Laulaminen ›

Ongelmana on korkeat äänet, tai oikeastaan se tekniikka miten ne saadaan hajottamatta paikkoja. Olen mies ja äänialani on tenori (pieni g-kaksiviivainen a, jos ollaan ihan hakoteillä niin korjatkaa, ei nuo teoria-asiat ole oikein hallussa). Olen melko varma että pystyisin menemään vielä korkeammalle, mutta en teknisesti osaa enää toteuttaa tätä.
 
Tarkoituksena olisi varmaan löytää pää-ääni, mutta kaipaisin tähän jotakin harjoituksia ja ohjeita jotta voisin ruveta työstämään sitä. Vertailun vuoksi voin heittää tähän vaikka Heikki Pöyhiän jolla on mielestäni mahtavat nuo korkeat äänet.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jlA1X_HW-tA
 
Kohdassa 2.22 ollaan asian ytimessä. :)
 
Eli opastusta pyytäisin tietävemmiltä osapuolilta.

Ylä-ääniä kannattaa harjoitella sopivan opettajan kanssa. Jos käyttää paljon oman äänen ylärekisteriä ja jos tekniikka ei ole luonnostaan kohtuullisen hyvä (tai kurkku terästä), niin on vaarana äänihuulten rasittuminen siinä määrin, että siitä voi saada äänivaurionkin aikaiseksi. Periaatteessa jos laulaminen tuntuu hyvältä eikä ääni ole käheänä laulamisen jälkeen, niin olet ihan oikealla tiellä. Sinulla tuntuu olevan varsin laaja ääniala jo olemassa (vaikkakin tenorina ehkä tarkoitit G-a1 eli oktaavia alempaa aluetta ;-), joten lähtötilanne on varsin hyvä.

Suu reilusti auki (mutta ei leukaa eteenpäin vaan alaspäin), hymy naamalle, poskipäät ainakin ajatuksen tasolla ylös, kurkunpää (se aataminomenan kohta) ylös, vokaaliksi tuo sama millä Pöyhiä vetää (eli jotain ä:n ja e:n välimaastosta), suun takaosaan niin pieni tila että ääni melkein säröytyy kitalaessa, ja paljon tukea (vatsalihakset työskentelee aktiivisesti ja elastisesti, napaa sisäänpäin, vyötäröllä sivuilla tuntuu joustavaa liikettä ulospäin). Niin sanottu twang voi auttaa myös tässä - sanot twäng ja koetat sitten laulaa samalla tuntumalla mikä on tuon ä:n kohdalla...
Mitä _ei_ kannata yrittää: pitää kurkunpäätä alhaalla, laulaa aa:lla tai oo:lla, koettaa hakea suuhun ja nieluun isoa tilaa, hämmästyksen tunnetta tai tummaa soundia.
 
Kuuntele noita sankarihevareita ja koeta vaan röyhkeästi pilke silmäkulmassa matkia soundia... litteitä ja leveitä vokaaleja, terävä ja nasaali soundi. Koska sitähän kai olet hakemassakin?
Ois aika paljon helpompaa, jos pystyis näyttämään malliksi tai ohjailemaan livenä, mutta tuosta voi lähteä kokeilemaan omin päin, omalla vastuulla.

hannakatriina:
Mitä _ei_ kannata yrittää: pitää kurkunpäätä alhaalla, laulaa aa:lla tai oo:lla, koettaa hakea suuhun ja nieluun isoa tilaa, hämmästyksen tunnetta tai tummaa soundia.
 
Mitä kummaa? Mun laulunope neuvoi just päinvastoin, että kurkunpää ei saisi kauheasti nousta ja kiristyä, ja pitäisi hakea sitä hämmästyksen tai haukotuksen tunnetta.

EDIT: kuuntelin tuon kohdan 2:22 ja siinä on xitun korkeaa laulamista joka hyvin harvalla miehellä enää on mitään mixed voice / curbing / mitä lie paksumpaa soundia ollenkaan. Siinä mielessä komppaan hannakatriinaa että ei tuolla alueella kukaan laulele kovin paksulla soundilla joten ne perusneuvot siitä että haetaan rekkarit yhteen haukottelemalla ei päde tässä tapauksessa.
 
Jos aloittaja on oikeasti tenori ja melkein pääsee noihin ääniin voisi kysymyksen ehkä muotoilla niin että miten äänestä pudotetaan pois ne viimeisetkin miehisyyden rippeet jotta ääniala laajenee sopraanojen alueelle :).

Löytyy sellainen asiakin jolla cvt-kielellä kutsutaan "fake belting":ksi. Eli se on hyvin twängätty falsetti, millä helposti saa aikaan kovat ja korkeat nuotit yli e2:n. Hyvin tehtynä on vaikeaa erottaa tuon soundin aidosta beltingistä (nyk. "edge"). Käy cvt:n foorumilla ja katso mitä siinä on kirjoitettu siitä. http://forum.completevocalinstitute.com

(vaikkakin tenorina ehkä tarkoitit G-a1 eli oktaavia alempaa aluetta ;-),
 
Hop, voipi olla juurikin näin. :) Pystyn kuitenkin laulamaan kolme erikorkuista g:tä. Oman funtsimisen mukaan ne olis ollu pieni g, yksiviivainen g ja kaksiviivainen g. Pithää kuitenkin tarkistaa asia vielä, voi olla että heittää oktaavilla. :)
 
Noiden olettamusten mukaan se äänenavaus mikä on Melissa Cross:in ZoS:ssä tarkoitettu tenoreille menee viimeisessä kohdassa kolmiviivaiseen c:hen (tai kaksiviivaiseen, I'm lost :), mikä jää minulta saamatta. Täytynee kokeilla noilla hannakatriinan neuvoilla ruveta työstämään noita korkeimpia säveliä.

Morningsnow: Mitä kummaa? Mun laulunope neuvoi just päinvastoin, että kurkunpää ei saisi kauheasti nousta ja kiristyä, ja pitäisi hakea sitä hämmästyksen tai haukotuksen tunnetta.
 
Jos kuuntelee tuon Heikki Pöyhiän laulaman ääniesimerkin, niin huomaa kyllä aika selkeästi mitä soundia ollaan hakemassa. Se ei ole kaunis ja kuulas klassishenkinen naisääni, eikä myöskään pyöreä "miesfalsettiääni", minkä saavuttaa haukottelun tunteella ja isolla tilalla ääntöväylässä. Jos haluaa terävän soundin nais- tai miesäänellä noilta korkeuksilta, niin sen löytämiseen pätee juuri nuo antamani ohjeet. Kumpikaan em. tapa laulaa ei ole väärä. Esimerkiksi klassisesti koulutetut miestenorit eivät klassista laulaessaan edes käsittääkseni laula noille korkeuksille, koska klassinen soundi-ihanne ja äänentuottotapa ei yksinkertaisesti enää riitä tuohon e2:een. Pitää valita laulutapa musiikkityylin mukaan, ja kokeilla hakea ylä-ääniä sen mukaan mitä soundia haluaa. Niin kauan kun ei satu, ei tee mitään väärin. Kannattaa kokeilla ja testailla välillä myös vähän terävämpää, etnohenkistä, ei niin "kaunista" soundia. Ääni ei hajoa muutamasta kokeilukerrasta, vaan siitä jos vetää viikkotolkulla ja kuukausikaupalla päin metsikköä.

Mun käsitys on, voi olla väärä:
 
Miehen ääniala laulaa oktaavia alempaa kuin g-avaimen viivasto.
 
Eli jos mies laulaa ysiviivaisen Ceen. se onkin pieni C.
 
Siitä alaspäin miehen äänet onkin jo isoja kirjaimia.
 
Lähtiköhän bassolaulajan puhdas ääniala jostain 65 hertsistä ja baritonin 85.
 
Itse olen baritoni, mutta pääsen parhaimmillaan isoon D;hen tai jopa ison Cissään joka on mm. Tapio rautavaaran " Yölinjalla" kappaleen alin kolmesta sävellajista.
Siksi kappale on kiva, koska ylin ääni on 2 viivainen cis, jonka nykyään saan myös aika kevyesti.
Siis aluksi ylä cee oli kamalaa kiljumista, nyt voin laulaa 2- viiva deen joskus aika kevyen pehmeästi. Päiväkohtaista kyllä vielä.
 
Mun yläääniin on mielenstäni auttanut "RUU harjoitus".
 
Eli kitalaki tekee kielellä R äännettä ja äänihuulet falsetilla UUU ääntä.
Eli R jonka sisällä on U.
 
Tällä äänellä sahataan eri sävellajeissa Do, So, Mi, tms...
 
Eli mennään mahdollisimman korkealle, sekä pää ja ja rintarekisterin välillä.
Itse saan "kyyhkyn kujerrusta" 2-viivaisessa g:ssä, ehkä joskus ylempääkin.
 
Tämän harjoituksen suuri pointti on hymy, ilo ja täydellinen rentous.
Hymy ja rentous avaa tilaa kitalakeen.
Jos olet visuaalinen, mielikuvat auttavat paljon.
 
Suositteln kyllä hyvää opettajaa tähän, sellaista joka ei ole tosikko vaan tajuaa että lauluharjoitukset voi olla myös kivaa ja hauskaa.
 
Rentous on tärkeää laulamisessa. Tarkoitan rentoa tarkkaa otetta asioihin, jos on kipsissä, ei mikään onnistu.
 
Siis sitä kepeää rentoutta ja hymyähän tarvitaan myös esiintyessä.

Yksi treeni jolla joskus opetin yhdelle kaverille nuo korkeat äänet on että sanoo että "Mickey Mouse" niin kuin Mikki Hiiri puhuu vanhoissa Disneyn leffoissa. Sitten vaan alkaa laulamaan sillä soundilla ja siinä se periaatteessa on. Tämä on varmaan juuri se hannakatriinan mainitsema fake metal -juttu joka CVT:ssä on neutraalin alla ja jonka potku suuresti laimenee alaspäin tultaessa.