Laulaminen ›

vaikeaa muotoilla kysymystä, kun en tunne tätä musiikkiteoriajargonia..
 
lähtökohtana olkoon se, että haluaisin vetää esim. neil youngin heart of goldin. enhän mä pahvikurkku kuitenkaan niin ylös pääse kuin niilo aikanaan topangan bungalowissaan. ongelman perusratkaisu on siis koko hoidon transponointi, sointuineen melodioineen. aina tuo transponointi ei ole kuitenkaan esim. kitarakomppaamisen kannalta mielekästä. silloin voin törmätä semmoiseen ilmiöön, että biisit saa menemään ihan mukiin laulamalla alkuperäisten sointujen päälle alempana menevää melodiaa (ei missään nimessä kuitenkaan koko oktaavia alempaa!). melodia on siis ihan identtinen, joten otaksun, että laulu menee sävellajin kolmisoinnun jonkin muun kuin perussävelen mukaan (tai sitten otaksun väärin). ei ole kitaraa nyt käsillä, että voisin tarkistaa..
 
onko kyseessä siis tavallaan "stemman" laulamista alkuperäisen leadvokaalikorkeuden sijasta? vai mistä tässä on kyse ja millä termeillä? onko tämmöinen käytäntö jyrkkä nou-nou muusikkopiireissä, ja voiko sen kanssa törmätä ongelmiin?

Sitä kutsutaan melodian muunteluksi.
Se on hyvin tehtynä erittäin ok. Mikä on hyvin tehty, siitä on monta eri mielipidettä.
 
MINUN mielestäni meldian muuntelu on ok silloin kun alusta lähtien otat biisin "omiin nimiis" eli muuntelet myös rytmiä hieman omaan suuhusi sopivaksi.
 
Jos laulat tismalleen samoilla rytmeillä kun esikuvasi, se kuulostaa siltä ettet pysy nuotissa jos laulat muulla melodialla.
Rytmimusiikissa melodian muuntelu on yksi eniten käytetyistä tavoista esittää toisten tekemää musiikkia.
 
On joskus jopa typerän kuuloista yrittää vetää samalla tavalla kuin alkuperäinen artisti.
 
On kuitenkin biisejä joissa melodian muuntelua pidetään mauttomana.
Yleensä ne on sellaisia biisejä jotka on nimenomaan sävelletty esitettäväksi tietyllä tavalla.
Esim jotkut musikaalisävelmät tai läpisävelletyt biisit.. vocalese musiikki..
 
Transponponointi on vaihtoehto silloin kun biisissä ei ole leimaavaa riffiä joka muuttuisi epätoimivaksi sävellajin vaihtuessa.

onko kyseessä siis tavallaan "stemman" laulamista alkuperäisen leadvokaalikorkeuden sijasta?
 
on.
 
onko tämmöinen käytäntö jyrkkä nou-nou muusikkopiireissä, ja voiko sen kanssa törmätä ongelmiin?
 
en oo aiemmin törmännyt tällaiseen... yleensä jos soinnut menee tosi pirullisiks niin kitaristit joko hankkii capon tai virittää soittimen matalammalle. jos veivailee julkisesti ja joku yleisössä on kuullut originaalin, saattaa pistää korvaan erittäin pahasti, vaikka stemma sopiskin melodiaan. yleensä jengi tuntuis pyrkivän vetämään ainakin 80% biisistä 'oikein' jos ei transponointi onnistu ja sit 'säveltämään' ja 'soveltamaan' sen 20% (esim. osa kertsistä oktaavia matalampaa, vaihtoehtoisia melodialinjoja jne.)
 
Transponponointi on vaihtoehto silloin kun biisissä ei ole leimaavaa riffiä joka muuttuisi epätoimivaksi sävellajin vaihtuessa.
 
ja jos muuttuu niin sitten vaan viritetään kaikki kielet pykälää jos toistakin alemmas tai käytetään droppivireitä tms. tai hankitaan baritonikitara. enpä kyl oo vielä törmännyt semmoseen biisiin joka ei pykälän tai parin transponointia suuntaan tai toiseen kestäisi. onks joku muu? vinkatkaa ihmeessä niin tietää varoa niitä jos vetää joskus vaik vähän vähemmän taitavan kitaristin kanssa joka ei ransponeeraakkaan ajatusta nopeemmin.

kiitokset kommenteista!
 
ap:lle: ellen ole väärässä, niin puhumme vähän eri asiasta. pointtini on nimenomaan se, etten ole muuntelemassa melodiaa alkuperäiseen nähden, vaan vedän tismalleen samaa melodiaa kuin alkuperäinenkin, ainoastaan x pykälää alempaa. ja tuntuu osuvan erittäin hyvin kohdalleen (sointuihin).
 
kysymykseni vois kai muotoilla näinkin: voinko transponoida vain laulumelodian sointujen pysyessä alkuperäisenä?
 
tai siis tottakai voin ja mun korviin kuulostaakin ihan hyvältä. mutta löytyykö tähän jotain teoriaa tai käytäntöä taustalle, ettei biisejä vois vetää alkuperäisen korkeuden sijasta "stemmana"..?

tai siis tottakai voin ja mun korviin kuulostaakin ihan hyvältä. mutta löytyykö tähän jotain teoriaa tai käytäntöä taustalle, ettei biisejä vois vetää alkuperäisen korkeuden sijasta "stemmana"..?
 
teoriaan en oo törmännyt (ei-tiukasti-sävelleytn musan kohdalla esityskäytäntöjen teorioita lienee aika vähän ainakin kirjoitetussa muodossa?). sit on näitä sanattomia yhteisymmärryksiä joiden perusteella fraseerataan, muunnellaan melodiaa ja rytmiä jne. laulumelodia ja säestys muodostaa yhdessä harmonian, ja jos sitä harmoniaa käy ronkkimaan niin puhutaan sovituksesta - ja sun tapauksessahan jos vetäisit originaalista niin lopputulos olisi sama kun että jos olisit transpannut soinnut pari pykälää ylemmäs. yleensä jos jengi transponoi melodian muttei sointuja niin ne taitaa muutella sointujakin just sen verran että voivat sanoa sitä sit "versioksi". luulisin.
 
joo ja se tuli mieleen, että mitä oon juttuja kuullut, niin jos vetelee reippaasti erilaisia melodioita samaan harmoniaan tai toisinpäin, niin puukorvampi kuulija on sitä mieltä että vetääpi väärin tahi muuten nuotin vierestä. esimerkiks se yks tyyppi veti (suomen) idolssissa ryan adamsin versiota oasiksen wonderwallista (missä melodiaa on muutettu hieman, vaan ei paljon) ja johan oli puolet suomen foorumikansasta huutamassa että VÄÄRIN.

joo, puhuttiin näköjään eri asiasta..Tsori.
 
Kukas sitä ny tämän musan puolella voi ehdottomasti sanoa nounou..
 
En ehkä itse silti toimisi noin.
 
niin kuin jo sanoin, vocalesessä tulee vetää ne ulos kirjoitetut soolot sanoineen juuri niinkuin ne on alkuperäisesti soitettu.
Muitakin juttuja on mutta enpä nyt jaksa millään muistaa tiettyä biisiä.

Eri sävellajit soi erilailla ja eri tavoin viritetyt kielet soi eri tavoin.
Aina se biisi vaan ei o yhtä "tiukka" tai "lepää" jos sävellajia mennään sorkkimaan.
 
(joo ja se tuli mieleen, että mitä oon juttuja kuullut, niin jos vetelee reippaasti erilaisia melodioita samaan harmoniaan tai toisinpäin, niin puukorvampi kuulija on sitä mieltä että vetääpi väärin )
 
Tai jos tämän tekee mauttomasti niin ettei kuulija ymmärrä artistin tekevän biisistä omaa versiota

Heart Of Goldissa ei muistaakseni ole sellaista kitarajuttua, jota ei voisi soittaa "tyylinmukaisesti" periaatteessa missä tahansa sävellajissa. Suosittelenkin lämpimästi capon käyttämistä. Voi soittaa avosoinnuilla mistä tahansa kohdasta kaulaa.
 
Soittaa sointuja alkuperäisessä sävellajissa ja laulaa melodiaa toisessa sävellajissa... karaoke-baareissa voi käydä kuuntelemassa joka ilta, miten hyvältä sellainen kuulostaa:) Eli en näe siinä mitään "toimivaa" elementtiä. Parhaat sankarit onnistuvat tietysti laulamaan jokaisen äänen erittäin puhtaasti esim. kvarttia alempaa.
 
Kyllä se koko biisi on transponoitava sointuineen päivineen. Transponointi kehittää myös korvaa ja musiikin hahmottamista. Ja lopulta capo pelastaa kitaristin!
 
Heart Of Goldin voisi transponoida esim. reilusti kvarttia alemmas, eli B-molliin. Laitetaan capo kitaran otelaudan nauhaväliin numero 2, ja soitetaan ikäänkuin "A-mollissa", Am-otteesta aloittaen. Soinnut olisivat silloin seuraavat:
 
Intro:
 
|: Am | G Am :|
 
Säkeistö:
 
| Am F | G C |
 
jne.

Eri sävellajit soi erilailla ja eri tavoin viritetyt kielet soi eri tavoin.
Aina se biisi vaan ei o yhtä "tiukka" tai "lepää" jos sävellajia mennään sorkkimaan.
 
toisaalta joo - toisaalta jos vaihtoehtona on se että jompikumpi (laulu/kitara) kuulostaa vähän kököltä niin aika moni tekee sen valinnan että kitara. jos on kitara ja laulu yhtä aikaa soimassa niin 90% kuuntelee enemmän sitä laulua kuitenkin ja pistää kitarasaundin sekundamman soittimen piikkiin.
 
(joo ja se tuli mieleen, että mitä oon juttuja kuullut, niin jos vetelee reippaasti erilaisia melodioita samaan harmoniaan tai toisinpäin, niin puukorvampi kuulija on sitä mieltä että vetääpi väärin )
Tai jos tämän tekee mauttomasti niin ettei kuulija ymmärrä artistin tekevän biisistä omaa versiota
 
niinpä!

Tässä ei henkilö nyt tarkoita sitä että laulumelodia olisi eri sävellajissa, vaan että hän laulaisi stemmoja. Joten kyllä se on oikein, mutta kuulostaa erilaiselta.

kiitos tästä viimeisestä...huh.
 
niin, eihän siinä tosiaan eri sävellajiin mennä jos toistaa päämelodiaa tietyllä intervallilla siitä "oikeasta" korkeudesta; ei mun korvat niin tukossa oo.
 
ja siis kun näin korvakuulolta näiden asioiden parissa tarvon, niin olen huomannut, että jotkut biisit menee tällä tavalla paremmin kuin toiset. ja toiset suosiolla "capotan" tai transponoin, kuten *esimerkkinä* tarjoilemani heart of goldin.
 
sitä paitsi, eikös oo jumalattoman tylsää vetää kaikki coverit aina ihan samalla muotilla kuin originaali.. ;-)

kyllä mä sen käsitin ettei transponoida melodiaa vaan lauletaan tavallaan melodian sijalla stemmaa.
 
Jos sen tekee rytmisesti yks yhteen alkuperäisen kanssa, se kuulostaa siltä että et tiedä miten oikea melodia menee. Jos myös muokkaat rytmiä, lopputulos voi olla parempi kuin alkuperäinen.

Jos sen tekee rytmisesti yks yhteen alkuperäisen kanssa, se kuulostaa siltä että et tiedä miten oikea melodia menee. Jos myös muokkaat rytmiä, lopputulos voi olla papermpi kuin alkuperäinen.
 
näin määki käsitin :)

En suoisittelisi sitä mitä voleman 'ehdottaa'.. jossakin vaiheessa tulee kuulostamaan oudolta jos ei jo heti alusta.
 
Itse suhtaudun tietyin varauksin transponointiin. Joskus onnistuu, joskus biisistä katoaa energiaa, etenkin jos puhutaan rokista. Energiaa katoaa etenkin silloin kun transponoidaan sen takia ettei ole oppinut miten laulataan korkeammalle ja siksi vedetään helpommasta sävellajista. Eri ihmisten äänissä on kuitenkin eroja, ja niitä kun otetaan huomioon oikealla tavalla, transponointi saadaan onnistumaan. Pyrin itse aina laulamaan samalla energialla kuin alkuperäisartisti olisiko sitten kyseessä joku pehmeä balladi tai rankempi rokkibiisi. Harvoin on kuitenkin pakko transponoida enemmän kuin puolitoista askelta alaspäin.

Amatöörin OT kymysys takavasemmalta:
 
Onko transponointi kuin yleistä ns. keikailevilla cover bändeillä? Tää on pyöriny omassa päässä monta monituista kertaa. Itse olen aina yrittäny vaikuttaa bändin (siis ihan harrastelijoita) biisi valintoihin siten, että mun ääni riittää ettei tartte transponoida. Tosin en tiedä onnistuuko se edes nykyiseltä pumpulta :-) kun vireen muuttaminen alkuperäiseenkään ei ole mahdollista
 
Hieman samaa vaan jäin miettimään, että pitäskö tohon suhtautua varauksella. Muutaman kerran ollut kuuntelemassa jonkin cover bändin keikkaa ja ihmetellyt kun ne vetää samaa piisiä mitä itse on joskus kokeillut ja todennut ettei ääni riitä ja kas nyt kun laulaa mukana niin riittääkin. Toisaalta on jääny tunne että jotain "puuttuu". Onko se sitten sitä energiaa...dumbo.
 
En voi sanoa että transponointi on perseestä kun en tiedä siitä oikeen mitn. Olis vaan joskus kiva vetää jälleen bändin kanssa joka jaksaa paneutua tommosiinkin juttuihin. Olis ns. kiva kokeilla.
 
Sorry OT

Onko transponointi kuin yleistä ns. keikailevilla cover bändeillä?
 
mun kokemuksen mukaan on. transponoidaan semmoseen mistä solisti jaksaa vetää loppuillastakin. toki otetaan sit aina 'kaikki muukin' huomioon, energiat ja muiden soitinten sointi jne.

Kyllä transponointi aika yleistä on. Joskus kuulostaa hyvältä, joskus ei. Muutamia esimerkkiä:
 
- Olen muutamaa kertaa vetänyt Bruce Springsteenin biisi "Dancing In The Dark". Alkuperäissävelaji on H-duuri. Tuntui ensiksi vähän vaikealta vetää sen sieltä, joten kokeilimme A-duuri H:n sijaan. Se ei vaan kuulostanut ollenkaan oikealta sieltä, pakko mennä takaisin H-duuriin ja panostaa vähän enemmän lauluun. Se kuulosti oikealta vain H-sta.
 
- Kuulin kerran kun eräs bändi veti U2:n "Pride (In The Name Of Love)" E-duurista kun alkuperäissävelaji on H-duuri. Kvintti siis alaspäin transponoitu. Ihmetteli miksi hän oli transponoinut noin paljon kun varmaan hyvänä laulajana olisi pystynyt vetämään biisin vähän korkeammaltakin ongelmitta (muut biisit meni korkeammalle). Nyt hän ei tarvinnut käyttää kovinkaan paljon energiaa tuon biisin laulamiseen, ja sitä huomattiin. Kun olen tuon biisin itse laulanut, olen vetänyt sen A-sta tai G-stä. H-sta se on vähän liian vaikeaa minulle, ei kuulosta hyvältä. Toisaalta, oma ääni on hiukan matalampi kuin Bonon, ja energiamäärä, minkä tarvitsen laulamaan sitä A-sta tai G-stä, on mielestäni jo riittävän suuri. E-stä tuntuu kuitenkin liian "helpolta" ja säkeistökin menee silloin liian matalalta.
 
- Sitten on biisejä jotka menee korkealta mutta äänen on kuulostava rennolta. Sellainen biisi on esimerkiksi Eaglesin "Love Will Keep Us Alive". Se on minulle mahdoton laulaa kunnolla alkuperäis-sävelajista joten pakko transponoida reilusti alaspäin. Sellaisissa tapauksissa transponointi on jopa suositeltava. Jazzissa transponoidaan biisejä varsin vapaasti juuri tästä syystä, mutta rokissa ei ole yhtä selvää että se onnistuu.

Kiitoksia. Olipa harvinaisen selkeesti selitetty. Jospa sitä joskus vielä bändin sais nippuun jonka kanssa tuotakin vois kokeilla ihan vaikka huvikseen. On meinaan jääny joitamia piisejä joskus hampaankoloon pahasti :-). Just toi rentouden säilyttäminen olis se mikä kiehtoo.