Laulaminen ›

Tuota laulamista kun aina tulee miettineeksi, onko sävel oikealla korkeudella, vai luuleeko vain. Testaankin usein kitaran otelaudasta lauluni säveltä, meneekö oikein. Eipä mun korva kyllä isoa eroa huomaa. Mutta kun se on vaan mun korva.
 
Netissäkin on mittari kitaralle, sekä samassa osoitteessa toinen mittari muille instrumenteille.
 
Laulun sävelkorkeutta näillä on vaikea mitata, liene siksi että ihmisäänessä on montaa eri taajuutta (kuten kai instrumenteissakin kerrannaisia).
 
Onko olemassa mitään mittaria joka toimisi ihmisäänellä suht tasaisesti, vai pitäiskö osata tuottaa vaan tarpeeksi tasainen ääni.
 
Olisi kiva opetella oikeat sävelet suoraan päähänsä, lauluissahan ne kyllä ovat suht hyvin jos sävelen osaa, sekä jos vaan osaa alkaa ilman säestystä oikeasta kohtaa.
 
Miksi on:

Miksi muuten, ainakin minun,on vaikea löytää oikea sävelkorkeus Leonard Cohenin: Tanssi loppuun rakkuden; biisiin kun säestän sitä kitaralla?
 
Mielestänihän se siitä johtuu siitä kun kappale alkaa Dm soinnulla sekä laulun melodia alkaa G:stä.
 
Yleensä sen vähän mitä musiikista ymmärrän, sävelet kulkevat sointujen sävelten kanssa yhdessä ja siksi laulu "pakottuu" oikeean korkeuteen.
 
Tämä biisi siis taitaa olla yksi poikkeus. Sitten kun menee kohalleen kuulostaa hienolta.

Laulun sävelkorkeutta näillä on vaikea mitata, liene siksi että ihmisäänessä on montaa eri taajuutta (kuten kai instrumenteissakin kerrannaisia).
 
Onko olemassa mitään mittaria joka toimisi ihmisäänellä suht tasaisesti, vai pitäiskö osata tuottaa vaan tarpeeksi tasainen ääni.
 
Kaikissa muissa äänissä paitsi siniäänessä on mukana kerrannaisia, näin myös ihmisäänessä. Laulun sävelkorkeutta mitataan täysin samalla tavalla kuin muidenkin instrumenttien sävelkorkeuksia. Mittari toimii tasaisesti, jos äänilähde tuottaa tasaisen äänen. Näin se vaan on. Ihmisääntä on vaan vaikeempi pitää "tasaisena" kuin esim. kitaraa tai pianoa, koska ihmisäänen "virityskoneisto" ei ole asennettu tasan yhteen kohtaan kuten kitarassa ja pianossa, joissa kielet on "lukittu" tuottamaan juurikin tätä yhtä tiettyä sävelkorkeutta. Ihmis-instrumentin ongelma on se, että se on elävä - vähän kuin joku vääntäisi koko ajan kitaran viritysnuppeja. Kokemuksella sitten tasaantuu ääni; enää ei "heijaa" niin pahasti.
 
Lohdutuksen sanana tämän masentavan faktapläjäyksen jälkeen: Hertsintarkka ihmisääni on kammottavaa kuultavaa. Mittarin kanssa voi treenata jos laulu on epätarkkaa, muttei sen kanssa kannata opettelemalla opetella. Alkaa kuulostamaan robotilta.
 
Olisi kiva opetella oikeat sävelet suoraan päähänsä, lauluissahan ne kyllä ovat suht hyvin jos sävelen osaa, sekä jos vaan osaa alkaa ilman säestystä oikeasta kohtaa.
 
Ei ne oikeat sävelet, vaan ne oikeat sävelten väliset suhteet. Tämä mahdollistaa mm. sen, että voi laulaa useammassa sävellajissa sen kummemmin miettimättä. Ettei tarvi virittää sitä pianoa joka kerta erikseen.
 
Miksi on:

Miksi muuten, ainakin minun,on vaikea löytää oikea sävelkorkeus Leonard Cohenin: Tanssi loppuun rakkuden; biisiin kun säestän sitä kitaralla?
 
Mielestänihän se siitä johtuu siitä kun kappale alkaa Dm soinnulla sekä laulun melodia alkaa G:stä.
 
Yleensä sen vähän mitä musiikista ymmärrän, sävelet kulkevat sointujen sävelten kanssa yhdessä ja siksi laulu "pakottuu" oikeean korkeuteen.
 
Niinpä, juuri siksi. G ei ole d-mollisoinnun sävel, vaan d-molliasteikon 4. sävel. Soinnun sävelellä on paljon helpompi aloittaa kuin sointuun kuulumattomalla sävelellä, vaikka sävel kuuluisikin k.o. soinnun asteikkoon. Esimerkkinä Ukko Nooan melodia kulkee soinnun säveliä pitkin, Satu meni saunaan kulkee asteikon säveliä pitkin.
 
Tsemppiä treeneihin! Hyviä kysymyksiä, toivottavasti vastaukset ei lannista vaan jeesaa.

Kiitoksia paljon. Ei tuo lainkaan lannista, tukee vaan omia ajatuksiani, samalla tavalla kuin viritysmittari ja kitaran otelaudasta tarkistus antaa osviittaa sävelkorkeudesta.
Pitäähän oppimisessa haastetta olla, ei se muuten tuntuisi niin arvokkaalta se osaaminen.
Varmaan moni musiikillisesti lahjakkaampi ei kiinnostu musiikista siksi että se on liian helppoa hänelle. Oiskohan tossa perää?
 
Juuri tuossa mainitussa Cohenin biisissä sen kyllä huomaa, koska laulu menee oikein. Siihen tulee se "Cohen saundi" joka on aina ollut niin kiehtovaa.
Ekoja kertoja sitä laulaessani pelästyin että nyt on nuottikorva "puhjennut" kokonaan, niin epävireiseltä kuulosti. Vaikka jos olisi sävelkorva oikeasti "puhki", eihän siinä virhettä huomaisi.
Karaokessa tuo sama biisi on paljon helpompi laulaa, ehkä on eri sävellajissa, tai sitten säestyksessä on melodian kanssa samoja säveliä, siinä se ei tunnu yhtä tyhjän päällä laulamiselta kuin pelkällä kitaralla säestäessä.
 
Kai paras tapa on äänittää tietsikkaan aika ajoin ja kuunnella kriittisesti, sekä ottaa oppia viirheistä. Samoin olisi hyvä verrata aiempia äänityksiä uudempiin ja katsoa kuinka kehittyy.
 
Kitaralla tuon kehityksen huomaa kun soittaa kauan unholassa olleen biisin ja huomaa että se menee kuin tyhjää vaan, vaikka ennen onkin takkuillut.
 
Pitäisi löytää laulukurssi jossa on yksilöllinen ohjaus, jossa paneudutaan juuri "minun" heikkouksiin ja vahvuuksiin.