Laulaminen ›

Olin tuossa äsken pianon luona laulamassa Beatlesia kun eräs perheenjäseneni kävelee sisään ja sanoo että älä laula koska et todellakaan laula hyvin.
 
Ja nyt nykyhetkeen:
 
Nyt on siis tieteellisesti todistettu että en kuulemma ole hyvä laulaja. Ja olen todellakin aloittelija tässä laulamisessa. Voinko kehittyä hyväksi laulajaksi? Laulutunnit aloitan musiikkilukiossa nyt syksyllä, mutta onko se vaivan arvoista?
 
Enkä itse asiassa hirveesti tuosta välitä. Jos nyt lopettaisin laulamisen niin sehän olisi äärimmäinen luovutus suurinpiirtein.

Varmaan ensimmäinen askel on äänittää sitä omaa laulua, tai kuunnella kuulokkeilla suoraan, jotta saa selville, kuinka vierestä sitä oikeasti laulaakaan.
 
Kyllä sen siitä varmaan hiottua saa.

Haistata vaan v***u jos joku tulee aukoon päätään. Harjoittelemallla se kyllä onnaa, pitää vaan olla määrätietoinen ja uskaltaa. Eikö sitä sanota ettei kukaan oo baritoni syntyessään...

Äänellään se laulaa variskin.
 
Ikinä ei saa antaa toisten kommenttien masentaa. Paras ystäväni aikanaan kielsi mua aina laulamasta. Huhtikuussa samainen tättärä oli meijän keikalla ja jälkeenpäin pyys anteeksi.
 
Treeniä ja treeniä vaan, jos minkäänlaista sävelkorvaa löytyy, niin hyvä tulee.
 
Tsemiä!

Treeniä ja treeniä vaan, jos minkäänlaista sävelkorvaa löytyy, niin hyvä tulee.
 
Tsemiä!
 
Sävelkorvakin kehittyy treenaamalla, eli huono sävelkorvakin on vain hidaste.

Kehittyykö jos ei käy laulutunneilla ja ei oo kukaan ohjaamassa laulua ja laulaa bändissä. Siis en oo aikomassa mikskään ooppera laulajaks vaan jotain hevi/rock huutamista ja rääkymistä.
 
EDIT: Vai tartteeko sellasessa osata laulaa??

Kehittyykö jos ei käy laulutunneilla ja ei oo kukaan ohjaamassa laulua ja laulaa bändissä. Siis en oo aikomassa mikskään ooppera laulajaks vaan jotain hevi/rock huutamista ja rääkymistä.

EDIT: Vai tartteeko sellasessa osata laulaa??
 
Noh omalla kokemuksella on hyvä osata laulaa että sitä pystyy hallitsemaan täysin. Ja ei tule haavereita ääneen.
 
Mutta sinulla äänihuuletkin vielä kehittyy (niin myös minulla) joten en suosittele että vielä alat kokeilleen mitään kunnon ”rääkkejä”, kun huulet on lopetellut kehittymisen niin ne on vähän vahvempia ja Äristen/öristen/koristen/karjuen/raakkuminen Vokalisointi on helpompaan puuhaa .

Tekniikoihin kannattaa keskittyä näin aluksi
Kannattaa lähetä helpoimman tuntosiesta liikkeelle ja sitä kautta alkaa tutustutun miten sillä kurkulla pystyy leikkiin.
Ja sitten kun hallitsee jotenkuten jokaisen niin päättää sen oman jutun /omat jutut ja hioo niiden tekniikan sellaiseksi että ne tulee todella helposti ja ilman kipua ja särkyä.
Huom. Joku vaikea tekniikka voi paljastautua kovinkin omaksi jos sen vaan jaksaa tutkimalla löytää.
Älä muuten huuda koskaan kovaa. Opi tekee se jotakin toista kautta, kunhan se kuulostaa laulu härdellin kautta huudolta niin hyvä.
Niin ja mikki on myös sellainen kapistus että sillä leikkimällä pääsee käsiksi kivoihin ääniin.
 
Tässä minun käsitys asijasta, mutta normaalin laulutekniikan hallitseminen on myös tärkeä muutamiin tyyleihin ja helpottaa kyllä paljon joka tyylissä polkemista.

Olin tuossa äsken pianon luona laulamassa Beatlesia kun eräs perheenjäseneni kävelee sisään ja sanoo että älä laula koska et todellakaan laula hyvin.
 
Tuohan on ihan perseestä. Tuollainen kommentti sattuu aika pahasti, loppujen lopuksi. Oma ääni on kuitenkin todella henkilökohtainen asia.
 
Kyllä voit kehittyä hyväksi laulajaksi. Kannattaa tosiaan äänitellä. Varoituksen sanana sen verran, että mankkaäänitys ei kuulosta samalle, kuin mikin kanssa laulaminen. Ja että todennäköisesti eka kertaa kuultuna oma ääni kuulostaa aivan hirveältä.

Varoituksen sanana sen verran, että mankkaäänitys ei kuulosta samalle, kuin mikin kanssa laulaminen. Ja että todennäköisesti eka kertaa kuultuna oma ääni kuulostaa aivan hirveältä.
 
No älä ;P

Ja että todennäköisesti eka kertaa kuultuna oma ääni kuulostaa aivan hirveältä.
 
Kyllä se vaan kuulostaa vielä viidennellä kerralla :=)

Itselläni vähän sama ongelma, minusta saatetaan värvätä bändin laulaja. Mielestäni ei ole ylitsepääsemättömiä esteitä, vaikka en äänestäni tykkääkkään. ehkä se vaan johtuu siitä että en osaa käyttää sitä.
tästä varmaan on ollukin jo juttua, mutta voiko ääntä kehittää jotenkin että se menis matalammalle? korkeelta laulaminen alkaa onnistua kun treenaa paljon ja keksii taktiikan mutta toiseen suuntaan?

Mullapa sano isä kauniisti että "no siinä nyt ei ainakaan ole mitään järkeä" kun kerroin rupeavani myös laulamaan kitaransoiton lisäksi. Tyttöystävä myös usein sanoo että oo nyt hiljaa kun yritän luritella. Sellasta se vaan on ei kannata masentua. Laulamisenhan voi oppia ihan kuka vaan. Ei siinä oo muuta kun että oppii vaan käyttämään oikein kaikkia siihen tarvittavia lihaksia. Eri asia on sitten että löytyykö äänestä persoonallisuutta ja tulkintaa. Eiköhän noikin löydy kun tarpeeks kauan hakee. Sitäpaitsi eihän sitä tarvii osata ees laulaa. Varsinkin rokissa ja popissa on tosi yleistä että lauletaan tarkoituksella väärin. Jos laulaa täysin oikein eikä pistä tietyllä tavalla itseään likoon niin silloinhan se kuulostaa ihan joltain iskelmämeiningiltä. Ei kai sellasta halua kukaan kuunnella :)

Jotan pitäisi kyllä tehdä kaikille, jotka hyökkäävät harjoittelevaa aloittelevaa laulajaa vastaan karmeine kommentteineen. Ei perkele, eivätkö he ymmärrä mistään mitään?
 
Nyt kyllä alkaa tehdä mieli laulaa jokapaikassa koko ajan. Kostoksi.

Jotan pitäisi kyllä tehdä kaikille, jotka hyökkäävät harjoittelevaa aloittelevaa laulajaa vastaan karmeine kommentteineen. Ei perkele, eivätkö he ymmärrä mistään mitään?
 
Nyt kyllä alkaa tehdä mieli laulaa jokapaikassa koko ajan. Kostoksi.
 
Niin. Sisko harjoittelee oopperaa, ja on tullut muutaman kerran v*ttuiltua. Se loppui siihen kun aloin itse laulamaan.

Sisko oli lupaava laulunopiskelija, jolla opinnot loppuivat kun seinän (kerrostalo) takana ruvettiin aina parodisesti matkimaan ääniharjoituksia tai laulua...tylyä!
Unkarissa (muistan kuulleeni) kokeiltiin ottaa musiikkiluokalle kolme neljäsosaa testattuja ja lahjakkaita ja yksi neljännes testeissä surkeasti pärjänneitä. Parin vuoden kuluttua ryhmien taidot alkoivat jo sekoittua.
Siis tärkeää on 1)kannustava kritiikki - kuten Blues Brothers 1:ssä parkkipaikalla, 2)osaava opastus ja 3)hyvä seura jossa kehittää taitojaan.
Voit kehittyä ainakin paremmaksi laulajaksi, hyvä on jo toinen asia...

Äänellään se laulaa variskin.
 
Ikinä ei saa antaa toisten kommenttien masentaa. Paras ystäväni aikanaan kielsi mua aina laulamasta.
 
Mulla oli vähän samanlainen tilanne. Mun paras kaveri haukkui ääntäni. Sellainen todella sattuu ja paljon.
Sitten joka laulukerralla miettii väistämättä, että kunpa kukaan ei kuulis ku ääni on niin huono... Et kaikist pahin on tosiaan varmasti se, että menee haukkumaan toisen ääntä. Kuten jo edellä mainittukin, se on niin henkilökohtainen juttu.
 
Mutta paljon vaan harjoitusta niin kyllä se siitä paranee. Harjoitus tekee mestarin.
:)
 
Tsemppiä vain ja kärsivällisyyttä! :)

kieltämättä on itsekin tullut kärsittyä tästä muikeasta kommentoinnista. Jengi ei osaa arvostaa kurkusta lähtevää ja luonnollisena tulevaa laulua ehkä siksi, että ovat tottuneet kuuntelemaan "laulua" joka muodostetaan kakstuhatta euroa tunnissa saavan äänimegainsinöörituottajan käsissä, jotka operoivat sadantuhannen euron lauluräkkiä johon signaali tulee maailman parhaimmasta ja herkimmästä laulumikistä. . . . noin niinkui pikkasen kärjistääkseni.

Nii-in. Kyllä se mikin kautta on aina paljon vaikuttavamman kuuloista. Ainakin tällainen Rock-laulu. On se kumma, kun ei ihmiset voi olla hieman hienotunteisempia. Kyllä voin sanoa, että se sattuu jos minun ääntä haukutaan.

Minulle tuli ainakin parempi mieli, kiitos kirjoituksienne. Nyt aloitan kunnollisen lauluntreenaamisen, enkä enää välitä muiden mielipiteistä. Jos minulla on sävelkorva ja ääni, kai minä saan edes yrittää.
 
Vaviskaa, minä olen uudestisyntynyt!

Joo kiitos tosiaan. Luulin ettei minulla ole toivoakaan mutta ehkä minulla on sittenkin... Hauskoja lauluhetkiä! Tästä lähin sanon painu vittuun jos tulee uudestaan itkemään.