Laulaminen ›

Mutta minusta tuo palleavibra-sana johtaa vähän harhaan.
 
En käyttäisi minäkään kyseistä sanaa. Tuntuu todella oudolle.
 
edit: Entäs sitten, kun onnistun näköjään tekemään vibran myös niin ettei laulussa ole tukea ollenkaan. Jotkut, mm. laulunopettajani on sanonut, että vibrato syntyy siitä kun löysää hieman tukea.
 
Sitä taisin jossain viestissäni kirjoittaakin, että voi tulla vibraattoa siten, että ääni ei olekaan ihan kropassa, hengitys ei ole pohjassa. Silloin siitä tulee yleensä sellainen tiheähkö vibra, eikä se ole suositeltavaa, koska se karkaa helposti käsistä. Vibran saa pidettyä ilman kroppayhteydestä luopumista.
 
Edelleenkin sanoisin, että vibrato tulee ajan kanssa laulua opiskellessa. Vibrato liittyy tukeen, mutta mielestäni se liittyy myös äänen sijoitukseen, sekä suussa oleviin tiloihin, joita voi muokata kielen asennolla, kitakaaren nostamisella jne. Joku opettaja on joskus sanonut, että pitäisi ajatella kananmuna suuhun (se on ehkä vähän liian iso...) :D. Jos haluan mahdollisimman suoraa ääntä, teen sen todella edessä, ja takisempi sijoitus taas tuottaa vibran luonnollisesti. Liian takinen ääni taas alkaa helposti hulista. Ehkä kannattaisi kokeilla leikkimielisesti näitä kananmunia suuhun tai kielen asentojen vaikutusta saundiin.
 
En usko teoriaan, että vibrato joko on tai ei ole jollain ihmisellä, koska olen niin paljon kuullut ja kokenut itsekin sen, miten vibrato voi muuttua kun laulajan tekniikka on muuttunut.

Sitä taisin jossain viestissäni kirjoittaakin, että voi tulla vibraattoa siten, että ääni ei olekaan ihan kropassa, hengitys ei ole pohjassa. Silloin siitä tulee yleensä sellainen tiheähkö vibra, eikä se ole suositeltavaa, koska se karkaa helposti käsistä.
 
Ei mutta kun se ilman tukea tekemäni vibrato ei ole sellainen tiheä vibra, vaan ihan samankuuloinen kuin normaalikin vibratoni, laajuudeltaan ja nopeudeltaan. Tosin äänessä ei ole sointia niin paljoa ilman tukea kun pohja puuttuu. Eli tää mielestäni tukee sitä teoriaa että teen vibraton jossain tuolla kurkussa olevilla ääntöelimillä, ja rennosti, hyvin pienellä liikkeellä. Eikä se voi olla väärin (tai en klassisesta tiedä), koska se ei mitenkään tunnu pahalle, ei kiristä, eikä vaikeuta laulamista vaan tulee ihan luonnostaan... ja kuulostaa samalla tavalla tuotetulle kuin vaikka kenellä tahansa soul-laulajalla (Arethaa ym. tulee nyt parhaillaan CD:ltä)
Se tiheä vibra on sitten eri asia kuin tämä, eli tiedän mistä puhut - hallitsemattomasta vibrasta, äänen tärinästä, jota en edes vibratoksi oikeastaan luokittele. Ja toki vibran saa pidettyä tuesta luopumatta, tai hengitysyhteydestä kai "teidän osastolla" enemmän puhutaan. Luulen, että opettajani tarkoitti vain tuen löysäämistä hieman, ei siitä luopumista. Mutta en silti ole hänen kanssaan samaa mieltä, koska minulla se juttu ei mene niin ;)
 
Vibrato liittyy tukeen, mutta mielestäni se liittyy myös äänen sijoitukseen, sekä suussa oleviin tiloihin, joita voi muokata kielen asennolla, kitakaaren nostamisella jne. Jos haluan mahdollisimman suoraa ääntä, teen sen todella edessä, ja takisempi sijoitus taas tuottaa vibran luonnollisesti.
 
Jännä juttu. Minä haen sijoituksella kyllä eri soundeja, mutta en ole kokenut sen yhteyttä vibraton / suoran äänen tuottamiseen millään tavalla... vibrato ei muutu äänen sijoituksen mukaan, vaan sen mukaan miten haluan tehdä vibratoni, juurikin jossain tuolla kurkunpään / nielun ympäristössä... on tämä mielenkiintoista! Pitäis oikeestaan nähdä näitä ihmisten erilaisia tapoja tehdä vibrato ihan livenä. Ja pitäis nähdä jotenkin tuonne omaankin kurkkuunsa että mitä siellä nyt oikein tapahtuu. Ei nää, tuntee vaan, että jotain siellä vähän liikkuu... Itse asiassa kun nyt kokeilin tehdä normaalia vibratoani ja hain sijoituksen niin taakse kuin ikinä pystyn (pahan kuuloista muuten), niin vibraton tuottaminen on vaikeampaa. Voi siis olla kyseessä vaikka se, että kevyen musan tosi edessä ja jotenkin suussa oleva puhemainen sijoitus edesauttaa tuota rentoa kurkusta tulevaa vibratoa, mut ehkä se ei ookaan niin itsestään selvä asia klassisessa. En minä tiiä. Kunhan arvailen...
 
En usko teoriaan, että vibrato joko on tai ei ole jollain ihmisellä, koska olen niin paljon kuullut ja kokenut itsekin sen, miten vibrato voi muuttua kun laulajan tekniikka on muuttunut.
 
Tästä ainakin olen ihan samaa mieltä :) Että kaikki laulajat sen vibraton voi löytää ja elää sitten onnellisena (?)!

Tämä taitaa olla loputon tie... palatkaamme asiaan kun olemme viisaampia... Jonain päivänä kenties...
 
Nimenomaan, pitäisi olla näköyhteys sinne suuhun/kurkkuun, että mitä siellä tapahtuu... omia sisäisiä tuntemuksiaan on todella vaikeata selittää kenellekään.

Yhdyn Hannakatriinaan. Näinhän se onpi. :)

Hei, nyt se tais löytyy. Vibra kuulostaa ihan järkevältä ja rauhalliselta eikä sellaselta "värinältä", joskaan en sitä hallitse vielä ihan täysin. Muutamia havaintoja, mitä tein: Se tulee ittekseen kun tulee pidempiä kohtia eli normaalisti sitä ei tuu jos laulaa vaikka Ukko-Nooaa. Sitä saa myös aikaistettua (eli ei tarvi niin pitkiä aaaaaaaaaaaaaa-jutskia) jos ei vedä kauheesti henkeä. Ja siis eikös laulussa pidä vaan hapen virrata sisään, eikä vetää sitä sisäänsä? Tää siis on varmaan ainaki osaks hengitystekninen juttu. Sit jos vetää täpöllä nii ei sitä vibraa tuu. Ja sit pitää laulaa rennosti, et se toimii.
 
Tää tuli ittekseen yhtenä iltana kun preissailtiin ja sit vaan ihmettelin, et kukas mun takana laulaa tollee ja se olinki mä ite. En mä tiedä, onks se oikeeoppista tai jotaa ku en koskaa oo laulutunneilla käyny. Sitte tosta tuesta mä en kyllä tajua mitään.
 
Mut ilmeisesti hengitystekniikan sisäistäminen on aika tärkeetä.

Itse ainakin käytän 2 erilaista vibraattoa, ensimmäinen on sellainen "luonnollinen" joka tulee kun vaan laulaa suht oikealla tekniikalla ja "tukee" ääntä. Se yleensä menee kahdeksasosa rytmillä niin sanotusti, ei siis kauhean nopea, vaan rento ja rauhallinen. Toinen vibraatto on sitten sellainen "pumppaaminen"/huojuminen rokkilaulussa, jossa sävel ja äänentaso yleensä menee neljäsosa rytmissä eli hitaammin, ja hieman laajemmin Esim. B. Dickinson tyylillä. Olisihan hienoa jos oppisi hallitsemaan korkeat rokkikarjahdukset niin että saisi ne mielen mukaan vedettyä... Treeniä vaan.

Jännä juttu mutta pari kolme vuotta sitten kun Edguyta kuuntelin niin Tobias innoitti mut treenaamaan vibraa. Alussa se vibra oli semmosta vatun määkimistä yms. eikä sitä vibraa koskaan kehannu missään käyttää. Sitten se myöhemmin meni martti servon puolelle :) Nyt oon kuitenkin huomannu, että halvatusti treenaamalla ääneen on alkanu tulla vibraa ja sitä pystyy hallitsemaan. Itse asiassa oon huomannu, että kun pitkään kiljuu niin sitä kiljumista helpottaa, kun viskaa ääneen pientä vibraa.
 
Ennen tein vibraa kurkulla ja vatsalihaksilla, mutta nyt en oikein tiedä, että miten sen teen. Vibra vaan irtoaa ja sillä sipuli. Eli kannattaa ilmeisesti aloittaa, kunnon manne honotuksesta ja tutkia miten lihakset käyttäytyvät. Kyllä se sitten siitä :)

Nyt tässä vähän aikaa harjoitelleena oon huomannu, että toihan toimii jo oikein mukavasti. :P Matalalta on kyllä vaikea laulaa vibralla. Onks joku muu huomannu saman? Ei siinä mitää, ei vibraa kyllä pidäkkää käyttää koko ajan, vaan sillee sopivasti. Mut ois kyllä joissain biiseissä toi vibra ihan hieno matalaltaki.

Vibra kuulostaa ihan järkevältä ja rauhalliselta eikä sellaselta "värinältä", joskaan en sitä hallitse vielä ihan täysin. Muutamia havaintoja, mitä tein: Se tulee ittekseen kun tulee pidempiä kohtia eli normaalisti sitä ei tuu jos laulaa vaikka Ukko-Nooaa. Sitä saa myös aikaistettua (eli ei tarvi niin pitkiä aaaaaaaaaaaaaa-jutskia) jos ei vedä kauheesti henkeä.
 
En nyt ryhdy pätemään, mikä on oikeanlainen vibraatto ja mikä ei, mutta käsittääkseni hapen loppuessa vibraattoon tulee sellainen pakonomainen sävy, ainakin mulla. Vibraatonhan olisi hyvä syttyä ja sammua silloin kun itse haluaa, koska se voi olla hyvä tehokeino joissain kohdissa mutta ei kaikissa. En tiedä mitä te olette mieltä mutta itse koen ettei ole edes mitään ideaa harjoitella vibraattoa ns. selkärankaan, niin, ettei sitä pysty enää itse säätelemään, koska sitten se tosiaan on ja pysyy ellei harjoittele siitä irti. Joskus suora ääni on se paras vaihtoehto (ei tosin kaikessa musiikissa tietenkään).
 
Vibraatollahan en siis tarkoita ns. 'vieläkö on villihevosia'-soundia jossa ääni värisee kuin haavanlehti. jy nou.
 
Voi siis olla kyseessä vaikka se, että kevyen musan tosi edessä ja jotenkin suussa oleva puhemainen sijoitus edesauttaa tuota rentoa kurkusta tulevaa vibratoa, mut ehkä se ei ookaan niin itsestään selvä asia klassisessa.
 
Tässä kun käytiin myös keskustelua äänen sijoituspaikasta niin hannakatriinaan yhtyen arvelisin ettei äänen taakse sijoittaminen ainakaan auta asiaa ja kuulostaa pahalta myös. Jotenkin luonnolliseen äänen tuottamiseen pyrkien luotan siihen että jos muut asiat on reilassa niin vibraattokin luonnistuu. Ja joskohan se on niinkin että ääni jota ei ole yhtään treenattu ei edes kuulostaisi hyvältä vibraaton kanssa. Eihän äänen treenaaminen välttämättä ole mikään itseisarvo koska tottahan on ihmisiä jotka laulavat hyvän kuuloisesti ilman opetustakin mutta antakaa sille vibraatolle aikaa, tulee jos on tullakseen.

Sori, näemmä en oikein hallitse vielä tätä lainaushommaa.. Esikatselu ois voinu olla ihan hyvä juttu.