Laulaminen ›

..varsinkin laulua opettaville on tämä kysymys..
onko olemassa mitään paperille painettuja nyrkkisääntöjä fraseerauksesta? siis lähinnä tarkoitan bosista, foxia, tangoa, beatia etc., eli siis sellaisia "humppakeikalla" eteen tulevia asioita. Vai onko niin että nää on vaan mutu-juttuja? Varmaan on kuitenkin tyylinmukaisia jippoja jokaiseen olemassa, ilman että kopioidaan jonkun gurulaulajan maneereja.
Neuvokaa saman tien miten opettaisitte fraseeraamaan bossa novaa. Tästä mulle on tullut eteen useitakin eriäviä näkemyksiä.

..varsinkin laulua opettaville on tämä kysymys..
onko olemassa mitään paperille painettuja nyrkkisääntöjä fraseerauksesta? siis lähinnä tarkoitan bosista, foxia, tangoa, beatia etc., eli siis sellaisia "humppakeikalla" eteen tulevia asioita.
 
Tyylinmukaiseksi fraseerauksen tekee laulusoundi, äänenvoimakkuus, rytmin käsittely ja sanojen lausuminen. Oikeestaan mitään kirjoihin ja kansiin painettuja nyrkkisääntöjä ei kai ole olemassakaan, parhaiten asiat selviää itse kuuntelemalla ja vertailemalla eri tyylejä. Näitä on tosi vaikea pukea kirjoitettuun muotoon, mutta yritänpä kuitenkin... ja bosiksen osalta kannattaa muuten miettiä se, onko kyseessä "suomi-bosis" On hetki -iskelmätyyliin, vai haetaanko alkuperäistä, hienostunutta, Astrud Gilberton ja A. C. Jobimin bosis-meininkiä Brasilian suunnalta.
 
Omakohtaisesti ajattelen laulaessani jokseenkin (ja nämä tosiaan vaan henk.koht.mielikuvia)
- bosis: kevyt "höttöinen" ja vaalea soundi, pieni äänenvoimakkuus, rytmissä paljon synkopointia, teksti ihan suun etuosassa, pitkää linjaa, sanat on vähän kuin helmiä helminauhassa, pikkusievää, haaveilevaa... ei vibratoa
- foksi: puheenkaltaisesti, ei paljoa pitkiä ääniä eikä juurikaan vibratoa, teksti rytmittää melodiaa, kolmimuunteisuus olennaista, "lailakinnunen-soundi", näppärästi
- tango: ryhdikkäästi, paikoitellen laid back mutta välillä taas napakasti kiinni tahdin ykköselle, isot triolit (neljäsosatriolit) olennaista, samoin nopeat 1/16-kohotahdit, tummempi ja syvempi soundi, sanat selkeästi, r:t voimakkaampia kuin esim. bosiksessa, vibrato erittäin sallittu
- valssi: keinuvuus, joka syntyy korostamalla n. joka toista tahdin ykköstä, sanat mahd. paljon puheenkaltaisesti, vibrato, ja jos tahdissa on vaikka 3 neljäsosanuottia, niin mikäli sanat antavat periksi ensimmäisen voi muuttaa pisteelliseksi ja toisesta tehdä 1/8-nuotin, mikä lisää keinuvaa fiilistä, kevyempi ja vaaleampi sävy kuin esim. tangossa
- humppa: suora ja rehvakas meininki, ei liikaa kikkailua, rytmikkäästi
 
...nää pitäis demoilla laulamalla, mut ehkä tuosta nyt jotain ideoita sai, toivottavasti.

hehe, salaa toivoinkin että sä hannakatriina oisit bongannu tän kysymyksen :) juuri tuollaisia vinkkejä kaipasinkin, samansuuntaisesti oon ajatellut nuo asiat, eli kiitos uskonvahvistuksesta.
Tosi selkeesti sait asiat kirjotettua, eli eipä paljon demoilla tarvi! tuo helminauhavertaus bosiksessa on just se mitä oon yrittäny jollekin pukea sanoiksi :D
bosiksen osalta tarkoitin alkuperäistä meinikiä, mutta se oli tossa vähän väärässä lauseyhteydessä kun aiemmin puhuin humppaosastosta.
se on vaan paha kun joku kysyy että "mistä sä tiedät miten tätä ja tätä pitää laulaa" - ööh, sanon vaan että omissa lauluopinnoissa on tähän suuntaan neuvottu ja sitten oon kuunnellu/kokeillut loput... niinpä ajattelin että ois mielenkiintoista jos joku ois joskus tästä aiheesta jotain koonnut.
kiitos, mä kopsaan ton sun tekstin tosta itelleni muistiin!
 
Tyylinmukaiseksi fraseerauksen tekee laulusoundi, äänenvoimakkuus, rytmin käsittely ja sanojen lausuminen. Oikeestaan mitään kirjoihin ja kansiin painettuja nyrkkisääntöjä ei kai ole olemassakaan, parhaiten asiat selviää itse kuuntelemalla ja vertailemalla eri tyylejä. Näitä on tosi vaikea pukea kirjoitettuun muotoon, mutta yritänpä kuitenkin... ja bosiksen osalta kannattaa muuten miettiä se, onko kyseessä "suomi-bosis" On hetki -iskelmätyyliin, vai haetaanko alkuperäistä, hienostunutta, Astrud Gilberton ja A. C. Jobimin bosis-meininkiä Brasilian suunnalta.
 
Omakohtaisesti ajattelen laulaessani jokseenkin (ja nämä tosiaan vaan henk.koht.mielikuvia)
- bosis: kevyt "höttöinen" ja vaalea soundi, pieni äänenvoimakkuus, rytmissä paljon synkopointia, teksti ihan suun etuosassa, pitkää linjaa, sanat on vähän kuin helmiä helminauhassa, pikkusievää, haaveilevaa... ei vibratoa
- foksi: puheenkaltaisesti, ei paljoa pitkiä ääniä eikä juurikaan vibratoa, teksti rytmittää melodiaa, kolmimuunteisuus olennaista, "lailakinnunen-soundi", näppärästi
- tango: ryhdikkäästi, paikoitellen laid back mutta välillä taas napakasti kiinni tahdin ykköselle, isot triolit (neljäsosatriolit) olennaista, samoin nopeat 1/16-kohotahdit, tummempi ja syvempi soundi, sanat selkeästi, r:t voimakkaampia kuin esim. bosiksessa, vibrato erittäin sallittu
- valssi: keinuvuus, joka syntyy korostamalla n. joka toista tahdin ykköstä, sanat mahd. paljon puheenkaltaisesti, vibrato, ja jos tahdissa on vaikka 3 neljäsosanuottia, niin mikäli sanat antavat periksi ensimmäisen voi muuttaa pisteelliseksi ja toisesta tehdä 1/8-nuotin, mikä lisää keinuvaa fiilistä, kevyempi ja vaaleampi sävy kuin esim. tangossa
- humppa: suora ja rehvakas meininki, ei liikaa kikkailua, rytmikkäästi
 
...nää pitäis demoilla laulamalla, mut ehkä tuosta nyt jotain ideoita sai, toivottavasti.

helminauhavertaus bosiksessa on just se mitä oon yrittäny jollekin pukea sanoiksi :D
 
No itse asiassa tuo käyttämäni helminauhavertaus on muistaakseni Salokosken Emmalta lähtöisin... :) Kaikki hyvä kiertoon!

se on vaan paha kun joku kysyy että "mistä sä tiedät miten tätä ja tätä pitää laulaa" - ööh, sanon vaan että omissa lauluopinnoissa on tähän suuntaan neuvottu ja sitten oon kuunnellu/kokeillut loput... niinpä ajattelin että ois mielenkiintoista jos joku ois joskus tästä aiheesta jotain koonnut.
 
eiks Tarja Hautamäen kokoamassa "Laulajan opas" -teoksessa sivuta näitä fraseerausjuttuja? kun gradua varten etti tiettyjä juttuja niin muistiin jäi että siinä olis ollut noista perus-huttu-jutuista aika yksiselitteistäkin fraseerausohjetta...?