Laulaminen ›

Mä olen noin vuoden ajan laulanut ihan itsekseni kotona ja nauhoittanut lauluani konelleni ja olen huomannut, että rintaäänellä laulaminen (jos en nyt koko termiä ole väärin käsittänyt) kuulostaa paljon paremmalta kuin kurkkuäänellä laulaminen. Soundi on tummempi, ja paljon voimakkaampi, sillä on enemmän sanottavaa. Älkää tuomitko mua vielä en ole ottanut laulutunteja mutta ehkä tulevaisuudessa. En tiedä onko tällainen "laulutapa" minkä huomasin ollenkaan hyvä tapa kun se tuntuu niin työläältä, mutta on se soundi vaan niin paljon parempi. Eli tein silleen että vedin keuhkot täyteen ilmaan sitten muodostan äänen niin alhaalla kehossani kuin mahdollista -> ääni paranee 139% mutta hengitys loppuu. Tuo taktiikka kuluttaa niin mahdottomasti ilmaa ettei mitään järkeä. Käyttääkö kukaan tällaista tekniikkaa ylipäätään? Minusta ainakin tuntuu että type o negativen peter steel laulaa juuri näin usein.
 
Niin tietysti tuota ei voi käyttää korkeille äänille mentäessä koska se vain kuulostaa lähinnä naurettavalta:P

En tiedä onko tällainen "laulutapa" minkä huomasin ollenkaan hyvä tapa kun se tuntuu niin työläältä, mutta on se soundi vaan niin paljon parempi. Eli tein silleen että vedin keuhkot täyteen ilmaan sitten muodostan äänen niin alhaalla kehossani kuin mahdollista -> ääni paranee 139% mutta hengitys loppuu. Tuo taktiikka kuluttaa niin mahdottomasti ilmaa ettei mitään järkeä. Käyttääkö kukaan tällaista tekniikkaa ylipäätään?
 
Puhutko puhtaasta laulusta vai örinästä..? Hmm, vähän hankala sanoa mitään kuulematta livenä. Örinässä ainakin kuluu happea enemmän kuin laulaessa, ja sitä ei voi tehdä korkealta, eikä sen varsinaista sävelkorkeutta voi muuttaa, soundia vaan. Pitäis ehkä myös tietää mitä tarkoitat noilla termeillä. Kurkkuääni ei taida olla mikään yleisesti käytetty nimitys ja rintaäänikin tuntuu tarkoittavan eri ihmisille eri asioita... Type O Negativen laulaja laulaa matalat puhtaat äänet todella tummalla äänenvärillä, eli suussa ja kurkussa on iso tila (vrt.haukotuksen tunne). Tummasointisessa puhtaassa laulussa ei kyllä ilmaa pitäis kulua yhtään sen enempää kuin laulaessa ylipäänsä. Soundi on aina rennompi ja soivempi, jos pystyy välttämään turhia kiristyksiä kurkun seudulla (oisko tämä sitten se sun kireämpi ja vähemmän soiva kurkkuääni, ja rintaääni puolestaan se ääni, mikä tulee ilman kiristystä ja missä resonointi tuntuu paremmin rintakehässä..?).
Niin, ja ei täällä ole tarkoitus tuomita ketään - päinvastoin, on mielenkiintoista yrittää selvitellä näitä laulujuttuja :)

Jos soundi kuulostaa Peter Steeleltä niin siinä ei voi olla kovasti vikaa :). Pitää vaan muistaa että Peterkin laulaa monella tavalla eikä tosiaankaan käytä sitä matalalla resonoivaa soundia joka paikassa.

Type O Negativen laulaja laulaa matalat puhtaat äänet todella tummalla äänenvärillä, eli suussa ja kurkussa on iso tila (vrt.haukotuksen tunne). Tummasointisessa puhtaassa laulussa ei kyllä ilmaa pitäis kulua yhtään sen enempää kuin laulaessa ylipäänsä. Soundi on aina rennompi ja soivempi, jos pystyy välttämään turhia kiristyksiä kurkun seudulla (oisko tämä sitten se sun kireämpi ja vähemmän soiva kurkkuääni, ja rintaääni puolestaan se ääni, mikä tulee ilman kiristystä ja missä resonointi tuntuu paremmin rintakehässä..?).
 
Puhdasta laulua tarkoitin. Mistäs mä sitten repäsen tilaa ääntöväylääni :< Harmittaa että tää harrastus kärsii siitä et oon suht pienikokonen. Musa on kuitenki mulle tärkee oon soittanu iha pienest asti. Ei sillä, että haluaisin kuulostaa peter steeleltä mutta kirkas ääni ei vaan sovi miehelle. Vieläpä rocklaulajalle.

Puhdasta laulua tarkoitin. Mistäs mä sitten repäsen tilaa ääntöväylääni :< Harmittaa että tää harrastus kärsii siitä et oon suht pienikokonen. Musa on kuitenki mulle tärkee oon soittanu iha pienest asti. Ei sillä, että haluaisin kuulostaa peter steeleltä mutta kirkas ääni ei vaan sovi miehelle. Vieläpä rocklaulajalle.
 
Ei se laulusoundi taida olla pienestä koosta kiinni. Esimerkiksi Ronnie James Dio on melko pieni, mikä ei äänestä kyllä kuulu. Treeniä ja mahdollisesti laulutunteja niin soundi ja laulu muutenkin kehittyy pikkuhiljaa.
 
Minun mielestäni Glenn Hughesin ja Freddie Mercuryn kirkkaat soundit sopivat musiikkiinsa oikein hyvin. Monella power metal -laulajalla on myös hyvin kirkas soundi. En toki tiedä, miltä rock-laulajan pitäisi sinun mielestäsi kuulostaa, mutta kyllä kirkas soundi sopii moneenkin juttuun.
 
Yritän sitä sanoa, että kehittyminen vaatii paljon aikaa ja treeniä. Ei pidä odottaa liikoja liian lyhyessä ajassa. Rohkeasti vaan eteenpäin omalla äänellä. Itse olen muutaman vuoden treenannut ja ero esimerkiksi kolmen vuoden takaisiin äänityksiin on melkoinen. Silti olen ihan aloittelija vielä.

Puhdasta laulua tarkoitin. Mistäs mä sitten repäsen tilaa ääntöväylääni :< Harmittaa että tää harrastus kärsii siitä et oon suht pienikokonen. Musa on kuitenki mulle tärkee oon soittanu iha pienest asti. Ei sillä, että haluaisin kuulostaa peter steeleltä mutta kirkas ääni ei vaan sovi miehelle. Vieläpä rocklaulajalle.
 
Ihan alkuun vois olla hyvä keino päästä eroon kaikista ylimääräisistä kiristyksistä, mikä sinänsä jo saa äänen soimaan paremmin. Voit myös kokeilla leikkiä äänelläsi, että miten isoksi saat suussa ja kurkussa olevan tilan (leiki vaikka oopperalaulajaa) ja vastaavasti miten pieneksi pystyt kurkun ja suun litistämään (pikkulapsisoundi). Ei se soundi paljoakaan ole kiinni laulajan fyysisestä koosta (vrt. nyt vaikkapa juuri Dio tai sitten vaikka Fredi...). Enemmänkin kyse on siitä miten osaa asetella ääntöväylänsä sopivaan asentoon ja säädellä ilmanpaineen sopivaksi äänihuulille.
Varoituksena myös se, että jos yrittää keinotekoisesti saada itselleen tummaa soundia, niin yleensä vaan kuulostaa pahalta, sellaiselta huonolta ja kankealta tangoiskelmähoilotukselta, rumasti sanottuna "mannesoundilta". Tai sitten 69 Eyesilta. Makuasioita tietysti. Mutta lähtisin kyllä liikkeelle omasta rennosta luonnollisesta äänestä ja hoitaisin sen hallintaan ennen kuin alkaisin kikkailemaan ja yrittämään jotain itselle vieraampaa. Laulutunneille vaan! (Hyvälle opettajalle ja ei ehkä klassiselle jos rokkia haluat oppia.)
 
Kirkas ääni kyllä sopii miehelle. Tyylikysymys on sitten se, miten tumma äänenväri voi olla. Rockissa se ei ole läheskään yhtä tumma kuin iskelmässä tai klassisessa, ja varsinkin hevihommissa kirkkaus on valttia (ehkä goottimeininkiä lukuunottamatta). Matala ääni voi olla kirkas tai tumma, korkea ääni voi olla kirkas tai tumma.

Mielestäni jyrki 69 eyesistä onnistuu ihan hyvin siinä äänessään. Mutta kuten sanoit makuasia. Emmä kai täysin edes ymmärrä eroa tumman ja kirkkaan välillä. No kertokaas olenko oikeassa. Itselläni on suht matala ääni, mutta se kuulostaa hmm, miten sitä kuvailisi.. Noh ainut tapa miten osaan kuvailla sitä on se että pienikokoisilla ihmisillä on usein sellainen ääni. Kun taas esim negativen (sen suomalaisbändin) laulajalla on korkeampi ääni mutta tummempi, jotenkin "paksumpi"? Olen kokeillut laittaa kurkkua eri asentoihin ja kyllähän se vaikuttaa huomattavasti. Olen huomannut että kurkun asettaminen suureksi vaikuttaa äänen haluamallani tavalla. Mutta taas tulee se että jostain syystä sitä on vaikea hyödyntää korkeilla nuoteilla, ja esim. esiintyminen kärsii. (kyllä olisi kiva joskus esiintyä ihan laulaen kun mä olen vain kitaran takana aina:P Enhämmä muuten välittäis paskaakaan siitä miltä mun ääni ulkoapäin kuulostaa.)
 
Olen tosin myös huomannut että kun tarpeeksi kauan laulan putkeen kurkku "suurena" (en osaa kuvailla tarkemmin) alan (ehkä) ihan alitajuisesti laulamaan samalla tekniikalla. Voisko tohon sitten jotenkin "tottua" onko mahdollista? :)
 
Ja joo kyllähän niitä pieniä laulajia on. Ei aleksi laihokaan minua suurempi ole mutta hän toisaalta örisee, mikä ei itseäni kiinnosta. Yhden kerran olen kuullut laulavan sellaisella hieman puhtaammalla äänellä ja nekin oli covereita.
 
Mutta taidan taas alkaa vertailla itseäni ihan liikaa muihin:D

Olen huomannut että kurkun asettaminen suureksi vaikuttaa äänen haluamallani tavalla. Mutta taas tulee se että jostain syystä sitä on vaikea hyödyntää korkeilla nuoteilla, ja esim. esiintyminen kärsii.
 
Johtuu siitä, että kun teet kurkkuun suuren tilan, lasket samalla kurkunpäätä (aataminomenan kohtaa, sitä missä tuntuu lumpsahdus kun nielaiset) alas päin. Korkeissa äänissä kurkunpäätä ei voi pitää niin alhaalla kuin matalissa äänissä, tai tuntuu pahalle ja kiristää. Fysiologinen juttu. Kurkunpää nousee siis ylemmäs korkeissa äänissä, mikä vie tilaa pienemmäksi. Jos haluaa isoa tilaa ja tummaa, pyöreätä soundia korkeissa äänissä, pitää nostaa pehmeätä kitalakea ja vetää kieltä vähän taaksepäin, jolloin tila pysyy isona suussa. Ajatuksena voi auttaa haukotus, hämmästyksen tunne tai vaikka kuuma peruna suussa ;)
 
Olen tosin myös huomannut että kun tarpeeksi kauan laulan putkeen kurkku "suurena" (en osaa kuvailla tarkemmin) alan (ehkä) ihan alitajuisesti laulamaan samalla tekniikalla. Voisko tohon sitten jotenkin "tottua" onko mahdollista? :)
 
Kaikkeen tottuu. Pääasia ettei satu tai kiristä. Kroppa vaan vaatii aika paljon toistoa, että asiat jää lihasmuistiin. Ihan sama se on vaikka keihäänheitossa tai kitaransoitossa - niin kauan pitää harjoitella oikeita liikeratoja, että ne tulee automaattiseksi ja homma alkaa toimia hyvin.

Jos haluaa isoa tilaa ja tummaa, pyöreätä soundia korkeissa äänissä, pitää nostaa pehmeätä kitalakea ja vetää kieltä vähän taaksepäin, jolloin tila pysyy isona suussa. Ajatuksena voi auttaa haukotus, hämmästyksen tunne tai vaikka kuuma peruna suussa
 
Joo kiitos täytyypäs kokeilla tätä. Onkos muuten mitään vinkkejä tuntuu että sanojen lausuminen laulaessa kärsii kovasti kun tuota kieltä vetää taakse päin, luonnollisesti:P

Joo kiitos täytyypäs kokeilla tätä. Onkos muuten mitään vinkkejä tuntuu että sanojen lausuminen laulaessa kärsii kovasti kun tuota kieltä vetää taakse päin, luonnollisesti:P
 
Iso tila suussa on lähinnä vokaaleissa, konsonantit voit kyllä tehdä ihan normaalisti. Testaa miten ison tilan saat luontevasti kun laulat kaikki vokaalit a-e-i-o-u-y-ä-ö putkeen. Jotkut vokaalit ovat luonnostaan takasointisempia (a, o, u) kun taas jotkut tulevat enemmän eteen (i, e, y, ä, ö, kieli on leveämpi ja nousee). Äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä, kyllä se sointi tummentuu aika paljon jo pelkästään sitä haukotuksen tunnetta ajattelemalla. Voit myös kokeilla puhua niin tummalla äänellä kuin osaat ja siirrät sitten vaan saman fiiliksen lauluun, niin ettei sanojen lausuminen kärsi.

Kaikkeen tottuu. Pääasia ettei satu tai kiristä. Kroppa vaan vaatii aika paljon toistoa, että asiat jää lihasmuistiin. Ihan sama se on vaikka keihäänheitossa tai kitaransoitossa - niin kauan pitää harjoitella oikeita liikeratoja, että ne tulee automaattiseksi ja homma alkaa toimia hyvin.
 
Ja ihan vinkiksi, jos ei ole ennen joutunut liikeratoja harjoittelemaan, niin voipi viedä to-del-la paljon aikaa siihen että on tehnyt tarpeeksi monta OIKEANLAISTA toistoa (en tässä nyt tarkoita ketjun aloittajaa vaan yleisen huomion heitin kehiin).
 
Se kantsii kans muistaa että mitä korkeemmalle menee 'tummasti' niin sitä vähemmän yleensä saa itse selvää sanoista. Jos yrittää tehdä väkisin 'selvää' tekstiä niin saattaapi leukapielet kiristyä ikävästi jolloin se 'iso tila' ei enää kovin helposti synny. 'Selvän tekstin' tekeminen äärikorkeella on muutenkin vähän kinkkistä hommaa kun ne äänen osa-alueet, joista me tunnistetaan eri vokaalit, alkaa olla jo kuuloalueen ulkopuolella. Ittelle on aina ollut tärkeetä se että sanoista saa selvää, ja mua auttoi sellaiset 'älämölö' -harjoitukset, missä ei sanottu mitään järjellisiä sanoja vaan keskityttiin vaan siihen että ääni soi. Sitten kun se ääni tuli korkeudella ja toisellakin, oli helppo sitten muokata sitä sellaiseen suuntaan että sanoja alkoi erottamaan. Yllättävää oli, kuinka vähän niitä sanoja tarvitsee loppupeleissä 'muodostaa' - ja varsinkin se, miten paljon oli kiinni juurikin niistä konsonanteista.
 
Lykkyä!