointia. Kukin artisti tavallaan kaiketi.
 
(edit) Ja se se vasta vaikeaa onkin. Laulaa ilman että värittää. Sama kuin olla yhtä jousen kanssa...
 
(edit2)
 
Olisi hauska kuulla näytettä gilmour nikin taidonnäytteistä kun ne muut on niin laimeita? Olisiko laittaa vaikka linkkiä että ne huonotkin voisi oppia?
 
------------
 
Joo eli en tarkottanut tämän foorumin laulajia :D Toi porukka tais olla vähän huonosti sanottu.. Tarkotin lähinnä monia bändejä mitä kuullu baareissa.. jep olis pitäny jättää sanomatta.
 
Kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka ei ois mitään dramaattista fiilistä niin koko ajan täytyy olla se halu sanoa sitä tekstiä :/ ja sanoa se just silleen ku ite parhaaks näkee. Jos tarkotit tolla kylmällä siis sitä, että tulkitset, mutta fiilis on kylmä ni oon sun kanssa kyllä samaa mieltä (: ääääh..
 
Juu ja en todellakaan tarkota ite olevani yhtään parempi.. kai sitä mielipide muillaki ku pavaroteilla saa olla :)

Tää on kyllä erittäin mielenkiintoinen aihe, propsit gilmourille siitä!
 
Itse nään ton 'oman' tai 'tunne' tulkinnan osittain vähän vaarallisena tekona.
 
Yritän vähän perustella: Kaikilla on omat henkilökohtaiset kokemukset, joillain enemmän kokemusta, joillain ei lainkaan, siis kokemuksia niistä tunteista ja käsitteistä ja musiikillisista viesteistä joita sitten lauleskellaan. Jos ei ole rikasta kokemuspohjaa, musiikillisesti ja laajemmin elämästä, tulkinta tavallaan sulkee pois enemmän kuin se tuottaa... siis kuuntelijan kannalta.. hmm en ihan onnistunut perustelussa...
 
Vertaa tenavatähti laulamassa 'Elämää juoksuhaudoissa'.. njoo tossahan toi lähtöasetelmakin on jo ilmeisen älytön..
 
(edit) en nää siis tulkintaa mielenterveyden kannalta vaarallisena tekona, vaan enempi yleisö-muusikko suhteen kannalta. hehe. Musta on terapeuttista joskus pistää vähän överiksi, kunhan ei unohdu sinne tunnemualiman syövereihin...

Tää on kyllä erittäin mielenkiintoinen aihe, propsit gilmourille siitä!
 
Itse nään ton 'oman' tai 'tunne' tulkinnan osittain vähän vaarallisena tekona.
 
Yritän vähän perustella: Kaikilla on omat henkilökohtaiset kokemukset, joillain enemmän kokemusta, joillain ei lainkaan, siis kokemuksia niistä tunteista ja käsitteistä ja musiikillisista viesteistä joita sitten lauleskellaan. Jos ei ole rikasta kokemuspohjaa, musiikillisesti ja laajemmin elämästä, tulkinta tavallaan sulkee pois enemmän kuin se tuottaa... siis kuuntelijan kannalta.. hmm en ihan onnistunut perustelussa...
 
Vertaa tenavatähti laulamassa 'Elämää juoksuhaudoissa'.. njoo tossahan toi lähtöasetelmakin on jo ilmeisen älytön..
 
(edit) en nää siis tulkintaa mielenterveyden kannalta vaarallisena tekona, vaan enempi yleisö-muusikko suhteen kannalta. hehe. Musta on terapeuttista joskus pistää vähän överiksi, kunhan ei unohdu sinne tunnemualiman syövereihin...
 
------------------
 
No tästä olen kyllä tismalleen samaa mieltä.. jos ei ole kokenut jotain sellasta, mikä sais tekstin koskettamaan itteensä on helvetin vaikeeta tulkita se teksti hyvin. Sen takia en valitsekaan tässä vaiheessa "laulu-uraa" biisejä jotka ei avautuis mulle.. mutta sitähän se tulkitseminen on et jokasella on oma tulkinta siitä tekstistä, tunteista jne joten eihän sillä väliä ole onko ymmärtänyt tekstin eri tavalla ku sen kirjottaja. Jos on itse tylsä ihminen(tylysti sanottu juu) eikä ole jaksanut pohtia asioita tarpeeks niin tuskin moni tekstikään avautuu kovin hyvin. Huonoin vaihtoehto kuitenkin imo on matkia alkuperästä laulajaa ja jättää se oma tulkinta&tunteet pois.. vaikka onhan matkiminen hyvä tapa oppia uusia juttuja (: mut kuha se lopputulos ei ois matkija

Tärkeää on mielestäni koko esityksen "draamallinen dynamiikka". Jos kaikki
biisit vetää turbo ulisten, ei ole enää päätilaa kliimakseille. Joskus vähemmän on enemmän, ja sen jälkeen enemmän tuntuu vielä enemmältä. Jatkuva kaasutus alkaa helposti vaikuttaa "ylinäyttelemiseltä", ja jos joutuu tyystin transsiin, voi esityksen taso kärsiä, vaikka itsellä oisi minkälaiset fiilikset. Esim. V-M Loirilla on mielestäni aina ollut taipumus vahvaan ylipaatoksellisuuteen. Minä vierastan tulkintoja, joissa pajupillistä lauletaan kuin kansanmurhasta. Tai päinvastoin:
Katselin juuri Irinan puistokeikkaa. Levyllä hän on tosi hyvä, ja laulaa livenäkin hyvin, mutta jotenkin hänen esiintymisensä ja laulujen sisällön välillä on usein hirveä ristiriita. Ei vakavaa ihmissuhdetekstiä lauleta Marion Rung-hymy kasvoilla!

Jeps.. tulkinnan pitäs olla kohdallaan (: eikä yli tai ali

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=115614&o=0&#p4313175
 
Tuossa yksi keskustelu aiheestaa (mielestäni m.netin mielenkiintoisimpia keskusteluita, suosittelen siis).

On ollut loistavia kirjoituksia ja mielipiteitä tässäkin ketjussa.
 
Tulkinnan vaikutus kuulijoiden mielenterveyteen on myös yksi näkökulma. Tuntuu erinomaisen hyvältä, kun joku tulee kiittämään mm. lohdutuksen antamisesta. Se jos mikä saa minut laulajana nöyräksi.
 
Ylitulkinta ja alitulkinta, niin mielestäni tärkeintä on, että laulan sydämestäni ja uskottavasti. Jos en itse usko tekstiin, ei se vakuuta kuulijoitakaan.
 
Aurinkoista Juhannusta!