Laulaminen ›

En löytänyt itse juuri tästä aiheesta neuvoja muista aihesta, joten ajattelin luoda uuden aiheen ja kysyä neuvoa viisaimmilta.
Olen jo muutaman vuoden harjotellu ns "örinä"-laulua ja se onnistuukin nykyään varsin luontevasti. Haluaisin kuitenkin vähän kehittyä ja opetella myös laulaa puhtaasti, mutta ongelmana ilmenee korkealta laulaminen(laulutunteja otan). On tullut vastaan väite, että jos osaa "öristä" niin sen jälkeen ylänuotit ja pää-äänien hakeminen ei onnistu, ja jos opettelee ne niin sen jälkeen örinät ei enää onnistu (johtuen lihaksien kireydestä?)
Onko näin? Onhan noita laulajia, jotka sekottavat kumpaakin hyvinkin sujuvasti..

Ithe teen tässä järjestyksessä:
- Öristelen ensin vähän aikaa, jotta sopiva äänenpaine löytyy ja kurkku asettuu
- Teen perinteisen äänenavauksen vasta sen jälkeen
 
Jos avaa äänen ensin (vaikka kuinka vimpan päälle), ja sitten vasta örähtää ekan kerran, on kokonaispaletti yleensä jälleen sekaisin. Mutta kun tekee pohjille pienen örvellyksen, niin puhdas äänikin asettuu raameihin paremmin.

Kiitti.
Eli siis pitäis olla mahdollista baritonina hoitaa sekä korkeet että örinät.
Muistaakseni Arch Enemyn Angela Gossow sanoi että örisemällä joutuu uhraamaan ainakin ylänuotit, kun örisiminen kiristää niitä liikaa.

Puhdas laulu ja örinä eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Sama tyyppi voi olla molemmissa hyvä. Hengitys ja tuki pitää olla kunnossa sekä laulussa että örinässä, mutta se mitä tapahtuu äänihuulten seudulla kurkunpäässä on aika erilaista. Tsekkaapa vaikka Melissa Crossin Zen Of Screaming - DVD:t, sieltä näkyy ördäilyn ja tavallisen äänentuoton erot. Laulussa äänihuulet värähtelevät toisiaan vasten, örinässä ilma puhaltaa valeäänihuulien välistä ja soundi syntyy sitä kautta.
 
Jos örinän treenailuun on mennyt aikaa pari vuotta, niin sama aika menee varmaan puhtaan lauluäänenkin haltuun saamiseen. Käytännössä pitää opetella asettelemaan äänentuottoelimistönsä vähän eri asentoon kuin öristessä, etenkin korkeammalta laulettaessa.

Tsekatkaa Mikael Åkerfeldt.

Itse yhdyn ylläolevaan! Åkerfeldt on henkilö joka todellakin taitaa molemmat laulutyylit. Opethin Reverie/Harlequin Forest kappaleessa sen kuulee hyvin.
 
Itse olen myös ruvennut viime aikoina harjottelemaan enemmän puhdasta laulua bändin myötä. Toisinaan itsekin örähdän pari kertaa ennen äänenavausta, mutta omasta mielestäni ei missän nimessä kannata heittää kovaa volumea tai mitään ihmeellisiä vääntökä kehiin tässä vaiheessa. Ihan vaan semmonen perus "ilmaa ulos" örinä. Sitten kunnon äänenavaus ja itsellä ainakin tuntuisi molemmat olevan hyvässä kunnossa.

Amorphiksen Tomi Joutseno vaihtaa myös melko näppärästi örinästä puhtaaseen.

Mutta All That Remainsin laulajalla tämä yhdistelmä ei ainakaan livenä tunnu toimivan: http://www.youtube.com/watch?v=58hqBdhoHfE&feature=related

Ittellä taas oli sillee, että ennen reenejä/keikkaa/äänityksiä jne. avasin äänen iha viimesen päälle, siis puhtaanlaulun, sitte vähän huutelen siihe päälle. Mutta kun sitte on huudellu vähän aikaa esim. keikalla, nii eihä sitä tajua varoa, että kohta lähtee ääni, nii sitä vaa huutaa nii maan perkeleesti ja sitte kohta ei enää lauletakkaa kovin korkeelta :D

Ite teen silleen että äänenavauksen yhteydessä örähtelen. Mutta varovasti. Oon huomannu että örinään saan parhaan soinnin kun avaan äänen. Ilman äänenavausta örinät ei tuu luonnollisesti ulos, ja jos ei tule luonnollisesti ulos menee sit koko touhu munilleen. Kärsii siinä vaiheessa sekä puhtaat että örinät. Ja jos sen örinän yrittää tuottaa väkisin ni se ei tule pidemmän päälle olemaan mikään hyvä vaihtoehto. Ja juokaa vettä. Juokaa vettä. Vettä.
 
nimimerkillä: join kerran setin aikana olutta, kesken herkän puhtaan kohdan tuli röyhtäys...