Laulaminen ›

Heips!
Tämmöinen ihan aloittelija kysymys: Vähäsen tiedän laulamisesta, muutamalla tunnilla joskus käynyt ja noin suurinpiirtein kuvittelisin että hengitys edes jotensakkin kohdallaan ja tämä mystinen "tuki" äänelle löytyy. Mun ongelma on se, että rintarekisteri toimii suht hyvin, mutta päärekisteriä ei ole tullut koskaan pahemmin tullut treenattua. Nyt olen intoutunut sitten lauleskelemaan erinäisiä skaaloja ylös ja alas (erään lauluoppaan mukaisesti) ja kehittelemään tuota pää-ääntä. Sellaisen seikan olen huomannut että kun tarpeeksi pitkään (20-30 min) kun lauleskelee ylös ja alas niin kurkussa tuntuu semmoista, eh puristavaa tunnetta. Ei siis kipeydy, satu tai muuta, mutta tuntuu ehkä siltä että lihakset ovat hiukkasen jännittyneet. Onko tämä normaalia? Eli syynä puutteellinen treeni ja korjaantuu ajan kanssa vai teenkö jotakin konkreettisesti väärin?
 
Toinen kysymykseni koskee laulamisasentoa. Olen jostain syystä huomannut että istuessani saan paremman tuen laululle (rämpytän akustista samalla) kun taas seisoessa. Treenaamiseen myötä tilanne kyllä parantunut, mutta onko tämä normaalia ja mistä moinen johtuu?
 
Kiitos jo etukäteen!

Sellaisen seikan olen huomannut että kun tarpeeksi pitkään (20-30 min) kun lauleskelee ylös ja alas niin kurkussa tuntuu semmoista, eh puristavaa tunnetta. Ei siis kipeydy, satu tai muuta, mutta tuntuu ehkä siltä että lihakset ovat hiukkasen jännittyneet. Onko tämä normaalia? Eli syynä puutteellinen treeni ja korjaantuu ajan kanssa vai teenkö jotakin konkreettisesti väärin?
 
No, jos sallit vertauksen ... niin meeppäs punttisalille ja nostele sitä samaa rautamöykkyä 20 minsaa ylös ja alas.... luulisi tuon jossain tuntuvan.
 
Kyllä mulla ainakin ääni väsyy aika nopeesti kun joutuu pitempään menemään äänialan rajojen läjellä. MUTTA onhan sekin mahdollista, että yrität jollain lailla liikaa. ..se tahtoo olla aika tyypillistä ihmiselle, että yrittää toimia siellä rajojensa lähellä liian kauan kerrallaan ja sitten se liiasta yrittämisestä johtuva väsyminen itseasiassa alkaakin hidastaa kehitystä.
 
Kuulostiko yhtään tutulta? Kaikesta päätellen suhtaudut kuitenkin äänesi käyttöön jossain määrin älyllisesti ja pyrit kuuntelemaan/tunnustelemaan itseäsi, että älä hyvä ihminen rääkkä itteäsi, enää siinä vaiheessa kun alkaa tuntua hankalalta.
 
Se asentohomma taas ... tutussa asennossa homma tietysti tuntuu olevan paremmin hanskassa aluksi. Mutta kannattaa kokeilla äänen toimimista seisaallaan ja iman kitaraa ... Ajattele että sua vedetään päälaen korkeimmalta kohtaa kattoa kohti ja ota sellanen asento. Siihen joutuu keskittymään, mutta siinä pystyy olemaan yllättävän rentona.... ja sitten varovasti niitä ääniharjoituksia ja sitä kitaraakin lopulta. Mutta ensin ihan mielikuvina... Ei mitään maratooniharkkoja alkuun, ettei se haettu idea huku väsymykseen.
 
...nyt jänskättää, mitähän nuo ammattilaiset sanoo ;)

No sanokaa ny muukki jottai....

Heips!
Tämmöinen ihan aloittelija kysymys: Vähäsen tiedän laulamisesta, muutamalla tunnilla joskus käynyt ja noin suurinpiirtein kuvittelisin että hengitys edes jotensakkin kohdallaan ja tämä mystinen "tuki" äänelle löytyy. Mun ongelma on se, että rintarekisteri toimii suht hyvin, mutta päärekisteriä ei ole tullut koskaan pahemmin tullut treenattua. Nyt olen intoutunut sitten lauleskelemaan erinäisiä skaaloja ylös ja alas (erään lauluoppaan mukaisesti) ja kehittelemään tuota pää-ääntä. Sellaisen seikan olen huomannut että kun tarpeeksi pitkään (20-30 min) kun lauleskelee ylös ja alas niin kurkussa tuntuu semmoista, eh puristavaa tunnetta. Ei siis kipeydy, satu tai muuta, mutta tuntuu ehkä siltä että lihakset ovat hiukkasen jännittyneet. Onko tämä normaalia? Eli syynä puutteellinen treeni ja korjaantuu ajan kanssa vai teenkö jotakin konkreettisesti väärin?
 
Jos kurkunpää lähtee kovasti kuroutumaan ylöspäin, siitä tulee kuristava/puristava tunne kurkkuun ja ääni muuttuu pahimmillaan kimittäväksi. Pitemmällä tähtäimellä "hyvin harjoitettuna" kurkunpään nouseminen ei ole hyvä laisinkaan, ja siitä on ikävä opetella pois. Lisäksi kurkunpään liiallinen nouseminen aiheuttaa lopulta sen, että ääniala ei laajenekaan niin laajalle kuin se voisi. Raja tulee vastaan suhteellisen "matalalla", ja ultrakorkeille nuoteille voi heittää hyvästit tällä tyylillä.
 
Kurkunpään liiallinen nouseminen viittaa siihen, että se hengitysyhteys ei sittenkään ole niin kuin pitäisi. Kun hengitysyhteys on kunnossa, kurkunpää laskeutuu automaattisesti laululle otolliseen asemaan. Yksi käytännön ajatusvirhe, mikä on monilla laulajilla: korkeat äänet otetaan "korkealta". Näin siis ei pidä ajatella, koska korkeat äänet tulevat äänihuulten venymisestä, ja nehän eivät siis veny ylöspäin, vaan ne venyvät joko eteenpäin (kevyt laulu/belttaus) tai taaksepäin (klassinen laulu). Koska äänihuulia ei hirveästi pysty käskyttämään kuin mielikuvilla, usein pelkkä suunta-ajatus auttaa: äänialaa laajentaessaan ei pidä ajatella, että mennään "ylöspäin". Usein ajatus siitä, että mitä "korkeammalle" (nuottikuvassa) mennään, sitä enemmän ajatus alaspäin, eli sinne tuen suuntaan.
 
Toinen kysymykseni koskee laulamisasentoa. Olen jostain syystä huomannut että istuessani saan paremman tuen laululle (rämpytän akustista samalla) kun taas seisoessa. Treenaamiseen myötä tilanne kyllä parantunut, mutta onko tämä normaalia ja mistä moinen johtuu?
 
"Tukkimiehen asento" on yksi käytetyimmistä harjoituksista hengitysyhteyden/tuen löytymiseksi. Kun lantionpohjalihaksisto on saatava mukaan hengitystoimintaan, se aktivoituu juuri istuessa kaikista helpoiten. Seisoessa lihaksiston olemassaolon tajuaminen helposti häviää. Sama tunne, jonka saat istuessa olisi siis saatava myös seisomiseen ja liikkumiseen. Kiinnitä huomiota lantiosi asentoon, onko se suorassa, onko taipumusta notkoselkään, tai onko lantio liian eteenpäinsuuntautunut? Miten lantiosi asento eroaa istuessa ja seistessä? Entä muu selkä: (suorassa/kierossa?) tai rintakehä (kasassa/auki?).

Olen Fifin kanssa samoilla linjoilla.
 
Eli kun treenaat ylä-ääniä, ajattele alas. Voit vaikka käyttää välillä käsiä apuna. Kun menet ylös työnnä käsiä etu-alaviistoon. Ja haukotus on yksi mikä voi avata pää-ääniä. Mutta kannattaa olla varovainen, ettei haukotuksesta tule tapa.
Ja vielä yksi hyvä harjoitus on seuraavanlainen:
Pärisytä huulia ja ala sitten laulaa asteikoita huulet edelleen päristen. Kun huulet värisevät on ainakin vaikeaa tehdä mitään väärin (minulle on itse asiassa jopa sanottu, että silloin on mahdotonta tehdä mitään väärin, mutta olen eri mieltä siitä, kun onnistun aina välillä tuolla itseäni satuttamaan).
 
Olen itse huomannut, että välillä osaan laulaa (hengittää) missä tahansa muussa asennossa paitsi seisaaltaan.

Suuret kiitokset kaikille kirjoituksista.
Luulenpa että tuo kurkku se ongelma on, eli se nousee. Tappelin laulutunneilla aika paljon sen kanssa, että sain sen hallintaan. Tosin opettajani ohjasti sitä jotenkin niin, että en pystynyt laulamaan juurikaan enää keski-c:n yläpuolelta (alaspäin pääsen vähän vajaa kaksi oktaavia, E-hen), eli en saanut head voicea käyttöön. Nytten kun olen itse treenaillut niin pääsen keski c-stä oktaavin ylös ja toisinaan D-hen.
 
No niin täytyy itse yritellä saada tuo hallintaan ja ehkä etsiä opettaja taas jos aikaa löytyisi. Kiitokset kovasti teille!

Itse olen treenannut tuota kurkunpään alhaalla pitämistä gi-gi-gi tavuilla laulaen asteikkoa. Tuo gi tuntuu jotenkin pitävän kurkunpään alhaalla.

Fifi & Cosmo :)
 
Juuri tämän kävin läpi joskus.. Ja pääsin korkeammalle ..:D yritänpä laittaa +:t molemmille....
 
Toinen juttu: Se että jos pitää sylissään/käsissään sähköistä tai akustista kitaraa ja sitten vielä laulaa, tuo mukabaan ihan omat kummallisuutensa ... jo ihan sen soittimen koko ja mittasuhteet ja niistä johtuvat raajojen asennot aiheuttaa mitä kummallisimpia sivuvaikutuksia .....
 
... OK en ees yritä ... "been there"...