Laulaminen ›

Sellaista ajattelin kysellä että olisiko vinkkejä miten sais fiiliksen "rauhoittumaan" kun ollaan työstämässä vokaalinauhoituksia ?
 
Tilanne omalla kohdallani on se että olen keikkaillut aika paljon ja esiintyessä ei oo minkäänlaisia suorituspaineita ja yleensä jopa live tilanteessa tulee ns. reviteltyä huomattavasti helpommin kun tilanteessa kun klikki alkaa korvassa naksuttaa ja pitäis saada tilanne purkkiin.
 
Isoin ongelma itselleni tuossa tilanteessa on kuuntelussa - sitä alkaa aina kompensoimaan laulua siihen mitä oikeesti kuulee luureista ja kun on tottunut siihen että musa tulee yleensä live tilanteessa jostain kauempaa ja äänenpaineet on totaaliset eikä välttämättä omaa "soundia" kuule suoraan tai pelkästään korvan sisällä niin lopputulos on suht kehnoa (omasta mielestä).
 
Ollaan mietetty yhden studio hepun kanssa tätä ja yks vaihtoehto on käynyt mielessä että käytettäis jotain kädessä pidettävää mikkiä ja sopivasti suunnattua monitorointia ilman luureja mut tää ei vaan oo kovin toimiva vaihtoehto ihan jokaisessa pajassa missä tulee käytyä.
 
Toisaalta olen itse miettinyt että vetäis voksut sisään pelkällä klikillä ? Sovitus & sanat kun on kuitenkin mielessä niin vois ehkä olla toimiva.. Kellään kokemuksia tälläsestä ?
 
Treenaamalla tästä toki varmasti pääsee mutta olisko jotain muita vinkkejä millä pääsis tämmösestä ramppikuumeesta ?

Ei tuohon varmaan juuri muu auta kuin treenaus... Jos teillä on pohjat biiseistä jo nauhoitettuna, niin pyydä ne äänittäjältä mukaan mp3:na. Voit vaikka kotona sitten treenailla laulamista niin, että taustat tulee luureista iPodilta tms.
Äänitystilanteessa voi tosiaan kokeilla kädessä pidettävää mikkiä ja itse ainakin laulan niin, että pidän toista luuria vähän pois korvan päältä, jolloin oman soundin hahmottaa myös akustisesti. Pelkän klikin kans en pystyis ikimaailmassa nauhoittamaan laulua, kun ei ole absoluuttista sävelkorvaa, ja toisaalta musa tuo sen fiiliksen siihen lauluun. Äänitystilanteessa vois olla hyvä keskittyä myös enemmänkin tulkintaan ja biisin sanojen sisältöön kuin laulutekniikkaan. Virettä pystyy korjaamaan jälkikäteen, fiilistä ei. Hyvä laulutuottaja auttaa studiohommissa.

rasjani: Sellaista ajattelin kysellä että olisiko vinkkejä miten sais fiiliksen "rauhoittumaan" kun ollaan työstämässä vokaalinauhoituksia ?
 
Kannattaa kokeilla klikin jättämistä pois. Kun ne taustat kuitenkin ovat jo siellä, niin siellähän se on se biittikin.
 
Järjestää itselleen mahdollisimman mukavat olosuhteet. Vaikka valoja himmeämmälle, tms.
 
Monitorointikikkoja kannattaa kokeilla. Jos luurit eivät ole miellyttävä ratkaisu, niin monitoroi muuten. Totta kai silloin lauluraidalle vuotaa muutakin, mutta riippuu sitten musasta että haittaako se oikeasti.
 
Luureissakin sointikuvaa voi muuttaa. Laulun miksaus luureihin tekee paljon, siihenkin voi saada jonkin verran livetilanteen tuntua. Jos on tottunut, että tulee lujaa, niin tuutataan sitten luureihinkin lujaa. Ja tilakaikua monitoriin mukaan.
 
Tosiasia kuitenkin on, että studiossa/äänitystilanteessa laulaminen on erilaista kuin live/treenitilanteessa, ja vaatii jonkin verran harjoitusta ja heittäytymistä.

hannakatriina:
 
Kattavia vinkkejä. Klikki pois, toinen luuri puoliksi tai kokonaan pois korvalta, miksaus luureihin kuntoon ja TREENIÄ. Yks mikä voi kans jeesaa, jos on perfektionismiin taipuvainen henkilö, niin vetää vaikka 5 kertaa biisin putkeen kuuntelematta aina siinä välissä. Se kuuntelu nimittäin ainakin itsellä tuppaa pistämään fiilikset nolliin kun pitää KESKITTYÄ ja ANALYSOIDA ja sit lähtee helposti se ns. yrittämis-vaihe päälle ja se on fiilis sitten siinä. Ja sit jos on fiilislaulaja niin on kyllä aika jäätävää laulaa ilman fiiliksiä...
 
Sama kun esiintymään oppii esiintymällä, niin tallentamaan oppii vaan tallentamalla :)

Meillä auttoi se kun laulaja sai kuulokekuunteluunsa kompressorin ja kaiun. Valitteli aiemmin, että tuntuma oli outo kun laulu tuli "puhtaana" korvaan. Ja siis toi kaiku ja kompura on nimenomaan samat rautavehkeet mitä käytetään treeneissä ja keikoilla. Lisäksi klikin voi jättää pois jos rummut on jo äänitetty. Ottoja kannattaa ottaa monta putkeen ja kuuntelee ne sitten vaikka vasta seuraavana päivänä jos mahdollista.
 
Lisäksi yhdessä vaiheessa oli käytössä systeemi, jossa meillä oli kopissa 2 mikkiä vierekkäin joista toinen oli äänitysmikki ja toinen mikki oli vaan sitä varten että siintä tuli laulajalle kuuntelu korviin. Tällä tavoin tuota kuuntelua pystyi equttamaan äänitystiskistä ilman että se vaikutti tallennettavaan materiaaliin.
 
Taustat kannattaa equttaa laulajan tahdon mukaisesti ja jättää mahdollisesti osa soittimista pois laulun äänityksen ajaksi. Joskus joutuu lisäämään soittimia pelkästään laulua varten. Akustisella kitaralla soitettu komppi tai pianorollilla kirjoitettu jousipadi voivat auttaa laulajaa pysymään sävelessä. Nämä on yleensä aikka nopea tehdä.

Itellä on studiossa se ongelma, että laulu on tosi jäykkää ja fiiliksetöntä. Kai sitä pelkää liikaa seuraavia virheitä, jotka mulla vaivaa studiossa ihan liikaa:
Tiukan/pinnistetyn kuuloinen laulu ja lievä epävireisyys.
 
Mikäs näissä auttaa? Tuota kaikua kuunteluun voisi ainakin kokeilla, ja jotenkin todennu sen että jos musa on liian hiljasella, ni ei tuu mitään. Pitäs olla enemmän livempi. Vai pitääkö näihin vaan tottua?

Klikki pois, paljon volaa kuunteluun ja pari kaljaa. Se yleensä wörkkii. Pidä myös mielessä että sulla on monta yritystä, jos nyt menee pieleen niin aina voi ottaa uusiksi. Eli älä turhia huoli.

Toisaalta taas delay/kaiku kuuntelussa tuudittaa luulemaan, että laulaa hyvin, kun kuulostaa hyvältä. Karu totuus tulee esiin kuivakuuntelussa ilman pohjia. Tulipa laulettua veltosti ja epävireisesti.
 
Ei ole välttämättä kyse ramppikuumeesta. Samanlaista raivoa (jos sitä haetaan) kuin livetilanteessa on laulukopissa aika hankala saavuttaa. Puuttuu se roiskuva hiki ja kalja, huutava, vellova fanilauma jne. ;)