Laulaminen ›

Olen tässä parisen vuotta lauleskellut päivittäin ja onhan se ääni siinä muokkaantunut ja pystyn suhteellisen "kovaa" laulaa, tyyliin Bruce Dickinson, RJD. Mutta, ongelma on, että kun laulan suhteellisen tavallisella korkeudella tai astetta kovempaa, niin pysyn usein hyvin nuotissa, mutta yleensä kun alan laulamaan sitten kovempaa(mitä jotkut biisit vaativat) menee ääni helposti epävireiseksi. Myös välillä laulan "väärästä" paikasta, joka vain osoittaa että en oikein tiedä mistä pitäisi nuo kovat äänet vetää että ääni ei menisi käheäksi ja niillä olisi tarpeeksi kantavuutta. Olisiko tähän hyviä neuvoja?
Sitten tuosta raspista, osaan tietyllä asteella sitä käyttää mutta yleensä madallan ääntä raspin myötä, joten olisiko tähänkään neuvoja?
Kiitän.

Olen tässä parisen vuotta lauleskellut päivittäin ja onhan se ääni siinä muokkaantunut ja pystyn suhteellisen "kovaa" laulaa, tyyliin Bruce Dickinson, RJD.
 
Hyvä homma.
 
Mutta, ongelma on, että kun laulan suhteellisen tavallisella korkeudella tai astetta kovempaa, niin pysyn usein hyvin nuotissa, mutta yleensä kun alan laulamaan sitten kovempaa(mitä jotkut biisit vaativat) menee ääni helposti epävireiseksi. Myös välillä laulan "väärästä" paikasta, joka vain osoittaa että en oikein tiedä mistä pitäisi nuo kovat äänet vetää että ääni ei menisi käheäksi ja niillä olisi tarpeeksi kantavuutta. Olisiko tähän hyviä neuvoja?
 
Väärästä paikasta? Siis ajallisesti? silloin jännität liikaa, niin että hätäilet ja sekoat. Ota rennosti.
 
Mikäli laulat väärää sävelkorkeutta, niin lopeta sun nykyinen "kova" tekniikka ja ala laulamaan taas niin iisisti että pysyt sävelessä, se on kuitenkin pääasia.
 
Pohjalla pitäisi olla kunnon hyvä laulu, vedä tavallaan efektit vaan päälle, huomaat sitten, mitä efektiä voi/kannattaa käytää missä sävelkorkeudessa. Et missään nimessä menetä mitään jos vaikka laulat jonkun aikaa rokki-heavy kappaleet ihan virsi-tekniikalla, niin pitääkin välillä tehdä.
 
Sitten tuosta raspista, osaan tietyllä asteella sitä käyttää mutta yleensä madallan ääntä raspin myötä, joten olisiko tähänkään neuvoja?
Kiitän.
 
Vaikuttaa että olet vielä vähän hukassa termien kanssa.
 
Miten madallat, laulatko sattuman varaisesti hieman alle sävelen (epävireessä) vai menetkö peräti oktaavin alas? Vai laulatko syvemmältä/ isommalla äänellä?
 
Näistä ensimmäinen aiheuttaa väistämättä buuauksen (mikäli on yleisöä) toinen on "nössöilyä" ja on selvä epäröinti. Viimeinen taas ihan käytettävä keino tulkinnassa.
 
Mun vinkit miten nyt selvität tämän sopan: Selvitä millainen ääni sulla on ja millainen ääniala. Raspit ja karjunnat tulee ylärekisterissä eli karkeasti korkein sävel miinus noin kvintti. Käytännössä voi raspata tämän alle, mutta se kuullostaa usein efektiluontoiselta.
 
Itselleni on selvinnyt homma m.m. niin että esim. CMX ruoste menee liian matalalta itselleni (sattuu) ja Joe Lynn Turner on liian korkeata kamaa, olen siis siinä keskellä... Itselläni on vahvimmat sävelet juuri a' alapuolella, kun menee siitä ylemmäksi niin alkaa pikkuhiljaa poistua luonnollisuus ja sointi, resonaatio ym. Tosin raju tulkinta vaatii välillä että huutaa äänen "yli", niin että menee huudoksi... käytännöllinen tapa ylittää omaa äänialaa pikkasen... tästä esimerkkejä rock-maailmassa tuhansia.
 
Tämän jälkeen alat harjoitella yleistä musikaalisuuttasi, jotta tiedät tummennatko sointiasi laulussa, laulatko väärässä kohdassa kappaletta, vai laulatko jotakin vaihtoehtoista säveltä melodiassa... Oliko apua?

Jep, erittäin samoilla linjoilla MartinB:n kanssa. Oletko varma, että tarvitset kovempaa voimakkuutta? Yleensä varsinkin korkeat nuotit kuulostavat parhaimmilta tullessaan rennosti ja "soivasti", mitä kovaa puskeminen ei auta.
 
Tuossa demon (saksahevi-genre) lauluja nauhotellessa huomasi, miten liian suuri raspin määrä myös vähentää äänen soivuutta, tosin mulla menee helposti ylävireeseen raspia harrastaessa, eli juuri päinvastoin kuin alkuperäisellä postaajalla?? Eli pointtini: suosittelisin harjoittelemaan raspia varovaista ja hallittua käyttöönottoa, ikäänkuin niin, että sitä pystyy nuotteihin hieman lisäämään tarvittaessa, ilman että äänentuottotapa (tai vire) muuttuu ratkaisevasti.

Ja muistuttaisin kukkahattutätinä tähän väliin, ettei kannata hakea liikaa äänenvoimakkuutta raspilauluun, kun parhaalta se kuulostaa intensiivisesti mutta jopa hiljaa laulettuna ja HYVIN MIKSATTUNA. Jos haluaa tietää miten joku lauluhomma toteutetaan niin kuunnellaan laulajia joita ei ole miksattu, mielellään samassa tilassa ilman mikkiä (en väitä tämän olevan mahdollista ja helposti toteutettavissa, mutta sisulla läpi harmaan kiven). Muistakaa että hyväkin raspisaundi on levyllä ja keikalla ollessaan lähes puoliksi hyvän äänimiehen ansiota, ei niinkään hyvän laulajan. Hyvä äänimies saa paskastakin konvehdin, mutta huono tekee konvehdista paskaa.
 
Muista että äänen voimakkuus ja intensiteetti tulee enemmänkin resonanssista kuin paineesta. Suosittelen Sadolinin sivuilla vierailua (http://sadolin.net/uk/sangteknik/gennemgang/sangteknik_01.html), tsekkaa tosta missä järjestyksessä hommat kannattaa opetella. Ensin kroppa mukaan, kurkku auki ja leuka/huulet löysiksi, sitten saundin (mode) ja sävyn (sound colour) säätö kohdilleen, SITTEN VASTA efektit. Sadolinin opeista voi olla montaa mieltä, mutta lähes faktaksi voisi julistaa sen, että mikäli jossain äänen osa-alueessa on ongelmia, se johtuu jostain "edeltävän tason" ongelmasta (ts, jos särön kanssa ongelmia, johtuvat saundin ja sävyn ongelmista; jos saundin kanssa ongelmia, johtuu kropan/kurkun/leuan/huulten tasolla olevasta ongelmasta).
 
Jep, erittäin samoilla linjoilla MartinB:n kanssa. Oletko varma, että tarvitset kovempaa voimakkuutta? Yleensä varsinkin korkeat nuotit kuulostavat parhaimmilta tullessaan rennosti ja "soivasti", mitä kovaa puskeminen ei auta.
 
Sitäpaitsi mitä korkeampi säveltaso, sitä voimakkaammalta sävel kuulostaa kuuntelijalle päin vaikka desibelitaso pysyisi samana. Omaan korvaan taas korkeammat kuulostaa heikommilta, koska korvassa on sellainen mekanismi joka suojaa ihmistä omilta korvalle vahingollisilta ääniltä (ts. korva vaimentaa omaa ääntä korkeammalle mennessä ettei kuulo kärsisi).

Kiitos kaikille vastanneille.
Joo, pitää varovasti opetella tota raspia käyttämään, jos sitä joskus vaikka oppisi käyttämään että sävelkorkeus ei tipahda.
Väärästä paikasta tavallaan tarkoitin että en oikeen tiedä pitäisikö laulaa pää vai rintaäänellä noita. Tavallisesti kun laulan niin ei tule ajateltua mistä paikasta laulaa mutta sitten kun koittaa korkeammalta tai kovempaa laulaa niin tavallaan vähän haen sitä, silleen et laulan yleensä samasta paikasta, mutta en tiedä laulanko sitten oikeasta paikasta.
Ääniala varmasti riittäisi nyt kyseisessä asiassa kun tuota Bruce Dickinsonin tears of the dragon biisiä olen kelaillut ja akustisen kanssa soitellut. Joskus se kertsin alku menee ihan hyvin ja joskus erottaa selvästi soittamien sointujen perusteella ja kuulolta että menee päin persettä. Olen koittanut rauhallisemmin lauleskella sitä mut sit tuntuu et pudotan liikaa sävelkorkeutta siinä biisissä :/

Niin, siis ongelma on kertsissä lähinnä, säkeet menee ihan hyvin

Tietotaito ei mulla riitä yleisempään vastaukseen (varsinkin kun ottaa huomioon, että rekisterejä voi sekoittaa) mutta Tears of the Dragon:ista sanoisin kertosäkeen menevän koko ajan sen verran korkealta, että puhdasta rintaääntä ei siinä ole suotavaa käyttää. Siinä on aika iso hyppäys kun kertosäe alkaa, pää-äänellä ainakin itse miellän sen hoilaavani, eli semmoiseen kevyeen/ilmavaan tuntemukseen pyrin.

Joo, pitää varovasti opetella tota raspia käyttämään, jos sitä joskus vaikka oppisi käyttämään että sävelkorkeus ei tipahda.
Väärästä paikasta tavallaan tarkoitin että en oikeen tiedä pitäisikö laulaa pää vai rintaäänellä noita. Tavallisesti kun laulan niin ei tule ajateltua mistä paikasta laulaa mutta sitten kun koittaa korkeammalta tai kovempaa laulaa niin tavallaan vähän haen sitä, silleen et laulan yleensä samasta paikasta, mutta en tiedä laulanko sitten oikeasta paikasta.
 
Itse sanoisin tähän että jokainen ääni on tavallaan tässä oma, ja pitää oppia itse vähän mistä narusta pitää vetää. Samallahan kaikki riippuu kappaleesta, ja millainen rooli on siinä musiikissa. Valheelliset papit jossain Händelin oopperassa lauloi hyvin falsettimaisesti, kun taas rehellinen puhdas sankari vetää rintaäänellä. Bruce D:kin laulaa huomattavan brutaalisti ja korkealle rintaäänellä... eli rintaääni antaa vaikutelman että on enemmän tosissaan, ja brutaalimpi, vahvempi (joutuukin olemaan), ja intensiteetti on huomattavasti korkeampi jos vertaa rintaääntä ja hennompaa ääntä.... esim. Dio vetää melko syvällä rintaäänellä aina.
 
Joten itse sanoisin että melko raskas rintaäänipainotteinen ääni on way to go, tosin eri ihmiset tekee asioita erilailla, ja kevyempikin lähestymistapa saattaa olla upea. Itse laulan jopa korkeimmat sävelet melko syvinä. Vaarana toisaalta on, että liian "iso" korkea sävel aiheuttaa sen että ääni poksahtaa ihan kokonaan kukon lailla... laulaja joutuu olemaan koko ajan vähän tuntuman varassa, että miten pystyy laulamaan, mitä ääni kestää.... mutta yleisesti voi sanoa että laulaja on vähän vaarassa kun menee äänen äärirajoille.
 
Ääniala varmasti riittäisi nyt kyseisessä asiassa kun tuota Bruce Dickinsonin tears of the dragon biisiä olen kelaillut ja akustisen kanssa soitellut. Joskus se kertsin alku menee ihan hyvin ja joskus erottaa selvästi soittamien sointujen perusteella ja kuulolta että menee päin persettä. Olen koittanut rauhallisemmin lauleskella sitä mut sit tuntuu et pudotan liikaa sävelkorkeutta siinä biisissä :/
 
Hyvä homma, mikäli ääni on suht. korkea on hyvät mahdollisuudet laulaa rock/heavy linjaa plus että ääni kuuluu hyvin orkesterin yli.
 
Niin, biisi taitaa mennä E-stä tyyliin E C G D, ellen väärin muista... ja siinä joutuu "tenori" yläpäähän menemään... on helposti vaarana että aloittelija ei saakaan vakaata otetta kappaleesta, koska se on vaikea.
 
Muutenkin on syytä lämmitellä ääntä ensin helpommilla jutuilla. Itse transponoin ihan rutiinilla tällaiset kappaleet d:hen tai d# (bändin kanssa), mutta akustisissa versiossa voi hyvinkin vetäistä c# tai d:stä.... Vinkkini on että jos ei ihan 100% laulata, niin madalla vaan kappaletta, sama jos on huono sää/mieliala tai tila sellainen että et pääse reväyttelemään... Alas vaan pikkaisen.

Joo vois tota madaltamista kokeille. Mut siis pitäs vaa lähinnä harjotella tota tekniikkaa et sais sen menee sit tos Eessä. Kiitos vastauksista :)

Mutta toisaalta, joskus ne "ylihuudetut" korkeammat sävelet kuullostaa hyvälle. Itse välillä teen tätä tarkoituksella, saa korostettua hyvin joitakin kohtia, ja siten saa juuri ne haluamansa korkeammat sävelet nostettua esiin sieltä. Jos nyt puhutaan siis samasta ylihuutamisesta. :P

Muuten semmonenkin ongelma on, jonka huomasin, että ilmeisesti päästän liikaa ilmaa keuhkoistani pois samalla kun laulan. Eli teen varmaan jotain väärin, mistä kohdasta tavallaan laulun pitäisi tuntea jos laulaa juuri noin "kovaa"?

Muuten semmonenkin ongelma on, jonka huomasin, että ilmeisesti päästän liikaa ilmaa keuhkoistani pois samalla kun laulan. Eli teen varmaan jotain väärin, mistä kohdasta tavallaan laulun pitäisi tuntea jos laulaa juuri noin "kovaa"?
 
Rinta mukana, vaan... Kysymys on kuitenkin vaikea, eli yksinkertaista vastausta ei ole. Mikäli on se rintaääni selvästi mukana, on laulu usein väkevää ja tukevaa, tämä tosiaan riippuu kehon mittasuhteista ja koostmuksesta ym.
 
Ns. Pää-ääni on vaikeampi pitää hallussa ja se on muutenkin hennompi, väittäisin että kunnon rintaääni on kaiken A ja O kun tulee voimakkaaseen äänenkäyttöön. Pää-ääni on sitä paitsi vaikeampi lähestyä, koska se ei juuri edusta niitä heavy-asioita/mielentiloja...
 
Voit harjoitella laulua vaikka niin että on kynttilä edessäsi, ja laulat niin että liekki on sammumatta, jopa huojumatta... Tiivis ääni on käsittääkseni yksi tärkeimmistä asioista, joka antaa tekniikalle sen todellisen varmuuden sekä äänenhallinnan... kunnon teräsääni on takuulla hyvin tiivis... Ja se vaatii harjoittelua, lauluhan on hyvin pitkälti taito, joka vaatii, että tietyt koordinaatio menee nappiin... IMO on ensisijaisen tärkeää että uskoo omaan asiaan ja että laulaa oikealla tunteella, koska pelkkä tekniikkaviidakko on syvä ja sekava, kukaan ei selviä siitä.