Olisiko kellään jaettavana tietoa lattia- ja korvamonitorin eroista lauluhommissa?
Aluksi voisi sanoa, että ne on aika kaukana toisistaan. Kummassakin on omat ongelmansa ja tietysti myös hyvät puolensa.
Korvanapit eristävät akustisesta tilasta, niistä kuulee huomattavasti tarkemmin oman äänensä, mutta ne vaativat että myös kaikki muut instrumentit tulevat pa:n kautta. Jotta saisi hyvän tuloksen, täytyy nappeihin myös laittaa hieman kaikua. Nappien kanssa monitorimiksaus vaatii myös enemmän paneutumista.
Hyvien lattiamonitorien kanssa tilanne on tavallaan luonnollisempi, koska kaikki lavalla olevat äänilähteet kuullaan samassa tilassa. Ongelmaksi tulee äänenlaatu vs. kiertoraja, sekä monitoreiden vuotaminen salin puolelle joka sotkee saliääntä.
Napit soveltuu hyvin, jos laulajalla on kuulovaurio/-yliherkistyminen, ja/tai käytetään isoa pa-laitteistoa jossa kaikki instrumentit toistetaan pa:n kautta joka tapauksessa. Ne ovat hyvät myös äänekkääseen musiikkiin kuten hevimetalliin.
Lattiamonitori on mielestäni paras, kun kyseessä on suhteellisen pieni kalusto, eikä monitoria tarvitse laittaa jokaiselle soittajalle erikseen, vaan kenties vain laulajalle ja kosketinsoittajalle. Lattiamonitorista kuulee tarvittaessa myös useampi soittaja sen sijoittelusta riippuen. "I got the Pieksämäki railway station blues." |
tomukka
Apricot
