Laulaminen ›

Siis millä sitä vibratoa sitten tehdään?
 
Vibraton muodostustekniikka riippuu kehon rakenteesta tai sen sellaisesta. Puhallinsoittimista ainakin huilussa ja oboessa on käsittääkseni helppo tehdä vibratoa pallealla ja näin se käsittääkseni yleensä tehdään. Itse soitan klarinettia, jossa vibratoa käytetään yleensä ainakin Suomessa tehokeinona. Tunnen kuitenkin muutamia klarinetisteja, jotka tekevät vibratoa alitajuntaisesti ja omien sanojensa mukaan palleasta. Sama ilmiö näkyy teoriani mukaan myös esimerkiksi ns. enkelipoikasopraanoissa, joilla myös tulee vibratoa luonnostaan. Itse en kuitenkaan pysty tekemään vibratoa näin. Klarinetilla hoidan asian huulilla ja laulaessa en sitä tässä vaiheessa juuri tee, mutta laulussa käsittääkseni pyritään kehittämään palleavibratotekniikkaa. Tosin kuuleehan niitä kalseita, kai kurkusta tuotettuja septimivibraattojakin paljon.
 
Tosiaan nämä ovat vain omia käsityksiäni, joille olen saanut ammattilaulajilta tukea. Itse olen 15-vuotias poika, joka on miesäänipuolella päässyt vasta rääynnän ja muun äänenmurroshäiriön ohi. Tulipa ylimieliseltä puoskaribesserwisseriltä kuulostava kirjoitus eli ei kannata liikaa tähän luottaa. No, enivei.

Huilua soittaessani teen vibraton vähän eri tavalla, lieneekö sitten sitä jonkun mainitsemaa "palleavibratoa" vai mitä, mutta se perustuu käsittääkseni ilman paineen määrän vaihteluun. Niin en osaa tehdä laulaessa, ainakaan rennosti. Noiden em. lisäksi en keksi enää mitään muuta tapaa miten vibraton voisi saada aikaan (paitsi automatkan kuoppaisella soratiellä). Jos siis teette vibraton jotenkin muuten, niin kommentoikaa ihmeessä - tää tahtoo jo oman laulutietämyksenkin kannalta tietää että miten?
 
Olet asian ytimessä . Kuulin tos hiljan soitonopettajan(puhallin) laulavan ja oli sitten mahtava vibrato jota voi vain karehtia!
Olen aivan varma siitä että puhallinsoittajalla on todella pieni kynnys siirtää tämä paineenhallinta ääni instrumenttiin mutta vaatii harjoittelua ja on myös paljon siitä kiinni millaista ja minkä tempoista musaa lauletaan. suosittelen hidastempoisia ja "mahtipontisia" balladeja joissa on pitkiä vetoja ja äänikorkeus ainakin aluksi on keskivaiheilla tai vähän yli omasi.
Tahdonalaisemattomien lihasten hallinta on suuri mysteerio joten pallean hallinta on yksilökohtaista ja otan neuvoja suurella mielenkiinnolla vastaan aiheesta.

Olen aivan varma siitä että puhallinsoittajalla on todella pieni kynnys siirtää tämä paineenhallinta ääni instrumenttiin mutta vaatii harjoittelua ja on myös paljon siitä kiinni millaista ja minkä tempoista musaa lauletaan. suosittelen hidastempoisia ja "mahtipontisia" balladeja joissa on pitkiä vetoja ja äänikorkeus ainakin aluksi on keskivaiheilla tai vähän yli omasi
 
Olen tässä testaillut näitä vibratoasioita, ja huilulla todellakin teen vibraton pallealla tai jollain muilla vatsalihaksilla (voi olla muuten myös samat lihakset kuin mitä käytetään "tuessa"... maha joka tapauksessa liikkuu vibraton tahtiin). Laulaessa en tätä vibratotekniikkaa käytä, syystä että se kuulostaa aikalailla mahtipontiselle klassiselle oopperavibratolle ja vaatii sen, että laulaa melko kovalla äänenvoimakkuudella (eikä näin ollen sovi oikeastaan niihin musatyyleihin mitä enimmäkseen laulan). Sitä paitsi jos käytän em. vibratoa laulaessa, niin tuntuu että koko kroppa menee jumiin, kun joutuu pakostakin jännittämään sellaisia lihaksia, joiden pitää laulaessa olla ihan rentona tai korkeintaan joustaa elastisesti äänen mukana. Pallea on siis mukana vain hengityksessä.
 
Minulle luontevin tapa tehdä vibrato on saada se aikaan tuskin havaittavalla liikkeellä tuolla kurkun seudulla (silti vibratoni ei ole "konekivääri", mäkättävä, kvartin laajuinen tms. ellen niin vartavasten halua... tarvittaessa sekin onnistuu :) Puhun nyt vaan todellakin omakohtaisesta kokemuksesta ja nimenomaan poplaulusta... voi olla, että jossakin muussa musassa meininki on toisenlainen. Mutta itse en ala "vatsalihasvibratoa" laulaessa käyttämään, vaikka se näköjään hallinnassa onkin.
 
On se kummallista miten ihmisillä tuntuu olevan se mielikuva, että kaikki mikä laulaessa tulee "kurkusta" on pahasta. Jos joku laulaa huonosti tai ääni ei resonoi hyvin tai soundi on kireä (tarkoituksellakin), niin sanotaan helposti, että tyyppi laulaa kurkusta. Eiköhän pointti ole se, että ei vaan jännitä turhaan kaulan seudun lihaksia ja saa äänensä resonoimaan jossain muuallakin kuin nielussa ja kitalaessa. Kurkunpäässähän ne äänihuuletkin sijaitsee, eli jokaisen ihmisen ääni tulee kyllä enemmän tai vähemmän kurkusta... Vastakohtana sitten taas kaikki hyvä tuntuu laulamisesta puhuttaessa liittyvän palleaan. Jos joku saa äänen soimaan hyvin tai laulaa isolla äänellä, niin sanotaan, että se laulaa palleasta asti, vaikka kyseessä useimmiten on ennemminkin hyvä rintaresonanssi (mikä kyllä tuntuu ihan vatsassa asti, mutta ei todellakaan synny sillä, että jännittää vatsalihaksia).

Täyttä totta turiset, hannakatriina. Tarkoitus ei todellakaan ollut muutenkaan sanoa, että kurkusta tai sieltä päin tehtävä vibrato olisi kategorisesti huono. Varmasti valtaosa ainakin pop/jazz -puolen laulajista tekee vibratonsa kurkulla ja hyvin toimii.
 
Kurkku on tosiaan aika tabu klassisella puolella. Ehkä syystäkin, mutta kurkkua käyttämällä voi saada paljon sävyjä aikaiseksi. Minua itseäni suorastaan inhottaa klassisen laulun yksipuolisuus. Useilla laulajilla on yksi vibrato, yksi sävy ja yhdet vokaalit. Mahtaisikohan tämä johtua juuri siitä, että kurkun alueella ei laulullisen puhdasoppisuuden nimissä saa tehdä mitään?

Kuinkas tuollainen "nopea" vibrato tehdään? Jännän kuuloinen esimerkki löytyy esim. Coldplayn Shiver -kappaleen kertsistä.