Laulaminen ›

Onko kellään kepulikonstia miten saada puhdas mies ääni rikkovaksi.
Kerran vedettiin muutama päivä keikkaa peräkkäin ja sit seuraavalla keikalla mun ääni sit oli sitä mitä halusin.
Hieman käheä ja rikkova ylhäältä ja kovaa laulettuna. Niinkuin Bryan adamssilla.
Se oli sen hekumaa ja enään ei ole tullut.
Tiedän että kovaa huutamalla tunti kausia menee ääni käheäksi mutta se myös loppuukin ja loppu tulos on yskiminen.
Ennen vanhaan oli jotain noita kepuli konsteja saada se ääni käheäksi.
Nyt tarvitsisin sellaisen.
Juonko Akkuhappoa??:)

Eipä taida olla pitkällä aikavälillä tuo tavoite kovin terveellinen. Voipi tulla Erittäin Tuskallinen Äänihuulileikkaus, jonka jälkeen tosin äänesi todnäk on vielä enemmän toivomasi kaltainen kuin osasit odottaa =D

Paljon tupakkaa ennen keikkaa, laula kovaa ja korkeelta (lue: huutamalla) niin kyllä se semmoseksi muuttuu :p

Onko kellään kepulikonstia miten saada puhdas mies ääni rikkovaksi.
 
Opettele tekniikka säröisellä/särkyvällä/käheällä äänellä laulamiseen, niin ei tarvii kepulikonsteja, ja tarvittaessa pystyy vetämään sitten sillä puhtaallakin soundilla. Eikä mene ääni hajalle.

Älä ny missää nimes rupee millään tupakalla tai millään ainaka sitä käheyttään. :P Opettele tekniikka. =D

Mitään neuvoja miten kyseisen tekniikan oppisi?

Sanoisin melkein näin, että laula monta sataa keikkaa niin, että ettei se koskaan satu.
Jos aikojen saatossa sun äänesi sellaiseksi muuttuu, niin hyvä sulle.
Jos se muuttuu jonkin muunlaiseksi niin ei voi mitään, se on sun ominaissoundisi mihin sun äänielimistö hakeutuu kun homma rutinoituu.
Eli varaudu siihen, että sun pillisi ei ole samanlainen kuin Bryan Adamsilla. Koita olla iloinen siitä uniikista soundista mitä sulla on, äläkä suotta haikaile minkään kanadanhanhen suuntaan.

Ainoa konsti taitaa olla juuri rutiini. Pitää melko pitään laulaa kovaa ja korkeata, niin sieltä se sitten tulee (avot...).
 
Ääni on tavallaan "koventuneessa" tilassa kun siltä vaaditaan paljon, ja se muuttuu karheammaksi ja kovemmaksi. Se on pitkän kehityksen prosessi, eikä pidä vaatia liikaa liian nopeasti. Kokenut laulaja pystyy tunnetusti laulamaan "paksumpia" ja dramaattisempia säveliä kuin vasta-alkaja.
 
Vastaalkaja on hieman kuin nokkahuilu, ja pro on hieman kuin trumpetti+viulu...
 
Jos oppii hyvän raspin (IMO) niin silloin on usein myös oppinut jo laulamaan kaupan päälle.

Voi myös yrittää laulaa "omalla" äänellä hyvin, tai ainakin pyrkiä siihen. Aika harva tullut kuuluisaksi muulla tavalla.

Voi myös yrittää laulaa "omalla" äänellä hyvin, tai ainakin pyrkiä siihen.
 
Nyt ei tajua mitä ajat takaa. Kyse on tekniikasta, tai sitten ei. Kaikki on sallittua sodassa ja rockenrollissa. Jos onnistut saamaan äänesi ihan miksi vaan kunhan se kuulostaa hyvältä misei?
 
Aika harva tullut kuuluisaksi muulla tavalla.
 
Höh, mitä ihmeellistä hohtoa musassa enää on kun kaikki tekevät sitä koska haluaa kuuluisaksi? Eikö ihmiset ole vielä oppineet että sillä voi tienatakkin?

Mie oon huomannu etta jos avaa suuta enemman niin siihen tulee sellanen saro siihen aaneen mita kuvittelen etta olisit vailla. Sen vaikutukset aaneen tietysti on mita on. Ehka.

John Fogerty,jota kai pidetään (pidettiin) yhtenä parhaimpana klassisen Rockin äänenä Ccr-aikoihin,vastasi kysyttäessä miten se ääni tuli ja kehittyi että "ensin pitää kuvitella mielessään miltä sen haluaa kuulostavan ja sitten työskentelet ja treenaat sen eteen ja jos olet onnekas niin se tulee jossain vaiheessa ulos sellaisena kun kuvittelit"
 
Ite näkisin tuossa sen ongelman että se oma ääni kuuluu nauhoitettuna pirun erilaiselta kuin omassa päässä soivana :-) että niinku miltä pohjalta sitä sitten kehittää.
 
Onkohan muuten ketään näitä vanhan liiton raspikurkku laulajia jotka ois säilyttänyt sen nuoruuden soundin näihin päiviin vai onko käynyt niin että se paras soundi on saatu huudettua huonolla tekniikalla pilalle.Jos nyt vaikka mietitään tuota Fogertya,eipä siitä äänestä ole paljon jäljellä.

Ainoa konsti taitaa olla juuri rutiini. Pitää melko pitään laulaa kovaa ja korkeata, niin sieltä se sitten tulee (avot...).
 
Ääni on tavallaan "koventuneessa" tilassa kun siltä vaaditaan paljon, ja se muuttuu karheammaksi ja kovemmaksi. Se on pitkän kehityksen prosessi, eikä pidä vaatia liikaa liian nopeasti. Kokenut laulaja pystyy tunnetusti laulamaan "paksumpia" ja dramaattisempia säveliä kuin vasta-alkaja.
 
Vastaalkaja on hieman kuin nokkahuilu, ja pro on hieman kuin trumpetti+viulu...
 
Jos oppii hyvän raspin (IMO) niin silloin on usein myös oppinut jo laulamaan kaupan päälle.
 
Bob Dylan nykyään on hyvä esimerkki käheestä ja karkeesta laulusta. Ennenhän sekin laulo korkeelta.

Onkohan muuten ketään näitä vanhan liiton raspikurkku laulajia jotka ois säilyttänyt sen nuoruuden soundin näihin päiviin vai onko käynyt niin että se paras soundi on saatu huudettua huonolla tekniikalla pilalle.Jos nyt vaikka mietitään tuota Fogertya,eipä siitä äänestä ole paljon jäljellä.
 
Tom Waitsin ääni menee aina vaan parempaan suuntaan. ;)

Onkohan muuten ketään näitä vanhan liiton raspikurkku laulajia jotka ois säilyttänyt sen nuoruuden soundin näihin päiviin vai onko käynyt niin että se paras soundi on saatu huudettua huonolla tekniikalla pilalle.Jos nyt vaikka mietitään tuota Fogertya,eipä siitä äänestä ole paljon jäljellä.
 
Little Richard ja Chuck Berry. :)

Nyt ei tajua mitä ajat takaa. Kyse on tekniikasta, tai sitten ei. Kaikki on sallittua sodassa ja rockenrollissa. Jos onnistut saamaan äänesi ihan miksi vaan kunhan se kuulostaa hyvältä misei?
Ihan miten vaan, mutta jos esim vetelee jollain copycat axl ruusu-saundilla niin on ainakin mun silmissä pelle. :)
Vähän sama kun puhuiskin jonkun toisen äänellä. Taitais silloin muutenkaan tietää kuka on, ja varmaan hassut vaatteetkin. Hölmöä mielestäni.
 

 
Höh, mitä ihmeellistä hohtoa musassa enää on kun kaikki tekevät sitä koska haluaa kuuluisaksi? Eikö ihmiset ole vielä oppineet että sillä voi tienatakkin?
Ja nämähän vasta pois-sulkevatkin toisensa?! Vai mitä yritit virkkoa?

Laula säröpedaalin kautta....XD

Laula säröpedaalin kautta....XD
 
Tämä on muuten hiton mukavaa hommaa :D

Tuossa aikaisemmin oli pari omasta mielestäni hyvää kirjoitusta aiheesta...
 
Ensinnäkin, kun opettelee laulamaan "kovaa ja korkealta" eli huutamaan niin kyllähän se ääni tuppaa menemään särölle tavalla tai toisella. Ja niin kuin asiantuntijat tuossa tiesivät, sillä keinolla voi myös huutaa äänensä/äänihuulet rikki...
 
Ja toisekseen, se oli hyvä kommentti että kun oppii laittamaan säröä ääneen niin siinä vaiheessa on todennäköisesti jo oppinut laulamaankin jonkin verran.... Itselläni meni noin seitsemän vuotta päästä siihen missä olen nyt ja varmaan monen mielestä vielä olisi paljon tekemistä... Mutta itse olen omaan soundiini nyt vuosien jälkeen ihan suht tyytyväinen, ja nimenomaan siihen että on suht omanlainen ääni eikä suora kopio kenestäkään... Ja sitä säröä opin lisäämään tai annostelemaan tosiaan vasta siinä vaiheessa kun olin päässyt jonkin verran jo jyvälle siitä että miten siitä ääntä saadaan kunnolla ja voimakkaasti tuotettua..